Täytyy viellä lisätä tuohon Dallasin tilanteeseen yksi pointti, joka omasta meielstäni on aika olennainen. Dallasin suurin ongelma ei mielestäni ole puolustus vaan sentteri osaston kyky puolustaa. Siellä on kovat hyökkäävät sentterit, mutta riittävän tasokkaat puolustavat sentterit uupuvat, joka hankaloittaa puolustajien työkentelyä kohtuuttoman paljon. Hyviä aloittajia ei myöskään tuossa Dallasin joukkueessa ole tarpeeksi, joten lähestyisin ongelmaa hieman eri kantilta kuin puolustus.
Jos katsoo vaikka vimevuosina menestyneitä joukkueita, niin kyllä jokaisessa on ollut pari tai kolme varmaa puolustavaa sentteriä, viime keväältä Chicago Toews, Vermette ja Kruger. Tänäkin vuonna Chicagolla tuo osasto tulee olemaan vähintäänkin kohtuullisella mallilla, kun Toews ja Anisimov siellä varmasti häärivät.
Tämä on kyllä hyvä pointti, eikä sitä monikaan ole vielä maininnut. Spezza ja Seguin ovat kumpikaan omalla tyylillään neroja hyökkäyspäässä, mutteivät niinkään omissa. Dallasille olisi varmasti arvokasta, mikäli Peverley kykenee jatkamaan uraansa. Hänessä Starsilla olisi loistava puolustava sentteri, ellei nyt sitten taso ole päässyt kovin pahasti romahtamaan. Itse nostan kuitenkin asian vielä hieman yleisemmälle tasolle. Näkisin, että Dallasin kuusikko ei ole läheskään yhtä kompakti paketti, kuin huippujoukkueilla. Toki pelaajat muodostavat kuusikon ja toimivat kentällä, mutta kyllä valmennuksellakin on suuri vastuu kokonaisuudesta. Tällä ajan takaa lähinnä sitä, että vaikka Dallasin hyökkääjistö ei ehkä ole tunnettu kaikista puolustusorientoituneimpana, niin kyllä tuollakin materiaalilla pitäisi pystyä parempaan. Lindy Ruff kööreineen varmasti keitteleekin jos jonkin moisia kärmeskeittoja tämän kyseisen ongelman ratkaisemiseksi.
Mitä muuten Keskisen divisioonan asioihin tulee, niin kyllähän tulevaa kautta on äärimmäisen haastavaa lähteä ennustamaan. Vaikka Chicagossa on tapahtunut paljon, eikä Blues vieläkään menestynyt keväällä, niin kyllä olen aikalailla ihmeissäni mikäli nämä molemmat eivät jatkaa pelejään vielä runkosarjan päätyttyäkin. Hawksin tapauksessa riippuu toki paljon uusien pelaajien otteista, mutta kyllähän esimerkiksi Tikhonov ja Panarin ovat osoittaneet tasonsa niin maajoukkueessa kuin KHL:ssäkin, eikä paljon enemmän voi Euroopasta tulevien pelaajien kanssa varman päälle pelata. Danon ja Teräväisen on myös kyettevä vastuun kantamiseen, mutten näe mitään syytä, mikseivät he kykenisi. Tämä nojatuoli-GM kaipaisi Hawksin rosteriin vielä yhtä NHL-tasoista kolmosparin puolustajaa, mutta tällainen voi varmasti löytyä organisaation sisältäkin. Jos ei löydy, niin hinta moisen hankkimiseksi ei pitäisi olla posketon. Kaiken kaikkiaan Hawksin runko on sen verran rautainen, että pidän playoffeja lähes varmuutena. Ei välttämättä voita centralia, mutta varmasti kolmen sakkiin.
Mississippin varrella TJ Oshie on muuttunut Troy Brouweriksi ja Barret Jackman on vaihtanut bluesin kantriin. Muuta ei olekaan juuri tapahtunut, eli aika lailla voisi varmaankin kopioida samat lätinät jostain edellisvuodelta. Maalivahtiosasto ei allekirjottanutta vakuuta, mutta eiköhän tuolla porukalla taas runkosarjassa helpohkosti pudotuspeleihin edetä. Se onkin sitten kokonaan toinen asia, miten siellä käy. Luulenpa, ettei taaskaan hyvin.
Nashville on myös varmasti ainakin tyrkyllä playoffeihin, mutta toisaalta kukapa tästä divisioonasta ei olisi. Lavioletten laskeva käyrä tiedetään, mutta kaiken järjen mukaan noin timanttisella puolustus + maalivahti -kombolla pitäisi jo päästä pitkälle. Vastapainoisesti hyökkäys ei ole niin kova, mutta toisaalta viime kauden kaltaisella maalimäärällä (13. paras), yhdistettynä piinkovaan puolustukseen hyökkäyksen tason pitäisi riittää. Varsinkin, kun avainpelaajista muun muassa Filip Forsberg on taas vuoden vanhempi ja kokeneempi.
Minnesotasta minulla on samat laulut laulettavana kuin Bluesista, sillä erotuksella, että Dubnykiin löytyy enemmän luottoa kuin Allen-Elliot tandemiin. Suuria muutoksia ei ole tapahtunut, ja vuosi vuodelta matka tyssää Chicago -nimiseen seinään. Jotain pitäisi siis tapahtua, mutta kukaan ei varmaan tiedä tarkkaan mitä. Mikäli keväällä aiotaan pidemmälle, niin nuorison on otettava isoja askelia eteenpäin, ja esimerkiksi kolmikon Koivu, Pominville ja Vanek on kyettävä huomattavasti viime kautta parempiin suorituksiin. Nyt pitäisi saada kaikki irti, kun joukkueen ehdottomat tähtipelaajat Ryan Suter ja Zach Parise ovat vielä parhaimmillaan.
Winnipeg Jetsin käyrä osoittaa sen sijaan vahvasti ylöspäin, ja näkisin, että tämä on se viides joukkue, joka tästä divisioonasta jatkaa keväällä. Prospect pool on suorastaan valtavan laaja, ja kärkikin on terävä, joten pidän pienenä ihmeenä, mikäli ainakin muutama pelaaja ei murtaudu kokoonpanoon syksyllä. Tämän lisäksi joukkue on noin pääosin parhaassa iässään tai vasta tulossa siihen, joten kaiken järjen mukaan suorittamisen tason ei pitäisi kuin nousta.
Sharpin ja Oduyan hankinnoista huolimatta povaan Starsia jälleen kerran ulos playoffeista. Kuten ihan viestin alussa jo pohdin, niin edellisvuoden kaltaisella puolustuspelaamisella ei vain ole asiaa kevään peleihin kivikovassa centralissa. Toivottavasti olen kuitenkin väärässä, ja Lindy Ruff opettaa pojat puolustamaan.
Kauden 2013-2014 suonenveto Denverissä olikin vaan suonenveto, eikä Avs palaa playoffeihin tulevanakaan vuonna. Kahtena perättäisenä vuonna keskeltä on poistunut ensin Stastny ja sitten O'Reilly, eikä tämä voi olla näkymättä. Jälkimmäisestä saatiin sentään vastine, mutta Zadorovin, Grigorenkon ja kaupan muiden palasten arvo nähdään Avalanchen osalta vasta muutaman vuoden kuluttua. Vaikka Zadorov ja Grigorenko molemmat ainakin suht varmasti ensi vuonna Avs-nutun päällen pukevat, niin eivät he ratkaise ongelmia ainakaan vielä. Tulevina vuosina tilanne voi olla toinen. Ohut keskikaista ja puolustus eivät vaan yksinkertaisesti riitä.
Lisätään vielä loppuun oma lottorivi:
1. Blues
2. Hawks
3. Preds
4. Jets
5. Wild
-------------
6. Stars
7. Avs
Monen muun kirjoittajan tapaan olen siis sitä mieltä, että centralista viisi joukkuetta jatkaa playoffeihin.
