Chicago Blackhawks 2003-2004

[Bad Bob #42]

Avataan nyt Chicagollekin oma ketjunsa.

Melko hiljaista on ollut Chicagon suunnalla, Nikolishin kaupattiin Coloradoon. Tarkoittaneeko tämä sitä, että Tuomo Ruudulle tehdään tilaa?
Tosin Arnason pelasi hyvän loppukauden ja hänestä lienee tulossa kelpo sentteri ensi kaudeksi.

Fleury on edelleen palkattomalla huililla, hänen suhteen ei ole tehty vielä virallista päätöstä, tai ainakaan sitä ei ole julkistettu. Ihmettelen jos mies jatkaa Chicagossa, tai ylipäätään missään NHL:ssä.


Lisäksi huhutaan ettei Zhamnov jatkaisi kapteenina ensi kaudella.

 

[Mahavishnu]

Draft-viikonlopun tapahtumista Nikolishinin kauppaaminen Coloradoon neljännen kierroksen varausvuorosta ensi kesän draft-tilaisuuteen oli vain yksi ihmetystä herättäneistä tempauksista. Vastoin yleisiä odotuksia Mike Smith varasi peräti kaksi maalivahtia, vaikka olikin haastatteluissa ennen draftia myöntänyt maalivahtiosaston olevan osa-alueista ainoa, joka ei parannusta kaivannut. Syvyys veräjänvartioiden osalta ei tietenkään koskaan ole pahitteeksi, mutta toisen kierroksen varauksen uskottiin kohdistuvan pikemminkin hyökkääjään - Crawfordin varaaminen kun tuo ikävästi mieleen Munro-tapauksen, jolloin flopannut maalivahtilupaus oli korvattava.

Nikolishinin kauppaaminen selitettiin Smithinkin taholta yksinkertaiseksi liikkeeksi tehdä Tuomo Ruudulle tilaa kokoonpanoon. Varsin uskalias lausunto asettaa Blackhawks-johtoportaan kuitenkin ikävästi selkä seinää vasten, sillä yhtäkkiä viime kauden vahvuuksiin kuulunut vahva keskushyökkääjäosasto supistuikin kahden vakiomiehen leikkikentäksi - Eastwoodille ei tunnetusti tarjota jatkopahvia. Näin ollen Smithin ja Ruudun agentin Bill Ziton on päästävä yhteisymmärrykseen Blackhawks-ykkösvarauksen tulevaisuudesta, muutoin täytesenttereitä on haettava joko UFA-markkinoilta tai farmista Norfolkista. Kauhuskenariona piileekin Igor Korolevin istuttaminen kolmoskentän keskelle.

Viimeisen sanan Ruudun ja sentteriosaston tulevaisuuteen lausuu kaikesta huolimatta Blackhawks-omistaja Bill Wirtz. Oli Smithin kyvyt neuvottelupöydässä millaiset tahansa, määrittelee Wirtzin luoma palkkapolitiikka viime kädessä sopimusten laadun. Tähän mennessä paljon parjattu metodihan on ollut, ettei yltiöpäisiä yksittäisbonuksia tulokkaille myönnetä ja, ettei yhdellekään pelaajalla makseta huimia summia.

Jo varmoista keskushyökkääjistä Tyler Arnasonin rooli säilynee kakkoskentän keskellä. Hyvän alkukauden pelannut nuorukainen hiipui pahasti kevätkaudella hakien paikoitellen vauhtia jopa nelosketjusta asti. Epävarma puolustuspään pelaaminen ja luokattomat aloitukset vaikuttivat luonnollisesti loppukaudesta tämän toisenpolven NHL-kiekkoilijan peliaikaan - sekä samalla pistetehtailuun - joskaan Brian Sutterin veteraaneja suosiva valmennustaktiikka tuskin auttoi yhtään tilannetta. Tulevaisuuden ja ensi kauden kuviot määritteleekin luultavasti pitkälti Arnasonin kyky hahmottaa kentän kummatkin päät sekä vastuunkantaminen myös puolustuspelaamisesta - vaikka miehestä tuskin koskaan kahdensuunnanerikoissentteriä kehittyykään. Denis Savardin ohjaamana aloitusten kanssa aloitettiin työt jo menneellä kaudella.

Theoren Fleurylle kauden päätteeksi langetettu pelikielto kestää ainakin lokakuulle asti, joten miehen mahdollinen paluu tullee kysymykseen aikaisintaan marraskuussa. Viime kesänä allekirjoitettu sopimus pitää Fleuryn joka tapauksessa Windy Cityssä ensi kaudenkin, mikäli johtoporras ei esimerkiksi päätä ostaa sopimusta ulos. Oman kysymysmerkkinsä mahdolliselle paluulle luo tietenkin päihdehoito-ohjelman sekä päihdeongelman kehitys, jolloin Fleuryn oma kuntoutus sanelee viime kädessä onko miehestä enää NHL-kaukaloihin.

Viime kauden farssi saattaa kuitenkin vielä jyskyttää johtoportaan takaraivossa tuoreena, jolloin koko joukkueen etua ajatellen kiukutteleva ja oikutteleva puolikuntoinen pienisuurimies yksinkertaisesti suljettaisiin joukkueen ulkopuolelle. Toisaalta kitsaalle Bill Wirtzille ajatus neljän miljoonan dollarin hyödyttömästä miehestä lienee tuulesta temmattu, tosin taannoisen Doug Gilmour-fiaskon jälkeenhän Wirtz lateli, ettei pelaajien sopimuksia jatkossa ostettaisi ulos. Joka tapauksessa Fleuryn tilanteenkin osalta tuleva kausi näyttää varsin mielenkiintoiselta.

 

[The Hawks]

Nichol Chicagoon

Blackhawks sitten sainasi Scott Nicholin pelaamaan tappelijana neloskentässä. Näin ainakin Foxsportsin mukaan. Ei herätä mitään suurempia fiiliksiä tämä hankinta.

 

[Mahavishnu]

Mike Smith aloitti vapaa-agenttirumban odotettuun tyyliin hankkimalla nimettömämpiä täytepelaajia tuomaan syvyyttä joko Blackhawks-kokoonpanoon tai vaihtoehtoisesti farmiin Norfolkiin. Energisenä herhiläisenä Nichol tuo kaivattua vauhtia ja aggressiivisuutta nelosketjuun, joskaan varsinaisesta tappelijasta lienee turha puhua. Hyvänä aloittajana ex-Flames saanee myös vakiminuutteja alivoimassa.

Sentteriosastolla Nichol korvaa Mike Eastwoodin, mutta tuo kaukaloon vanhaan konkariin verrattuna rutkasti lisää vauhtia ja energiaa. Vastustajan iholla viihtyvän Nicholin pieni koko asettaa tukun kysymysmerkkejä, sillä lukuisista luokkaantumisista kärsineen sentterin pelityyli yhdistettynä pieniin raamiehin asettaa miehen automaattisesti riskivyöhykkeelle.

Nicholin hankkiminen asettaa luonnollisesti kapuloita Brett McLeanin rattaisiin, josta monissa kaavailuissa leivoittiin jo nelosketjun keskushahmoa. Toisaalta Nicholin asettuminen haukkalaumaan ei luonnollisestikaan sulje pois McLeanin mahdollisuuksia, mutta kaksi kyvykästä miestä samassa roolissa vaikeuttaa automaattisesti jomman kumman pyrkimyksiä. Nicholin loukkaantumisherkkyyden vuoksi McLean saanee kuitenkin mahdollisuuden NHL-kaukaloissa - joskaan Nicholinkaan pelipaikka Blackhawks-kokoonpanossa ei ole tietenkään kirkossa kuulutettu.

 

[Vaughan]

Kumma että asiaa ei ole vielä kommentoitu, mutta Aamulehden tietojen mukaan Ville Nieminen siirtyisi tuuliseen kaupunkiin ensi kaudeksi:

"Tamperelaishyökkääjä Ville Nieminen on pian Chicago Blackhawksin mies.

Niemisen, 26, uusi NHL-sopimus on neuvoteltu allekirjoitusta vaille valmiiksi.

Se on yksisuuntainen ja 1+1-vuotinen.

– Lähellä ollaan. Hyvin lähellä, toissa kesän Stanley Cup -voittaja paljastaa.

Ellei ihmeitä satu, Niemisen sopimus vahvistetaan parin päivän kuluessa." (Aamulehti, 27.7.2003)


edit: Jaahas, olihan asiasta puhuttu huhu-ketjussa...

 

[Stuntti]

Nieminen

Siihen entiseen Blackhawksiin, missä esim. Roenick ja Larmer pelasivat olisi Nieminen sopinut loistavasti.

Nykyiseen porukkaan, enpä tiedä.

 

[Mahavishnu]

Niemisen siirron virallista julkistamista odotellessa...

Blackhawks-GM Mike Smithin matala profiili kesän vapaa-agenttimarkkinoilla saa jatkoa Ville Niemisen mahdollisesti sopimuksesta. Virallista tiedotetta ei ole luonnollisesti vielä julkaistu, mutta mikäli Aamulehteen on luottaminen, pukeutuu Nimo intiaanipaitaan ensi kaudella.

Nieminen tuo Blackhawks-kokoonpanoon paljon kaivattua energisyyttä ja persoonallisuutta. Tilantekijänä ja kulmavääntäjänä Nieminen pystyisi kahdessa ensimmäisessä ketjussa samankaltaiseen rooliin kuin esimerkiksi Kyle Calder, mutta mitä todennäköisimmin tamperelainen istutetaan kolmos- tai nelosketjun puolustavammalle tontille - esimerkiksi vasta hankitun Scott Nicholin pariksi.

Vaikka Nieminen ei varsinaisesti olekaan kovanluokan fyysinen pelote, pystyy hän pyyteettömällä työnteollaan ja periksiantamattomuudellaan tekemään erityisiä valokeilassa näkymättömiä tekoja, joita viime kauden Blackhawks-laumassa ei liiemmin nähty. Perusduunarina Nieminen tuo kentälle energistä liikettä ja taistelutahtoa, joilla muullekin joukkueelle voidaan näyttää esimerkkiä.

Scott Nicholin kanssa Niemisen hankinta suistaa osittain Mike Smithin menneiden vuosien hankintojen pääraiteelta. Vaikka kumpikaan uusista Blackhawks-kasvoista ei ole suuren luokan profiilipelaaja, ovat he sentään nuoria, energisiä ja fyysiseen peliin pystyviä. Sekä Nichol että Nieminen tuovat kokoonpanoon tarvittavaa syvyyttä, mutta ennen kaikkea karismaattisuutta ja vanhaa kunnon Blackhawks-duunariasennetta.

 

[Mammutti]

Smith on muutenkin (ehkä Sutterin vaikutuksesta, vaikkakin epäilen) hankkinut enemmän duunareita ja fyysistä peliä kaihtamattomia pelaajia. Strudwick, jo poistunut Simon, myös pois laitettu Helenius, Nichol ja nyt Nieminen.. Suuntaus ei välttämättä ole huono, vaikka hyökkäystehoja ko. pelaajilta on aika turha odottaa.

Niemisellä on homma ihan omissa käsissä, lähes kaikki paikat ykköskentän ulkopuolella on jaossa. Sutterin joukkueessa asenne on aina iso plussa ja asennettahan ei nyky Chicagossa paljoa ole. Sitäpaitsi Nieminen pystyy hakkaamaan sen muutaman maalinedustan räkämaalin, jolla voi löytyä jopa ylivoimapeliaikaa.
Tai sitten löytyy, niinkuin edellä mainittiin, aikaa vain puolustavasta roolista ja neloskentästä. Varsinkin, jos nuoria venäläisiä ajetaan sisään. Kunhan vaan ei tarttuisi Niemiseen tämä 'hawksien perisynti eli "tuleehan se palkka surffailemallakin"-asenne..

 

[Mahavishnu]

Varsinkin, jos nuoria venäläisiä ajetaan sisään.

Valmiin NHL-materiaalin syvyyden ollessa parhaimmillaan polven korkeudella ajetaan nuoria sisään ensi kauden joukkueeseen miltei varmuudella. Puolustuksen lisähankinnat odottavat vielä itseään, joten mahdollisten kauppojen syntyessä ainoan potentiaalisen kauppatavaravaraston - hyökkäyskaluston - valmis materiaali heikentyy entisestään.

