Paita numero 5 siirtyy Jorginholta uudelle nuorelle soihdunkantajalle. Jotain niin symbolista. Kirjoitetaanpa muutama rivi tästä edellisestä vitospaidan haltijasta.
Jorginhosta jää epäilemättä hyvät muistot. Neljä ja puoli kautta seurassa ja pääosin isossa roolissa. Mies ei ollut kentän fyysisin eikä kentän nopein, mutta koskaan ei jättänyt tilanteita kesken tai ollut huonolla asenteella mukana. Jorginho tuli Sarrin myötä heidän yhteisen Napoli-historian turvin ja kasvoi paitsi voittajaksi niin myös johtajaksi. Mestarien liigan voitto, Eurooppa-liigan voitto, UEFA Super Cup ja Seurajoukkueiden maailmanmestaruus taskuun Chelsea-uran aikana. Ja tietysti Euroopan mestaruus Italian kanssa. Unohtamatta valintaa UEFAn vuoden pelaajaksi 2020-21 ja Ballon d’Or -äänestyksen kolmas 2021. Jorginho jäi omasta mielestäni silti hieman aliarvostetuksi pelaajaksi etenkin omien (kannattajien) keskuudessa. Oli liian hidas ja niin edelleen. Silti ainutlaatuinen pelimies ja aika hitosti muutakin kuin ne rankkarit. Niistä rankkareista voisi kyllä kirjoittaa oman kappaleen, mutta ainakin ne jäävät elämään. Pieni vauhti, vilkaisu maalivahtiin, loikka, sijoitus tyhjään kulmaan ja pallo maaliin. Hölmöä ja helppoa.
Kaikkea menestystä Jorgille kaupungin toiselle laidalle. Ainakin tähän kannattajaan teit lähtemättömän vaikutuksen.