Tappioputki komeasti poikki Nykissä kauden tasapainoisimmalla esityksellä. Erikoistilaneet toimivat hyvin, Mrazek pelasi loukkaantumiseensa asti kauden parasta peliään ja nyt viimeisellä kympillä kasettikin pysyi kasassa. Ensimmäistä kertaa kymmeneen peliin avausmaali ja heti oli helpompi pelata peli loppuun.
Kanelle kolme pistettä ja samalla 1200 pistettä täyteen. Vähemmän yllättäen innostui pelaamaan juuri Rangersia vastaan. Voisiko jopa sanoa, että laittoi itsensä näyteikkunaan ja laittoi näytöt pöytään. Rangers sen sijaan näytti niin aneemiselta, että joukkuetta voisi ehkä piristää pienellä blockbuster-treidillä..
Ylivoima oli tosiaan tehokasta ja alivoima toimi. Olihan tuossa vähän onneakin matkassa, kun Rangersilla taisi olla puolentusinaa tolppaa pelissä ja Lafreniere onnistui sutimaan ensimmäisessä erässä tyhjän maalin ammottaen auki suoraan Mrazekin patjaan. Onneakin välillä tarvitaan ja viihdyttävä peli oli kuitenkin kerta kaikkiaan. Khaira kävi antamassa vähän takaisin Trouballe ja Toews muisti myös Rangersin kapua Athanasiouun kohdistuneen avopommin jälkeen. Domi arvosti suuresti kapteenin reaktioita ja sanoi sen olleen pelin paras hetki.
Se siitä Söderblomin Rockfordiin palauttamisesta. Eiköhän jompi kumpi noista molareista, ellei molemmat, kuten esim. juuri nyt ole loukkaantuneena jossain kohtaa. Mrazekilta tosiaan hienoa torjuntatyötä kunnes nivunen ei enää kestänyt. Sentään nyt meni eri puolelta. Söderblomille on luvassa töitä NHL:n puolelta yllin kyllin. Dylan Wells taitaa saada pian kutsun ylös.
Aika vähälle huomiolle on jäänyt Jack Johnsonin pelaaminen tällä kaudella. Sitä tuli kauden alussa ihmeteltyä, että mihin tätä kaveria nyt tarvitaan, mutta odotuksiin nähden JJ on ollut ihan päällikkö. Siis odotuksiin nähden. En usko, että kukaan noista nuorista olisi tuonut samaa panosta alakertaan mihin Johnson on tähän mennessä pystynyt. Jotenkin jämäkkä kaveri. Toisin kuin Seth Jones, joka on jotenkin raameistaan huolimatta jokseenkin hutera kaveri. Tuohon runkoon nähden odottaisi hänen voittavan enemmän kaksinkamppailuita, mutta aika usein jää väännöissä häviölle. Kiekollisena on kyllä joukkueen ylivoimaisesti paras puolustaja, mutta noin kokonaisuutena odottaisin vähän enemmän ympäristöstä huolimatta.
Upea rajapyykki Kanelle, mutta tuskin tulee rikkomaan Stan Mikitan piste-ennätystä Blackhawksissa. Eroa on 267 pistettä, Mikitalla pelejä kertyi 266 enemmän kuin Kanella on tähän mennessä. Jonathan Toews taas ohitti Bobby Hullin ja kiilasi sijalle viisi eniten pelejä Blackhawksin paidassa pelanneena pelaajana. Brent Seabrook on seuraavana edellä ja hänellä pelejä kertyi 1114, kun kapteenilla on nyt kasassa 1037. Molemmat pelaajat tulevat olemaan ikuisesti Blackhawksin legendoja ja saavat omat patsaansa UC:n edustalle. Etuoikeutetuksihan tässä itsensä tuntee, että sai todistaa omana elinaikanaan näiden kahden edesottamuksia Blackhawks-paidassa.
Ei nostettu Wellsiä vaan Stauber.
Viimeksi muokattu: