Chicago Blackhawks (4) - Calgary Flames (5) Playoffs 2009, Länsi, 1. kierros

[Kaner]

No niin, vaikka palstalta löytyykin paljon värikkäitä ja kirjoitustaitoisia Flames ja Hawks faneja, niin avaampa silti ketjun tälle mielenkiintoiselle otteluparille. Runkosarja on siis saatu käytännössä päätökseen (Hawksilla yksi matsi jäljellä), Idän puolella playoffien 1. kierroksen parit ovatkin jo selvillä, kun taas Lännen puolella lopulliset parit selviävät St. Louisin ensi yön matsin jälkeen. Se on kuitenkin jo selvää, että nämä otsikossa mainitut joukkueet kohtaavat lännen 1. kierroksella.

Playoff-juna saapui viiden kauden (+ lockout season) tauon jälkeen Windy Cityyn. Edellisestä playoff -keväästä on siis tovi vierähtänyt. Kausi 2001-02 oli Chicagon perinteikkäälle seuralle edellinen playoff-vuosi, tosin lyhyt sellainen, sillä lähtö laulukuoroon tuli heti 1. kierroksella St. Louisia vastaan voitoin 1-4. Kausi 1991-92 oli taas edellinen Hawks kausi, jolloin joukkue pelasi finaaleissa, 0-4 kuokkiin Penguinsilta. Edellisestä Stanley Cup:stakin on tovi vierähtänyt, ja ajassa pitää mennäkin niinkin kauas kuin kaudelle 1960-61, jolloin rakas team Red Wings kaatui finaaleissa voitoin 4-2.

Flamesin puolelta todettakoon sen verran, että viimeisten vuosien saatossa playoffit ovat olleet seuralle tuttua herkkua. Kiprusoffin hankkimisen jälkeen (2003) joukkue on jokaisella pelatulla kaudella edennyt pudotuspeleihin. Seuran toistaiseksi ainut SC on kaudelta 1988-89, ja edellinen finaalipaikka kaudelta 2003-04, jolloin joukkue hävisi täpärästi meidän Khabbyn johdattamalle Tampa Bay Lightningille.

Blackhawks ja Flames ovat kohdanneet toisensa playoffeissa kolme kertaa ennen tätä vuotta (korjatkaa ihmeessä, jos tieto ei pidä paikkaansa). Edellinen kohtaaminen on kaudelta 1995-96, jolloin Chicago vei parin nimiinsä voitoin 4-0. Calgaryn Cup-kaudella 1988-89 joukkueen kohtasivat konferenssin finaaleissa, jolloin Flames oli parempi voitoin 4-1.

Runkosarjan aikana joukkueet kohtasivat neljä kertaa, ja Chicago voitti jokaisen matsin. Tästä ei sen enempää, mutta joukkueena Flames näyttäisi sopivan hyvin Hawksin nuorelle ja nälkäiselle porukalle.

Joukkueiden voimasuhteista joku muu voi halutessaan kertoa enemmän, mutta melko tasavahvojahan nämä joukkueet ovat materiaaleiltaan (tosin meillä ei ole Päällikön kaltaisia ikuisia kakkosia joukkueessamme). Molemmilta löytyy sopivasti hyökkäysvoimaa, ja maalivahdit pystyvät hyvänä keväänä viemään joukkueen kuin joukkueen finaaleihin asti.

Pienenä off-topiccina todettakoon, että itsehän olen jo päässyt hiplailemaan tuolla Canadan maalla tuota himoittua Stanley Cup pokaalia. En tosin ollut voittamassa sitä, mutta kuitenkin. Ainut vain, että tuota pyttyä ei erään myytin mukaan saisi koskettaa ennen sen voittamista, jos sen haluaa joskus voittaa. Toivottavasti kukaan no-SC-pelaajistamme ei ole ollut yhtä innokas. Että näin.

Otteluohjelma:

Chicago - Calgary 16.4 (to-pe yö)
Chicago - Calgary 18.4 (la-su yö)
Calgary - Chicago 20.4 (ma-ti yö)
Calgary - Chicago 22.4 (ke-to yö)
Chicago - Calgary 25.4 (la-su yö)
Calgary - Chicago 27.4 (ma-ti yö)
Chicago - Calgary 29.4 (ke-to yö)

 

[Wiesellike]

Kiitoksia Kaner hienosta alustuksesta. Flames faneille tämä on jo tuttua puuhaa, mutta Chicago fanina tässä keväässä on jotain maagista. Oma joukkue on play-offseissa! Sarjasta tulee varmasti tasainen ja noilla runkosarjan kohtaamisilla ei ole enää kovinkaan suurta merkitystä. Edellinenhän pelattiin niinkin kauan kuin helmikuun 5. Moni asia on muuttunut siitä.

