Normaalisti tähän aikaan elokuussa vietämme ehkä vielä viimeisiä kesälomapäiviä Jatkoajasta odottaessamme training campien alkua siinä syyskuun tienoilla. Vallitseva maailmantilanne on kuitenkin ajanut meidät tilanteeseen, jossa mikään ei ole normaalia eikä mikään ole varmaa, ei edes jääkiekko. Emme tiedä milloin seuraava NHL-kausi alkaa emmekä tule sitä ehkä hetkeen tietämäänkään. Se ei kuitenkaan estä spekuloinnilta, keskusteluilta sekä mielipiteiltä. Voimme myös yhdessä toivoa, että paluu normaaliin tapahtuisi mahdollisimman nopeasti ja NHL:n päättäjät, seurat sekä ylipäätänsä koko Pohjois-Amerikka keksisi tavan tuoda sirkushuveja meille tavallisille kansalaisille. Täytyy kuitenkin olla realisti, mutta samalla myös optimisti. Toivottavasti tämän ketjun otsikolle tulee siis aihetta. Tässä tulee Chicago Blackhawksin kausiketju kaudelle 2020-21.
Kuplakiekko loppui eilen aamulla, noin 25 tuntia sitten. Kauden päätöspressi lienee tulossa tänään tai huomenna. Tuskin mediatilaisuudesta vielä saadaan sen enempää informaatiota tulevasta, mutta ylipäätänsä koko tämä offseason tulee olemaan äärimmäisen (jotenkin muistelen, että tämän saman virkkeen olen edellisiinkin avauksiin kirjoittanut) mielenkiintoinen ja se starttaa tästä.
Palataan vielä hetkellisesti tuohon qualifying-kierrokseen sekä varsinaisiin pudotuspeleihin. Kuplakiekon isäntäjoukkue Edmonton Oilers kahden maailman parhaan pelaajan kanssa jätettiin nuolemaan näppejään neljässä ottelussa. Koko ottelusarja tarjosi vauhtia ja vaarallisia tilanteita ja usean katsojan mielestä oli yksi viihdyttävimmistä sarjoista pudotuspelikiekkoa tähän asti. Varsin avointa jääkiekkoa, paljon fyysisyyttä ja tilanteita sattui molempiin päihin. Sarjasta jäi käteen todella paljon, ensinnäkin se kokemus jälleen siitä, että jääkiekossa, pudotuspelisarjassa sekä yhdessä ottelussa voi tapahtua ihan mitä vain. Altavastaajana jatkoon, ehkä vähän paloa kolmen sormuksen miehille, että hei, ehkä meillä on vielä paukkuja yhteen tai kahteen pidempään Cup-runiin. Toisena valtavana tekijänä näen, että Blackhawksin nuoret saivat arvokkaita minuutteja sekä oppitunteja siitä mitä se voittaminen vaatii niin yksilöltä kuin joukkueelta. Erityisesti mainitaan alle vuoden NHL-kiekkoa nähnyt Kirby Dach, jolle minä sekä muut asettelivat isoja saappaita jo tähän sarjaan ja olihan se meno todella vaikuttavaa.
Kolikon kääntöpuolena tuli tietysti sitten se toinen skenaariokin koettua eli miten se näkyy jäällä, kun ehkä koko läntisen konferenssin paras joukkue tulee vastaan. Meno oli aivan erilaista, vastustaja oli vain yksinkertaisesti paljon parempi. Mutta positiivisen kautta: Blackhawks pysyi ihan hyvin mukana. Ei se kaunista aina ollut, puolustuspelaaminen näytti varsin heikolta ja hitaalta ja taisi kaikki kehittyneet tilastot, laukaukset, vaaralliset maalipaikat ja ties mitkä kääntyä Vegas Golden Knightsille. Paremmille joukkueille ne yleensä myös jääkiekossa menee. Mutta jos voittaminen opettaa, niin haluaisin myös uskoa häviämisen nostavan sitä paloa kehittyä. Koko organisaatio ottaa tuosta sarjasta oppia, ihan siellä norsunluutornista lähtien. Malliesimerkki tämän päivän voittavasta jääkiekosta.
Kausihan oli todella erikoinen kaikkine vaihteluineen, mutta yksi asia sieltä pisti kokonaisuutena silmään: Blackhawks vähän jäi lillumaan siihen keskinkertaisuuteen ja siitä lopputuloksena tietysti huono sijoitus runkosarjassakin. Jos vuosi sitten oli optimistisuutta havaittavissa monilla kannattajilla tulevaisuudesta, niin kyllä, sitä toivoa lunastettiin, mutta myös jouduttiin vähän pettymäänkin. Näin vaikka kärjistäen: Dylan Strome sekä Alex DeBrincat pettivät pahasti, mutta Dominik Kubalik sekä Kirby Dach pelasivat huipputasolla pitkin kautta. Kääntyy näin analysoituna vähän plusmiinusnollaksi kehityksen kannalta. Puolustukseen hankittiin jämäkkyyttä parin vaihtokaupan kautta ja Määttä sekä terveenä ollessaan De Haan sitä kyllä tarjosivat, mutta edelleen se joukkuepuolustus tuntuu olevan akilleen kantapää. Mistä se nyt sitten kiikastaa? Pelaajamateriaalista vai valmennuksesta? Vai jonkinlainen kombinaatio siitä? Vaikea ottaa kantaa, kun jääkiekkoa en työkseni tee enkä siitä lopulta mitään ymmärrä, mutta näkisin sen olevan kombinaatio kahdesta mainitusta. En osaa sanoa onko Blackhawksin pelityyli oikeasti pelaajille vaativa, mutta siltä se vaikuttaa ja kun materiaali on vähän kyseenalainen ja mielestäni edelleen hidas, niin modernissa jääkiekossa se vähän näkyy. Jos vaikka vertaa Vegasiin, niin ei heillä näyttänyt kiire tulevan ja puolustuspelaaminen oli varsin musertavan tylsän kaunista. Vähän kateellisena sitä katsoi viisi ottelua.
Toivoisinkin siis, että luottamuslauseen saanut Stan Bowman nyt heräisi sekä tekisi todella tarkan analyysin siitä mitä Blackhawksilla on organisaatiossa ja mitä ei. Jos nyt huhut pitävät paikkaansa, että potkut kauden aikana saanut John McDonough oli turhan isossa osassa jääkiekkoon liittyvissä asioissa ja väliaikainen presidentti Danny Wirtz antaa ne mainitut avaimet Bowmanille tehdä kaikki jääkiekkoon liittyvät päätökset itsenäisesti, niin vielä olen valmis antamaan mahdollisuuden. Meikäläisen antama mahdollisuus nyt ei paina vaakakupissa paljoa mitään, mutta seuraavilla oljenkorsilla offseasonille:
1) miksi Blackhawksin peli on sakannut useampana kautena putkeen
2) mitä voittaminen vaatii, mitä muilla joukkueilla on
3) mitä ominaisuuksia organisaation pelaajistossa on ja mitä ei
4) onko valmennus ajantasalla
Kun näihin neljään kysymykseen on vastaus (pitäkää vaikka omana tietonanne eikä tarvitse minulle kertoa), tehkää seuraavat päätöksen niiden mukaan. Kaupatkaa pelaajat pois, jotka eivät vain yksinkertaisesti riitä. Startatkaa rebuild, jos näette sen oikeana vaihtoehtona. Mä haluan kyllä nähdä Toewsin, Kanen sekä Keithin Blackhawksissa ihan loppuun asti, mutta keskustelkaa myös heidän kanssaan. Tämä kausi antoi optimistisuutta tulevasta, mutta kaukana vielä ollaan. Yrittäkää myydä erityisesti Kanelle sekä Toewsille, että Blackhawks voi menestyä parin vuoden päästä ja jos ja kun sen yritätte heille myydä, niin tehkää asioita oikein. Harras toive. Bowman (sekä Danny Wirtz) antoi haastattelussa vähän ilmoille sitä, että joukkuetta nuorennetaan. Tykkään ajatuksesta. Mutta tehkää se nyt kunnolla ja nyt jos koskaan olisi aika analysoida ihan koko organisaatiota läpi. Osa työstä on tehty, mutta paljon on vielä matkaa. Älkää olko sokeita.
Meni ehkä hieman avautumisen puolelle, mutta siinäpä ne realiteetit. Siirrytään sopimustilanteeseen. Laitoin tähän oikeastaan vain ne pelaajat, jotka olivat kuluneella kaudella kokoonpanossa aktiivisesti ja joilla näen myös varmasti mahdollisuuksia pelata ensi kauden rosterissa.
Sopimustilanne (lähde: Chicago Blackhawks - CapFriendly - NHL Salary Caps ):
Hyökkääjät (10 sopimuksenalaista):
Jonathan Toews $10,500,000 / UFA 2023
Patrick Kane $10,500,000 / UFA 2023
Alex DeBrincat $6,400,000 / RFA 2023
Brandon Saad $6,000,000 / UFA 2021
Andrew Shaw $3,900,000 / UFA 2022
Zack Smith $3,250,000 / UFA 2021
Ryan Carpenter $1,000,000 / UFA 2022
David Kämpf $1,000,000 / RFA 2021
Kirby Dach $925,000 / RFA 2022
Alex Nylander $863,333 / RFA 2021
RFA-hyökkääjät
Dominik Kubalik
Dylan Strome
Drake Caggiula
Puolustajat (6 sopimuksenalaista):
Brent Seabrook $6,875,000 / UFA 2024
Duncan Keith $5,538,461 / UFA 2023
Calvin De Haan $4,550,000 / UFA 2022
Olli Määttä $4,083,333 / UFA 2022
Connor Murphy $3,850,000 / UFA 2022
Adam Boqvist $894,167 / RFA 2022
RFA-puolustajat
Slater Koekkoek
Maalivahdit (1 sopimuksenalaista):
Collin Delia $1,000,000 / UFA 2022
UFA-maalivahdit
Corey Crawford
Palkkakattohan pysyy nyt pari seuraavaa kautta tuossa $81,5:ssä miljoonassa, joten offseasonista tulee todennäköisesti todella erikoinen. Yllätyksiä varmasti tullaan näkemään monelta eri seuralta eikä Blackhawks jää tässä varmastikaan takavasemmalle. Isoja muutoksia tulee tapahtumaan ja pelaajia on pakko kaupata. Turha tässä on liiemmin siis ennustaa, mutta kokeillaan jotain mielipiteiden kanssa.
Bubbling under-pelaajat eli erityisesti Ian Mitchell, Pius Suter, Philipp Kurashev, Evan Barratt sekä Kevin Lankinen tuovat todellakin kilpailua pelipaikoista tulevalle training campille. Uskallan ennustaa Mitchellin sekä Suterin olevan varmoja NHL-pelaajia kauden avauksessa, jos mitään järisyttävää ei tapahdu, mutta aivan varmasti monilla muillakin nuorilla on mahdollisuudet lunastaa pelipaikkoja Blackhawksin puolelta. Samalla voidaan myös todeta, että IceHogsien tulevan kauden kokoonpano tulee olemaan todella mielenkiintoinen ja AHL taisikin muuten startata 4. joulukuuta eli osa nuorista saattaa aloittaa kautensa jo tuolloin riippuen mikä tilanne NHL:n puolella toki on esimerkiksi training campin suhteen.
Palkkakattokeskustelun tärkeimmät osapuolet ovat Dominik Kubalik, Dylan Strome, Corey Crawford, Zack Smith sekä Olli Määttä. Prioriteettilistan ykkösnimenä on pakko olla tsekkiläinen Kubalik, jolle uskaltaisin ennustaa parin vuoden jatkoa ja arviolta $3,5:n miljoonan jatkosopimusta. Vegasia vastaan Strome antoi vähän taas optimistisuutta, mutta edelleen näen hänen otteissaan liikaa niitä ei-voittavia elementtejä, mutta toisaalta hänen arvonsa saattaa olla Blackhawksille hieman korkeampi kuin muille joukkueille. Do or die-tyylistä sopimusta tarjoaisin, mutta jos joku joukkue haluaa jotain arvokasta Blackhawksille Stromesta tarjota, niin ei tule niin kova ikävä. Mikä vastine sitten tyydyttää, jääkööt se nähtäväksi.
Smithin ura saattaa olla vaakalaudalla ja uskon, että Blackhawks hänen sopimuksensa ostaa ulos. Määttän suhteen keskustelu onkin ollut edellisessä ketjussa kovaa ja riippuen miten NHL näkee poikkeusolojen vaikuttavan sopimusrakenteisiin, niin todennäköisesti silti uskon Ollin pelaavan tulevan kauden muualla. Valitettavasti näin, sillä hän oli rutiinimaisen hyvä pudotuspelien ajan, mutta en usko, että yksikään joukkue antaisi Blackhawksille loukkaantumisherkästä De Haanista samaa vastinetta mitä Ollista uskaltaa pyytää. Ei mitään järisyttävää, mutta ei kuitenkaan ole mikään palkkakattodumppi.
Crawford on sitten se mielenkiintoisin nimi. Hokkarit naulaan vai vieläkö kahden sormuksen miestä kiinnostaa pelata vähän halvemmalla Chicagossa osittain mentorin roolissa? Ilmeisesti Crawford asuu täyspäiväisesti Chicagossa eli ne pienet ennustukset Montrealista eivät ainakaan tältä osin ihan osu kohdalleen, mutta tavallaan kotiin meno olisi looginen vaihtoehto. Tarjoaisin edelleen vuoden sopimusta muutaman miljoonan dollarin hintaan. Osittain sentimentaalisista syistä, mutta oli Crawford oikeasti ihan mies paikallaan jälleen kerran. Ja kun ei siellä Blackhawksilla ole oikein muita varmoja vaihtoehtojakaan? Isoja mahdollisuuksia toki Delialla sekä Lankiselle, mutta onko heistä siihen?
Huh, alkaa aika loppumaan kesken kun töihin pitäisi mennä. Jottei menisi ihan laukaalle, niin heitetään loppuun vielä ennustus kauden aloituskokoonpanosta, joka pohjautuu omiin toiveisiin, mutta samalla realiteetteihin. En siis usko isoihin kauppoihin, mutta toivoisin jotain näkeväni. Kuten muistatte, viime kesänä nähtiin isoja yllätyksiä Lehnerin, de Haanin sekä Määttän muodossa, joten varaudutaan kaikkeen.
Pius Suter - Jonathan Toews - Dominik Kubalik
Alex DeBrincat - Kirby Dach - Patrick Kane
Alex Nylander - Dylan Strome - Brandon Saad
Ryan Carpenter - David Kämpf - Andrew Shaw
Matthew Highmore
Duncan Keith - Adam Boqvist
Calvin de Haan - Ian Mitchell
Lucas Carlsson - Connor Murphy
Brent Seabrook
Corey Crawford
Collin Delia
Päävalmentaja: joku muu kuin Jeremy Colliton
***
NHL:n varaustilaisuus on myös edessä jossain vaiheessa kunhan kulunut kausi saadaan loppuun. Tähän aiheeseen ehtii palata myöhemmin, mutta jos nyt pitäisi valita kolme suosikkia varattavaksi tuolla numerolla 17, joka se todennäköisin varausnumero on, seuraavat nimet hyppäävät esiin:
Marat Khusnutdinov
Dawson Mercer
William Wallinder
Ja heitetään loppuun vielä toinen ennustus: Dylan Strome vaihtaa seuraa ennen kauden alkua ja Philipp Kurashev nappaa kolmossentterin tontin. Ja onnistuu siinä.
Jatkakaa.
Kuplakiekko loppui eilen aamulla, noin 25 tuntia sitten. Kauden päätöspressi lienee tulossa tänään tai huomenna. Tuskin mediatilaisuudesta vielä saadaan sen enempää informaatiota tulevasta, mutta ylipäätänsä koko tämä offseason tulee olemaan äärimmäisen (jotenkin muistelen, että tämän saman virkkeen olen edellisiinkin avauksiin kirjoittanut) mielenkiintoinen ja se starttaa tästä.
Palataan vielä hetkellisesti tuohon qualifying-kierrokseen sekä varsinaisiin pudotuspeleihin. Kuplakiekon isäntäjoukkue Edmonton Oilers kahden maailman parhaan pelaajan kanssa jätettiin nuolemaan näppejään neljässä ottelussa. Koko ottelusarja tarjosi vauhtia ja vaarallisia tilanteita ja usean katsojan mielestä oli yksi viihdyttävimmistä sarjoista pudotuspelikiekkoa tähän asti. Varsin avointa jääkiekkoa, paljon fyysisyyttä ja tilanteita sattui molempiin päihin. Sarjasta jäi käteen todella paljon, ensinnäkin se kokemus jälleen siitä, että jääkiekossa, pudotuspelisarjassa sekä yhdessä ottelussa voi tapahtua ihan mitä vain. Altavastaajana jatkoon, ehkä vähän paloa kolmen sormuksen miehille, että hei, ehkä meillä on vielä paukkuja yhteen tai kahteen pidempään Cup-runiin. Toisena valtavana tekijänä näen, että Blackhawksin nuoret saivat arvokkaita minuutteja sekä oppitunteja siitä mitä se voittaminen vaatii niin yksilöltä kuin joukkueelta. Erityisesti mainitaan alle vuoden NHL-kiekkoa nähnyt Kirby Dach, jolle minä sekä muut asettelivat isoja saappaita jo tähän sarjaan ja olihan se meno todella vaikuttavaa.
