Galvasin kohdalla huomioitavaa on se, että hän on pelannut miesten peleissä jo kaudesta 2016-17 alkaen. On siis jo pitkään marinoitunut miesten pääsarjoissa, alkuun kolme kautta Tsekeissä ja sitten pari Suomessa. Eikä hänellä ole painolastina korkeaa varausvuoroa, mikä jo vie hieman mahdollisia turhia paineita sekä suuren yleisön odotuksia pois hartioita painamasta.
Sitten on joku Kirby Dach, jolle lyötiin varausnumeron toki näin jo vähän velvoittaen Toewsin mantteliperijän titteliä ylle. Markkinointiguru John McDonough järjesti pian varauksen jälkeen pressitilaisuuden, jossa uusi kultapoika esiteltiin koko kansalle seuraavana messiaana ja niin edelleen. Nostettiin ainakin vuoden verran liian aikaisin ylös pelaamaan, osittain varmasti myös markkinointimielessä kuten tehtiin myös mm. Adam Boqvistin kohdalla. No kuplassa näytti, että kaikki hehkutukset näyttivät toteutuvan tämän nuorukaisen kohdalla ja tie tähtiin oli auki. Sitten tuli seuraava kausi, paha loukkaantuminen eikä sieltä mikään messias enää sitten palannutkaan.
Tällä kaudella koko organisaatio on ollut niin sekaisin, että se on vaikuttanut aivan jokaiseen pelaajaan. Peittelyskandaali, toimiston väen joukkopako, valmennustiimin potkut ja mitä vielä. Joukkue on ollut ja on osittain varmasti vieläkin sellaisessa kipsissä, että tekemisestä puuttuu rentous ja se näkyy tekemisessä. Dachista oli taannoin hyvä artikkeli ja siinä joku scoutti totesi ongelmaksi, että Dach kuvittelee olevansa parempi pelaaja kuin hän tällä hetkellä on. Oli myös sitä mieltä, että hänestä voi vielä kehittyä eliittipelaaja, mutta nyt pitäisi laskea odotuksia itsestään ja yksinkertaistaa pelaamistaan.
Ensi yönä saa Lukas Reichel kastaa varpaansa shown puolella. Hänen kohdallaan ollaan kuitenkin valittu järkevämpi suunnitelma ja ajatus on antaa hänen pelata muutama peli ylhäällä. Ellei nyt sitten laita sellaisia näyttöjä tiskiin, että farmiin palauttaminen ei tule kuuloon.