Maalivahtiosasto menee mielestäni tasan. Khabby on pelannut loistavia pelejä viime aikoina ja Kipper varmasti nostaa tasoaan tulevissa peleissä. Tosin Kipperin jaksaminen on toinen juttu. Khabby/Huet on ollut kohtuu toimiva tandemi, mutta Calgaryssä McElhinney tuskin tulee sarjaa voittamaan, jos Kiprusoffille tapahtuu jotain. Puolustuksessakin on tasaista. Calgarylla on etu fyysisellä puolella, mutta Chicagon pakit ovat kiekollisesti parempia. Sarja tullaan mielestäni ratkaisemaan hyökkääjien toimesta. Chicagon pelaajat ovat kirjoittamattomia kortteja näissä peleissä, mutta ainakin Toews vaikuttaa pelaajalta, joka oli valmis pelaamaan play-offseja jo kapaloiässä. Kanen pitää nostaa tasoaan ja joukkue tarvitsee ehdottomasti Sharpin terveeksi. Mielenkiintoista nähdä miten pelaajat kuten Versteeg, Ladd, Byfuglien ja Bolland sopeutuvat pudotuspelimaailmaan. Flamesilta löytyy kärkiketjuihin ratkaisuvoimaa ja kokemusta. Joukkue osaa myös pelata inhottavan ilkeästi kuten aikaisemmat keväät ovat osoittaneet. Chicagon nuoriin tähtiin tullaan käyttämään voimaa surutta. Sarjan tuleekin ratkaisemaan se saako Flames liukkaat ja energiset haukat kuriin ja irti kiekosta. Mutta jos Kanen ja Havlatin tasoisille taikureille annetaan vähäänkään tilaa, noutaja tulee jossain vaiheessa. Myös kotiedulla on pieni vaikutus, koska UC tulee raikumaan!

Mielenkiintoista sarjaa odotellessa.

 

[Steven]

Flamesin kannalta divisioonavoiton lipsahtaminen pois kädestä kahden viimeisen pelin aikana saattaa koitua todella kalliiksi tänä keväänä. Runkosarjan kohtaamiset Blackhawks todella vei kaikki, energisellä ja ennakkoluulottomalla pelaamisellaan. Flamesin hitaat pakit kuten Aucoin on valtavissa vaikeuksissa noiden pirullisten liukkaiden hyökkääjien kanssa.

Lisäksi Flamesia vaivaa tällä hetkellä todella paha loukkaantumiskierre, etenkin juuri puolustuksessa. Regehr, Sarich todennäköisesti eivät tule toipuman ainakaan sarjan alkuun mennessä, Phaneuf ja Aucoin ovat kärsineet pienemmistä vammoista. Hyökkääjistä Bourque olisi varmasti täynnä energiaa ja todella tärkeä ase entistä seuraansa vastaan uransa parhaalla NHL-kaudella, mutta pelaaminen on vieläkin epävarmaa. Paluu oli alunperin tarkoitus tulla ennen pleijareita, mutta jotain ongelmia siellä vielä pesii.

Flamesin hyökkäyksestä on puhuttu paljon. Cammalleri löysi päätöspeleissä taas maalijyvää, Iggy nousee takuulla omalle tasolleen kauden huipentuessa, mutta mistä apuja heille? OJ pelaa elämänsä ensimmäisiä pudotuspelejä, ja joutuu aloittamaan ne jo valmiiksi pitkällä kuivalla kaudella, tilanteessa jossa koko Calgary odottaa valtavasti (liikaa?) Todella, todella kova paikka Ollilla. Conroy hoitaa takuuvarmasti oman roolinsa puolustavana sentterinä, saattaa heittää muutaman tärkeän maalinkin siinä sivussa, mutta Lundmark, Glencross, Moss ja Bertuzzi ovat Flamesin kannalta tässä vaiheessa ratkaisuasemassa.

Puolustus. Regehr ja Sarich ovat Flamesille niin tärkeitä, että heidän pelaamattomuus antaa jo valtavan tasoituksen Chicagolle. Aucoin ja Dion todennäköisesti saadaan parsittua kasaan, mutta etenkin jälkimmäisen pitää nostaa tasoaan roimasti, sillä edellytyksiä siihen on. Nyt pitää olla oikeasti se johtaja.

Flames-yv on tällä hetkellä niin umpisurkea, että se hyvin todennäköisesti ratkaisee koko sarjan. Lisättynä vielä Hawksin kotietu, ja parempi loukkaantumistilanne. Sarjan alku on tosi tärkeä, jos Flames jostain syystä pystyy horjuttamaan nuoren vastustajan itseluottamusta parissa ekassa pelissä ja ryöväämään yhdenkin voiton, tulee tiukka sarja. Kokemus onkin äkkiseltään ajateltuna melkein ainoa etu, mikä Flamesilla tässä sarjassa on. Blackhawksin latautuminen menee tällaisessa tilanteessa helposti niin yli, kun monelle ekat pleijarit ja vielä kotiareenalla päästään aloittamaan.

