Chicago Blackhawks 2012-2013

[Kaner]

Ihan mukavasti on kausi kyllä alkanut, kun kymmenen matsin jälkeen ei ole vielä yhtään oikeaa tappiota tilillä. Pari kertaa on tullut kuokkaan rankkareissa, mutta kuka niitä nyt laskee. Ei olisi kyllä ennen kauden alkua uskonut, että näinkin vaikean otteluohjelman alla voi saavuttaa tällaisia tuloksia. Joukkueen pelissä on toki vielä paljon hiomisen varaa, mutta hyvällä tiellä ollaan. Lähtökohdat jatkoa ajatellen ovat joka tapauksessa kunnossa. Vieraskiertuetta jäljellä enää kaksi ottelua, sen jälkeen alkaa mehukas seitsemän pelin putki United Centerissä.

Maalivahdit ovat täyttäneet tonttinsa putkien välissä mainiosti ja roolitus heidän välillä on juuri sellainen kuin sen pitääkin olla. Puolustus on osoittautumassa leveydeltään kivenkovaksi, eikä sieltä löydy alkukauden perusteella yhtään heikkoa lenkkiä. Erityisen paljon allekirjoittaneen mieltä lämmittää Niklas Hjalmarssonin otteet. Ero viime kauteen verrattuna on kuin yöllä ja päivällä. Hammerin pelaaminen on ollut koko alkukauden todella luontevan näköistä, kiire ei tällä hetkellä pääse yllättämään tätä ruotsalaista.

Suurin huolenaihe liittyy ylivoimapelaamiseen, johon ei olla saatu sitä tarvittavaa tekemisen meininkiä. Ensimmäisissä otteluissa ylivoima oli vielä kohtuu tehokasta, mutta vastustajan näkökulmasta se ei mielestäni ole missään vaiheessa ollut vaarallista. Noilla miehillä, mitä on käytössä, pitää yksinkertaisesti vain pystyä parempaan. Näin alkuun ylivoimasta vastaava Jamie Kompon, tai ihan kuka tahansa, voisi koittaa saada vähän ideaa Andrew Shaw:n ja Viktor Stålbergin maskipelaamiseen. Nyt tuo hieman puolivillaisen näköistä. Ei peitetä kunnolla maalivahdin näkyvyyttä, ei päästä mahdollisiin irtokiekkoihin käsiksi juuri koskaan. Shaw ja Stålberg eivät ole tehneet ylivoimalla vielä pinnan pinnaa. Dave Bollandillakin on kasassa vain yksi yv-häkki.

 

[reme]

Totta, uskomaton kauden alkuhan tämä on vaikka kuinka tekee väliin mieli marista ja omasta mielestä korjattavaa olisi siellä ja täällä.
Crawford tuli töihin vasta toiseen erään, itse olin jo valmis vaihtamaan Emeryä tilalle kolmannen maalin jälkeen kun alku näytti todella synkältä.

Kaner mainitsikin maskipelaamisesta ja jos muistellaan tätä asiaa tarkemmin, niin sehän on ollut ongelmamme mestaruuskauden jälkeen.

Pakistosta ei edelleenkään löydy YV:hen laadukaasti viivasta ampuvaa pakkia.

Kärkikamppailun viivat.

+ Saad ja Kruger kuparisten rikkominen
+ Kane, Toews

- Krugerin alivoimapelin arvoa heikentää aloituskelvottomuus
- Kakkosen peli ei toimi, vaikkakin Hossalta hienoa puolustuspeliä

Emery startannee Phoenix matsissa.

 

[TweetyLeaf]

Itse olen veljien kanssa samaa mieltä tuosta maskipelaamisesta. Mielummin joku Hossa siihen neliön keskelle hämmentämään kun Shaw "jengin pienin perse" molarin nenän eteen.

Stalberg kuitenkin on ansainnut YV aikansa, mutta ei ehkä ole tehokkain tuossa roolissa. Vasemmalla puolella b-pisteen läheisyydessä ja voittamassa kulmista kiekkoa olisi paljon mukavampi paikka miehelle.

Jos sinne maskimies on pakko saada, niin heittäkää nyt edes Bickell sinne (oli muuten hyvä peli herralta tämä Sharks peli). Ei sen takia, että miestä suosisin noin muuten, mutta on sillä isompi perse kun Shawlla.

 

[Hawk #22]

Maskipelaaminen on kyllä se YV:n suurin ongelma. Ei pelkästään se, että Hawksilta puuttuu se oma Thomas Holmström, vaan myös Shawin pelaaminen oli munatonta. Vaikutti välillä siltä ettei Shawk edes yrittänyt mennä maskiin, vaan tyytyi seisomaan Niemen vieressä. Tosin pakkienkin on suhteellisen helppo siivota tuota maalinedustaa, kun Shaw yrittää heilua siellä, eikä joku isompi.

Sattuuko joku muuten tietämään onko Hawksien prospekteissa joku isokokoinen voimahyökkääjä, jota voisi parin kauden päästä lyödä tuonne maalin eteen. Hayes nyt ehkä, mutta ei taida olla kiekollisilta vahvuuksiltaan ihan kovinta tasoa.

Tällä kaudella tuo Bickell olisi kyllä kokeilun arvoinen, kun ei tuo maskipelaaminen kauheasti voi huonontua. Toivon mukaan onnistuisi.

 

[Wiesellike]

Jälleen hyvä peli Phoenixia vastaan. Alkurummutus oli kovaa Hossa vs. Torreksen takia, mutta onneksi Mayers hoiti homman heti alussa, mikä vapautti joukkueen pelaamaan. Kakkosketju ja erityisesti Kane oli jäätävässä vedossa ja Toews teki yhden kauden hienoimmista haukkamaaleista. Ja tarjosi Twitter-kansalle huvia grumpy-naamallaan. Heikkoa lenkkiä en löytänyt etsimälläkään. Paletti pysyi kasassa koko pelin. Muuten peli oli tylsä. Kojootteja ei kiinnostanut, haukat tappoi pelin heti kättelyssä ja tuomarit viheltelivät miten sattuu.

