Vaikka Phillyn bandwagonissa tätä finaalisarjaa seuraankin, niin en malta olla tulla tänne hehkuttamaan Duncan Keithin peliä. Mieshän on kun uudelleen syntynyt Scott Niedermayer. Ai niin eihän sekään ole vielä maisesmista poistunut. Mutta kuitenkin, Keith on vaan ylivoimainen luistelija ja peliälyltään yksi NHL:n parhaita puolustajia että oikein silmää hivelee kastella miehen peliä. Samalla kun pakkipari Seabrook (joka on muuten yksi suosikkipelaajiani koko NHL:ssä) hoitelee tuon fyysisemmän ja puolustavamman roolin, niin Keith pääsee näyttämään miten Baueri liikahtaa.
Toiseksi Marian Hossa on nostanut pelien edetessä tasoaan huimasti. Nyt tuo hyökkäyspään hyvän pelin lisäksi repii ja rastaa, luistelee puolustamaan ja taklaa. Huomaa että on hävinnyt kahdet edelliset finaalit, eikä enää kolmatta samanlaista kohtaloa hyväksy.
Antti Niemeä nyt täällä hehkuttaa jo kohta eduskuntakin, niin jätän tämän väliin.
Kolmas loistava ja tärkeä pelaaja on kolmosketjun sentteri Dave Bolland. Mies on nollannut jos Sedinit ja Thorntonin ja nyt Mike Richards ei saa mitään aikaan Bollandin varjostaessa. Tiedä sitten koska Q laittee Bollandin Brieren kenttää vastaan, mutta silloin toisaalta saattaisivat Richards-Gagne päästä vauhtiin. Jeff Carterista ei Chicagossa tarvi huolehtia, sen verran puolikuntoinen kaveri vielä on.
Jaa että miksi olen Phillyn joukoissa, enkä O6 joukkueen joka olisi minun mielestäni luonnollista Toronto symppaajalle. No kun Chicago tulee tuolla nuorella joukkueella olemaan varmasti uudelleen finaalissa tässä lähivuosina ja sen vielä voittamaankin. Nyt siis kannu Veljellisen Rakkauden kaupunkiin, sori Haukat.