Veskarit molemmilla huippuluokkaa, mikä pitää kaikki pelit ainakin lukemiltaan tasaisina. Saddledome raikuu vuorenvarmasti myös kovaa, mutta Hawks on jo todistanut osaavansa voittaa siellä.

Blackhawks on suosikki, ja hoitaa todennäköisesti 4-1. Lupaan kuitenkin jaksaa uskoa loppuun saakka, ja sanon siksi 4-3 Flames.

 

[Ben Marco]

No nyt se sitten perjantai-aamuna alkaa mitä on odotettu vuosia kuin kuuta nousevaa, play-off hokia Windy cityssä! Tässä aikataulu ekalle rundille:

GAME 1: @Chicago, Thu. 4/16, 8:30 p.m.
GAME 2: @Chicago, Sat. 4/18, TBD
GAME 3: @Calgary, Mon. 4/20, 9:30 p.m.
GAME 4: @Calgary, Wed. 4/22, TBD
*GAME 5: @Chicago, Sat. 4/25, 10 p.m.
*GAME 6: @Calgary, Mon. 4/27, TBD
*GAME 7: @Chicago, Wed. 4/29, TBD
* if necessary; all times Eastern

Hawks lähtee varmasti kotiedun tuoman tuen voimalla vyörymään heti ekan matsin alussa, hakien vimmatusti tuota ensimmäistä maalia. Sairastupa ammottaa tyhjyyttään. Ainoastaan Sopel IR-listalla, Sharpin ollessa toivottavasti pelikuntoinen. Khabibulin omaa muuten järkyttävän hyvän career statsin juuri Calgaryä vastaan, 22-5-2. Nikolai lämmitteli eilen Wings-höntsässä, torjuen kaikki 37 laukausta, ja pelannut upeasti viimeiset viikot. Hawks vei siis kaikki neljä kauden kohtaamista maalisuhteella 19-7, joista yhden Duncan Keith ratkaisi OT:llä muistaakseni Pengrowth Saddledomessa?. Kaikki statsit oikeastaan puoltavat sitä seikkaa, että Blackhawks marssii toiselle kierrokselle pienellä vaivalla....paitsi että nyt nuo kaikki "saavutukset" saavatkin sitten lentää romukoppaan. En ole huolissani, että joukkue pelaisi lepsusti vaikka vastassa onkin ideaali ryhmä juurikin ensimmäiselle kierrokselle.

Calgaryn kotisivulla hieman aikaa vietettyäni huomasin foorumin puolella selvää pessimistisyyttä, ottaen huomioon joukkueen puolustuksessa vallitsevan "kapeuden" kauden tärkeimmällä hetkellä. Toisaalta päivän Pollissa 44% vastaajista oli sitä mieltä että Flames hoitaa Hawksit (37% vastasivat Hawksien jatkavan).

Blackhawks-kotisivun pollissa 11% faneista uskoo joukkueen eliminoituvan ekalla rundilla, kun taasen 37% uskoo Inkkareiden etenevän aina cup-finaaliin saakka. Mikäs siinä, hieno kausi takana, joten uskoa riittää myös täälläkin. Täytyy kuitenkin muistaa että joukkue on koko liigan nuorin (oli ennen siirtorajaa) & organisaatiota ei ole pudotuspeleissä nähty viimevuosina. Uskoisin Hawksien etenevän ainakin toiselle rundille 4-1,2 voitoin Calgarystä. Mutta jos eliminointi seuraa tiukan raatamisen jälkeen, olen silti tyytyväinen kauteen kokonaisuutena.

Pieni huumorinkukka loppuun, lol: http://www.youtube.com/watch?v=bYqt_hwMvvw

 

[Pontus Toikka]

Ennakkoa flamesin osalta.

Niin se kauden huipennus alkaa. Ottelusarjan mielenkiintoa lisää tekee Flamesin isojen miehien Sutterin ja Keenanin historia Chicagossa.
Runkosarjan loppu ei sujunut parhaalla mahdollisella tavalla, mutta mikään joukkue ei kestä sellaista loukkaantumissumaa.

Toisaalta tässä tilanteessa lähden paljon mieluummin altavastaajana Chicagoa vastaan, kuin ennakkosuosikkina tulikuumaa St.louisia vastaan kun heillä ei ole kuin voitettavaa. Se kuinka hyvin Flames pystyy Hawkseille kampoihin laittamaan riippuu ihan loukkaantumisista. Sarich ja Glenncross todennäköisesti pelaavat, mutta Regehrin tilanne ei kauhean hyvältä näytä. Jäällä häntä ei ole näkynyt, joten pelaaminen/pelaamattomuus on vain huhujen varassa.