Kolikon kääntöpuolena tuli tietysti sitten se toinen skenaariokin koettua eli miten se näkyy jäällä, kun ehkä koko läntisen konferenssin paras joukkue tulee vastaan. Meno oli aivan erilaista, vastustaja oli vain yksinkertaisesti paljon parempi. Mutta positiivisen kautta: Blackhawks pysyi ihan hyvin mukana. Ei se kaunista aina ollut, puolustuspelaaminen näytti varsin heikolta ja hitaalta ja taisi kaikki kehittyneet tilastot, laukaukset, vaaralliset maalipaikat ja ties mitkä kääntyä Vegas Golden Knightsille. Paremmille joukkueille ne yleensä myös jääkiekossa menee. Mutta jos voittaminen opettaa, niin haluaisin myös uskoa häviämisen nostavan sitä paloa kehittyä. Koko organisaatio ottaa tuosta sarjasta oppia, ihan siellä norsunluutornista lähtien. Malliesimerkki tämän päivän voittavasta jääkiekosta.
Kausihan oli todella erikoinen kaikkine vaihteluineen, mutta yksi asia sieltä pisti kokonaisuutena silmään: Blackhawks vähän jäi lillumaan siihen keskinkertaisuuteen ja siitä lopputuloksena tietysti huono sijoitus runkosarjassakin. Jos vuosi sitten oli optimistisuutta havaittavissa monilla kannattajilla tulevaisuudesta, niin kyllä, sitä toivoa lunastettiin, mutta myös jouduttiin vähän pettymäänkin. Näin vaikka kärjistäen: Dylan Strome sekä Alex DeBrincat pettivät pahasti, mutta Dominik Kubalik sekä Kirby Dach pelasivat huipputasolla pitkin kautta. Kääntyy näin analysoituna vähän plusmiinusnollaksi kehityksen kannalta. Puolustukseen hankittiin jämäkkyyttä parin vaihtokaupan kautta ja Määttä sekä terveenä ollessaan De Haan sitä kyllä tarjosivat, mutta edelleen se joukkuepuolustus tuntuu olevan akilleen kantapää. Mistä se nyt sitten kiikastaa? Pelaajamateriaalista vai valmennuksesta? Vai jonkinlainen kombinaatio siitä? Vaikea ottaa kantaa, kun jääkiekkoa en työkseni tee enkä siitä lopulta mitään ymmärrä, mutta näkisin sen olevan kombinaatio kahdesta mainitusta. En osaa sanoa onko Blackhawksin pelityyli oikeasti pelaajille vaativa, mutta siltä se vaikuttaa ja kun materiaali on vähän kyseenalainen ja mielestäni edelleen hidas, niin modernissa jääkiekossa se vähän näkyy. Jos vaikka vertaa Vegasiin, niin ei heillä näyttänyt kiire tulevan ja puolustuspelaaminen oli varsin musertavan tylsän kaunista. Vähän kateellisena sitä katsoi viisi ottelua.