Hitto 9-0-2 vieraspainoitteisella ohjelmalla. Johonkin Anaheimin pilipaliennätykseen on kuulemma viisi peliä matkaa. Saa nähdä, miten käy. Seuraavassa pelissä vastaan tulee tulikuuma Preds ja Rinne. Ainakin viime kaudella oli hirveän vaikeaa Nashvilleä vastaan, joten mielenkiintoinen koitos odotettavissa. Ja samalla päättyy road trip ja haukat pääsee vihdoinkin huudattamaan United Centeriä.

 

[lunde]

Wiesellike oli näköjään vähän nopeampi tällä kertaa. Vakuuttava voitto, tylsä peli, 2 pistettä.

20 Saad - 19 Toews - 81 Hossa
10 Sharp - 36 Bolland - 88 Kane
29 Bickell - 65 Shaw - 25 Stålberg
67 Frolik - 16 Krüger - 22 Mayers

2 Keith - 7 Seabrook
27 Oduya - 4 Hjalmarsson
8 Leddy - 17 Brookbank

30 Emery 22/24
(50 Crawford)

1. ERÄ

Reilun minuutin jälkeen Oduya pelasti lähes varman maalin, kun etukulma Hawks-maalista oli tyhjänä.

Parin minuutin jälkeen Torres tuli ensimmäisen kerran jäälle ja vierashallin miehittäneet Hawks-kannattajat buuasivat kuuluvasti. Vaihdon lopulla Torres taklasi kevyesti Stålbergia, otti kaukaloon hypänneen Mayersin haasteen vastaan ja hyvitti kevään tapahtumat ilman hanskoja. Näin homma oli hoidettu pois alta heti alkuun ja joukkueet saivat keskittyä jääkiekon pelaamiseen.

Viiden minuutin jälkeen Vrbatan maila kävi Kanen kasvoissa ja Hawks pääsi ylivoimalle. Vaarallisin tilanne syntyi kuitenkin Emeryn maalille, kun Korpikoski pääsi haastamaan neljäntenä hyökkääjänä pelannutta Sharpia puolustustehtävissä.

Kahdeksan minuutin jälkeen Blackhawks kolmoskenttä hyökkäsi suoraan kolmella kaistalla kohti Smithin maalia. Shaw harhautti siniviivalla näyttävästi rookie-puolustaja Summersin ja Stålbergin laukaus upposi räpyläkäden ylänurkkaan helpohkosti: 0-1.

14 minuutin kohdalla Ekman-Larsson otti jäähyn estämisestä ja 40 sekuntia myöhemmin Morris rusikoi Shaw'ta poikittaisella mailalla ja laittoi kotijoukkueen kahden miehen alivoimalle. Sharp sai takakulmalle loistavan paikan, mutta Smith ja puolustaja Stone saivat torjuttua kiekon. Hässäkän jälkeen kiekko ajautui toiselle kulmalle, josta Kane sai laukoa kiekon tyhjiin: 0-2. Hawksille ensimmäinen ylivoimamaali kuuden pelin kuivan kauden jälkeen. Morrisin jäähyä jäi jäljelle vielä 1:40, mutta yhden miehen ylivoimalla ei nähty enää maaleja.

17 minuutin jälkeen Sharp levitti keskialueella oikealla luistelleelle Kanelle. Kane vei laidasta kiekon alueelle ja houkutteli kaksi Coyotes-pelaajaa karvaamaan kiekkoa pois. Siitä syöttö keskelle ja maila pystyssä odottanut Bolland sai laukoa B-pisteiden välistä aivan rauhassa kiekon Smithin taakse: 0-3.

Yandle otti samassa tilassa 2 minuutin jäähyn tuomarille epäurheilijamaisesta käytöksestä. Puolen minuutin jälkeen Michalek kamppasi Bollandin maalin edessä ja Hawks sai jälleen kahden miehen ylivoiman. Kuvio syntyi varsin nopeasti ja Kane sai Sharpin poikkisyötön jälkeen viimeistellä maalin takakulmalta: 0-4.

Jäljelle jäänyt toinen jäähy ja erä loppuivat ilman lisämaaleja.

2. ERÄ

Neljän minuutin jälkeen Toewsin ketju sai hyvän pyörityksen Smithin maalille, mutta Saad sai estämisestä kevyehkön jäähyn. Puoli minuuttia myöhemmin Blackhawks sai toisen jäähyn, kun Krüger epäonnistui purkamaan kiekon maalin takaa ja joutui sen jälkeen koukkaamaan Ekman-Larssonia. Hawks säästyi kuitenkin kahden miehen alivoimalta, kun Coyotes-puolustaja sai samasta tilanteesta filmaamisjäähyn.

Coyotes teki jatkuneella ylivoimalla avausmaalinsa. Vrbata laukoi siniviivalta ja maskia tehnyt Hanzal sai ohjata vapaasti kiekon Emeryn längistä sisään: 1-4. Kauden kolmas ylivoimamaali Hawksia vastaan syntyi harmillisen helposti.

Seitsemän minuutin jälkeen Michalek törmäsi Gordoniin ja Sharpiin omalla siniviivallaan ja jäi keräilemään itseään jään pintaan.

Vajaan kahdeksan minuutin kohdalla Hossa sai estämisjäähyn hyökkäyssiniviivalla. Coyotes sai yrittää ylivoimamaalia puolitoista minuuttia, kun Doan esti Saadia jäähyn arvoisesti. Hawks sai pian saman verran ylivoimaa, mutta Sharpin tolppalaukausta kummempaa ei syntynyt.

Vajaan 13 minuutin kohdalla Toews purjehti omalta alueeltaan asti, harhautti Ekman-Larssonin ja pisti kiekon Smithin ohi: 1-5. Kapteeni vakavan highlight-maaleja parhaimmillaan ja niin helpon näköistä.

15 minuutin kohdalla Stålberg riisti kiekon Smithin maalin takana ja tarjoili keskelle luistelevalle Bickellille varman paikan: 1-6. Vastaavia maaleja Coyotes-teki viime keväänä Hawksia vastaan aivan liian monta. Tippett armahti Smithin tässä vaiheessa ja LaBarbera siirtyi penkiltä tolppien väliin.

3. ERÄ

Viimeinen erä oli haukottavaa pelailua, kun joukkueet yrittivät vain tappaa minuutit pelikellosta pois. Hawks sai kolme ylivoimaa ja Quenneville laittoikin tyylikkäästi kolmosketjun ja nelosketjun pelaamaan ylivoimaa.

Reilu minuutti ennen loppua Coyotes sai tehtyä toisen maalin, kun Hawksin kolmoskenttä ei onnistunut purkamaan kiekkoa omalta alueelta pois. Leddy sai tilanteessa osuman kasvoihinsa joko kiekosta tai mailasta.

Huomioita

Pitkän kuivan kauden jälkeen Hawks teki kaksi ylivoimamaalia. Molemmat tosin kahden miehen ylivoimalla, jossa maskipelaajan tarve ei ole niin kriittinen kuin yhden miehen ylivoimalla.

Pelissä vihellettiin älytön määrä kakkosia, vaikka se oli varsin siisti muuten.

8-0-2 on joukkueen paras aloitus koskaan kymmenen pelin jälkeen. 71-72 kaudella Hawks keräsi 8-2-0 saldon ja 63-64 kaudella 7-1-2. Nyt tuo saldo on 11 pelin jälkeen siis 9-0-2.

 

[Ben Marco]

Hyvin menee, mutta menköön. Niin kuin Viiksi sanoi pelin jälkeen, on fiilis ja työmoraali korkealla ja onnistumisia tulee laajalla rintamalla. Predators vielä ja sitten seitsemän peliä Madison Streetillä putkeen. Merkit ainakin on hyvät sille, että reilut pari seuraavaa viikkoa ilman matkustusrumbaa tuottaisivat hyvää jälkeä. Joukkue on hitsaantunut hyvin yhteen ja Q:n ketjulottoa ei ole tarvinnut käyttää. Yksilöistä esiin nousee helposti Hammer & Kane, jotka ovat selkeimmin nostaneet tasoaan. Kane pistepörssin kakkosena Vanekin perässä. Snadisti kun saataisiin ylivoimaa vielä tehokkaammaksi, niin voi pojat. Jokatapauksessa, katastrofaalisen viimekauden jälkeen, on erikoistilannepelaaminen osaltaan siivittänyt tätä monsterialkua. Mun puolesta voidaan ottaa joka ilta tukkaan taklauksissa jos pystytään kolme erää vetämään energistä coast-to coast kiekkoa neljällä maalintekoon (melkein) pystyvällä vitjalla ja hyvällä pakkiparien roolituksella ja viedä valtaosa tarjolla olevista pojoista omaan plakkariin.

 

[bates]

PHX pelissä saatiin vihdoin pari YV-maalia mutta siihenkin tarvittiin 5-3 YV:tä, molemmilla kerroilla. Jos YV takkuaa jatkossa niin ehkä kannattaisi laittaa kaikki munat yhteen koriin ja tehdä yksi "tähti-YV" kuten 5-3:lla tehdään. Kuormitettaisiin sitä ja toisessa YV:ssä sitten Bollandit et co, jos tähdillä ei luista. Jotenkin ei vaan jaksa uskoa että Toews, Kane, Hoss, Sharp ja Keith hirveän montaa YV:tä tarvisivat maalin tekemiseen. Toki turha valittaa kun jengi menee voitosta voittoon.

Ihan muuten tälläsellä fantasy manager tasolla niin toi Martin Hanzal ois aika hyvä matchi tällä hetkellä Hawkseille. Kakkosen/kolmosen sentteri. Helvetin isokokoinen ja romuluinen. Juuri se puuttuva maskimies YV:lle. Kaiken lisäksi vielä omaa 3.1M sopparin kauteen 16/17 asti. Ainoa miinus on aloitusprosentti (44%). Trade anyone? :D

 

[Wiesellike]

Jos YV takkuaa jatkossa niin ehkä kannattaisi laittaa kaikki munat yhteen koriin ja tehdä yksi "tähti-YV" kuten 5-3:lla tehdään

Mietin tätä itsekin, kun tuntui, että YV kuoli heti käsiin, kun kiekko kulkeutui jollekin Bollandille tai Shawlle. Toisaalta tässä ottelurumbassa on vähän liian riskialtista peluuttaa koko ajan samoja. Ja pakko sinne maalin eteen joku on laittaa ja en halua ketään tähteä sinne hakattavaksi.

Mitä tulee Hanzaliin, niin kyllä minulle kelpaisi, mutta kojootit varmasti laittavat ison hintalapun. Ennemmin ja halvemmalla sieltä irtoaisi Yandle, mutta häntä en halua.

 

[-JR-]

Eipä ole hetkeen tullu käytyä lukemassa hengenheimolaisten kommentointia täältä. Samat "naamat" tuntuu vieläkin painavan sisältöä suosikkimme koettelemuksista. Hienoa!

Postauksia lukiessani alkoi seuraava Ben Marcon teksinpätkä häiritsemään:

katastrofaalisen viimekauden jälkeen

En tiedä onko viime kausien parempi menestys verrattaen aiempaan muuttanut käsitteet niin pahasti, että edellinen kausi menee katastrofaalisen puolelle. Ei minusta.

Kyllähän NHL:n 10. sija / konferenssin 6.sija minusta ovat hyviä saavutuksia. Vaikka eihän runkosarjalla ole mitään merkitystä sen jälkeen kun playoffs spotti varmistuu, siellä kaikki on tunnetusti mahdollista.

Myönnän toki, että olihan se karmea hävitä viime kaudella Mike Smithille ekalla kierroksella, muttei se kausi minusta kuitenkaan katastrofaalinen ollut.

Vähän lähemmäs nykypäivää. Kausi on kyllä käynnistynyt aikalailla niin hyvin kuin se on vain mahdollista. Itselläni hieman jännittää tuleva UC:n putki. Pelaako joukkue sen vuoksi loistavasti, että on nivoutunut yhteen entistä enemmän reissun aikana, leviääkö paketti kun päästään kotijäälle ja löysätään vähän keskittymistä? Aika näyttää. Joka tapauksessa on jälleen kerran hienoa olla haukkafani.

 

[Wiesellike]

En tiedä onko viime kausien parempi menestys verrattaen aiempaan muuttanut käsitteet niin pahasti, että edellinen kausi menee katastrofaalisen puolelle. Ei minusta.

