Ottawaa vastaan Carolinan saaliiksi tuli lopulta yksi piste, mitä ei kyllä olisi peliesityksellä ansaittu, mutta kaikki otetaan vastaan. Takana siis kaksi peräkkäistä aikamoisen surkeaa ottelua, joten jotain olisi tehtävä joukkueen herättämiseksi. Ja se jotain on näköjään sitten se, että vaikean alkukauden kanssa taisteleva kapteenimme saa ykköskenttään vierelleen kaksi todella kovaa pelimiestä, eli Chad LaRosen ja Jiri Tlustyn... Ei sinänsä, Rosie jaksaa sentään aina yrittää ja Tlusty on ollut tasaisen vahva koko alkukauden. Kumpikaan herroista ei valitettavasti ole lähelläkään ykköskentän tasoa.
Jiri Tlusty - Eric Staal - Chad LaRose
Jeff Skinner - Jussi Jokinen - Tuomo Ruutu
Alexei Ponikarovsky - Brandon Sutter - Pat Dwyer
Brett Sutter - Tim Brent - Zach Boychuk/Anthony Stewart
Joni Pitkänen - Jamie McBain
Bryan Allen - Tim Gleason
Tomas Kaberle - Jay Harrison
Wardo pelaa perjantaina Chicagoa ja Boucher sitten mahdollisesti lauantaina ex-seuraansa vastaan. Wardo voisi kyllä tämän hetkisellä otteluohjelmalla hoitaa molemmat, mutta toisaalta Boucherille olisi myös hyvä saada alle onnistunut peli surkean Jets-pelin jälkeen.
Justin Faulk on ehditty jo tällä viikolla nostaa Carolinaan ja lähettää myöskin takaisin Charlotteen. Stewartin loukkaantuminen antoi puolestaan Zach Boychukille jälleen uuden näyttöpaikan, mutta Mauricen tyylillä tietysti neloskentän minuuteilla. Voisihan Boychukia kokeilla vaikkapa Staalin kenttään, mutta eipä taida se päivä heti koittaa. Carolinalla on nähtävästi niin paljon hyökkäysvoimaa, että Dalpen ja Boychukin kaltaiset potentiaalit kannattaa vastustajan avuksi pitää maksimissaan neloskentässä. Niin, onhan siellä kokoonpanossa top6-hyökkääjiä Staal, Skinner, ehkäpä Ruutu ja Jokinen (joka tosin pystyy pelaamaan yhtä tehokkaasti myös kolmoskentästä käsin). No tämä nyt menee jälleen siihen jo useasti haukuttuun Mauricen peluuttamiseen.
Jos jotain hyvää haetaan, niin Wardo on jatkanut siitä mihin viime kaudella jäi. Ruutu on vähitellen syttymässä niin pelillisesti kuin myös tehojen osalta. McBain parantaa koko ajan ja Maurice uskaltaa jopa antaa pojalle vastuuta. Allen-Gleason pakkipari on myös edelleen jatkanut vakuuttavaa puolustustyöskentelyään.
Kuinka pian sitten tapahtuu JR:n maintsema mahdollinen puolustaja->hyökkääjä -kauppa, vai tapahtuuko ollenkaan?
Mo on hyvä jätkä, siinä kai se tuli tiivistettynä. Rehellisesti sanottuna mies ei ole päässyt kovin hyvää joukkuetta täällä luotsaamaankaan, mutta muillakin kriteereillä voi arvioida kuin sijoituksella.
---
Eiköhän kokeilla jotain muuta?
Niin ei se Carolinan/Hartfordin menestys nyt Mauricen vuosien aikaan niin huimaa ole ollut, etteikö miestä voisi päästää välillä tekemään jotain muutakin. Omalla alhaisella budjetillaan operoiva joukkue ei tietysti ole helpoin valmennettava menestystä ajatellen, joten tiettyä realismia pitää myös toiveissa aina olla. Ja sitä on myös ollut, niin kannattajilla kuin seuran johtoportaalla.
Suurin asia tässä kuitenkin on se, että Carolina tarvitsee muutosta. Uudella valmentajalla saisi myös olla erilainen lähestymistapa nuorten pelaajien peluuttamiseen. En toivo tietenkään mitään hätiköintiä, vaan tiettyä järkeilyä nuorten pelaajien kohdalla. Skinner oli tietysti poikkeustapaus, mutta esimerkiksi Dalpen neloskentän paikkaa en ymmärrä vieläkään.
Harmi että Kevin Dineen ehti mennä Floridaan, mutta onneksi kyseessä on joukkue, missä muutoksia tapahtuu nopeammin kuin missään muualla. Toinen ja todennäköisempi vaihtoehto on tietysti Jeff Daniels, joka muutama vuosi sitten lähetettiin apuvalmentajan paikalta kehittymään AHL-päävalmentajana tulevaisuuden NHL-päävalmentajaksi.