Ensimmäisen pelin kulku antaa sarjalle ratkaisevaa suuntaan, jos flames onnistuu sen voittamaan alkaa maila puristumaan chicagon lapsukaisten käsissä. Jos chicago vie pelin selvin numeroin ja Regehr ei pysty ottelusarjassa pelaamaan voidaan alkaa etsimään ensikaudelle uutta valmentajaa.

 

[TweetyLeaf]

Tämmöisen pienen vertailun kasasin, tuskin näillä niin suurta merkitystä nyt tosipeleissä on mutta mukavaa ihmeteltävää nämä ovat.
Jos virheitä sattui mukaan niin korjatkaa ihmeessä.


Runkosarja Vertailu:

________________Calgary________Chicago

Runkosarja________46-30-6________46-24-12
Voitto%____________59,8%__________63,4%
Tehdyt maalit_________251____________260
Päästetyt maalit_______246____________209

Powerplay ________ 17,04%________19.28%
Penaltykill _________83.38%________80,61%

Pelaajat jotka
saavuttaneet:

yli 10 maalia ________12 ________10
yli 15 maalia _________7 _________8
yli 20 maalia _________6 _________5
yli 30 maalia _________2 _________1

yli +10 +/- __________5 _________8
yli +20 +/- __________1 _________4

yli 75 pim ___________5 _________4
yli 100 pim __________3 _________1

yli 100 taklausta _____4 _________5
yli 150 taklausta______1 _________2
yli 200 taklausta _____0 _________1

Pelanneet
yli 80 peliä __________7 __________8

 

[Puukallo]

Eikös tuo voittoprosentti pitäisi olla sama. Tappio se rankkaritappiokin on...

 

[TweetyLeaf]

Eikös tuo voittoprosentti pitäisi olla sama. Tappio se rankkaritappiokin on...

http://www.nhl.com/ice/teamstats.htm?fetchKey=20092ALLAAAAll&sort=pointPctg&viewName=summary

Tuota tilastoa olen tuolla voittoprosentilla tarkoittanut, suomennos taitaa olla vain hiukan väärä. korjaan kun joku keksii paremman.

 

[reme]

Jeppis, täällä sitä on alkuviikko vippailtu pitkin Chicagon katuja makean Detroit voiton jälkeen ja rohmittu fanikamaa kassiin. Torstainahan se olisi eka pleijarimatsi Chicagossa, joten sinne mennään kannustelemaan Blackhawks voittoon.

 

[Ben Marco]

Blackhawksien kotisivun mukaan Patrick Sharp pelaa illan ottelussa, mikä on erittäin hieno juttu. Maalintekovastuuta löytyy nyt tasaisesti joka ketjusta. Mielenkiintoista onkin nähdä millaisilla ketjuilla Q lähtee matsiin.

Kane - Toews - Sharp
Ladd - Bolland - Havlat
Byfuglien - Pahlsson - Versteeg
Eager - Fraser - Burish/Brouwer

Keith - Seabrook
Campbell - Hjalmarsson
Barker - Walker/ Johnson

Sanomattakin on selvää, että paljon riippuu pelin tulos siitä miten herrat Kipper & Khabby suoriutuvat tonteillaan.

 

[TweetyLeaf]

Mielenkiintoista onkin nähdä millaisilla ketjuilla Q lähtee matsiin.

Näitähän nyt ei voi tietää mutta enemmänkin näkisin tämmöset kentät todennäköisempänä kun Ben Marcon kirjoittamat.

Kane - Toews - Havlat
Versteeg - Bolland - Sharp
Ladd - Pahlsson - Byfuglien
Eager - Fraser - Burish/Brouwer

Keith - Seabrook
Campbell - Hjalmarsson
Barker - Walker/ Johnson

Itse toivoisin että Walker lämmittäisi penkin päätä ja Johnson pääsisi pelaamaan, ainakin runkosarjassa tehnyt minuun huomattavasti suuremman vaikutuksen kun Walker hölmöilyllään jota ei playoffeissa kaivata.

 

[Ben Marco]

Hawks-boardilla Adam Kempenaar kertoi Fraserin pudonneen "kelkasta", ja Sharpien aloitavan pelin nelosessa...tiedä sitten.

 

[Kaner]

...

Tuollaiset kentät ovat itselläni ainakin toiveissa, tosin Sharp ei taida olla aivan täydessä kunnossa vielä, ja mies aloittaneekin nelosen keskellä.

Tässä vielä Blackhawksin sivuilla ilmoitetut ketjukoostumukset:

Kane - Toews - Havlat
Versteeg - Bolland - Brouwer
Ladd - Påhlsson - Byfuglien
Eager - Sharp - Burish

Keith - Seabrook
Campbell - Hjalmarsson
Barker - Walker

Bulin-Wall
(Huet)

 

[kingjasper]

Ensi yönä alkaa tämä sarja. Mielenkiinnolla odotan ensi yön peliä. Ensinnäkin itse on pakko myöntää, että en ole nähnyt kuin vain 7 runkosarjapeliä Flamesilta. Nyt meinasin jokaisen playoff-matsin kyllä tuijotella jos vain on yhtään mahdollisuutta siihen, väsyttököön vaikka miten seuraavana arkipäivänä.

