Chicago Blackhawks 2003-2004

  • 53 305
  • 310
Bobby Orrin oma agentti Alan Eagleson huijasi asiakastaan Chicago-diilissä. Eagleson oli jo (NHL:n sääntöjen vastaisesti)luvannut Orrin selän takana Blackhawksin omistaja Bill Wirtzille Orrin siirtyvän Chicagoon. Orr olisi halunnut jäädä Bostoniin, mutta Eagleson valehteli miehelle ettei Bruins halunnut tehdä uutta sopimusta. Tosiasiassa Bruins oli tarjonnut jopa viidenneksen omistusosuutta joukkueesta saadakseen pidettyä ikonin jengissään. Tällä manooverillä Eagleson sai mahtimies Wirtzin sponsoroimaan Canada Cup -turnauksia, joista valuikin rahaa sitten Eaglesonin omiin taskuihin.

Kiitos tarkennuksesta. Eaglesonin osallisuudesta oli hämärät muistikuvat, mutta täysin tarkka kaava oli hämärän peitossa - taannoisen Phil Esposito-kaupan niin sanottu kosto piili kaiketi kuitenkin myös taustalla. Yhtä kaikki, tapahtuma osoitti ja vahvisti siltikin Bill Wirtzin häikälemätöntä sekä kavalaa politiikkaa.
 

secord

Jäsen
Suosikkijoukkue
Chicago Blackhawks
Vaikka en olekaan Tuomo enkä Zito ja kuten Mahavishnukin totesi, olisi molemmilta järkevää ottaa huomioon Chicagon palkkapolitiikka ennen huikeita toivomuksia, joiksi ne valitettavasti jää.

Yhtään peliä pelaamatta, pistettä tekemättä jne. en lähtisi pyytämään kapteenin tasoista palkkaa, jolla jo jonkinasteista meriittiä on taustalla.Tietenkin voidaan vedota markkinoihin, joilla tosin mielestäni palkat hipovat älyttömyyksiä ja voidaan kysyä onko kukaan pelaaja 5 miljoonan arvoinen. Mutta tämähän on vain minun mielipiteeni ja sillä ei mitään merkitystä todellisuuden kanssa ole.
 

Mammutti

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, Blackhawks,Cam Neely, Timo Peltomaa
Eihän tämän organisaation tulevaisuus ruusuiselta näytä ennenkuin tapahtuu jotain radikaaleja muutoksia johtoportaassa. Ei ole mitään hyötyä scoutata ja draftata hyvin, jos seuran politiikka on tämä. Scouting-osastoa vahvistettiin tulevaisuutta silmälläpitäen jo aiemmin ja Smith on osoittanut olevansa melko hyvä drafti-pöydän ääressä. Huolimatta hätä-hätä-varauksista (Munro).

Niin kauan kun sitoutuminen organisaation kehittämiseen on parin dinosauruksen käsissä, ei muutosta tule. Ketä kiinnostaa oikeasti pelata joukkkueessa, jonka johtajat puukottavat tarvittaessa ketä tahansa selkään. Oman etunsa parhaaksi.

Kaiholla katselen pelejä tuolta 90-luvun alkupuolelta, kun joukkue oli taisteleva ja liigan palkat pienempiä. Silloin oli Hawkseillakin varaa maksaa pelaajille "hyvää" palkkaa.

Toivotaan vaan Sutterin pystyvän saamaan jotain irti surkeasta hyökkäyksestä. Onhan se siinä joskus onnistunutkin..
Ja ehkä luomaan toimivan joukkuepuolustuksen kompensoimaan AHL-tason puolustajia..
Olikohan liikaa toivottu..
 

mikkoz

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kerho
Viestin lähetti Mammutti


Toivotaan vaan Sutterin pystyvän saamaan jotain irti surkeasta hyökkäyksestä. Onhan se siinä joskus onnistunutkin..
Ja ehkä luomaan toimivan joukkuepuolustuksen kompensoimaan AHL-tason puolustajia..
Olikohan liikaa toivottu..
Ja maalissa ensin Coloradon, sitten Montrealin ja nyt sitten Chigagolainen ikuinen lupaus... Tosin "tipoo" on vasta 28 vuotias mutta siitäkin huolimatta ei ole oikein koskaan venynyt voittavaksi ykkösveskariksi.
 
Viimeksi muokattu:
Viestin lähetti Mammutti
Toivotaan vaan Sutterin pystyvän saamaan jotain irti surkeasta hyökkäyksestä. Onhan se siinä joskus onnistunutkin..
Ja ehkä luomaan toimivan joukkuepuolustuksen kompensoimaan AHL-tason puolustajia..
Olikohan liikaa toivottu..

