Tässä on taas ehtinyt miettiä tulevaa, niin lyhyen kuin pidemmän aikavälin osalta. NHL:ssä voimasuhteet muuttuvat vuosien saatossa, mutta melkein voisi sanoa, että ylhäältä tullaan nopeammin alas kuin sieltä noustaan. 2010-luvun kestomenestyjä ja kolminkertainen mestari on jo nyt toista kautta peräkkäin ulkona pudotuspeleistä eikä ole voittanut pudotuspelisarjaa neljään vuoteen. Väkisin tässä miettii, että minkälainen tulevaisuus tässä odottaa?
Toki sitä haluaa maalailla kuvaa pikaisesta paluusta sarjan parhaiden joukkueiden joukkoon. Toisaalta pitää ymmärtää, että Blackhawks ei ole yksittäinen saareke, vaan taustalla on kova kilpailu ja sinne kärkikastiin on haluamassa useita joukkueita. Kuinka hyvin tässä kilpailussa lopulta pärjää on vaikea ennustaa pelkästään Blackhawksin rosteria arvioimalla tai suunnittelemalla.
Lyhyen aikavälin osalta on tietenkin helpompi ennustaa asioita ja mm. Toewsin sekä Kanen jatkaessa tällä tasolla vielä vaikkapa parin kauden ajan, on joukkueella ihan hyvät mahdollisuudet taistella ainakin pudotuspelipaikoista. Nykyiseen rosteriin se vaatii kuitenkin enemmän syvyyttä sekä nuorten pelaajien kehittymistä ja esiinmarssia.
Pidemmän aikavälin suunnan ennustaminen onkin jo sitten vaikeaa ja siihen liittyy enemmän opitmistisia odotuksia, kuin mitään takeita mistään. Kaikki on tietenkin mahdollista ja NHL-maailmassa muutoksia tapahtuu nopeastikin joukkueiden voimasuhteiden välillä. Aika jälkeen Toewsin ja Kanen pelillisen johtamisen on kyllä hämärän peitossa ja hieman pelottavakin ajatus. Käykö silloin kuin nyt on käynyt puolustukselle? Dylan Strome voi helpottaa tuota siirtymää osaltaan, mutta on hyvä muistaa hänenkin suhteensa, että takana on vasta melko pieni otanta huipulla. Blackhawksin hyökkäys tarvitsee kipeästi uutta ykkössentteriä tulevina vuosina ja tällä hetkellä sitä lähinnä on Dylan Strome. Kesän draftista voi toinen toivo tarttua haaviin, mutta oli nimi mikä tahansa, ei sieltä voida odottaa uutta Toewsia aivan lähivuosina kasvavan.
Puolustuksen osalta odotukset tulevaisuuden suhteen ovat korkealla ja syystäkin. Blackhawksilla voi olla käsissään yksi liigan parhaimmista alakerroista, jos kaikki menee lähellekään odotusten mukaisesti. Beaudin, Boqvist, Carlsson, Jokiharju, Krys ja Mitchell kuusikosta voi kasvaa aivan hyvin tulevaisuuden alakerran tukipilareita useampikin. Tai sitten ei, mutta tällä hetkellä tilanne näyttää todella lupaavalta.
Ei auta kuin odottaa ja seurata vierestä mitä tulevan pitää. Itse kun ei voi mihinkään valitettavasti vaikuttaa.