Mike Smith on myöntänyt, ettei UFA-markkinoilta uusia puolustajia hankinta, joten jos tämä Blackhawks-sikariportaan suurin egoisti pitää kerrankin lupauksensa vahvistuu puolustus ainoastaan siirtojen kautta. Eri asia on tietenkin haalitaanko takalinjoille NHL-tason rouhijoita vai AHL:n ikuisia lupauksia - tällöin oman kauppatavaran laatukin luonnollisesti muuttuu.

Niemisen ja Nicholin lisääminen kokoonpanoon lisää syvyyttä ja kaivattua energisyyttä, mutta ei poista kenties suurinta ongelmaa: AHL-tason puolustusta. Kauden päätyttyä Smith jälleen runoili hankkivansa kaksi profiilipuolustajaa vahvistamaan siirtorajalla viimeisetkin johtohahmonsa menettänyttä puolustusta. UFA-markkinoilla ei Smithin mieleistä puolustajaa ole, joten mies suuntasi katseensa kauppojen puoleen. Tunnetusti erittäin arveluttavia siirtoja tehneen Smithin siirtyminen kauppojen tielle asettaa kuitenkin valtavat epäilykset tulevan suhteen - Blackhawks-fanien onneksi Jyrki Lumpeen NHL-ura on ohi.

 

[Mammutti]

Ja poishan ei voi laskea Waiver-draftia, josta löytyy borderliner-pakkeja yllinkyllin.. Näitähän on nähty viime aikoina..

Joo, tuo kauppapuoli ei ole Smithin parhaita puolia. Onkohan jäänyt "voitolle" juuri missään.. Joten kauhulla odotan mitä tapahtuu..

Kaikkien Chicagolaisten suosikki B.Mironov on onneksi ilman sopimusta.. Palkkapyyntö tosin on suuri, kuten on päivällislaskukin..:)

Mutta joukkuehan on "rakennusvaiheessa", sen taakse voi aina piiloutua jos ei tarvittavia pelaajia löydy. "Annetaan mahdollisuus ja katsotaan"-tyylillähän joitakin puolustajia on mielestäni hankittu. Luultavasti niin nytkin..

 

[Stuntti]

Nieminen sanoi teksti-tv:ssä, että Hawks pelaa joka ilta kovaa ja täysillä...

Jotenkin on jäänyt sellainen kuva, ettei tämä olisi välttämättä ihan totta.

 

[Mahavishnu]

Nieminen sanoi teksti-tv:ssä, että Hawks pelaa joka ilta kovaa ja täysillä...

Nieminen latelee 90-luvun Blackhawks-imagon luomia latteuksia, jotka edelleen vaikuttavat, vaikka nykyinen imago on täysin päinvastainen. Vauhdikkaan 90-luvun alun ajan Blackhawks oli yksi liigan räväkimmistä ja kovimmista joukkueista, joka pystyi jo imagollaan pelottamaan vastustajansa. Kovaa taklaava, vastustajan niskassa roikkuva ja periksiantamaton intiaanilauma otti fyysisellä pelillään vastustajalta luulot pois useana iltana. Vanhan Chicago Stadiumin tiivis tunnelta yhdistettynä perinteiseen joka ilta taistelevaan Blackhawks-asenteeseen kruunasi Windy Cityn kiekkoylpeyden.

Johtoportaan jääräpäinen politiikka piti kuitenkin huolen, ettei yksikään taisteleva Blackhawks-ikoni jäänyt joukkueeseen vuosituhannen vaihtuessa - joka ilta kovaa ja täysillä pelaavan joukkueen identiteetti katosi duunareiden poistuessa. Nykyinen aneeminen joukkio kaukalossa surffailevia smurffeja kaipaakin eittämättä Scott Nicholin ja Ville Niemisen kaltaisia energisiä piristäjiä, mutta tuskin hekään pystyvät yksin korjaamaan jo mädäntyvän laivan runkoa.

 

[Mammutti]

Viime aikoinahan on ollut enemmän linja: " 'hawks syö ja juhlii joka ilta".. :)

Okei annetaan olla, Mironov ja Housley meni jo.. Ja Fleurykin lienee mennyttä..

 

[reme]

Huono ja huononee

Voi Haukka parkaa, ei voi muuta sanoa. Syvyyttä, kyllä noita rivimiehiä aina saa hankittua mutta miks ei hankita yhtään pelaajaa joka osaisi tehdä maalejakin. Meikäläistä pännii Nylander kauppakin sinne meni ja mitään ei ole enää jäljellä siitäkään kaupasta. Berezinkin oli jonkinmoinen, joskin ailahteleva mut eipähän ailahtele enää Chicagossa.
Ruudun ylivertaisuutta NHL:ssä suhteessa sopimuspyyntöönkin kyllä hieman jaksan epäillä. Olishan siellä ollut vapaana mm.
Ray Whitney, Vaclav Prospal jne...

Kun on tarpeeksi pitkään odotettu niin eipä siellä enää montaakaan hyvää vapaata agenttia ole jäljellä.
Hyvästi pudotuspelit!

 

[Hammer]

Viestin lähetti Slash
Lisäksi huhutaan ettei Zhamnov jatkaisi kapteenina ensi kaudella.

Kukas sitten astuisi kapteenin vaativaan rooliin? Mielestäni Zhamnov saisi jatkaa kapuna, koska on suoriutunut tehtävästään aiemminkin todella hyvin.

Huolestuttavalta näyttää tämänhetkinen Chicagon rosteri. Vahvistuksia kaivattaisiin ja kiireesti. Puolustus on ihan farmitasoa, eikä hyökkäyskalustokaan päätä huimaa. Fleurystä pitäisi mielestäni hankkiutua eroon mahdollisimman nopeasti.

 

[Maple Leaf]

Re: Re: Chicago Blackhawks 2003-2004

Viestin lähetti Leiska3
Kukas sitten astuisi kapteenin vaativaan rooliin? Mielestäni Zhamnov saisi jatkaa kapuna, koska on suoriutunut tehtävästään aiemminkin todella hyvin.

Mikäli Zhamnov ei jatka kapteenina, voisi C:n kirjata hyvinkin Kyle Calderin paitaan. Tarmokas tsemppaaja, jossa on roosterista kenties eniten "vanhaa" Blackhawks-henkeä. Calderin valinta kapteeniksi voisi jopa saada osan faneista uskomaan organisaation pyrkivän todellakin nuorentamaan joukkuetta. Daze on kapteeniksi liian ruma, Sullivan liian pieni ja Thibault liian maalivahti, mitä on toisaalta välillä vaikea uskoa.

 

[Mahavishnu]

Tulevan kauden teesit olivat selvillä jo viime kauden loppupuoliskolla. Vanhoja veteraaneja pyrittiin savustamaan ulos kokoonpanosta, jolloin muun muassa Housley, Odelein ja Thomas saivat vaihtaa maisemaa. Yhdessä budjetin melko rajun leikkauksen kanssa omien lupausten ajaminen joukkueeseen muodostettiin päätavoitteeksi.

Hyökkäyksen perusrungon - Zhamnov, Daze, Sullivan, Calder, Arnason, Bell - lisäksi pelaavaan kokoonpanoon on tyrkyllä potentiaalisia otteita viime kauden lopulla esittänyt Igor Radulov sekä mahdollisesti Pavel Vorobiev. Tuomo Ruutu säilyy edelleenkin mustana hevosena. Vastuun ja kokemuksen lisääminen omille nuorille palvelee parhaiten koko organisaation etua pitkällä tähtäimellä. Peliminuutit hyökkäysketjuissa valmistavat tulevaisuuden hyökkäyspyssyjä kaikkein parhaiten - kituminen nelosketjussa vähäisten peliminuuttien saattelemana ei hyödytä ketään.

Ray Whitneyn tai Vaclav Prospalin kaltainen vapaa-agentti pystyisi toki tuomaan väliaikaista vahvistusta hyökkäykseen. Vahvistusten ansiosta pudotuspelit voisivat olla pykälää lähempänä, mutta mitä putoaminen ensimmäisellä kierroksella todellisuudessa hyödyttäisi. Kesän UFA-markkinoilla vapahtajan kaltaista sateentekijää ei ollut, joten kukaan vapaana olleista pelaajista ei olisi pystynyt ihmetekoihin nykyisen joukkueen kanssa.

Hyvien, mutta ei maagisten vapaa-agenttien hankkiminen jatkaisi vain Blackhawks-organisaatiolle tyypillistä keskinkertaisuuden linjaa. Pudotuspelien ensimmäiselle kierrokselle tyssähtäminen saattaisi palvella omistaja Bill Wirtziä parhaiten varmojen lisälipputulojen muodossa. Lisäksi se tyydyttäisi Wirtzin unelmaa keskinkertaisesta joukkueesta, joka toisi juuri tarvittavat tulot ilman suurempia uhrauksia.

Joukkueen tulevaisuuden kannalta kyseinen trendi on erittäin haavoittavaa. Hyökkäysketjut täyttävät keskiverrot vapaa-agentit eivät anna omille lupauksille mahdollisuutta kehittyä suurempaan rooliin - rooliin, jonka vuoksi heidät on aikoinaan varattu. Keskivertojen vapaa-agenttien sijaan panostus olisikin suunnattava omien nuorten kehittämiseen: menetty playoffs-paikka valoisamman tulevaisuuden rinnalla on pieni paha.

Hyökkyksen nuorennusleikkauksen vastaparina AHL-tason puolustus kärsii oman materiaalin heikkoudesta. Takalinjojen nykyisen perusrungon takaa ei ole juurikaan puskemassa omia valmiita lupauksia. Burke Henry ja Lasse Kukkonen lienevät kypsimmät yksilöt puolustukseen, mutta kumpikin tarvitsee mitä todennäköisimmin lisäkokemusta AHL-peleistä.

Yksi liigan heikoimmista puolustuksista kaipaakin ehdottomasti lisävoimia, koska omasta materiaalista ei vapaille tonteille vielä korvaajia ole. UFA-markkinoilla ei Mike Smithille sopivaa puolustajaa ollut, joten tarvittava vahvistus pyritään hankkimaan kauppojen kautta - eri asia on pitääkö Smith ylipäätään lupauksensa. Profiilipuolustajia ei irtoa halvalla, joten kokoonpano voi muuttua varsin rankastikin, mikäli uudet hankinnat ei aivan AHL-tasoa ole.

Kukas sitten astuisi kapteenin vaativaan rooliin? Mielestäni Zhamnov saisi jatkaa kapuna, koska on suoriutunut tehtävästään aiemminkin todella hyvin.

Zhamnov ei ole koskaan pitänyt parrasvaloissa keikistelystä. Mies ei myöskään ole luontainen johtaja, joka esimerkillään johtaisi joukkueen vaikeidenkin vaiheiden yli. Parhaiten venäläisveteraani suoriutuu pelatessaan hieman paineettomammassa roolissa - ykköspyssyksi porkkanapäästä ei ole.

Viime kauden kitsaat kommentit lehdistölle pyrittiin kuittaamaan miehen esimerkillisinä otteilla kaukalossa. Esimerkillisiä otteita nähtiin kuitenkin varsin harvoin, jotta johtajan ominaisuudet olisivat ilmenneet tarpeeksi usein. Lehdistön paperinukkena häärikin melko usein Jocelyn Thibault tai joku muu pelaajistosta, koska Zhamnovilta ei yksinkertaisesti sanoja herunut. Kaukalossa esimerkillisesti taistelusta pitivät huolen lähinnä nuoret Kyle Calder ja Mark Bell.

Kapteenin C-kirjain istuisikin kenties paremmin kokeneelle ja voittamisesta todella tietävälle Jon Klemmille. Kirjain voisi näyttää komealta myös tulevaisuutta ja energisyyttä edustavien Calderin tai Bellin rinnuksissa. Hiljaisen ja ujon sekä parrasvaloja ja paineita kaihtavan Zhamnovin intiaaninutussa kunnioitettu kirjain kokee auttamatta vääryyttä.