Yhden kauden valmentajaihme Brian Sutter onnistui piiskaamaan aneemisen Blackhawks-lauman pitkän tauon jälkeen pudotuspeleihin ja nostattamaan Windy Cityn kiekkoylpeyden hetkellisesti pilviin vain pudottaakseen koko pakan seuraavalla kaudella maanpinnalle ja hiukan sen allekin. Rautaiseen asenteeseen ja kovaan motivoimiseen nojaamat teesit tepsivät yhden kauden ajan, mutta jatkuvalla toistolla syötettynä piristävät käskyt muuttuivat monotomiseksi jankuttamiseksi. Kuriton kakaralauma ei pysynyt kovimmankaan kovanaaman ikeen alla.

Jääräpäisesti omaa filosofiaan ajanut Sutter raunioitti joukkueen kemian ja lopulta pelisysteemin. Tiukasti 0-0 tulokseen tähdännyt taktiikka takasi lähes koko pelin ajaksi naurettavaa peruuttelua, jonka avulla kaivatut pisteet pyrittiin saamaan. Liian usein taka-ajoasemaan joutunut joukkue panikoi ja tuskaili tehojensa kanssa - liika peruuttelu ei välttämättä toiminut joukkueessa, josta puuttui täydellisesti kovan luokan takalinja ja rutinoituneet puolustavat hyökkääjät.

Tehottoman pelisysteemin viljely ei kuitenkaan riittänyt. Old school-Sutter turvautui paniikkihetkinään tiukasti joukkueen tehottomiin veteraaneihin, jotka luokattomista esityksistä huolimatta kellottivat uskomattomia minuutteja. Samalla energiset nuoret Tyler Arnason ja Steve McCarthy etunenässä kuluttivat vaihtopenkin puupäällystettä ilta toisensa jälkeen. Theoren Fleuryn ylitsepursuava paapominen paljasti kenties kaikkien selviten ketkä joukkueesta kuuluivat Sutterin suosikkeihin.

Tuleva kausi voikin olla erittäin tuhoisa Brian Sutterin käskyttäessä - toivottavasti - nuorempaa Blackhawks-pakkaa. Viime kausi osoitti, ettei Sutter ole oikea mies kouluttamaan organisaation nuorta ainesta, joten esimerkiksi Igor Radulovin ja Pavel Vorobievin mahdolliset murrot kokoonpanoon voivat olla pelkkää harhaa Sutterin istuttaessa nuoria ottelu toisensa jälkeen. Tulevan kauden kokoonpano ei varmuudella ole vahvempi kuin viime kauden, joten nähdyn kaltaiset paniikkihetket eivät olisi yllätys. Tällöin vastuu mitä todennäköisimmin kasaantuu jälleen kerran saamattomien veteraanien harteille, sillä Sutterin jääräpäisessä maailmassa vain voitot lasketaan.

Hampaat irvessä pakkovoittoja metsästävä valmentaja ei jääräpäisellä pelisysteemillään ja filosofiallaan varmastikaan palvele joukkueen ja organisaation etua pitkällä tähtäimellä parhaalla mahdollisella tavalla. Kuitenkin Sutterin voitontahto ja suorasanainen asenne yhdistettynä Bill Wirtzin menestyksen ja rahan himoon muodostanevat niin vahvan linkin, että pääkallopaikalla istuva pahuuden ilmentymä tuskin panee pahakseen, jos pelaajien naruja vetelevä teräskasvoinen nukketeatterin koreografi murskaa valmennussysteemillään vaikka koko organisaation tulevaisuuden - tärkeintähän loppujen lopuksi kun on voitto ja erityisesti playoffs-otteluiden suomat ylimääräiset lipputulot.
 
ECHL-puolustukseen syvyyttä

Blackhawks & Mike Smith jatkoivat matalan profiilin linjaa uusien kasvojen hankinnassa tekemällä maailmanmatkaaja Deron Quintin kanssa sopimuksen. Ikuiseksi lupaukseksi jäänyt 27-vuotias puolustaja tuo kuitenkin eittämättä syvyyttä yhteen liigan huonoimmista puolustuksista. NHL-tasolla - ainakin Blackhawks-kokoonpanossa - kelvolliseksi tuuraajaksi sekä 6-7-puolustajaksi pystyvä Quint tuo myös tarvittavaa kokemusta farmijoukkue Norfolk Admiralsin kokoonpanoon, josta myös materiaalia on kupattu nuorten lupausten tieltä.

Jason Strudwickin kanssa kokoonpanon täytemiehenä taisteleva Quint tuo syvyyttä, mutta muiden uusien hankintojen Ville Niemisen ja Scott Nicholin kanssa juuri ainoastaan pelkkää syvyyttä. Satunnaisia minuutteja normaalikokoonpanossa nauttiva ja loukkaantumissumassa vastuullisempaa roolia esittävä Quint ei kuitenkaan tuo minkäänlaista ratkaisua puolustuksen pulmiin.

Ikääntyvien veteraanien ja Norfolkin AHL-jyriksi juuttuneiden pelaajien poistaminen organisaation palkkalistoilta palveli luonollisesti pitkään kaivatun ja toivotun nuorennusleikkauksen mahdollisia askelia, mutta poisti samalla sekä Blackhawksin että Norfolkin kokoonpanojen syvyyttä ja kokemusta isolla kädellä. Quintin kaltaiset hankinnat pystyvät antamaan tekohengitystä ja ensiapua kaventuneelle materiaalille, mutta eivät poista esimerkiksi Blackhawks-puolustuksen polttavaa tarvetta kovan luokan profiilipuolustajista.

Varjopuolena Quint voi olla ikävä lukko nuorten puolustajien esiinmarssille. Lukuisia NHL- ja AHL-joukkueita tahkonnut marginaalipelaaja voi Blackhawks-puolustuksen tasoisessa amatööripoppoossa saada yllättävänkin kovia peliminuutteja ja suurta vastuuta. Vakiopaikan saavutettuaan takaa rynnivä nuoriso saattaa menettää näyttöpaikkansa luokattomien veteraanien ottaessa suurimmat roolit - vaikka tämän hetkissä prospect-materiaalissa ei varteenotettavia NHL-tason puolustajia välttämättä olekaan.

Toisaalta Quint voi palvella omaa nuorisomateriaalia ottaessa suurta vastuuta sekasortoisen puolustuksen mukana. Hullunmyllyssä pyörivä kokoonpano voi hyvinkin karistaa lopunkin itseluottamuksen nuorten prospectien harteilta itsepäisen valmentajan istuttaessa nuoria ilman pätevää syytä ja asennevikaisten veteraanien kiukutellessa sekä surffaillessa vierellä. Valoisempaa tulevaisuutta toivoessa nuorennusleikkauksen askeleet ovatkin erityisen riskialttiita: kokeneempi lisämateriaali kokoonpanossa voi olla esteenä nuorille, mutta samalla myös pelastavana enkelinä nykyisen sirkuksen ilmapiirissä.
 
Baines & Arnason

Norfolkin kapteeni Ajay Baines raapusti siis nimensä jatkosopimukseen. Viime kauden Admiralsin kolmosketjun kapellimestarina häärinyt periksiantamaton ja energinen kanukkisentteri pysynee samassa roolissa tulevanakin kautena. Ikuiseksi marginaalipelaajaksi ja farmityömyyräksi ristitty Baines voi hyötyä Blackhawks-pakan nykyisestä sentteritilanteesta, mutta todellinen näyttöpaikka pelaavassa kokoonpanossa aukenee vain mikäli harjoitusleiri ja -ottelut sujuvat enemmän kuin yli odotusten.

Bainesin rooli on hieman ongelmallinen, sillä mies tekee pyyteettömästi työtä joukkueen eteen ilta toisensa perään, mutta taidot - erityisesti hyökkäyspäässä - NHL-tason pelaajaksi eivät yksinkertaisesti riitä. AHL-ympyröissä Baines on täydellinen kolmosketjun raatajaksi ja puolustuspään varmistajaksi, mutta hätävaranousijoiksi ja loukkaantumissuman avustajiksi NHL-kaukaloihin miehen edelle kiilaa kuitenkin useampikin pelaaja - Brett McLean ja Igor Korolev valtaavat lähes varmuudella jonotuslistan kärkipaikat.

Eriskummallisen Bainesin sopimustilanteesta teki miehen päätös hylätä Blackhawksin tarjoama sopimusehdotus, joka olisi tuonot edelliseen palkkaan kymmenen prosentin korotuksen. Harvoin AHL-tason kolmosketjun pelurilla on varaa hylätä tarjous, mutta ilmeisesti Baines katsoi parhaakseen pelata upporikasta ja rutiköyhää. Tällä kertaa riskipeli kannatti ja Blackhawks halusi turvata Norfolkin kokoonpanon syvyyden jatkamalla kokeneen Bainesin sopimusta hieman korkeammallakin palkalla.

Blackhawksin harjoitusleirin lähestyessä kokoonpanon sentteritilanteen spekulointi käy yhä kuumemmaksi. Tämän hetkisessä tilanteessa Mark Bell on päivä päivältä varmempi kolmosketjun keskushyökkääjä Alexei Zhamnovin miehittäessä tutun ykkösvitjan ja Scott Nicholin johtaessa neloskenttää.

Lisää kapuloita tuskaisen sentteritilanteen rattaisiin työntää kuitenkin kakkosketjun keskushyökkääjän Tyler Arnasonin sopimustilanne. Huhujen mukaan nuorukainen on pyytänyt huikeita 2,5 - 3 miljoonan dollarin palkkavaatimuksia, mutta todennäköisesti kyseiset summat ovat vain jo Tuomo Ruudun tapauksessa tutuksi tulluttu sopimusneuvottelupeliä. Arnasonin vaatimuksille ei ole myöskään pitäviä todisteita, joten esitettyihin huhuihin voitanee suhtautua ainakin toistaiseksi suurella varauksella.

Totta tai tarua, kukaan liigan GM:stä ei maksaisi viime kauden tulokkaalle kyseisiä summia - etenkään tulokkaalle, joka nakutti 39 pistettä ja jonka puolustuspelaamisessa ja aloituksissa on erittäin paljon parantamisen varaa. Arnasonin tapauksessa suuren epäilyksen esitettyjen vaatimuksien kaltaisille summille asettaa myös miehen oma motiivi. Luonnollisesti Blackhawksin nykyisen sentteritilanteen turvin organisaatiota voidaan yrittää lypsää viimeisen tippaan myöten, mutta yhden kauden ammattilaisena NHL:ssä pelanneella nuorukaisella on tuskin varaa vaatia huimia summia mikäli hän mielii jatkaa uraansa aivan kauden alusta. Yltiöpäiset palkkavaatimukset saattaisivat myös asettaa varsin ikävän leiman Arnasonin ylle tuoden jatkossa yllättäviäkin ongelmia jatkosopimuksia ajatellen.

Nykyisessä tilanteessa näyttääkin sekä Blackhawks-organisaation että Arnasonin itsensä kannalta kannattavimmalta päästä yhteisymmärrykseen sopimuksesta. Blackhawksilla ei enää Tuomo Ruutu -saippuaoopperan jälkeen ole varaa menettää yhtä vakiopelaajistaan - jos kautta ei haluta aloittaa Igor Korolev kakkoskentän keskellä - eikä vastaavasti Arnasonilla ole varaa vaatia yltiöpäisiä summia tässä vaiheessa uraansa - mikäli nuorukainen ei halua kyseenalaisen kitisijän leimaa ylleensä.

Esimerkiksi voidaan vaikkapa ottaa Arnasonin viime kauden pääasialliset ketjutoverit Kyle Calder ja Mark Bell. Calder tienaa tulevalla kaudella 900.000 dollaria ja Bell 1,1 miljoonaa dollaria. Kumpikin pelaajista on kiistämättä joukkueelle arvokkaampia, monipuolisempia ja kokeneempia kuin Arnason, joten huhuissa esitettyjen summien vaatiminen kuulostaa erittäin absurdilta. Blackhawks-organisaation nykyinen tilanne antaa kuitenkin pelaajalle/agentille pelivaraa varsin paljon, joten sopimusneuvottelut voivat hyvinkin venyä aivan kauden alkuun.
 

secord

Jäsen
Suosikkijoukkue
Chicago Blackhawks
Chicagon organisaatiossa jatkuvasti tapahtuvan myllerryksen ja kaaoksen keskellä varsinaiset fanit joutuvat sijaiskärsijöiksi. Itsekin olen jo toistakymmentä vuotta ollut ns. die hard fani, mutta farssi toisensa perään latistaa kummasti haluja edes kommentoida tapahtumia, jos niistä jyvälle voi kukaan päästä. Se mitä organisaation sisällä tapahtuu on täysi mysteeri kuten myös se mihin joukkuetta ollaan kehittämässä. Nuorennusleikkaus on positiivinen asia, mutta tulevaisuus ei silti ole valoisa kun taustalla on jatkuva epävarmuus siitä, että pelaajien kehittyessä NHL-tasolle tai jopa tähdiksi he katoavat muihin joukkueisiin. Uudesta CBAsta voi olla pelastajaksi Chicagolle ja joukkueen fanit saavat nähdä tulevaisuudessa tasokkaita pelaajia intiaanipaidassa.

Jo aiemmin tässä ketjussa puhuttiin palkkojen nousuista ja asia on muutenkin ollut vahvasti esillä. Sen enempää asiaan en ota kantaa kuin että suurin yksittäinen syy räjähdykseen oli kenties palkkatietojen julkistaminen.