Tilanne on mielenkiintoinen. Oikeastaan itse laittaisin suosikiksi Chicagon ja tietysti ihan sen takia, koska runkosarjasijoitus oli parempi, heillä on kotietu ja Calgaryllä oli vaikeuksia runkosarjassa Chicagoa vastaan. Calgaryllä tilanne on kieltämättä huono puolustuksen suhteen ja jännä nähdä mitä siitä sitten tulee kun avainmiehiä poissa. Chicago on pitkästä aikaa playoffeissa ja heti kotiyleisönsä edessä. Voi olla että pojilla on ylimääräistä puristusta mailassa tai sitten ei mutta jos Flames jollain ilveellä onnistuu voittamaan ekan pelin niin sitten sanoisin että näyttää hyvältä Flamesin kannalta. Olli Jokisen playoff-debyyttiä odotan mielenkiinnolla. Nyt pari häkkiä olisi nannaa!

Yöllä pitäisi siis herätä ja alkaa seuraamaan kunnon hokia! Veikkaan että Calgary vie sarjan 4-2 kaikista viimeaikojen vaikeuksista huolimatta. Kyllä tässä pitää sen verran olla omien puolella.

 

[Steven]

Flamesin puolelta voisi mainita, että loukkaantuneista Robyn Regehr ei ainakaan pelaa ensi yönä, mikä tietysti on odotettu mutta superhuono juttu. Sarich lisäksi epävarma, ja jos ei pelaa niin saamme nauttia taas Anders Erikssonin otteista, ensimmäistä kertaa koko kauden aikana.

Hyökkääjistä Glencross todennäköisesti on pois. Bourque palaa, samoin Boyd farmikomennuksensa jälkeen. Tabasco loukannut sormensa, joten luukulla on Leland Irving.

Oma veikkaus, ei toive:
Bourque - Jokinen - Iginla
Cammalleri - Langkow - Bertuzzi
Lundmark - Conroy - Moss
Nystrom - Boyd - Roy

Toiveessa olisi Cammy ja Iggy yhteen Conroyn kanssa, mutta tuskin nähdään Keenanin aikana.

Sarjan avaus ei tietysti mitään vielä ratkaise, mutta on silti hemmetin tärkeä. Flamesin pitäisi saada kaikin keinoin kapuloita rattaisiin, jotta Hawks ei saa hurmosta päälle heti sarjan alusta. Nuori joukkue ja pitkästä aikaa playoffeissa, avaustappio ja vielä kotona ei varmasti tekisi hyvää itseluottamukselle.

Fyysisyydestä on puhuttu Flamesin kohdalla paljon, mutta fakta on että fyysisyyttä ei päästä antamaan jos hävitään liikkeessä pystyyn. Siksi pelaajat kuten Bourque on sarjassa ratkaisuasemassa Flamesin osalta, ihan koska jonkun Erikssonin liike ei kuitenkaan tule pysymään Hawks-hyökkääjien perässä. Hyökkääjien pitää rohkeasti antaa painetta ja fyysisyyttä Hawks-pakkeihin ja vaikeuttaa sitä kautta heidän avauspelaamista.

Ylivoiman on pakko alkaa toimia, tai sarjasta tulee lyhyt. Toivottavasti sitä on oikeasti treenattu tässä tauon aikana, eikä vain pidetty palavereja ketjujen kesken.

Pelin alku on tärkeä, sillä kotijoukkue tulee takuulla kovaa alkuun yleisön hurmoksen avulla. Siitä kokemuksesta voi olla oikeasti hyötyä pelin loppuhetkillä, kun peli on tiukka. Koska tärkein pakki on pois, ja Sharp siis palaa Hawkseilla, ollaan pelissä kallellaan kotijoukkueen voiton suuntaan. Siksi sanonkin että nähdään yllätys ja Flames ryövää 1-2.

Edit: Ilmeisesti Glencross kuitenkin pelaa. Roy tippunee katsomoon.

 

[HockeyNator]

Ei Sarichia:

Bourque-Jokinen-Iginla
Cammalleri-Langkow-Bertuzzi
Glencross-Conroy-Moss
Roy-Lundmark-Nyström

Leopold-Phaneuf
Eriksson-Aucoin
Vandermeer-Pardy

Lyhyesti Flamesin kolme avaintekijää:
- Puolustus. Hitaalla puolustuksella on ongelmia hyvin liikkuvia joukkueita vastaan. Chicago sattuu olemaan ehkä liigan parhaiten liikkuva joukkue ja teki neljässä kohtaamisessa 19 maalia Flamesin verkkoon. Jokin keino on keksittävä liukkaiden haukkahyökkääjien pysäyttämiseksi. Luultavasti pikku- ja vähän isompaa sikaa tullaan pelaamaan ja kaneille, havlateille ja muille pitää näyttää mikä ero on runkosarjalla ja playoffeilla.
- Olli Jokinen. Jokisen pitää onnistua, jos toiselle kierrokselle mielitään.
- Miikka Kiprusoff. Tärkein pelaaja ja rooli vain kasvaa, kun Regehr ei ole puolustuksessa.