Olihan viime kaudella kaikenlaista sekoilua maalivahtien kanssa ja Toewsin loukkaantuminen vei mahikset kotietuun, mutta katastrofi kausi ei todellakaan ollut. Mestaruus laittoi ihmisten odotukset liian korkealle, vaikka joukkue vielä haki itseään mestarijoukkueen hajottua. Onhan se hyvä, että pääsystä pleijareihin on tullut meille itsestäänselvyys, mutta kun ajattelee esim. kautta 2006-07, jolloin viihdyttävin asia joukkueessa oli Karl Stewartin taklaukset, niin tulee perspektiiviä. Siitä ei ole edes kauan ja kuinka surkeaa kaikki oli silloin.

 

[lunde]

En tiedä onko viime kausien parempi menestys verrattaen aiempaan muuttanut käsitteet niin pahasti, että edellinen kausi menee katastrofaalisen puolelle. Ei minusta.

Riippuu vähän näkökulmasta. Neljän edellisen kauden pistesaldot runkosarjasta ovat: 104, 112, 97 ja 101. Saman jakson tulokset pudotuspeleistä ovat tappio konferenssifinaaleissa, voitettu Stanley Cup ja kaksi tappiota ensimmäisellä kieroksella. Puhtaasti tulosten näkökulmasta kaksi edellistä kevättä ovat olleet, jos nyt eivät aivan katastrofeja, niin ainakin pettymyksiä. Toisaalta, kun tulosten taakse katsoo, niin Canucks-sarja venyi 7. pelin jatkoajalle ja sarjan voittaja jatkoi lähes päätyyn asti hävitäkseen Stanley Cup -finaalien 7. ottelun. Phoenix-sarjassa pelattiin viisi jatkoaikapeliä ja tuonkin sarjan voittaja jatkoi aina konferenssifinaaleihin asti. Kummallakin kerralla sarja olisi voinut kääntyä myös haukoille ja tappiot tulivat joka tapauksessa kovalle vastukselle.

Onhan se hyvä, että pääsystä pleijareihin on tullut meille itsestäänselvyys, mutta kun ajattelee esim. kautta 2006-07, jolloin viihdyttävin asia joukkueessa oli Karl Stewartin taklaukset, niin tulee perspektiiviä. Siitä ei ole edes kauan ja kuinka surkeaa kaikki oli silloin.

Tämä on todellakin hyvä muistaa. Rämpimisestä ei ole kauan ja toisaalta Chicagon "kannuikkuna" on näillä näkymin vielä pitkään auki, vaikka joukkue ei koko ajan olisikaan ensimmäinen voittajasuosikki. Kaiken loksahtaessa kohdalleen mestaruus on saavutettavissa, mitä se ei ollut korpivaelluksen aikana. Kannun nostaminen ylipäätään edellyttää sitä, että palaset loksahtavat kohdilleen juuri oikeaan aikaan ja "tähdetkin ovat oikeassa asennossa". Niin tasainen sarja 30 joukkueen NHL on.

Itselläni hieman jännittää tuleva UC:n putki. Pelaako joukkue sen vuoksi loistavasti, että on nivoutunut yhteen entistä enemmän reissun aikana, leviääkö paketti kun päästään kotijäälle ja löysätään vähän keskittymistä?

Ihan aiheellinen kysymys. Haluan kuitenkin uskoa, että Quenneville ja pukukopin johtavat pelaajat Toewsin johdolla osaavat pitää Hawksin jalat maassa. Viime vuosina Madhouse on ollut ikävä paikka vierailla ja se lienee sitä tälläkin kaudella, vaikka koko kausi ei olisikaan alun voittoparaatia ottelusta toiseen.

 

[Noppa10]

Tämä on todellakin hyvä muistaa. Rämpimisestä ei ole kauan ja toisaalta Chicagon "kannuikkuna" on näillä näkymin vielä pitkään auki, vaikka joukkue ei koko ajan olisikaan ensimmäinen voittajasuosikki. Kaiken loksahtaessa kohdalleen mestaruus on saavutettavissa, mitä se ei ollut korpivaelluksen aikana.

Olenko aivan hukassa, jos väitän, että Hawks ei edes kuulunut mestarisuosikkeihin tuolla kannukaudella...? Siis ennen kautta, kun arvioitiin. Toki se silloin jo kauden alusta kävi selväksi, että kyseessä on kova porukka, jolla on edellytykset mennä loppuun asti. Niinkuin sitten menikin.

 

[lunde]

Olenko aivan hukassa, jos väitän, että Hawks ei edes kuulunut mestarisuosikkeihin tuolla kannukaudella...? Siis ennen kautta, kun arvioitiin. Toki se silloin jo kauden alusta kävi selväksi, että kyseessä on kova porukka, jolla on edellytykset mennä loppuun asti. Niinkuin sitten menikin.

Ei Blackhawks varmaankaan se kuumin ykkössuosikki ollut, kun kahtena edellisenä keväänä finaalissa oli kohdanneet Red Wings ja Penguins. Alla oli kuitenkin hieman yllättäen vasta konferenssifinaaleissa päättynyt kausi, joten ei mestaruuskauden menestys aivan puskista tullut, vaikka muutos NHL:n kellarijoukkueesta tapahtuikin nopeasti. Myöskin joukkueen sopimusrakenteesta johtuva "nyt tai ei koskaan"-asetelma oli ainakin asiantuntijoiden tiedossa. Tuo Blackhawks-nippu olisi kokenut samanlaisen hajoamisen seuraavana kesänä riippumatta pudotuspelien lopputuloksesta. Mestaruus tosin pahensi sitä, kun nelosketjun pelaajienkin markkina-arvo kasvoi Stanley Cup-mestarin leimalla.

Suurimpana esteenä Blackhawksin menestykselle nähtiin läntistä konferessia edelliset vuodet dominoineet Red Wings ja Sharks. Lisäksi maalivahtitilanne oli silloinkin kysymysmerkki, kun edellisellä kaudella vihdoinkin sopimuksensa mukaisella tasolla pelannut Khabibulin vaihtoi maisemaa ja alkaneelle kaudelle tolppien väliin oli luvassa ON/OFF-Huet ja harjoitusleirin perusteella kakkosvahdiksi joko Niemi tai Crawford. Myöskin Buffalon kesäyössä tapahtunut selkkaus Patrick Kanen ja taksikuskin kanssa nosti kysymyksia nuoren tähtipelaajan motivaatiosta keskittyä jääkiekkoon.