Smithin hankinnat tältä kesältä ovat jääneet tosissaan laihoiksi ja luvassa ei juuri parempaa ole. Tässäkään ei mitään uutta, kauden jälkeen Hawksien manageri (kuka se sitten ikinä onkaan) astuu esiin ja antaa yleisölle ymmärtää vaikka seuraavanlaisesti: " Ensi kesänä aiomme panostaa vahvasti puolustukseen ja ostoslistalla on no 1 pakki". Tästä riemastuneena innokas Hawks- fani odottelee esim. Jovanovskeja ja Reddeniä, mutta joutuu tyytymään Quintiin, koska managerin ja fanin käsitys ykköspuolustajasta eroaa suuresti.

Kaiken tämän vahvan panostuksen jälkeen iskee takaraivoon ajatus, josko Smithin ja organisaation tavoitteena ei olekaan menestyä ensi kaudella, vaan saada hyvät mahdollisuudet huutaa draftissa Ovechkinin nimi. Tuskin näin, Smith ja kumppanit uskovat ja toivovat nykyrosterin riittävän pleijareihin ja sehän Wirtziä mielyttäisi. Mutta etteivät nyt pettyisi pahan kerran...
 

Maple Leaf

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Toronto Maple Leafs, Pat Quinn -lahko
Chicagon sirkustirehtöörejä Jatkoajassa ansiokkaasti käsittelevään sarjaan liittyen voisi (jälleen kerran) suositella Mark Weinbergin kirjaa "Career Misconduct". Kyseessä on pelottava teos Hawksin omistaja Bill Wirtzin bisneksistä ja ennen kaikkea bisneksentekotavoista. Kirjan luettuaan ymmärtää, minkälaisella moraalilla Blackhawksin omistajaportaassa toimitaan.

Kyseessä ei ole ns. skandaalikirja, vaan Weinberg on tutkijan otteella penkonut historiaa, oikeudenkäyntien pöytäkirjoja ja niin edelleen. Huikeaa luettavaa, ja NHL-faneille (ja etenkin Hawks-diggareille) aivan must.

Lisää kirjasta:

http://careermisconduct.com/
 

Mammutti

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, Blackhawks,Cam Neely, Timo Peltomaa
Hyvä tarina Wirtzistä tuo tirehtööri-juttu..
Jätetty sirkus-sanasto vähemmälle ja keskitytty enemmän tavalliseen kirjoitustyyliin. Faktapohjaakin on reilusti. Huomattavasti parempi kuin eka Smith-tarina.

Ja kirja on hankintalistalla.. ollut jo vähän aikaa..:)

Ylipäätään hyvä tarina-sarja. Kiitokset kirjoittajalle.
 

secord

Jäsen
Suosikkijoukkue
Chicago Blackhawks
MAHTAAVAA!!!

Tuomo on nyt sitten virallisesti Chicagon miehiä! Uskomatonta mutta totta, en jaksanut hetkeäkään uskoa tähän. Vaikka Ruutu ei pleijaripaikkaa tuokaan niin hitusen luottamusta organisaation suuntaan.
 
Tilanteita riittämiin yhdelle vuorokaudelle. Matt Ellisonin ja Tyler Arnasonin sopimukset avasivat lopulta viimeisen ja suurimman padon Tuomo Ruudun allekirjoitettua vihdoin sopimuksen. Keskushyökkääjätilanne selkeytyi kerta heitolla ja farmijoukkue Norfolk Admiralsin kokoonpanoon lisättiin uutta verta.

Ellisonin sopimus on sekä Blackhawksin että Admiralsin kokoonpanojen syvyyden kannalta tärkeä siirto. Viime vuosien tukipilarit pois potkinut Admirals tarvitsee nuoreen ryhmäänsä kipeästi syvyyttä, joten Ellisonin sopimus on erittäin arvokas. Todennäköisesti Admiralsin kokoonpano vahvistuu vielä muutamalla kokeneemmalla pelaajalla, sillä nykyisellä vahvuudella joukkueen pelaajarinki on hyökkääjien osalta erittäin kapea.

Blackhawksin osalta Ellison tuo myös lisää syvyyttä. Loukkaantumissuman yllättäessä nykyisestä Admiralsin rivistöstä ei Brett McLeanin ja Igor Korolevin ohella ole juurikaan potentiaalisia hätävarakorvaajia. Ellison pystynee auttamaan tässäkin kategoriassa mikäli pysäyttämätön loukkaantumisaalto valtaa Blackhawks-kokoonpanon.

Tyler Arnasonin sekä Tuomo Ruudun sopimukset vahvistivat sentterihierarkian. Arnason istutetaan lähes varmuudella hyökkäävään kakkosketjuun, koska nuorukainen on luokaton puolustuspelaaja ja kehno aloittaja, jonka avut lepäävät täysin hyökkäyspään taidoissa.