Mahdollisia unsung-heroja: Moss, Nyström, Vandermeer

Ennustus: Brian Campbell tekee 10 spin-o-ramaa.

 

[Ben Marco]

No niin Ladd - Bolland - Havlat ;) toimi jälleen..

..lisää päivemmälllä tästä pelistä. Nyt virkeänä duuniin, yes!

 

[Kaner]

Game 1: CHI-CGY 3-2(ot.)

Alun hermoilun jälkeen Hawks pääsi peliin mukaan yhä paremmin ja paremmin. Ensimmäisessä erässä Flames onnistui hyvin jäädyttämään Chicagon pelinrakentelun, eikä Hawks saanut oikeastaan mitään aikaiseksi. Toinen erä oli jo huomattavasti parempaa pelaamista. Kolmas erä oli puolestaan viihdyttävyydeltään päivän paras, ja molemmilla joukkueilla olikin paikkoja ratkaista matsi, mutta Kiprusoffin ja Khabibulinin huipputorjunnat veivät pelin jatkoajalle. Jatkoaikaa ehdittiin sitten pelata ruhtinaalliset 12 sekuntia, kunnes Havlatin ruoska heilahti maalin arvoisesti, Laddilta hyvää maskipelaamista tilanteessa.

Chicagon parhaat olivat tänään Havlat, Eager, Toews ja Bulin-Wall. Varsinkin Eagerin esitys oli yhtä tyhmää kakkosta lukuun ottamatta oikein positiivinen, mies taklasi kaikkea mikä liikkui ja mikä ei liikkunut. Khabby otti muutaman gamesaverin maalilla, ja pelasi koko ottelun melko varman oloisesti. Toews napsi aloituksia 71% varmuudella. Hyvää ja kypsää pelaamista kapteenilta noin muutenkin. Havlat puolestaan ratkaisi matsin muutamalla vahvalla suorituksella.

Oli kyllä tärkeä voitto itseluottamuksen ja muutaman muunkin asian kannalta. Jos jatketaan seuraavissa otteluissa samaa pelaamista kuin tänään kolmannessa erässä, niin ei tule olemaan hädän päivää.

 

[Wiesellike]

Alku oli tosiaan Chicagon kannalta hermostunutta ja oma peli ei millään meinannut lähteä käyntiin. Calgaryn avausmaali lähti liikkeelle Campbellin Ossi-Petteri Grönholm-imitaatiosta, kun hän ajoi taklauksen rajusti ohi. Toinenkin Calgaryn maali tuli ikävästi omasta virheestä, kun Bolland ylikarvasi ja Cammalleri pääsi iskemään ylivoimahyökkäyksestä. Haukkojen peli loksahteli loppua kohden kohdilleen ja toisessa erässä oikein näki, kun momentum siirtyi inkkaripäille. Maalivahdit pelasivat molemmat huippupelin, vaikka kovin vaarallisia laukauksia oli vähän. Kipper meinasi jo olla ottelun suurin sankari parilla haamukopilla, mutta lopulta Havlat löysi tarvittavat aukot. Chicagon parhaimmat pelaajat olivat Havlat, Toews, Khabby ja oikeastaan koko joukkue pelasi hyvän ehjän pelin, vaikka alku oli kohmeinen. Ainoastaan Campbellille voi antaa kunnolla risuja. Kiekko poltti lavassa ja jatkuvasti tuli sijoittumisvirheitä ja kaksinkamppailuhäviöitä. Rutkasti jäi parannettavaa seuraaviin peleihin. Calgarylta mieleen jäi Kiprusoff sekä Langkowin ketju. Ykkönen sai pari hyvää mylläkkää aikaiseksi, mutta silti OJ ja Iginla olisivat voineet paremminkin pelata. Tämä sarja voi hyvinkin mennä seitsemään peliin. Sen verran tasainen vääntö nähtiin.

OT: Jay Cutlerille sopi inkkaripaita erittäin hyvin :D

 

[reme]

United Centerissä oli tänään aivan huumava tunnelma jo kansallislaulujen aikaan, puhumattakaan siitä kun Havlat latasi jatkoajalla voittomaalin. Mikäpäs siinä oli patsastella Havlat paita päällä.
Peli näytti pari ensimmäistä erää todella hermostuneelta. Syötöt eivät menneet perille, purkukiekot jäivät puolitiehen peli näytti jopa huolestuttavalta.
Ketjumuutoksilla lienee ollut merkitystä, sillä viimeisessä erässä kone onneksi lähti todenteolla käyntiin ja ilmeisesti alun pleijarijännityskin saatiin karistettua pois.
Nelosen peli oli myös vahvaa läpi pelin, samoin mieleen jäi Laddin vahva suorittaminen, tietenkin sankari Havlatin ja Khabibulin lisäksi. Puolustuksen osalta en ollut tyytyväinen, siihen on tultava lisää varmuutta. Tästä on silti hyvä jatkaa...

PS. Matsin jälkeen tunnelma UC:n ympäristössä oli myös sen kaltainen kuin Hawks olisi voittanut jotakin vieläkin suurempaa. Ihmiset lauloivat ja pomppivat, autojen äänimerkit piippailivat; oli urheilujuhlan tuntua.
Hienoa nähdä myös Sharpin kuntoutuminen juuri oikeaan aikaan, häneltäkin hyvä matsi.

 

[expertti]

Sehän oli ihan mukava matsi katsella. Kentällä olli yksi hyvä suomalainen ja yksi oli omalla tasollaan. Hieno tunnelma hallissa, huomaa, että tätä on odotettu.

 

[Ben Marco]

Kiekko-Jumala (tukkaa myöten) sitten tosiaan ratkaisi ensimmäisen väännön meille, vaikka tosiaan varsinkin eka erä oltiin ottavana osapuolena. Ekassa erässä huomasin, että aloitukset hävittiin järjestäen, mutta pelin edetessä varsinkin kapteenimme napsi niitä omille kiitettävästi.

Puolustus pärjäsi mielestäni hyvin. Tuo 2-1 maalikin meni Bollandin piikkiin, joka hölmösti pelasi itsensä ulos tilanteesta. Paikkasi kuitenkin jatkoajalla hyvin tilanteen ;). Ainut kunnon virhe mikä meinasi kostautua oli kun Campbell koomasi oman maalin takaa, menetti mailansa sekä kiekon vastustajalle, joka pääsi sitten hyvästä sektorista laukomaan. Muuten myös Ginger suoriutui puolustustehtävistä hyvin.

Päivän onnistujina kunnostautuivat eritoten Havlat, Khabby, Toews, Barker, sekä tietysti enegisesti pelannut Ben Eager. Rajallisesti peliaikaa (obviously) saanut Sharp näytti myös olevan kunnossa, pari hyvää vetoakin sai aikaiseksi.

Oli muuten nannaa katsoa Aucoinin ilmettä, kun Marty pani oman riparin sisään.

Seuraavissa peleissä kun saadaan hölmöily-kakkoset pois, ja kiekkoa liikkeelle omalta tontilta nopeammin, niin uskoisin sarjan taipuvan meidän eduksi..

 

[Bad Bob #42]

United Centerissä oli tänään aivan huumava tunnelma jo kansallislaulujen aikaan,

Siitähän UC on kuuluisa että tunnelma kansallislaulun aikana on todella huumaava. Kaksi kertaa olen sen itsekkin päässyt paikan päällä toteamaan.

Hienoa kyllä huomata miten innoissaa porukka on playoffeista!

 

[HockeyNator]

Odotettua tiukempi peli. Mossin avausmaalin jälkeen tapahtui Keenanin playoffeissa suosima kuoreen vetäytyminen, mikä toimi ainakin ekassa erässä. Pikemminkin sen toimimisen voi laittaa Chicagon alkujännityksen piikkiin, olihan heillä 11 playoff-debytanttia. Toiseen erään nämä tulokkaat eivät enää puristaneet mailaa niin paljon ja saivat oman pelinsä kulkemaan. Kolmanteen erään Flames vetäytyi vielä enemmän kuoreensa Cammallerin johtomaalin jälkeen. Chicago sai selvän hallinnan ja Flamesin haavoittuvainen puolustus joutui liian ison haasteen eteen. Lopulta Havlat käytti Aucoinin ja Erikssonin löysäilyn hyväksi. Jatkoaikamaalissa Leopold työntää Laddin Kipperin päälle. Ei siinä mitään, ihan hyväksyttävä maali, risut Leolle. Tässä vertailukohtaa Havlatin/Laddin tilanteesta ja Jokisen/Glencrossin Minnesotaa vastaan hylätystä maalista. Molemmissa tilanteissa päätöksen teki sama tuomari, Eric Furlatt.