Tässä muutama ennakko kaudelle 09-10:
The Hockey News ennakoi Blackhawksin lännen kakkoseksi heti Sharksin jälkeen.
TSN arvioi Blackhawksin koko liigan kymmenenneksi. Tuossa arviossa edellä oli kolme läntisen konferenssin joukkuetta.
2009-2010 kauden runkosarja näytti lopulta tältä, kun Blackhawks jäi runkosarjassa pisteen päähän läntisen konferenssin ykköspaikan voittaneesta Sharksista.
Tässä Jatkoajan Kimmo Vainikaisen tunnelmia kauden alla. Onneksi oikeastaan kaikki kauden alla olleet kysymysmerkit ratkesivat ja 49 vuoden odotus loppui.

 

[Ben Marco]

Jokatapauksessa, katastrofaalisen viimekauden jälkeen, on erikoistilannepelaaminen osaltaan siivittänyt tätä monsterialkua.

Tällähän tietysti tarkoitin perseelleen mennyttä erikoistilannepelaamista koko kauden kattavassa syväluotauksessa. Täytyy harjoitella ilmaisemaan itseäni hieman paremmin. Viimekaudella runkkarissa oltiin PK:n osalta #27 & vastaavasti PP:n osalta #26. Ei kovin mairittelevat tilastot. Nyt sitten pienen kattauksen jälkeen tämän kauden osalta PK toimii hienosti, mutta pykälän verran paremmin täytyisi jatkossa PP:n toimia.

Aamulla sitten "väsynyt" Preds vastassa, johon toivottavasti tullaan kovalla temmolla lepopäivien siivittämänä ja jatketaan lentoa kohti kotipelejä.

 

[Wiesellike]

Aamulla sitten "väsynyt" Preds vastassa, johon toivottavasti tullaan kovalla temmolla lepopäivien siivittämänä ja jatketaan lentoa kohti kotipelejä.

Tähänhän tämä peli ratkesi. Nashville jaksoi painaa päälle ekan erän, mutta sitten loppui bensa. Viileän ammattimainen suoritus haukoilta muutamalla herkutteluhetkellä. Kärsivällisesti pelattiin omaa peliä ja odotettiin, että se palkitaan. Ekassa ja tokassa erässä oli pari sellaista pyöritystä, jotka voisi kuvata johonkin näin pelataan jääkiekkoa-opetusvideoon. Kiekko pysyi kuin noiduttuna lavassa ja jokainen syöttö napsahti omille. Joukkue uhkuu tervettä itseluottamusta ja hyvä niin. PaPP toimi esimerkillisesti. Crawfordilla oli helppo homma ottaa nolla pois kuljeksimasta. Ensimmäisen vedon kun otti kiinni, niin toista ei tullutkaan, kun kiekko oli jo hoidettu pois. Pidin tätä etukäteen eräänlaisena testipelinä, mutta Predators oli liian väsynyt ja vaisu antamaan kunnollista vastusta. Matka jatkuu seuraavaksi kotiin seitsemän pelin ajaksi. Enpä olisi uskonut tällaista starttia kaudelle tuolla ohjelmalla.

 

[bates]

Aikamoinen rutiinivoitto selkeästi väsyneestä Predsistä. Yön off-jannu oli ilman muuta Oduya jolta tuli ekaan erään muutama karmaiseva hasardi tilanteissa joissa oli kaikki aika tehdä hyväkin ratkaisu. Tenniskielellä "unforced errors". Crow hoiti oman tonttinsa tyylikkäästi. Vaikka vetoja ei tullut kuin reilu 10 niin muutaman pahan paikan Crow hoiti komeasti. Kanerin putki sen kuin jatkuu, viime yön pelissä Kaner koitti selkeästi kahteen kertaan nöyryttää Rinnettä, ensin haki etuyläkulmasta kun huomasi Rinteen lähteneen pelaamaan syöttöä. Ekan paikan Rinne vielä onnistui kevätjuhlaliikkeillä pelastamaan mutta toinen nöyryytysyritys tuotti tulosta kun Kaner yllätti Rinteen housut kintuissa etukulmasta. Rinne ei ikinä odottanut vetoa noin pienestä kulmasta. Toisin kuin kommentaattori Steve Konroyd sanoi, Kaner ei vain heittänyt kiekkoa luukulle vaan selkeästi haki juurikin tuota ratkaisua. Komea maali kaiken kaikkiaan.

 

[lunde]

10.2.2013 Chicago @ Nashville

Vakuuttava voitto väsyneestä Predators-laumasta. Vaikka Chicago tekikin kaikki ottelun maalit ja loi valtaosan vaarallisista paikoista, tämä ottelu oli ennen kaikkea joukkuepuolustuksen voitto. Crawford kruunasi loistavan alkukauden kauan odotetulla nollapelillä.

20 Saad - 19 Toews - 81 Hossa
10 Sharp - 36 Bolland - 88 Kane
29 Bickell - 65 Shaw - 25 Stålberg
67 Frolik - 16 Krüger - 22 Mayers
(Mayers otti nelosketjun aloitukset, mutta Krüger näytti hoitavan sentterin kaistan ja puolustusvelvoitteet.)

2 Keith - 7 Seabrook
27 Oduya - 4 Hjalmarsson
8 Leddy - 32 Rozsival

50 Crawford
(30 Emery)

1. ERÄ

Kolmatta peliä neljän päivällä sisällä pelannut Predators pääsi tuoreemman pelituntuman vuoksi paremmin peliin ja hallitsi alkua lievästi. Hawks onnistui kuitenkin pääosin pelaamaan fiksusti kiekon alla.

10 minuutin kohdalla Spaling laukoi Gillin laukauksen irtokiekon pienestä kulmasta takatolppaan, kun hänellä oli edessä koko maali tyhjänä.

