Samaa kaavaa tämä peli noudatti kuten valtaosassa tämän kauden peleissä. Ottelu täysin voitettavissa, paikkoja luodaan kyllä tarpeeksi, mutta viimeistely ontuu ja ylivoima heikkoa. Tämä nyt oli niitä harvoja pelejä, josta oli etukäteen budjetoinut pari pistettä mukaan, mutta jälleen hyvä opetus siitä, että paperilla tai etukäteen ei näissä karkeloissa voiteta mitään. Kaikki kunnia myös San Joselle, joka voitti nyt jo kolmannen kerran peräkkäin.
Isossa kuvassa huolestuttavaa, että joukkue pelaa pääasiassa hyvin ja ottelun avaimet on käsissä, mutta lukko ei vaan aukene. Terveystilanne on kuitenkin hyvä ja joukkue on saanut jalkeille lähes parhaan mahdollisen kokoonpanon. Mitä sitten, kun väistämättä se pelillinen notkahdus sieltä tulee tai pari luokkia tärkeille pelaajille? Kyllä tuo tehottomuus menee väistämättä korvien väliin ja se rentous tekemisestä katoaa tai on jo kadonnut.
Bedard on mielestäni hyvä esimerkki tästä. Tässäkin pelissä oli varmaan kolmeen maaliin paikat, mutta yhden yrityksistä Blackwood taisi torjua mailan varrella. Sanoisin, että aika käärmeen purema on Bedard tällä hetkellä, mitä tulee viimeistelyyn. Bedardilta toivoisin hieman yksinkertaisempia ratkaisuja ja kiekon toimittamista vaan maalille, kun kerta hyvä laukaus on. Ei aina tarvitse hakea sitä täydellistä vetoa.
Jos on Bertuzzi alkanut parantamaan, niin Teräväinen on kadonnut täysin kuvasta. Viimeiset kuusi peliä ilman tehopisteitä ja -6. Teräväinen on nyt merkittävä ongelma tuossa ykkösen toimimattomuudessa. Pelaaminen on sellaista pikkunättiä neppailua vähän pelin ulkopuolella. Kurashev ei ole penkityksen jälkeen myöskään mitenkään herännyt, oikeastaan kadonnut vielä pahemmin kuvasta. Jos tuo kolmikko ei pysty tuomaan kiekkoa kontrolloidusti yli hyökkäyssinisen, niin dump&chase on kyllä lähtökohtaisesti tuhoon tuomittu tuolla kolmikolla. Bedard ja Teräväinen harvoin ehtivät siihen kiekkoon eikä kukaan noista kolmesta ole vahvimmillaan vääntämään päädyssä kiekkoa omille.
On ollut kiva katsoa pelaamista, kun lähes joka pelissä ovat olleet mukana, mutta pidemmän päälle se ei varmasti lämmitä ketään, jos voittosarakkeeseen ei tule merkintöjä. En väitä, että vika olisi Richardsonin, mutta kun tulosurheilusta puhutaan, niin ei hänenkään palli nyt täysin vakaalla alustalla lepää. Toki kausi on vielä nuori ja 20 viimeistä joukkuetta ovat vain viiden pisteen sisällä. Silti tuo iso kuva alkaa tässä tähän mennessä piirtämään huolestuttavia piirteitä loppukauden näkymille. Voittoja pitää alkaa napsimaan pian ja mieluiten välillä sellaisissa pienissä ryppäissä tai muuten on vaarana juuttua jälleen sinne pohjamutiin.