Sarich tulee mukaan seuraavaan peliin, onneksi. Eriksson oli juuri niin huono kuin osasi odottaa. Eriksson pelasi niin varovaisesti virheitä vältellen, että se tulisi kostautumaan myöhemmin. -2 tuli tilastoon ja molemmissa Anders oli isossa osassa. Ensin täydellinen maski omalle maalivahdille ja sitten kiekonmenetys kulmassa ja oman miehen (Havlat) kadottaminen. Vielä käsittämättömämpää oli peliaika, 22.44. Varmimmin omassa päässä pelannut Vandermeer sai vain 13 minuuttia. Keenanille piitkä miinus Erikssonin ylipeluuttamisesta. Pardy oli myös varsin hazardi, joten onneksi jompikumpi näistä saadaan katsomon puolelle. Vandermeerin lisäksi onnistuja oli Phaneuf, joka pelasi yhden kauden parhaista peleistään puolustussuuntaan. Hyökkäyssuuntaan Dion ei ollut niin aktiivinen, vammoista ei ole varmasti vielä toivuttu. Koita tässä pärjätä puolirammalla joukkueella.

Hyökkäyksessä kakkos-kolmosketjut olivat suurimpian onnistujia. Iginlalta vaisu esitys ja Jokinen oli vähän parempi, mutta jos parhaat pelaajat eivät ole parhaita pelaajia niin ei tässä sarjassa ole mitään mahdollisuuksia. Iginlalla oli paikka ratkaista Jokisen syötöstä, mutta kiekko päätyi suoraan Khabibulinin hanskaan, vaikka puolet maalista oli tyhjänä. Niin tuttua Iggyä tältä kaudelta. Bertuzzin kiemurat toimivat tällä kertaa. Bork teki väkevän paluun pitkän tauon jälkeen ja tulee vielä näyttämään tärkeytensä tämän sarjan aikana. Vahva peli myös kakkostähti Cammallerilta. Cammalleri saa tosin jännätä tuleeko tästä pelikieltoa. Carcillo sai pelikieltoa samantapaisesta, suojeleeko liiga taas tähtipelaajia?

Kolmosketjulta totutun hyvää pelaamista molempiin suuntiin. Onhan tuo selvästi ehyin kokonaisuus. Muutkin ketjut pitäisi saada oikeaan muotoonsa, mutta valmentaja sattuu elämään menneisyydessä eikä suostu erottamaan kahta "parasta" pelaajaansa. Nelosketjunkin laittaisin uuteen muotoon. Chicagon nelonen vei selvästi Nyström-Lundmark-Royta, niin pelillisesti kuin fyysisestikin. Lundmark ja Roy pois, Peters ja Boyd olisivat paljon parempia roolipelaajia.

Intensiteetti ei mielestäny noussut muiden näkemieni otteluiden tasolle. Flames pystyy pelaamaan fyysisemmin ja sen myös pitää pelata. Regehriä ja Sarichia se vaatisi näyttämään mallia miten tähtipelaajia tulee kohdella, Havlat ja Toews pääsivät kirmaamaan aivan liian vapaasti. Kahdessa viimoisessa erässä Chicago pystyi vastaamaan fyysisyyteen yllättävän hyvin. Eager ja Burish olivat näkyvästi esillä ja heillä tulee olemaan suuri rooli joukkueensa sytyttämisessä.

Ensimmäinen peli näytti tämän sarjan suunnan. Liekkipaidat pärjäsivät odotettua paremmin, kiitos puolustusvoittoisemmalla taktiikalle ja riskittömälle keskialueen pelaamiselle, eli kiekko aina päätyyn. Jos Regehr ja Sarich olisivat olleet mukana olisi tulos ollut varmasti erilainen. Sarich ei olisi ikinä tehnyt Kipperille maskia ja Regehr olisi pysäyttänyt Havlatin poikittaisella mailalla naamaan. Edelleen mä itken noista loukkaantumisista, mutta **tuttaa vaan, kun on paras joukkue sitten Lannyn aikojen ja tärkeimmillä hetkillä parhaimmat pelaajat ovat telakalla tai muuten vaan vajaakuntoisia.

Kyllä tässä edelleen mahdollisuudet on, mutta Chicago pitää naruja käsissään. Jos Chicago ei jatkossakaan käytä vahvuuksiaan eli nopeuttaan hyväksi niin tiukkaa tulee olemaan. Pelin edetessä Chicago pääsi omaan systeemiinsä paremmin sisälle, ei kuitenkaan täysin. Tuo oman systeemin toteuttaminen tullee parantumaan kokemuksen karttuessa ja Flamesin puolustus tullee olemaan tuuliajolla, jos Chicago saa pelaamisensa niin rennoksi kuin runkosarjan aikana. Flamesin toivo piilee siinä, ettei kokematon joukkue pysty tähän.

 

[tinkezione]

Carcillo sai pelikieltoa samantapaisesta, suojeleeko liiga taas tähtipelaajia?

En tiedä, mitä tarkoitit tällä lauseella tarkalleen; Carcillon kohteena oli Max Talbot, jota nyt ei voi varsinaisesti suojeltaviin tähtipelaajiin laskea. Mitä tähän Cammallerin tapaukseen tulee, niin huiliahan tuosta kuuluisi ilman muuta antaa. Eipä paljon pelaajien kunnioitusta toisiaan kohtaan nykyänärissä näy.