Martin Necas 20 pistettä (7+13) ensimmäiseen 11 otteluun. Eric Staal teki mestaruuskaudella 22 pistettä samaan ottelumäärään, mutta sen jälkeen ei ole kukaan Carolinassa vastaavaan pystynyt. Ja nyt seitsemän ottelun voittoputken aikana Necas on tehnyt 17 pistettä (6+11). Vieläpä niin, että ketjukavereina ovat olleet tehokkuudesta tunnetut Jesperi Kotkaniemi ja Eric Robinson. Onhan tuo potentiaali aina ollut tiedossa, mutta mielenkiintoista nähdä pystyykö Necas olemaan tällainen ratkaisijapelaaja läpi kauden.
Kukapa olisi uskonut, että Sebastian Aho on tehnyt 11 ottelun jälkeen puolet vähemmän pisteitä kuin Necas. Sinänsä 10 pistettä (3+7) ei ole mikään huono suoritus, eikä toisaalta Necasin ohella parempaan ole pystynyt kuin Andrei Svechnikov 12 pisteellään (5+7). Mutta eihän Aho ole vielä päässyt ollenkaan vauhtiin, vaan on oikeastaan vain yksi pelaaja hyvin pelaavan joukkueen tasaisessa ryhmässä. Mielenkiintoista myös, että kolmesta Ahon maalista kaksi on tullut jatkoajalla ja yksi tyhjiin.
Yksi alkukauden yllätyksistä on ollut Jackson Blaken kokonaisvaltainen pelaaminen. Pisteitäkin tasakentällisin mukavat 4+2, mutta harvoin tulokas osoittaa tuollaista kypsyyttä. Jossain vaiheessa Blake varmasti pääsee kokeilemaan neloskenttää ylempänäkin, mutta mikään kiire ei ole laittaa poikaa liian isoihin saappaisiin. Canes oli kaiketi kuitenkin jo kertonut, että et ole muuten lähdössä Raleighista minnekään.
Sitten voisi heittää myös Jack Roslovicin, joka pääsosin on aika näkymätön, mutta 7 maalia tasakentällisin 11 otteluun on maininnan arvoinen suoritus.
Muutoinkin kaikki kuusi uutta pelaajaa ovat olleet yllättävän valmiita Canesin pelityyliin. Toisaalta GM Tulsky totesi ennen kauden alkua, että Canes ei välttämättä hakenut ihan niitä parhaita pelaajia, vaan pelaajia jotka sopii Brind'Amourin pelityyliin parhaiten. Tietysti kausi on alussa, mutta onhan tämä ainakin tähän asti mennyt huomattavasti paremmin kuin vuosi sitten.
Pakkiparit, kentälliset ja yv/av-koostumukset ovat pysyneet muutamaa hyökkääjäsiirtoa lukuunottamatta Roddyn tyylin tuntien yllättävän samoina koko alkukauden.
Svechnikov - Aho - Roslovic
Robinson - Kotkaniemi - Necas
Martinook - Staal - Jarvis
Carrier - Drury - Blake
Slavin - Burns
Orlov - Chatfield
Gostisbehere - Walker
PP1: Gostisbehere, Aho, Jarvis, Necas, Svechnikov
PP2: Burns, Blake, Drury, Kotkaniemi, Roslovic
PK1: Staal, Jarvis, Slavin, Burns
PK2: Aho, Martinook, Orlov, Chatfield
PK3: Drury, Robinson, (Walker)
Chicago Wolvesin alkukausi on puolestaan ollut hemmetin tahmea. 7 ottelun jälkeen kasassa 5 pistettä (2-4-1) ja 11 tehtyä maalia. Siellä on vielä paljon pelaajia ilman ainuttakaan pistettä tai sitten kasassa on max 1-2 pistettä. Tuota enemmän pistesaraketta ovat pystyneet kohentamaan vain Scott Morrow (2+2), Ryan Suzuki (1+3) ja Bradly Nadeau (1+2). Paljon uusia nuoria pelaajia ja kokematon valmentaja AHL-piireissä, niin ehkäpä se ottaa oman aikansa.
Viime kesän varauksista Nikita Artamonov (KHL) 23ott. 11+9=20 ja Justin Poirier (QMJHL) 15 ott. 16+12=28 ovat ainakin saaneet hyvän lähdön D+1-kausilleen. Mitä nyt on lukenut internetin ihmeellisestä maailmasta, niin SKA:n kapteeni Alexander Nikishin jatkaa edelleen dominointia KHL:n parhaana puolustajana. Pisteitä toki hieman vaatimattomasti vain 14 (5+9) 21 otteluun. Toisaalta Nikishin paranteli itseään vielä alkusyksyn ja oli poissa muutamat ensimmäiset ottelut. Sitten sinne joukkueen pakistoon ilmestyi muuan Tony DeAngelo, joka on 16 otteluun iskenyt 20 pistettä. Nikishin, DeAngelo, Kuznetsov, Zykov, Tolchinsky... näköjään tuttuja pelaajia tuolla SKA:ssa Carolinaa/Charlottea seuranneille. Ehkä jos tilanne olisi toinen, niin tuon joukkueen otteita voisi olla ihan hauskakin seurata jollain tavalla...