Erän loppua kohden Hawks onnistui siirtämään painetta kohti Rinteen maalia ja 15 minuutin kohdalla Hawks saikin hyvän pyörtityksen. Keith vippasi joukkueiden vaihtaessa kiekon Sharpille, joka pääsi puolittain läpiajoon. Maalitonta jaksoa pelaava sniper kilautti kuitenkin jälleen tolppaa.

Tiukasti puolustaneet joukkueet selvisivät ensimmäisestä erästä takaiskuitta.

2. ERÄ

Kahden minuutin jälkeen Stålberg luisteli Predators-puolustajan ohitse laidan puolelta, mutta Rinne sai torjuttua tilanteen. Seuraavassa vaihdossa Shaw ja Clune ottivat mittaa toisistaan ilman hanskoja.

Kolmen minuutin jälkeen Kostitsyn joutui koukkaamaan Toewsia hyvässä maalipaikassa. Shaw'n istuessa vitosta jäähyboksissa Bickell pääsi maskimieheksi ykkösylivoimaan. Ylivoima päättyi maalittomana.

Kuuden minuutin jälkeen Josi purki kiekkoa potkaisemalla, mutta Krüger sai pidettyä kiekon siniviivan takana. Muutama potku eteenpäin ja tarkka laukaus upposi tolpan kautta Rinteen kilven puolelta: 0-1. Hawksin saldo oli 5-0-0 ensimmäisen maalin tehdessään ja nyt siis 6-0-0.

66 sekuntia myöhemmin punalamppu paloi jälleen, kun Keith ajoi siniviivalta maalia kohti ja rystylaukaus muutti suuntaa maalin edessä taistelleen Toewsin vartalosta: 0-2. Uran 150. maali Kapteeni Vakavalle.

Predators sai erän ensimmäisen laukauksen yhdeksän minuutin jälkeen, kun kotijoukkue sai yhtäkkiä vaarallisen vastahyökkäyksen ja pienen pyörityksen aikaiseksi. Seuraavassa vaihdossa Krüger kamppasi Wilsonin ja kotijoukkueen momentum jatkui ylivoiman muodossa. Jäähyn puolivälissä Erat joutui kuitenkin kaatamaan Saadin, joka oli karkaamassa läpiajoon siniviivalta. Minuutin tasavajaan jälkeen Hawks sai minuutin ylivoimaa, mutta Preds-alivoima heittäytyi uhrautuvasti Sharpin siniviivalta ampumien pommien eteen. Kane oli lähellä yllättää Rinteen pienestä kulmasta jäähyn lopulla.

16 minuutin jälkeen Predators sai minuutin pituisen pyörityksen Hawks päädyssä Toewsin ketjua vastaan, mutta lukuisista paikoista huolimatta yksikään laukaus ei yltänyt Crawfordille asti.

3. ERÄ

Kolmas erä alkoi siis Hawksin kahden maalin johdossa ja aiempien otteluiden saldo kahden erän jälkeisistä johdoista oli 7-0-0 ja nyt siis 8-0-0.

Neljän minuutin jälkeen Kane vei kiekon syvälle ja laukoi jälleen pienestä kulmasta. Tällä kertaa yllättävä laukaus upposi helposti maaliin: 0-3. Selostajat alkoivat syystäkin muistella mestaruuden ratkaissutta jatkoaikamaalia. Tällä kertaa kiekko ei tosin hukkunut maalin pehmusteiden sisään.

Kuuden minuutin jälkeen Crawfordin piti nollapeliunelman elossa venymällä Fisherin vaaralliseen laukaukseen.

Erän puolivälissä Kane ja Sharp pääsivät 2-1 hyökkäykseen, mutta Rinteen räpyläkäsi oli tällä kertaa nopeampi. Loppu pelistä jännitettiin nollapelin lisäksi lähinnä, saako Kane syötettyä Sharpille maalin. Läpinäkyvän monta kertaa kaimat tuota ainakin yrittivät.

Sharp ei saanut maaliaan, mutta viimeisen minuutin pyöritystä lukuun ottamatta nollapeli ei ollut vaarassa. Näin Crawford piti maalinsa puhtaana kuudetta kertaa NHL-urallaan ja Hawks sai kauan odotetun nollapelin. Edellinen runkosarjan nollapeli oli tullut 23.3.2011 vieraissa Panthersia vastaan. Saman kevään pudotuspeleissä Crow nollasi Canuckin kertalleen.

Huomioita

Etukäteen pelottava vieraskiertue päättyi saldolla 4-0-2 ja Calgaryn ryöstövoitto aloitti neljän ottelun voittoputken kahden rankkaritappion jälkeen.

Hawksin saldo 10-0-2 lähestyy NHL-ennätystä kauden alusta laskettujen varsinaisella peliajalla tappiottomien otteluiden määrässä. 16 ottelun (12-0-4) ennätys on tiistain vastustajan Ducksin nimissä.

Pistepörssin kakkosena olevalla Kanella on viiden pelin pituinen maaliputki.

Tuomarilinja oli alkukaudella nähtyyn verrattuna varsin löysä estämisen ja roikkumisen suhteen.

 

[Wiesellike]

Ekan paikan Rinne vielä onnistui kevätjuhlaliikkeillä pelastamaan mutta toinen nöyryytysyritys tuotti tulosta kun Kaner yllätti Rinteen housut kintuissa etukulmasta.

Toinen mieleenjäänyt alistusliike tuli Hossan toimesta toisessa maalissa, kun pisti röyhkeästi syötön kahden Predatorsin välistä viivaan. Onnistuessaan tällaiset lämmittää aina mieltä.

 

[Wiesellike]

Olipa turhauttava peli, helvetin turhauttava. Karkki oli otettavissa, mutta se päätettiin sitten antaa käärepapereissa vihulaiselle.

Positiivista oli AV, joka oli ajoittain todella hyvää. Paljon parjattu Krüger on todellakin löytänyt roolinsa ja miehen työskentelyä on ilo seurata. Tai sitten Anaheimin YV on totaalisen surkeaa. Jos noilla nimillä paras vaihtoehto on hakea koko ajan lämäriä Souraylle, niin jotain on pahasti pielessä. Mutta se on ankkojen ongelma. Meillä on tarpeeksi omiakin ongelmia oman ylivoiman kanssa. Kiekko ei vain liiku. En pysty käsittämään, miksei tuota laiteta kuntoon. Krügerin lisäksi esiin nousi jälleen Crawford. Todella hienoa peruspelaamista ja siihen päälle pari highlight-pelastusta.

