Ostakaa selkärankaa ja moraalia
Viestin lähetti Monte-Cristo
Oikeastaan piraatin osto on enemminkin kannanotto. Eikö markkinatalous enää kelpaakaan, kun Kuningas Kuluttaja äänestää lompakollaan? Rikollisista hinnoista voi aivan hyvin vaikka rankaista ostamalla rikollisen tuotteen, vaikka kaksi pahaa ei yhtä hyvää teekään.
Kannanottoja voi olla monenlaisia, mutta mikä tekee yhdestä "kannanotosta" sitten toista hyväksyttävämpää?
Aika moni tuntuu tässä yhteiskunnassa vihaavan esim. pelkkää ajatusta verojenkeräämisestä niin paljon, että ihan "kannanottona" kaikenmaailman niinistöjä kohtaan pyrkivät kiertämään veroja kaikin keksittävissä olevin keinoin.
"Koska verot ovat ovat ihan persiistä, enkä kykene näkemään niistä itselleni hyötyä juuri nyt tällä sekunnilla (minkä lisäksi tietysti pelkään, etten koskaan saa takaisin yhtä paljon kuin olen maksanut), minusta on ihan OK tehdä ja maksaa kaikki työt pimeästi."
"Ja hei. Hienoa, jos joku vielä kunnioittaa verottajaa sen verran, että on idiootti ja maksaa nämä suomalaiset ryöstöverot vapaaehtoisesti niille Helsingin herroille. Ihan sama mulle. Eipähän tarvitse minun maksaa. Tämä on vähän niin kuin kannanotto."
Ennen kuin em. esimerkki tuomitaan kaukaa haetuksi, niin kysyn että mihin se raja sitten vedetään? Kuka päättää, millainen "kannanotto" milloinkin on sallittu? Näitä esimerkkejähän jokainen pystyy keksimään tusinan viidessä minuutissa.
Miksi muuten on niin vaikeaa myöntää, että säveltäjä, laulaja ja levy-yhtiön työntekijä tekevät työtä niiden levyjen eteen ja niitä on tarkoitus myydä tulojen hankkimiseksi tekijöiden määräämään hintaan? Mistä kumpuaa ajatus siitä, että juuri minulla on oikeus päättää levyn oikea hinta. Levy-yhtiö hinnoittelee levynsä ihan niin kuin jokainen muukin yrittäjä hinnoittelee oman tuotteensa tai palvelunsa. Kuluttaja sitten ihan itse päättää, onko valmis maksamaan tuotteesta, esim levystä, pyydetyn hinnan, sillä eihän levyä ole pakko ostaa (tuliko jollekulle yllätyksenä). Kuvastuuko tässä piraattiasiassa nykyajan "heti-mulle-kaikki-tänne-ja helpoimmalla-tavalla" -ajattelu: "Minulla on oikeus kaikkeen! Miten kukaan voi rajoittaa minun oikeuksiani?"
Mistä kumpuaa ajatus, että on ihan Ok varastaa toisen työn tuloksia? Mistä kumpuaa ajatus siitä, että "kun haluan vain yhden kappaleen levyltä, niin saan varastaa sen eli ostan koko levyn piraattina niin mä maksan juuri oikean hinnan siitä haluamastani kappaleesta". Viis siitä, että raha ei todellakaan mene työn tekijälle.
Sana säälittävä taisi täällä jo putkahtaa esille. Minusta tässä elämässä on aina yhtä ihmeellistä kuulla kirkkain silmin annettu selitys siitä, kuinka "minun toimintani ei ole (esim. lakikirjan jälkeenjääneisyyden vuoksi) laitonta", vaikka kyseessä on kuitenkin käytännössä erittäin kyseenalainen ja yleisen moraalikäsityksen vastainen teko, piraattien tapauksessa siis suoranainen varastaminen. Suorastaan säälittävää on kaivaa esiin selitys siitä, että "tekoni kyllä saattaa olla / tiedän sen olevan lainvastainen, mutta kuka sitä pystyy valvomaan". Tällä asenteella pääsee pitkälle! Kaikki mukaan! Pidetään kivaa!
Jään odottamaan, kuinka säälittävä olento minä olen. Vastaa kuitenkin myös siihen, miksi juuri sinä olisit oikeutettu päätäämään, mikä on levyn oikea hinta? Saanko minä määrätä sitten sinun yrityksesi, asuntosi tai autosi hinnan, kun alat myymään jotain niistä? Tai jos minä myyn sinulle autoani, mutta sinusta hinta on liian kallis, saatko varastaa sentään autoni renkaat, kun et sittenkään välttämättä tarvitse koko autoa?