Niin se vain on pyörähtänyt taas uusi kausi käyntiin. Ennen kauden alkua ja etenkin Avalanche-ottelun jälkeen tuntui, että en osaisi nähdä valoa tunnelin päässä edes Hubble-teleskoopilla. Avalanche-pelissä oli jotenkin niin alistuneen oloinen haukkalauma. Liekkö oli yhtään tarkoituksellista kiekon blokkaamista koko ottelussa. Mietin jo, että tätäkö tämä nyt on koko kausi. Osuvasti lähetyksessä kameraan osui post-it -lappu, johon oli kirjoitettu ”Fuck you guys!” Tiedä sitten kenelle oli osoitettu, mutta tuli vain kylmikset, että oliko tuossa enteellinen muistari koko kaudesta. Vielä kun lähetysten laatu on ollut mitä on, niin varauduin jo siihen, että tämä kausi on 82 tikun ottamista kynsien alle.
Joukkueen niin raaka huonontaminen pisti puolestaan miettimään, että mikä voi olla se visio taustalla vai onko sitä. Ika Lehkonen sanoi jossain kausiennakossa, että kukaan Blackhawks-organisaatiossa ei halua, että joukkueesta puhutaan pariin kauteen yhtään mitään. Toivottavasti tässä ei kuitenkaan ole kyse mistään itseruoskimisesta. Että tarkoituksella rankaistaan itseä takavuosien synkistä teoista ja jäädään makaamaan peiton alle peukalo suussa. Toivottavasti jollain henkilöllä organisaatiossa on jonkinlainen toimintasuunnitelma tai edes mind map miten tästä eteenpäin. Minä väittäisin, että on, mutta tästä vähän myöhemmin.
Takaisin tähän kauteen. Avalanche-pelin jälkeen kaksi seuraavaa peliä ovat nostaneet mielialaa. Niissä on nähty enemmän yritystä, kiekkojen blokkaamista, ja herramunjee tunteiden näyttämistä(!). Minä olen sen verran vanhaa koulukuntaa, että en koskaan tykännyt siitä, kun siirryttiin palkkakattoaikaan ja minulla kesti pitkään sisäistää ja ennen kaikkea hyväksyä sitä logiikkaa, että joku joukkue pelaa huonosti tahallaan. Jotta tankkaaminen tehtäisiin edes jollain tavalla tyylikkäästi, se täytyy tehdä niin, että organisaatio ja joukkue ajatellaan erillisinä asioina. Organisaatio tankkaa, joukkue ei. Organisaatio heikentää joukkueen, joukkue tekee kaikkensa kaukalossa ja taistelee. Sitä on mukavaa ja mielekästä katsella, vaikka takkiin tulisikin. Ja siltä on Blackhawksin tekeminen vaikuttanut kahdessa edellisessä pelissä. Ei voi kuin toivoa, että sama ilme jatkuu. Selostajat huomauttivat viime pelissä, että eivät pelaajat ja valmentaja halua hävitä pelejä. Jos valmentaja häviää paljon pelejä, se esim. heikentää asemia tulevaisuuden valmentajamarkkinoilla. Kai sillä valmentajien voittoprosentilla on merkitystä.
Richardson oli selostajien mukaan sanonut jossain ”Don’t let passion turn into a frustration”. Toki siinä oli viestiä faneille, että älkää turhautuko, että tässä menee aikaa. Mutta voi siinä tulkita myös jotain Richardsonin filosofiasta ja ehkä vähän viestiä organisaation suuntaankin. Että ei pidä päästää turhautumista syntymään. Vaikka olisi isossa kuvassa joku intohimo, haave, tähtäin, olla kaukaisessa tulevaisuudessa taas NHL:n suurseura, niin myös tässä hetkessä pitää tehdä asioita, jotka sytyttävät tässä ja nyt. Ei tuonne voi lähteä 82 peliä pelaamaan tahallaan huonosti. Ja faneille pitää saada jotain ilon aihetta ja sirkushuvia tankatessakin. Kuten tänne on muutkin kirjoittaneet; kuka esimerkiksi on se pelaaja, joka myy katsomon täyteen.
Sanonpahan vain; kun Blackhawks-pelaaja oli läpiajossa, koko penkki nousi seisomaan. Vaikka pelataan merkityksetöntä runkosarjapeliä ja kaikki tietää, että sarjan pohjille tullaan jäämään. Ajatella. Näin sitä pitää. Tällainen tankkaaminen minulle kelpaa. Ehkä tuossa koutsissa on jotain ainesta.
Mitäpä sitten näen, kun katson kristallipallossa tätä kautta pidemmälle? Kuten alussa sanoin, ennen kauden alkua en olisi nähnyt mitään. Hubblellakin olisi näkynyt vain mustaa. Kun on rauhassa asioita tovin funtsinut, niin on mieli alkanut kirkastumaan ja näenkin valoa tunnelin päässä jo neljän viiden vuoden päässä. Ei se niin kaukana olekaan. Mihin näin rohkean ennusteen perustan? Siihen, että Chicago Blackhawks on Orig 6 -seura ja niin hemmetin iso pulju, että se ei vain yksinkertaisesti voi mennä juhlavuosia läpi muina kojootteina tai muina ankkoina. Tämä on haukkojen 96. kausi. Eli kausi 2026-27 on Blackhawksien 100. kausi. Ja koska yksi kausi jäi lakkoilujen vuoksi kokonaan pelaamatta, niin Blackhawks organisaationa täyttää 100 vuotta jo yhtä kautta aiemmin eli 2025-26. Blackhawksin täytyy olla noina kausina pudotuspeleissä. Se on yksinkertaisesti pakko. Tässä on kyse brändiarvosta, sponsoreista, faneista, fanituotemyynnistä, talousalueen kilpailusta muiden lajien ja seurojen kanssa, työpaikoista, kumppaniyrityksistä ja niiden työpaikoista, jne. Väittäisin, että Blackhawksilla on varaa olla sarjan pohjalla vain tämä ja seuraava kausi. Kausi 2024-25 voi vielä mennä pudotuspelien ulkopuolella, mutta silloin pitäisi olla jo näkyvissä suuntaa ylöspäin ja useampi joukkue jäädä taakse. Silloin pitäisi viimeistään näkyä ketkä ovat tulevaisuuden Blackhawks-joukkueen hahmoja. Kaudella 25-26 pitäisi olla pleijareissa. Se on sitten eri asia onko organisaatiossa riittävää osaamista saada tämä onnistumaan. Se jää nähtäväksi. Vaatiihan se tuuriakin ja onnistuneita varauksia sekä sitä, että Blackhawksille epätyypillisesti nuoria kavereita päästetään irti ja vastuuseen aikaisessa vaiheessa. Niinhän muuallakin tehdään. Nyt ei ole aikaa marinoida varauksia 3 vuotta ja rakentaa seuran uutta tulemista 10 vuotta.
Entäs sitten nämä kaksi veljestä Jonathan ja Patrick? Jos minun pitäisi veikata, niin sellainen aavistus on, että molemmat eivät lähde Chicagosta. Ei liene vaikea arvata kumpi lähtee ja kumpi jää. Tämä nyt on ihan köökkipsykologin jutustelua, mutta minun silmään Toews on vaikuttanut jollain tapaa hyväksyneen kohtalonsa, että menee kapteenina laivan mukana loppuun saakka. Huokuu tiettyä tyyneyttä, valtiomiesmäisyyttä, huutaa välillä tuomareille, ottaa nuoria pelaajia olkapäästä kiinni, kun neuvoo heitä… Voisiko olla, että eläköityy haukkana?
Lopuksi se koko kirjoittelun tärkein viesti: eli kiitos kaikille pitkäaikaisille nimimerkeille ja paljon Blackhawks-kausiketjuihin kirjoittaville. Muistutuksena (vaikka varmaan tiedättekin), että ette kirjoittele vain toisillenne vaan teitä lukee moni muukin. Itse esimerkiksi olen lukenut kaikki viestit kahdesta edellisestä kausiketjusta ja sitäkin ennen varmaan jotain 80%, vaikka en ole osallistunut kirjoitteluun. Enkä usko, että olen ainoa. Tuotatte paljon arvokasta kontenttia, mitä on mielenkiintoista ja hauska lukea. Erityiskiitos letiss:lle, joka jaksaa pitää fanipoikalaseja, jos ei nyt aivan silmillä, mutta ainakin nenänvarrella. Se vähä mitä olen muiden joukkueiden kausiketjuja vilkaissut, niin ehkä muualla on hieman enemmän fanipoikameininkiä. Enkä sano tätä nyt sillä, että kenenkään tarvitsisi mitään vähentää omassa kirjoittelussaan. Mutta, jos sen kaiken hyvän ja analyttisen kirjoittelun ja pohdinnan päälle saisi vielä pienen ripauksen fanipoikailua lisää. Sillä loppujen luopuksihan tämä on sekä urheilua että viihdettä.
Edit. Lisätään tähän kysymyskin, ettei ole ihan yksinpuhelua. Voisitteko heittää viisaammat arvoita, ketä nykyjoukkueesta tai junnuista voisi 3 vuoden päästä mahdollisesti olla joukkueen vastuunkantajina, jos minun teoria pitää paikkansa, että silloin voisi jonkinlaista nousua olla näköpiirissä. Ihan mielenkiinnosta, että mitä nimiä tänä ja tulevina kausina kannattaa seurata, joista olisi iloa myöhemminkin. Tuskin Athanasiouta ja Mrazekia kuitenkaan.
Editedit. Lyhensin vielä ennustettavan ajan kolmeen vuoteen. Silloin pitäisi jotain alkaa näkyä omasta kasvustosta. Jos tämä ja ensi kausi mennäänkin muiden jämäpelaajilla.