 

[secord]

Zito on itse todennut, että hän hakee Tuomolle markkinoiden mukaista sopimusta. Valtaosa vuoden 2001 ykkösvarauksista, jotka ovat sopimukseen päässeet ovat tehneet ns. model contractin ja Ziton mielestä Ruutu kuuluu tämän vuosikerran potentiaalisimpiin pelaajiin, jolloin hänen toiminta on hyvin ymmärrettävää.

Smithin haluttomuuden taustalla tehdä tuota sopimusta voi osakseen olla hänen suuri egonsa ja kyvyttömyys taipua ja toisaalta taas se, että uuden CBAn astuessa voimaan tulokkaiden bonusjärjestelmää ei enää välttämättä ole.

Smith teki Zitolle tarjouksen, jossa Tuomolle olisi maksettu "tessin mukainen" ylin palkka (n.1.13miljoonaa), sekä noin kolme miljoonaa bonuksina, tähän Zito ei suostunut. Hän hakee Rudille sopimusta, joka vastaa Kovalchukin saamia bonuksia joilla nappikauden pelatessaan voi kuitata huikeat 7 miljoonaa dollaria, Kovalchukin rookie kausi tuotti miehelle noin 4,5 milliä.

Oma mielipiteeni asiasta on se, että jo tarjottu sopimus olisi ollut riittävän suuri, jolloin Tuomo olisi bonuksineen tienannut noin 4,1 miljoona kaudesta. Tuo summan luulisi olevan riittävä tulokkaalle joukkueessa, jossa sen kapteeni tienaa vain 400 000 dollaria enemmän. Toisaalta jos palkkavertailua tehdään muihin joukkueisiin, eivät bonukset nouse johdonmukaisesti.

Mitä vaihtoehtoja Hawkseilla sitten on? Odottaa uutta CBA:ta ja tarjota parin vuoden kuluttua vielä huonompaa sopimusta? Ei, ainoa vaihtoehto on, että Smith hankkii Ruudun nyt hinnalla millä hyvänsä, sillä muuten Tuomon näkeminen Hawks-paidassa voi olla jo unta.

Mitä uuteen kapteeniin tulee olisi Klemm hyvä ratkaisu ja tulevaisuuden toivot Bell ja Calder voisivat alkuun kantaa A:ta rinnoissaan.

 

[Mahavishnu]

Tuomo Ruudun/Bill Ziton sekä Blackhawks-johtoportaan oma saippuaooppera alkaa saamaan samoja piirteitä kuin aikoinaan Jeremy Roenickin ja Tony Amonten sopimusten parissa käytäneet väännöt. Johtoporras Mike Smith etunenässä pitää kynsin ja hampain kiinni periaatteistaan. Samoin tekee Bill Ziton johtama osapuoli, jolloin nokittelu ja mustamaalaaminen roihahtavat varmuudella suurimpaan liekkiinsä.

Selkeää syyllistä nykyiseen pattitilanteeseen ei ole. Organisaation sikariporras noudattaa omaa kitsasta ja jääräpäistä linjaansa, joka omistaja Bill Wirtzin äärimmäisen niukoista kukkaronnyöreistä pohjautuen sanelee koko sopan mausteet. Mike Smithin egoistisella ja itsepäisellä persoonallisuudella hyöstettynä sillisalaatti on täydellinen.

Silti organisaation totaaliseksi sylkykupiksi on perusteetonta asettaa pelkästään Smith. Vaikka mies onkin oikukas, egoistinen ja useimmissa GM:n hommissa täysin luokaton, työskentelee hän Bill Wirtzin alaisena. Wirtzin maailmanlaajuisesti tunnettu häikäilettömänkin kitsas business-asenne sanelee loppujen lopuksi kaiken mitä organisaatiossa tapahtuu - varatoimitusjohtaja Bob Pulford luonnollisesti säestää hyvänä kakkosena. Lisäksi, jos Blackhawks todella haluaisi Ruudun ison meren taakse, pystyisi Wirtz diktaattorin käskyllään vaatia Smithin tekemään sopimuksen hinnalla millä hyvänsä.

Taannoisen Doug Gilmour-farssin jälkeen Wirtz on vannonut, ettei kukaan Blackhawks-paidassa pelaava kiekkoilija tule saamaan yltiöpäistä sopimusta - ei kukaan. Gilmour oli aikoinaan 6 miljoonalla dollarillaan organisaation kaikkien aikojen kaillein pelaaja ja kyseiseen summaan tuskin enää koskaan päästään. Tony Amonten 8-9 miljoonan dollarin vaatimuksille naurettiin ja mies sai pakata kamppeensa useiden muiden ex-Hawks-tähtien tapaan. Tilalle hankittu Theo Fleury muhkeine palkkoineen oli luonnollisesti valitettava virhearviointi, mutta siltikin miehen palkka pysyi Wirtzin hyväksymissä rajoissa.

Ruudun agentin Bill Ziton vaatimukset saattavat olla liigan "model contractin" mukaiset, mutta eivät Blackhawks-organisaation. Lukuisat organisaation kanssa riitaantuneet ja ovet paukkuen pois lähteneet tähtipelaajat osoittavat, ettei Wirtzin rahapussi oli NHL-maailmassa pohjaton. Doug Gilmourin sekä Theo Fleuryn kanssa esitetyt farssit luovat varmasti vain lisää haluttomuutta maksaa uskomattomia summia NHL:ssä otteluakaan pelanneelle polvensa teloneelle keltanokalle - epäonnistumisen riski halutaan minimoida niin hyvin kuin mahdollista.

Ex-GM Bob Murrayn aikaan sopimuksen saaneet Mark Bell ja Steve McCarthy allekirjoittivat tunnetusti ns. "model contract"-sopimukset. Kyseisissä sopimuksissa bonukset olivat kuitenkin eri luokkaa kuin Ziton Ruudulle vaatimat. Lehdistössä hehkutettu 2.5 miljoonan dollarin bonus Ruudun ollessa kolmannella kaudella joukkueen top-9 hyökkääjä jääajassa osoittaa, ettei vertaus Bellin tai McCarthyn sopimuksiin ole täysin relevantti.

Utopistisilla bonusvaatimuksillaan Ziton onkin ajanut itsensä nurkkaan. Mies tietää, ettei Blackhawks suostu "model contract" vaihtoehtoon. Hän tietää myös, ettei Blackhawks suostu yltiöpäisiin bonuksiin. Samalla hän tietää täydellisesti Blackhawks-organisaation yleisen linjan sopimusasioissa.

Siltikin Ziton vaatimukset ovat osittain ymmärrettäviä. NHL on businessta isolla B:llä, jolloin agentin tavoitteena on saada asiakkaalleen mahdollisimman hyvä sopimus. Vertaukset muihin sopimuksen alaisiin pelaajin ovat myös osittain hyväksyttäviä, joskaan Ruutu ei ole samalla viivalla esimerkiksi Ilja Kovalchukin, Dany Heatleyn tai Joe Thorntonin kanssa. Zito on luonnollisesti luvannut Ruudusta uutta Forsbergiä sekä monta muuta, mutta tämäkin kuuluu kuvaan - etenkin miehen tietäen Blackhawks-organisaation tuskaisen tilanteen. Samalla fanit on saatu lähes hysterian partaalle jokaisen odottaessa Ruudusta kuin uutta messiasta - todellisuus voi iskeä kuitenkin kovaa.

Ystävykset Mike Smith ja Bill Zito tietävät toistensa periaatteet. Kumipääparivaljakko pelaa peliään lehdistön kautta yrittäen saada fanien sympatiat puolelleen ja samalla painostuksen toisen osapuolen niskaan. Julkiseksi uhitteluksi käydessään pelin säännöt voivat kuitenkin haihtua epämääräisiksi sanallisiksi lupauksiksi. Liian värikäs nokittelu saattaa luoda vääristävän kuvan koko prosessista syyllistäessään toisen osapuolen täydelliseksi luopioksi.

Vaikka kumpikin osapuoli tietää pelin säännöt ja vastapuolen toimintaperiaatteet lyö parivaljakko silti päätään seinään. Zito tietää Blackhawks-organisaation politiikan, mutta pyrkii silti utopistisiin vaatimuksiin. Blackhawks-organisaatio egoistinen Mike Smith etunenässä tietää liigan "model contract" politiikaan yrittäen silti kapinallisena taistella valtavirtaa vastaan - näin ollen uuden CBA:n ja organisaation osalta edullisempien ehtojen odotus voi myös kuulua yhtälöön.

Kummankin puolen filosofian on ymmärrettävää. Blackhawks on pelannut NHL-maailman monopolia 60-luvulta lähtien omilla säännöillään. Nämä säännöt tuskin muuttuvat niin kauan kuin Bill Wirtz elää ja Mike Smith säheltää GM:n pallilla. Rimpuilu liigan valtavirtaa vastaan on kunnioitettavaa, mutta nykypäivän NHL:ssä 60-luvun teesit eivät välttämättä toimi - etenkin kun Blackhawks-lauman sekasortoinen tilanne on mitä se on.

Tuomo Ruutu voi olla piristysruiske koko organisaatiolle, mutta nuorukainen tuskin pystyy pelastamaan joukkuetta sekasortoiselta tilanteelta. Vertaukset sateentekijään ovat Ziton omaa peliä, mutta organisaation uskottavuuden kannalta Ruudun nimen saaminen pahviin olisi joka tapauksessa toivottavinta. Lipputulojen ja lehtereiden täyttämiseen Ruutu voisi olla ainakin väliaikainen ratkaisu. Eri asia sitten on kuinka paljon johtoporras on valmis uhrautumaan lipputulojensa edessä, sillä erityisestä fanien kunnioitettamisesta ei voida puhua organisaation kohdalla joka on riitautunut ja dumpannut pois kaikki edellispäivien Blackhawks-ikonit aina Bobby Hullista lähtien.

Sikariporras voi uhrautua tiettyyn pisteeseen asti. Pisteen lopun määrittelee viime kädessä raha sekä sopimuspolitiikka, sillä suurimman vapahtajankaan edessä jämärä johtoporras ei ole valmis myöntymään liiaksi. Nykyisillä vaatimuksillaan Bill Zito pitää kuitenkin huolen, ettei Tuomo Ruutu pue intiaanipaitaa kaudella 2003-2004. Saman asian takaa myös jääräpäinen ja egoistinen Mike Smith yhdessä kitsaan Bill Wirtzin kanssa. Yksi asia on kuitenkin varmaa: Blackhawks-fanit saavat jälleen seurattavakseen valitettavan b-luokan saippuaoopperan.

 

[dana77]

Viestin lähetti sulli
Oma mielipiteeni asiasta on se, että jo tarjottu sopimus olisi ollut riittävän suuri, jolloin Tuomo olisi bonuksineen tienannut noin 4,1 miljoona kaudesta. Tuo summan luulisi olevan riittävä tulokkaalle joukkueessa, jossa sen kapteeni tienaa vain 400 000 dollaria enemmän. Toisaalta jos palkkavertailua tehdään muihin joukkueisiin, eivät bonukset nouse johdonmukaisesti.

Jos olisin Tuomo Ruutu (en ole), niin minua kiinnostaisi aika vähän, se mitä joukkueen kapteeni ansaitsee. Ainostaan se kiinnostaisi mitä hän ansaitsisi muissa joukkueissa ja halvemmalla en lähtisi. Mielestäni Ruudun tulisi Calder tropyhyn voittamalla ansaita reilu 5 miljoonaa kaudessa, mutta vastaavasti siihen 7:n miljoonaan pitäisi voittaa sitten jo Hart / Art...

Chicagon palkkapoliitikasta puhuttaessa aika harva enää muistaa, kuinka joukkue 90-luvun puolenvälin jälkeen tarjosi Coyotesissa pelanneelle Tkachukille 6 miljoonan taalan vuosittaista sopimusta. Se oli silloin NHL:n huippu ja osaltaan kihdytti palkkojen nousua.

 

[TaoTao]

Viestin lähetti dana77
...Chicagon palkkapoliitikasta puhuttaessa aika harva enää muistaa, kuinka joukkue 90-luvun puolenvälin jälkeen tarjosi Coyotesissa pelanneelle Tkachukille 6 miljoonan taalan vuosittaista sopimusta. Se oli silloin NHL:n huippu ja osaltaan kihdytti palkkojen nousua.

Niin ja Jets GM John Pabcock vielä vastasi siihen. Tämä episodi oikeastaan sinetöi Selänteen lähdön Ankkanlammelle ja antoi lopullisen niitin sille, ettei Winnipegissä nähty enää sen jälkeen pitkään NHL pelejä. Vaikka Tkachuk on suosikkipelaajani, niin menee tuo 6 miljoonaa hulluusasteella hyvin lähelle Holikin nykysopimusta. Liigassa vain Mario taisi tienata silloin enemmän.

Muistan vieläkin THN:n Tkachukin pelaaja-analyysin ensimmäisen virkkeen:
"Money doesn't buy what it used to, or does it?"

 

[Mahavishnu]

Jos olisin Tuomo Ruutu (en ole), niin minua kiinnostaisi aika vähän, se mitä joukkueen kapteeni ansaitsee. Ainostaan se kiinnostaisi mitä hän ansaitsisi muissa joukkueissa ja halvemmalla en lähtisi.

Bill Ziton/Tuomo Ruudun pyynnöt ovat toki osittain oikeutettuja, mutta osapuolen tietäessä Blackhawksin sekä erityisesti Mike Smithin politiikan luulisi juuri Ruutua kiinnostavan mitä saippuaoopperassa tapahtuu. Nykyisiin vaatimuksiin Blackhawks ei suostu, kuten ei suostu Zitokaan. Jos Tuomo Ruutu haluaa pukea Blackhawks-paidan ensi kaudella luulisi Blackhawks-organisaation palkkajakauman ja -politiikan kiinnostavan.

Periaatteista voidaan tietenkin pitää tiukasti kiinni ja vaatia markkina-arvon tai vastaavasti vanhentuneen ja jääräpäisen politiikan mukaista sopimusta. Tällöin neuvotteluista muodostuu kuitenkin väistämättä loputonta kädenvääntöä, koska kumpikaan osapuolista ei suostu yltiöpäisiin myönnytyksiin. Kaksi idioottia sullottuna pieneen koppiin ja tulos on tämä.

Chicagon palkkapoliitikasta puhuttaessa aika harva enää muistaa, kuinka joukkue 90-luvun puolenvälin jälkeen tarjosi Coyotesissa pelanneelle Tkachukille 6 miljoonan taalan vuosittaista sopimusta. Se oli silloin NHL:n huippu ja osaltaan kihdytti palkkojen nousua.

Tarjosi, mutta johtoporras Bob Pulford etunenässä tiesi Jetsin varmuudella vastaavaan tarjoukseen - ja ilman kyseistä tarjoustakin palkat olisivat joka tapauksessa nousseet trendin mukaisesti. Vuosia myöhemmin samankaltaista sopimusta tarjottiin Doug Gilmourille, josta tulikin Blackhawks-organisaation historian kallein pelaaja. Gilmourin sopimuksen taustalla piili pakonomainen tarve saada jokin markkinoilla liikkuvista vapaa-agenteista intiaanipaitaan: Brett Hull, Ron Francis ja Gilmour olivat isoimmat kalat vedessä, mutta Hullin allekirjoitettua sopimuksen Starsin kanssa panikoi johtoporras ja varmisti - Blackhawks-politiikan haarukassa - varsin suurella sopimuksella Gilmourin siirtymisen Windy Cityyn. Gilmourin lyhyen Blackhawks-uran jäädessä varsin kyseenalaiseksi vannoi johtoporras Pulford ja Wirtz äänitorvenaan maksamasta enää koskaan kyseisenkaltaisia sopimuksia.

Toki Blackhawks-historiaan mahtuu ulospäin kunniakkaita siirtoja ja sopimuksia: 70-luvulla uransa ehtoopuolella kituvan ja polvensa teloneen Bobby Orrin sopimus vaikutti kovin kunniakkaalta, mutta taustalla piili Blackhawks- ja Bruins-sikariportaan henkilökohtaiset kaunat, joiden pääpoltteena hiillosti taannoinen Tony Esposito-kauppa. Orrin siirtyminen Windy Cityyn olikin todella kova isku Bruins-faneille, jotka olivat toivoneet ikoninsa päättävän uransa itärannikolla - toki tapaukseen vaikutti myös varsin merkittävästi Bruinsin haluttomuus vakuuttaa Orrin polvet.

Lisäksi voidaan mainita muun muassa Gary Nylundin sopimus sekä uudemmista Mark Bellin ja Steve McCarthyn markkina-arvon mukaiset sopimukset - jotka eivät kuitenkaan ole Ruudun sopimukseen verrattaessa kovinkaan relevantteja bonuksien ollessa eri luokkaa.

Silti kaikkien näiden vähäisten kunniakkaiden toimien ympärille kytkeytyy niin paljon kavaluutta ja epäkunnioitusta, että Blackhawks-politiikan pääpiirteet voidaan kiteyttää muutamienkin nimien esimerkistä. Bobby Hull, Jeremy Roenick, Ed Belfour ja Tony Amonte ovat vain muutamia organisaation kanssa sopimusneuvotteluissa pahasti riitautuneita ex-Hawks-ikoneita, joille Yhdysvaltain kolmanneksi isoimmalla markkina-alueella toimiva ja erittäin varakkaan, mutta äärimmäisen kitsaan ja jääräpäisen omistajan hallussa oleva organisaatio ei suostunut maksamaan markkina-arvoista sopimusta.

Politiikallaan Blackhawks toimiikin kuin erittäin pienen markkina-alueen NHL-seura. Useimmat kanadalaisseurat joutuvat myymään liigan eliittiin nousseet pelaajansa, koska budjetti ja markkina-alue ei yksinkertaisesti pysty kantamaan liian kallista pelaajamateriaalia. Windy Cityn kiekkoylpeyden tapauksessa kyseessä ei ole rahan puute vaan kuvaan ilmestyy jääräpäinen ja kitsas politiikka, jonka ansiosta jokainen liikaa vaativa liigan eliittiin noussut oma Blackhawks-lupauskin saa tulevaisuudessa todennäköisesti kerätä tavaransa ja etsiä dollarinsa vehreimmiltä niityiltä.