Ruutu korvannee Andrei Nikolishinin jättämän aukon kolmosketjussa, jolloin Mark Bell pystyy tuomaan koonsa turvin apua muutoin pieneen laituriosastoon. Syyskuun 11. päivä käynnistyvä harjoitusleiri voi luonnollisesti muuttaa ketjukoostumusten muodostumista, mutta ennakkokaavailujen ja organisaation johtoportaan lausuntojen mukaan hierarkia olisi kyseinen.

Arnasonin ja Ruudun sopimukset stabilisoivat sentteritilannetta huomattavasti. Kenties sitäkin enemmän ne antavat pienen toivon kipinän valoisemmasta ja paremmasta tulevaisuudesta, johon pyritään nuorten pelaajien voimin. Lisäksi pitkien sopimusneuvotteluiden ratkeamiset onnistuneestu lisäävät johtoportaan uskottavuutta - jos sitä niinkin ryvettyneeseen maineeseen voi edes millään tavoin lisätä.

Uskottavuus on kuitenkin vielä koetuksella fanien edelleen odottaessa viime kauden päätteeksi luvattuja puolustusvahvistuksia. Mike Smithin lausunnoissa UFA-markkinoilta ei sopivaa kandinaattia irronnut, tällä hetkellä materiaalia ei näytä ilmaantuvat kauppojenkaan kautta. Lausuntonsa lukuisia kertoja pyörtänyt Smith saattaakin joutua tutun tilanteen eteen ja kääntyä sittenkin vapaiden agenttien puoleen - mikäli uhkapeliä ei venytetä waiver-draftiin asti.

ECHL-tason puolustuksen edessä nuorta energiaa puhkuva hyökkäyskin jää varsin laihaksi lohduksi, jos profiilipuolustajaa tai kahta ei takalinjojen vahvistukseksi hankita. Nykyisellä puolustuksella onkin varsin tiukka kilpailu Penguins- ja Predators-puolustuksen kanssa missä organisaatiossa luistelee luokattomin pakkikuusikko.
 

Ck

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Toronto Maple Leafs, NHL suomalaiset
Pakko kysyä sinulta Mahavishnu, että eikös Arnason pysty myös pelaamaan laituria ja näinollen Ruutu voisi pelata 2 kentän keskellä? Toisaalta voihan olla että Ruutu istutetaan laiturin paikalle.
 

secord

Jäsen
Suosikkijoukkue
Chicago Blackhawks
Ellison saatta pelata vielä ensi kauden Red Deerin joukkueessa, vaikka sopimus syntyikin. Näin ainakin paikallisten medioiden mukaan, nähtäväksi jää. Sentteriosasto onkin hallussa ja pakit hukassa. Smith ei sanojensa mukaan UFA-markkinoilta apua alakertaan hae ja jos treidin kautta vahvistuksia siniviivalle hankitaan, niin ainakin täälläpäin kylmänhiki virtaa aina kun Smith on treidiä tekemässä. Smithän kommentoi Nylander-kaupan jälkeen, että oli tyytyväinen Micken sopeuduttua nopeasti Capseihin ja totesi vielä samaan hengenvetoon, että aina kauppaa tehdessään hän haluaa varmistaa, että kaupattava tulee menestymään uudessa seurassaan. Kommentti selittääkin sitten kaiken!
 
Vaikka Ruutu ei pleijaripaikkaa tuokaan niin hitusen luottamusta organisaation suuntaan.

Aivan. Sopimus pystynee kasvattamaan luottamusta johtoporrasta kohtaan, mutta samalla lehdistössä ja keskustelupalstoilla pyörivä hypetys Ruudun ympärillä voi tuoda varsin pettymysten täytteisin lopputuloksen.

Ruutu on nostettu varsin useissa lausunnoissa lähes messiaan kaltaiseksi vapahtajaksi, joka yksin nostaa Blackhawks-organisaation ahdingosta - toivottavasti näin on. Ruutu on kuitenkin nuori pelaaja, joka on telonut polvensa ja joka ei ole pelannut otteluakaan NHL:ssä saati Suomen maajoukkuessa.

Median ja fanien taholta pursuavat valtavat odotukset saattavat aiheuttaa itse Ruudulle, mutta myös faneille valtavat paineet, jolloin inhimilliset vastoinkäymiset ja epäonnistumiset saattavat katkeroittaa jälleen ikuisuuden murheen vallassa kulkeneet kannattajat. Tällöin kunniansa saattaa jälleen kuulla organisaation johtoporras.

Tuomo Ruutu ei yksin johdata Blackhawks-laumaa pudotuspeleihin. Tuomo Ruutu tuskin yksin johdattaa Blackhawks-pakkaa keskinkertaisuuden ikuisesta jatkumosta. Joukkueen nostamiseen tarvitaan kaikkien nuorten pelaajien yhteistä panosta: Igor Radulov, Pavel Vorobiev, Michael Leighton sekä tulevaisuudessa Anton Babchuk ja Brent Seabrook voivat Tuomo Ruutu keulahahmomaan johdattaa joukkueen pudotuspeleihin ja pidemmällekin.

Nuorukainen Suomesta tuskin kykenee Bill Wirtzin ja Bob Pulfordin kirouksen alaista joukkuetta loihtimaan hetkessä rupikonnasta kaunottareksi. Etenkään, jos harteilla laahaa uskomattomat odotukset ja paineet välittömästä vapahtajasta ja All-Stars-tason supertulokkaasta.
 

secord

Jäsen
Suosikkijoukkue
Chicago Blackhawks
Mahavishnu vastatkoon omasta puolestaan, mutta itse näen Ruudun ottavan paikan laidalta ennen Arnasonia. En näe siis Arnasonin siirtymistä laidalle mahdollisena, mielestäni Tyler ei ole lainkaan laiturityyppiä. Rudi taasen voi pelata hyvinkin laidassa, kuten olemmekin jo liigassa saaneet nähdä.

Täytyy vielä lisätä, että näitä positiivisia uutisia saa niin harvoin Chicagosta kuulla, jotta tälläisestä pienestäkin asiasta täytyy ottaa ilo irti, sillä kuraa tulee vielä niskaan vuosien varrella.

Tuomo pelityyliltään muistuttaa suuresti entistä Hawks legendaa Jeremy Roenickia, joten itse odotan Tuomolta paljon. Mikään pistepajatso Ruutu ei tule olemaan, mutta Tuomo tuo takaisin sitä vanhaa peräksiantamatonta pelityyliä, josta Chicago on aikoinaan voinut olla ylpeä!
 
Viimeksi muokattu:
Pakko kysyä sinulta Mahavishnu, että eikös Arnason pysty myös pelaamaan laituria ja näinollen Ruutu voisi pelata 2 kentän keskellä? Toisaalta voihan olla että Ruutu istutetaan laiturin paikalle.

Arnason on alunperin pelannut juniorivuosinaan laiturina. Kehnona aloittajana hän laidalle kenties luontevammin sopisikin. Norfolk Admiralsiin tullessaan nuorukainen istutettiin kuitenkin keskushyökkääjäksi, joten luultavasti hän myös keskellä säilyy.

Ruutu, Bell ja Arnason pystyvät jokainen pelaamaan sekä laidassa että keskellä. Blackhawksin pienikokoisen laituritilanteen vuoksi Mark Bellin peluuttaminen laidassa lienee kuitenkin hedelmällisintä.

Arnasonia ei kolmosketjuun kannata istuttaa, joten mitä todennäköisimmin joko Ruutu tai Bell asetetaan kolmosketjun kapellimestariksi.

Vaihtoehtoja on useita. Harjoitusleiri ja -ottelut sanelevat viimeistään ketjukoostumusten kaavan - ainakin vähäksi aikaa. Mikäli vanhat merkit pitävät paikkaansa, päävalmentaja Brian Sutter sekoittaa koko pakan kymmenen pelin väliajoin.
 

secord

Jäsen
Suosikkijoukkue
Chicago Blackhawks
Olkoonkin, että Tyler on juniorivuosina laiturin paikkaa pelannut, ei hän ole pelillisiltä ominaisuuksiltaan ensimmäisiä kavereita joita Sutterin pakansekoituksessa laitaan laitetaan. Peliätekevänä miehenä hän sopii parhaiten keskelle, vaikka aloitukset ovat tervanjuontia. Tyler rymistelemässä laidalla, snaipperina tai maalinedessä maskissa eivät kuulosta hyvältä. Ruutu saattaa hyvinkin löytää itsesnä laidalta, varsinkin kun oikeiden laitureiden tilanne muunmuassa on Chicagossa heikohkolla pohjalla.
 
Peliätekevänä pelaajana Arnasonin tontti on hedelmällisin keskushyökkääjänä. Luontaisena paikkana sentterin rooli ei kuitenkaan Arnasonille ole nykyisillä taidoilla kenties osuvin. Arnasonin luokaton puolustuspelaaminen ja kehnot aloitukset vaativat nuorukaisen rinnalle pelaajan, joka pystyy ottamaan vastuuta aloituksista, mutta myös tarvittaessa puolustamaan.

Blackhawksin laituritilanteen ollessa kuitenkin erittäin pienikokoista Arnasonin peluuttaminen keskellä on kannattavinta. Lisäksi laidalle on omasta prospect-materiaalista tunkemassa esimerkiksi Igor Radulov ja mahdollisesti Pavel Vorobiev. Samalla sentteritilanne on Mikhail Yakubovin viimekautisen takapakin vuoksi varsin kehno laituriosastoon nähden.

Näin ollen Arnasonia on yksinkertaisesti lähes pakko peluuttaa keskellä. Jos ympärillä olevassa pakassa olisi enemmän massaa ja kokoa, voisi Arnasonin kenties istuttaa alkuperäiselle paikalleen laidalle. Tietenkin mikäli Arnason pystyy kehittämään puolustuspelaamistaan ja aloituksiaan, istuu mies kuin nakutettu keskelle.

Ruutu voi löytää itsensä laidasta, mutta tällöin Mark Bell täytyisi asettaa kolmosketjun keskelle. Igor Korolevin iloista jälleennäkemistä ei kaipaa kukaan, joten tontti on kahden kauppa. Tällöin Bell isokoisempana pelaajana olisi kenties luontevampi valinta laitaan.
 

Henkka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Liiga, NHL, CHL, SHL
Mistäs Ville Niemiselle mahtaa löytyä rosteripaikka? Kolmonen/nelonen?
 
Mistäs Ville Niemiselle mahtaa löytyä rosteripaikka? Kolmonen/nelonen?

Erittäin todennäköisesti kolmos- tai nelosketjusta. Harjoitusleiri näyttää mihin Igor Radulov ja/tai Pavel Vorobiev parkkeeraavat - jos ylipäätään parkkeeraavat. Ruudun ja Radulovin paikat lienevät selviöitä, mutta Vorobievin näytöt ratkaisevat nähdäänkö kokoonpanossa kolmaskin Mike Smithin varaus. Näiden kolmen nuorukaisen roolit sinetöivät myös Niemisen tontin.
 

dana77

Jäsen
Suosikkijoukkue
vaikea selittää
Täysin samaa mieltä Näkijän kanssa.
Viestin lähetti dana77
Ensinnäkin oma vakaa käsitykseni on, että sopimus syntyy "yllättävästi" juuri viime hetkellä. Kaikki tähän astinen on ollut vain hommaan kuuluvaa peliä ja lopuksi tehdään kompromissi.
Vaikka sopimuksen summaa ja ehtoja en ole vielä kuullutkaan, niin näinhän siinä taisi ikävä kyllä käydä.
 
Niin, onko sitten sopimuksen syntyminen kulissien takana ilman julkisuudessa käytävää asemasotaa yllättävä ja viime hetkellä tapahtunut saati tietoisesti noudatettu taktiikan mukainen. Kenties kumpikin osapuoli laittoi merkille julkisuuteen annettujen lausuntojen myrskyävän vastaanoton ja niiden aiheuttaman kohun, jolloin pelinappulat siirrettiin yleisön edestä takahuoneeseen.

Sopimuksen yllättävyys lienee häilyvä käsite. Neuvotteluiden historian ollessa varsin kyseenalainen muodostui sopimuksen lopputuloksesta joka tapauksessa yllättävä - tai odotettu - aivan miltä kannalta asiaa katsoo. Aluksi julkisuudessa median kautta tapahtunut nokittelu sekä tämän jälkeinen kulissien takainen neuvottelu saattoivat luoda koko sopasta subjektiivisen kuvan näkökannasta riippuen, jolloin myös yllättävyys kärsi osaltaan inflaation - kummassakin leirissä pelättiin pahinta ja toivottiin samalla parasta.

Sopimusneuvottelut ovat peliä. Yleensä kyseiseen peliin kuuluu alun nahistelu, jonka jälkeen syntyy kompromissi. Tarkoituksellisesta ja suunnitellusta kulusta Ruudun sopimuksessa tuskin voidaan puhua, mutta luonnollisesti neuvottelut täyttivät pelin säännöt.

Sopimuksen syntyminen viime hetkellä riippuu myös täysin mihin aikaraja asetetaan. Blackhawksin harjoitusleiri alkaa syyskuun 11. päivä, NHL-kausi lokakuun 8. päivä. Blackhawksin kannalta näitä aikamääreitä ajatellen sopimus ei ehkä sittenkään syntynyt viime hetkellä. Paljon täpärämmällekin olisi voinut mennä. Toki neuvotteluiden ratkeaminen olisi ollut toivottavinta jo kesäkuussa, tai jo viime kesänä.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös