Niin alkoivat pyöröovet käymään Raleighwoodissa! Itselle Don Waden lähtö oli muutoksista se ei-toivotuin, varsinkin kun seuraajiksi on jo nostettu vaikka mitä kauhugallerian kunniajäseniä. Innokkaan omistajan, tilastoihinsa syvästi rakastuneen tilastoautistin ja puupäisen pääkoutsin ristitulessa kokenut hokikonna teki järjestään erinomaisia peliliikkeitä sekä piti yllä jämäkkää palkkakuria. Joukkueen rakentelu johti määrätietoisesti kohti huippua ja viimeisellä kaudellaan kasasi koko liigan kovimman nipun, jonka kausi kuitenkin päättyi tulokselliseen mahalaskuun. Pantterit nyt viimeistään näyttivät ettei Nyki niin kummoinen porukka ollut lyötäväksi, vaikka maalilla onkin aivan huippu-ukko. Onnea ja menestystä Wadelle Keklun kasaamille raunioille!
Toistuneen mahalaskun seurauksena olisi ollut suotavaa hakea uusia tuulia valmennukseen. Konemainen paukuttaminen johtaa hyviin runkosarjasijoituksiin ja sevästi heikompien päihittämiseen pudotuspeleissä, mutta sitten eväät loppuvat kun vastaan tulevat tasavertaiset sekä paremmin koutsatut joukkueet. Jos vastustajalla on hyvä mokke ja älyävät tukkia keskustan, niin Carolina on käytännössä lyöty, kuten viime vuosien todistusaineisto alkaa jo kiistattomasti osoittamaan. Erikoistilanteetkin on järjestään hävitty, joten on turha hillua laukaisumäärillä ja syyttää epäonnea.
Pelaajamateriaali olisi ollut soveltuva nähtyä monipuolisempaan hyökkäämiseen. Lisäksi peluuttamisella esimerkiksi Mane Necasista ei ole saatu kuin puolet tehoista irti. Turha on koutsin öyhöttää mistään rehdin hokiäijän filosofioista, kun sielunmaisema on henkilökemioiden osalta monesti tasoa pikkulapsi. Omat suosikit saavat hiihdellä ja tunaroida (yli-)isossa roolissa vaikka kausitolkulla, mutta tietyt pelaajat lähtevät yhdestä virheestä jalkapuuhun. Mike Bunting lähti jo muille maille, Mane lienee seuraava ja Kotka on kesytetty lentokyvyttömäksi maapuluksi. Robbo on osin myös huippukoutsi, joten parempaan vaihtaminen ei olisi ollut yksiselitteisen helppoa. Ummehtunutta valmennusryhmää olisi kuitenkin pitänyt jotenkin ravistella tämän kauden selvän epäonnistumisen jälkeen.
Kylmä rinki persuksissa keskellä kuuman kosteaa suvea tässä saa nyt seurata mihin seuraa seuraavaksi johdetaan. Vaaran merkkejä on paljon ilmassa, mutta voivathan ne olla aivan turhia ja seura nytkähtääkin pykälän eteenpäin uuden päällikön komennossa. Hyvät palikat ovat edelleen kasassa ja liikkumatilaa veivailla on. Ensi kausi tulee lähes väkisin olemaan jonkin sortin välikausi huippuodotusten suhteen, mutta palkkakaton nousu ja Nikishinin tähdittämä nuorten esiinmarssi luovat mahdollisuuden rakennella mestaruusjoukkueita sitä seuraavilla kausilla. Mielummin unelmaa kohti olisi ratsastellut Wade kärjessä, mutta nyt mennään näillä kohti tuntematonta.