Trendi jatkuukin niin kauan kuin Bill Wirtz säilyy organisaation pääkallopaikalla. Uusi CBA voi tietenkin muuttaa olosuhteita, mutta merkittäviä muutoksia Blackhawks-organisaation toimintatavoissa tuskin nähdään. Taistelu liigan valtavirtaa vastaan on kunnioitettavaa, mutta erittäin haavoittavaa - väliin voidaan iskeä muutama oman politiikan jatkumon rikkova sopimus, joka näyttää hyvältä, mutta todellisuutta se ei silti pysty sumuttamaan.

 

[dana77]

Viestin lähetti Mahavishnu
Bill Ziton/Tuomo Ruudun pyynnöt ovat toki osittain oikeutettuja, mutta osapuolen tietäessä Blackhawksin sekä erityisesti Mike Smithin politiikan luulisi juuri Ruutua kiinnostavan mitä saippuaoopperassa tapahtuu. Nykyisiin vaatimuksiin Blackhawks ei suostu, kuten ei suostu Zitokaan. Jos Tuomo Ruutu haluaa pukea Blackhawks-paidan ensi kaudella luulisi Blackhawks-organisaation palkkajakauman ja -politiikan kiinnostavan.

Ensinnäkin oma vakaa käsitykseni on, että sopimus syntyy "yllättävästi" juuri viime hetkellä. Kaikki tähän astinen on ollut vain hommaan kuuluvaa peliä ja lopuksi tehdään kompromissi. Perustelut voi koittaa kaivaa seuraavasta kappaleesta (helppoa se ei ole...).

Toisekseen Ruutu halunnee pelata NHL:ssä, paidan logolla ei suurempaa merkitystä taida olla. Jos Ruutu ei oikeasti suostu pelaamaan nykyistä pyyntöään halvemmalla, niin hänet draftataan uudelleen ja hän saa koittaa pyytää vastaavaa sopimuksta muualta kuin Chicagosta. Tälläistä sopimusta hän ei muualtakaan varmasti saa, ja koska hän varmasti itsekkin sen tietää niin ei hän sitä edes yritä. Jos taas Chicago ei omaa tarjoustaan paranna, niin Ruutu draftataan ja toinen joukkue paremman sopimuksen tarjoaa ja sen Chicagokin tietää, eikä Ruutua siksi pois noin halvalla päästä. Niimpä molempien etu on kompromissi tehdä.

 

[Mahavishnu]

Ensinnäkin oma vakaa käsitykseni on, että sopimus syntyy "yllättävästi" juuri viime hetkellä. Kaikki tähän astinen on ollut vain hommaan kuuluvaa peliä ja lopuksi tehdään kompromissi.

Toivottavasti. Lehdistön kautta käytävä asemasota on osoittanut lausuntojen ikävän värittymisen. Objektiivinen seuraaminen on vaatinut pelin sääntöjen ymmärtämistä, sillä kumpikin osapuoli on pyrkinyt lausunnoillaan samalla sekä mustamaalaamaan toista että saamaan enemmistön sympatiat puolelleen. Näin ollen lausuntojen todenmukaisuus on yhtä totta kuin valhettakin.

Sopimustarjousten vetäminen pois neuvottelupöydästä kummankin osapuolen taholta voi hyvinkin olla pelkkää pluffia. Asemasotaa käydään hampaita kiristäen ja aseita puhdistaen. Parempia asemia haetaan viimeiseen asti keinoja kaihtamatta, mutta vaikka lehdostöön ei ole edistymisen merkkejä vuodatettukaan voi kulissien takana tapahtua yllättävänkin paljon. Saippuaoopperan kulissit ovat saattaneet vaihtua näyttelijöiden takahuoneeksi.

Tuomo Ruudun oikeudet säilyvät Blackhawksilla 25-vuotiaaksi asti, joilloin nuorukaisesta tulee rajoitettu vapaa-agentti. Tällöin muut organisaatiot voivat tarjota Zitolle/Ruudulle sopimusta, johon Blackhawksilla on luonnollisesti oikeus vastata. Vasta 31-vuotiaana Blackhawks menettää oikeudet Ruutuun miehen saadessa rajoittamattoman vapaa-agentin statuksen. Varsinaista lyhyen tähtäimen menettämisen pelkoa Blackhawsilla ei siis ole.

Sopimuksesta voidaan siis vääntää kättä 25-vuotiaaksi asti. Jos yhteisymmärrykseen ei päästä ensi kauden alkuun mennessä, saattaa uusi CBA tuoda kaivatun ratkaisun avaimet. Näillä näkymin Blackhawksilla ei ole minkäänlaisia intressejä kaupata Ruudun oikeuksia, joten saippuaooppera jatkunee vielä pitkään, mikäli neuvotteluissa ei ihmeitä tapahdu.

 

[Maple Leaf]

Viestin lähetti Mahavishnu
Toki Blackhawks-historiaan mahtuu ulospäin kunniakkaita siirtoja ja sopimuksia: 70-luvulla uransa ehtoopuolella kituvan ja polvensa teloneen Bobby Orrin sopimus vaikutti kovin kunniakkaalta, mutta taustalla piili Blackhawks- ja Bruins-sikariportaan henkilökohtaiset kaunat, joiden pääpoltteena hiillosti taannoinen Tony Esposito-kauppa. Orrin siirtyminen Windy Cityyn olikin todella kova isku Bruins-faneille, jotka olivat toivoneet ikoninsa päättävän uransa itärannikolla - toki tapaukseen vaikutti myös varsin merkittävästi Bruinsin haluttomuus vakuuttaa Orrin polvet.

Bobby Orrin oma agentti Alan Eagleson huijasi asiakastaan Chicago-diilissä. Eagleson oli jo (NHL:n sääntöjen vastaisesti)luvannut Orrin selän takana Blackhawksin omistaja Bill Wirtzille Orrin siirtyvän Chicagoon. Orr olisi halunnut jäädä Bostoniin, mutta Eagleson valehteli miehelle ettei Bruins halunnut tehdä uutta sopimusta. Tosiasiassa Bruins oli tarjonnut jopa viidenneksen omistusosuutta joukkueesta saadakseen pidettyä ikonin jengissään. Tällä manooverillä Eagleson sai mahtimies Wirtzin sponsoroimaan Canada Cup -turnauksia, joista valuikin rahaa sitten Eaglesonin omiin taskuihin.