Tappiosta huolimatta ei edelleenkään hävitty varsinaisella. Pelit näköjään voitetaan silloin tai niitä ei voiteta ollenkaan. Toivottavasti seuraavaan kotipeliin saadaan vähän terävöitettyä peliä. Tässähän alkaa näillä otteilla toivoa jo uutta vieraskiertuetta.

 

[lunde]

12.2.2013 Anaheim @ Chicago

Ensimmäinen peli kotona pitkän vieraskiertueen jälkeen. Selostajat alleviivasivat moneen kertaan lähtökohdan hankaluutta ja huonostihan siinä kävi. Hawks on tosin edelleenkin tappioton 65 minuutin pelin jälkeen ja kerännyt siten pisteitä jokaisesta 13 ottelustaan.

Peli oli vähämaalinen ja tiukkaa puolustusta. Bickellin taklaus Getzlafiin käänsi momentumin toisessa erässä ja pian Hawks tasoitti sekä meni johtoon puolen minuutin sisällä syntyneillä maaleilla. Ducksin kiri näytti vaarattomalta, mutta niin vain vieraat tasoittivat kolmannen lopulla. Jatkoajalla Hawks sai kaksi ylivoimaa, mutta ei onnistunut ratkaisemaan peliä ja rankkariarpa kääntyi vieraiden hyväksi.

20 Saad - 19 Toews - 81 Hossa
10 Sharp - 36 Bolland - 88 Kane
29 Bickell - 65 Shaw - 25 Stålberg
52 Bollig - 16 Krüger - 67 Frolik

2 Keith - 7 Seabrook
27 Oduya - 4 Hjalmarsson
8 Leddy - 32 Rozsival

50 Crawford
(30 Emery)


1. ERÄ

Anaheim otti viiden minuutin jälkeen tyhmän jäähyn vaihtovirheestä. Ylivoima ei kuitenkaan lähtenyt käyntiin ja vaarallisin paikka syntyi Perrylle.

Chicago joutui helpohkosti alivoimalle, kun Rozsival rikkoi jäähyn arvoisesti. Jäähyä edelsi tilanne, jossa kaikki odottivat pitkää kiekkoa, mutta sitä ei vihellettykään ja Hawks joutui pulaan omassa päädyssään. Crawfordin hanska ryösti Perryn todella vaarallisessa paikassa. Alivoima kesti lopun jäähystä takaiskutta.

Ensimmäinen erä ei tarjonnut tiukan puolustuspelin vuoksi kovinkaan paljon tilanteita kumpaakaan päähän ja se päättyikin maalittomana.

2. ERÄ

Kolmen minuutin kohdalla Stålberg otti jäähyn estämisestä, mutta boksiin passitettiin Bickell. Alivoiman aikana Ducks pääsi tulostaululle, kun Seabrook katkaisi Getzlafin maalinedussyöttöä, mutta ohjasi vahingossa kiekon tyhjiin: 0-1.

Hetki myöhemmin Souray joutui koukkaamaan Hossaa puolittaisessa läpiajossa. Ducks onnistui peittämään Hawksin laukaukset, eikä tämäkään ylivoima tuottanut maalia.

Erän puolivälissä Bickell taklasi Getzlafin pystyyn ja Staubitz ei tykännyt siitä. Tappelun jälkeen Hawks sai ylivoiman, kun Staubitzille tuomittiin ylimääräinen 2 minuuttia tappelun aloittamisesta. Ylivoimaa ei kuitenkaan tarvinnut hieroa kuin 17 sekuntia, kun Leddy laukoi tasoitusmaalin etuyläkulman tolpan kautta Fasthin ohi: 1-1.

28 sekuntia myöhemmin Fasth pudotti Saadin laukauksen selkänsä kautta maaliviivalle. Sbisa näytti pysäyttävän kiekon polvisuojallaan maaliviivalta ja Ryan työnsi maalikehikon pois paikoiltaan. Videotarkistuksen jälkeen maali kuitenkin hyväksyttiin kiekon ylitettyä viivan ennen maalin siirtämistä: 2-1.

Seuraavassa vaihdossa Oduya joutui jäähylle korkeasta mailasta. Minuutin jälkeen Frolik esti Selänteen etenemisen ja Hawks joutui kahden miehen alivoimalle. Hawks sai kuitenkin tapettua ensimmäisen jäähyn, kun Ducks vain syötteli ilman laukauksia. Jälkimmäisen jäähyn aikana vierasjoukkue ei enää saanutkaan pakkopeliä aikaiseksi.

Viimeisellä minuutilla Shaw pääsi loistavaan maalipaikkaan, mutta törmäsi Fasthiin Lydmania kiertäessään ja jatkoi matkaansa jäähyaitioon. Erä loppui kuitenkin ennen jäähyn loppumista ja Hawksin maalin johto säilyi.

3. ERÄ

Shaw'n jäähyä jatkui minuutti, mutta Hawks kesti muutamasta vaarallisesta tilanteesta huolimatta jäähyn lopppuun.

Seisemän minuutin kohdalla Beauchemin kamppasi Bickellin Hawks-päädyssä ja kotijoukkue pääsi jälleen ylivoimalle. Ylivoiman alussa kiekko kimpoili melkein Fasthin taakse, mutta sen jälkeen Hawks ei saanut pyöritettyä peliä Ducks-päädyssä.

Kolmatta erää pelattiin kymmenen minuuttia ilman mitään maitsemisen arvoista, kun Hawks sai puolustettua Ducksin yritykset tyhjiksi.

17 minuutin kohdalla Ducks tuli tasoihin, kun Lovejoy heitti kiekon maalille ja Cogliano ohjasi sen takakulmalta Crawfordin ohi: 2-2.

10 sekuntia ennen varsinaisen peliajan loppua Lydman esti Saadin etenemisen laidassa ja lähti jäähylle.

JATKOAIKA

Hawks ei saanut ylivoimamaalia, mutta Lydman huitaisi jäähyn jälkeen Sharpia kasvoihin ja lähti uudestaan boksiin. Toisen jäähyn aikana Hawks-corehyökkääjät saivat useita laukauksia, mutta maali jäi syntymättä. Quenneville otti aikalisänkin jäähyn puolivälissä, jotta supertähdet saisivat ratkaistua pelin ylivoimalla. Maalia ei kuitenkaan syntynyt ja ratkaisu siirtyi rankkareille.

VOITTOMAALIKILPAILU (linkki NHL.comin videoon)

Toews 1 (Fasth sai puolittain torjuttua kiekon, mutta se lirui silti längistä sisään)
Bonino 1 (harhautti Crow'n oikealle ja sai laittaa kämmenellä kiekon maaliin)
Kane - (kova vauhti ja yritys laitta rystyllä längistä)
Perry 1 (kilpikäden puolelta rannelaukaus tolpan kautta)
Saad - (uran ensimmäinen yritys päättyi Fasthin patjatorjuntaan tolpan juurella)

Huomioita

Vasta ensimmäinen peli, jota Hawks ei voittanut johdettuaan kahden erän jälkeen (saldo nyt 8-0-1). Ducksin 12-0-4 liigaennätyksen tavoittelu on vielä mahdollista, kun Hawksin saldo on nyt 10-0-3.

Bickell ei päässyt pisteille, mutta muuten peli oli häneltä loistava. Laituri nappasi momentumin joukkueelleen taklaamalla Getzlafia. Taklasi myös Perrya voimakkaasti eli pelasi, kuten hänen raameillaan ja luistelullaan varustetun kiekkoilijan pitääkin.

Ylivoima onnistui kertaalleen, mutta onhan tuo muuten aika tuskaista roiskimista kohti vastustajan puolustajia tai maalin ohi. Alivoima päästi yhden epäonnekkaasti omiin, mutta sai tapettua myös 5-3 tilanteen.

Crawford pelasi hyvän pelin jälleen. Pian tämän kohdan voinee jättää mainitsematta erikseen, kun seikka on ollut lähes itsestäänselvyys alkukaudesta.

Hawks menetti kiekon 17 kertaa, mikä on harvinaisen paljon. Riistojakin Hawks tosin teki 31.

 

[Kiekko-Kolli]

Kaikkineen kausi kyllä menee yli odotusten, mutta kyllä tuolle yv:lle on pakko tehdä jotain. Viime yönä tuo jatkoajan yv oli jotenkin todella kaavamaista ja hölmön näköistä. Ei vaan löydy niitä kunnon vetoja viivasta ja miestä maalilta. Bickell laukoo kyllä tulisesti, voisikohan sitä koittaa joskus viivalla? Tosin mies olisi myös sen verran iso, että menisi tuossa maskimiehenäkin. Kloonataan Bickell?

 

[bates]

Bickell laukoo kyllä tulisesti, voisikohan sitä koittaa joskus viivalla?

Ei. Bickell laukoo hehtaaripyssyllä ja viivamiehellä pitää olla jalkaa ja huomattavasti parempi kiekkokontrolli kuin BB:lla.

Kloonataan Bickell?

Eiköhän yhdessä Bickellissä ole tarpeeksi. Jos tekisi sen 25-30 maalia niin olen valmis muuttamaan mielipidettäni. Bickelliin sopparin vois kyllä kloonata, on sen verran loistava jengin kannalta. Mielenkiintoista nähdä millaista sopparia BB lähtee hakemaan keväällä. Hawksin kannalta sellainen hitusen yli 1M Bickell olisi ok. Farmissa Bickellin tonttia kuitenkin kärkkyy mm. Hayes ja Beach.

 

[TweetyLeaf]

Muita tuon pelin onnistujia mielestäni olivat Hjalmarsson, Bickell ja Kruger.

Tuo Hammer on ruvennut nyt Oduyan seurana pelaamaan sellaista kiekkoa mitä miehen haluan pelaavan. Varmaa peruspeliä jokaisella osa-alueella.
Noita kavereita on harvassa jotka osaavat blokata, taklata, puolustaa JA liikuttaa kiekkoa oikeaan suuntaan oikeissa tilanteissa. Hammer saattaa vielä näyttää meille kaikille epäilijöille.

Kruger rupeaa löytämään rooliaan ja minä olen henk. koht. erittäin tyytyväinen miehen panokseen. Kaverista saattaa vielä kehittyä alivoiman roolipelaaja jolta löytyy potentiaalisesti noita "tapan 20 sekunttia vihun ylivoimasta ihan yksinäni, perkele" hetkiä. Krugerin energinen panos ja rauhallinen "no nonsense" peli lämmittää mieltä täällä.

Bolland on ollut viime aikoina paska. Anteeksi rakkaalle lempipelaajalleni, mutta nyt mättää jossain. Ja ei, en suostu uskomaan, että kakkos sentterin paikka olisi miehelle "liian iso pala". Eihän Hawks ole vielä hävinnyt ainottakaan peliä varsinaisella peliajalla.

 

[Wiesellike]

Kaikkineen kausi kyllä menee yli odotusten, mutta kyllä tuolle yv:lle on pakko tehdä jotain. Viime yönä tuo jatkoajan yv oli jotenkin todella kaavamaista ja hölmön näköistä. Ei vaan löydy niitä kunnon vetoja viivasta ja miestä maalilta.

Tämä on mielestäni väärä lähestymistapa. Ongelmahan on se, että kiekko ja miehet eivät liiku tarpeeksi. Liikaa leivotaan viivalla tai kulmassa tai sitten Kane tekee näyttäviä, mutta ylivoimalla täysin turhia spin-o-ramoja. Viivavedot blokataan nykyliigassa lähes poikkeuksetta. Haukoilla on jalkoja, käsiä ja älliä laittaa kiekko liikkumaan, joten pitäisi vain saada vastustajat liikkumaan puolelta toiselle ja hakemaan maalinkulmalta tai b-pisteiden läheltä onetimereita. Meillä ei ole viivaan laittaa Sourayta eikä maalin eteen Big Buffia, joten pitäisi jotain muuta nyt keksiä.