Toivoisinkin siis, että luottamuslauseen saanut Stan Bowman nyt heräisi sekä tekisi todella tarkan analyysin siitä mitä Blackhawksilla on organisaatiossa ja mitä ei. Jos nyt huhut pitävät paikkaansa, että potkut kauden aikana saanut John McDonough oli turhan isossa osassa jääkiekkoon liittyvissä asioissa ja väliaikainen presidentti Danny Wirtz antaa ne mainitut avaimet Bowmanille tehdä kaikki jääkiekkoon liittyvät päätökset itsenäisesti, niin vielä olen valmis antamaan mahdollisuuden. Meikäläisen antama mahdollisuus nyt ei paina vaakakupissa paljoa mitään, mutta seuraavilla oljenkorsilla offseasonille:
1) miksi Blackhawksin peli on sakannut useampana kautena putkeen
2) mitä voittaminen vaatii, mitä muilla joukkueilla on
3) mitä ominaisuuksia organisaation pelaajistossa on ja mitä ei
4) onko valmennus ajantasalla
Kun näihin neljään kysymykseen on vastaus (pitäkää vaikka omana tietonanne eikä tarvitse minulle kertoa), tehkää seuraavat päätöksen niiden mukaan. Kaupatkaa pelaajat pois, jotka eivät vain yksinkertaisesti riitä. Startatkaa rebuild, jos näette sen oikeana vaihtoehtona. Mä haluan kyllä nähdä Toewsin, Kanen sekä Keithin Blackhawksissa ihan loppuun asti, mutta keskustelkaa myös heidän kanssaan. Tämä kausi antoi optimistisuutta tulevasta, mutta kaukana vielä ollaan. Yrittäkää myydä erityisesti Kanelle sekä Toewsille, että Blackhawks voi menestyä parin vuoden päästä ja jos ja kun sen yritätte heille myydä, niin tehkää asioita oikein. Harras toive. Bowman (sekä Danny Wirtz) antoi haastattelussa vähän ilmoille sitä, että joukkuetta nuorennetaan. Tykkään ajatuksesta. Mutta tehkää se nyt kunnolla ja nyt jos koskaan olisi aika analysoida ihan koko organisaatiota läpi. Osa työstä on tehty, mutta paljon on vielä matkaa. Älkää olko sokeita.
Meni ehkä hieman avautumisen puolelle, mutta siinäpä ne realiteetit. Siirrytään sopimustilanteeseen. Laitoin tähän oikeastaan vain ne pelaajat, jotka olivat kuluneella kaudella kokoonpanossa aktiivisesti ja joilla näen myös varmasti mahdollisuuksia pelata ensi kauden rosterissa.
Sopimustilanne (lähde: Chicago Blackhawks - CapFriendly - NHL Salary Caps ):
Hyökkääjät (10 sopimuksenalaista):
Jonathan Toews $10,500,000 / UFA 2023
Patrick Kane $10,500,000 / UFA 2023
Alex DeBrincat $6,400,000 / RFA 2023
Brandon Saad $6,000,000 / UFA 2021
Andrew Shaw $3,900,000 / UFA 2022
Zack Smith $3,250,000 / UFA 2021
Ryan Carpenter $1,000,000 / UFA 2022
David Kämpf $1,000,000 / RFA 2021
Kirby Dach $925,000 / RFA 2022
Alex Nylander $863,333 / RFA 2021
RFA-hyökkääjät
Dominik Kubalik
Dylan Strome
Drake Caggiula
Puolustajat (6 sopimuksenalaista):
Brent Seabrook $6,875,000 / UFA 2024
Duncan Keith $5,538,461 / UFA 2023
Calvin De Haan $4,550,000 / UFA 2022
Olli Määttä $4,083,333 / UFA 2022
Connor Murphy $3,850,000 / UFA 2022
Adam Boqvist $894,167 / RFA 2022
RFA-puolustajat
Slater Koekkoek
Maalivahdit (1 sopimuksenalaista):
Collin Delia $1,000,000 / UFA 2022
UFA-maalivahdit
Corey Crawford
Palkkakattohan pysyy nyt pari seuraavaa kautta tuossa $81,5:ssä miljoonassa, joten offseasonista tulee todennäköisesti todella erikoinen. Yllätyksiä varmasti tullaan näkemään monelta eri seuralta eikä Blackhawks jää tässä varmastikaan takavasemmalle. Isoja muutoksia tulee tapahtumaan ja pelaajia on pakko kaupata. Turha tässä on liiemmin siis ennustaa, mutta kokeillaan jotain mielipiteiden kanssa.
Bubbling under-pelaajat eli erityisesti Ian Mitchell, Pius Suter, Philipp Kurashev, Evan Barratt sekä Kevin Lankinen tuovat todellakin kilpailua pelipaikoista tulevalle training campille. Uskallan ennustaa Mitchellin sekä Suterin olevan varmoja NHL-pelaajia kauden avauksessa, jos mitään järisyttävää ei tapahdu, mutta aivan varmasti monilla muillakin nuorilla on mahdollisuudet lunastaa pelipaikkoja Blackhawksin puolelta. Samalla voidaan myös todeta, että IceHogsien tulevan kauden kokoonpano tulee olemaan todella mielenkiintoinen ja AHL taisikin muuten startata 4. joulukuuta eli osa nuorista saattaa aloittaa kautensa jo tuolloin riippuen mikä tilanne NHL:n puolella toki on esimerkiksi training campin suhteen.
Palkkakattokeskustelun tärkeimmät osapuolet ovat Dominik Kubalik, Dylan Strome, Corey Crawford, Zack Smith sekä Olli Määttä. Prioriteettilistan ykkösnimenä on pakko olla tsekkiläinen Kubalik, jolle uskaltaisin ennustaa parin vuoden jatkoa ja arviolta $3,5:n miljoonan jatkosopimusta. Vegasia vastaan Strome antoi vähän taas optimistisuutta, mutta edelleen näen hänen otteissaan liikaa niitä ei-voittavia elementtejä, mutta toisaalta hänen arvonsa saattaa olla Blackhawksille hieman korkeampi kuin muille joukkueille. Do or die-tyylistä sopimusta tarjoaisin, mutta jos joku joukkue haluaa jotain arvokasta Blackhawksille Stromesta tarjota, niin ei tule niin kova ikävä. Mikä vastine sitten tyydyttää, jääkööt se nähtäväksi.
Smithin ura saattaa olla vaakalaudalla ja uskon, että Blackhawks hänen sopimuksensa ostaa ulos. Määttän suhteen keskustelu onkin ollut edellisessä ketjussa kovaa ja riippuen miten NHL näkee poikkeusolojen vaikuttavan sopimusrakenteisiin, niin todennäköisesti silti uskon Ollin pelaavan tulevan kauden muualla. Valitettavasti näin, sillä hän oli rutiinimaisen hyvä pudotuspelien ajan, mutta en usko, että yksikään joukkue antaisi Blackhawksille loukkaantumisherkästä De Haanista samaa vastinetta mitä Ollista uskaltaa pyytää. Ei mitään järisyttävää, mutta ei kuitenkaan ole mikään palkkakattodumppi.
Crawford on sitten se mielenkiintoisin nimi. Hokkarit naulaan vai vieläkö kahden sormuksen miestä kiinnostaa pelata vähän halvemmalla Chicagossa osittain mentorin roolissa? Ilmeisesti Crawford asuu täyspäiväisesti Chicagossa eli ne pienet ennustukset Montrealista eivät ainakaan tältä osin ihan osu kohdalleen, mutta tavallaan kotiin meno olisi looginen vaihtoehto. Tarjoaisin edelleen vuoden sopimusta muutaman miljoonan dollarin hintaan. Osittain sentimentaalisista syistä, mutta oli Crawford oikeasti ihan mies paikallaan jälleen kerran. Ja kun ei siellä Blackhawksilla ole oikein muita varmoja vaihtoehtojakaan? Isoja mahdollisuuksia toki Delialla sekä Lankiselle, mutta onko heistä siihen?
Huh, alkaa aika loppumaan kesken kun töihin pitäisi mennä. Jottei menisi ihan laukaalle, niin heitetään loppuun vielä ennustus kauden aloituskokoonpanosta, joka pohjautuu omiin toiveisiin, mutta samalla realiteetteihin. En siis usko isoihin kauppoihin, mutta toivoisin jotain näkeväni. Kuten muistatte, viime kesänä nähtiin isoja yllätyksiä Lehnerin, de Haanin sekä Määttän muodossa, joten varaudutaan kaikkeen.
Pius Suter - Jonathan Toews - Dominik Kubalik
Alex DeBrincat - Kirby Dach - Patrick Kane
Alex Nylander - Dylan Strome - Brandon Saad
Ryan Carpenter - David Kämpf - Andrew Shaw
Matthew Highmore
Duncan Keith - Adam Boqvist
Calvin de Haan - Ian Mitchell
Lucas Carlsson - Connor Murphy
Brent Seabrook
Corey Crawford
Collin Delia
Päävalmentaja: joku muu kuin Jeremy Colliton
***
NHL:n varaustilaisuus on myös edessä jossain vaiheessa kunhan kulunut kausi saadaan loppuun. Tähän aiheeseen ehtii palata myöhemmin, mutta jos nyt pitäisi valita kolme suosikkia varattavaksi tuolla numerolla 17, joka se todennäköisin varausnumero on, seuraavat nimet hyppäävät esiin:
Marat Khusnutdinov
Dawson Mercer
William Wallinder
Ja heitetään loppuun vielä toinen ennustus: Dylan Strome vaihtaa seuraa ennen kauden alkua ja Philipp Kurashev nappaa kolmossentterin tontin. Ja onnistuu siinä.
Jatkakaa.
Viimeksi muokattu: