Erik Colen haastattelu Chip Alexanderin tekemänä: Cole won't forget the Canes
Muutamia lainauksia ja suomennoksia tekstistä, jos kaikki eivät jaksa lukea (lähes yhtä pitkää) artikkelia...
Vielä perjantaina kun siirtomarkkinat avautuivat, niin Carolina ja Montreal olivat lyöneet tiskiin pitkälti samanlaiset paperit: molemmilla 3 vuotta, Carolinalla summana oli $11 ja Montrealilla $12. Mutta sitten Montreal lisäsi vuoden, palkaksi tuli $18 ja ehkäpä se tärkein eli NTC lyötiin vielä kaupan päälle.
"That was unexpected, to be honest. To add the security of a fourth year, it was hard to say no to."
Skinner (tai siis Mister Jefferson, kuten Cole Jeffiä kutsuu) oli laittanut lauantaina Colelle tekstiviestin: "He said he was a little disappointed I would not come back to see he had grown to 6 foot 1."
Cole heittää myös muutamat kehusanat Mister Jeffersonista: "I couldn't be prouder for him. He's a tremendous kid. He's really special in the way he conducts himself, in his competitiveness."
Cole ja Corvo ovat tunnetusti todella hyvät ystävät. Vaikka molemmat ovatkin tietysti ammattilaisia, niin saa nähdä vaikuttaako toisen siirtyminen muualle herrojen pelaamiseen.
"I love a lot of people who work for the Carolina Hurricanes, but it's your teammates who are the toughest to say goodbye to. Joe, in particular, if he asked me to do anything for him, I would. It's those kind of friendships that make it hard to leave."
Cole on pelaaja, josta voisi toki kirjoittaa enemmänkin omia muistoja, sillä mies on ollut näkyvästi esillä niin elämäni parhaimmissa kuin valitettavasti myös kaameimmissa kiekkohetkissä. Katsellaan jos joskus intoutuu vielä sellaiseenkin. Mutta nyt lopetan toteamalla jälleen kerran vain...Bye Bye Colesy!
Muutamia lainauksia ja suomennoksia tekstistä, jos kaikki eivät jaksa lukea (lähes yhtä pitkää) artikkelia...
Vielä perjantaina kun siirtomarkkinat avautuivat, niin Carolina ja Montreal olivat lyöneet tiskiin pitkälti samanlaiset paperit: molemmilla 3 vuotta, Carolinalla summana oli $11 ja Montrealilla $12. Mutta sitten Montreal lisäsi vuoden, palkaksi tuli $18 ja ehkäpä se tärkein eli NTC lyötiin vielä kaupan päälle.
"That was unexpected, to be honest. To add the security of a fourth year, it was hard to say no to."
Skinner (tai siis Mister Jefferson, kuten Cole Jeffiä kutsuu) oli laittanut lauantaina Colelle tekstiviestin: "He said he was a little disappointed I would not come back to see he had grown to 6 foot 1."
Cole heittää myös muutamat kehusanat Mister Jeffersonista: "I couldn't be prouder for him. He's a tremendous kid. He's really special in the way he conducts himself, in his competitiveness."
Cole ja Corvo ovat tunnetusti todella hyvät ystävät. Vaikka molemmat ovatkin tietysti ammattilaisia, niin saa nähdä vaikuttaako toisen siirtyminen muualle herrojen pelaamiseen.
"I love a lot of people who work for the Carolina Hurricanes, but it's your teammates who are the toughest to say goodbye to. Joe, in particular, if he asked me to do anything for him, I would. It's those kind of friendships that make it hard to leave."
Cole on pelaaja, josta voisi toki kirjoittaa enemmänkin omia muistoja, sillä mies on ollut näkyvästi esillä niin elämäni parhaimmissa kuin valitettavasti myös kaameimmissa kiekkohetkissä. Katsellaan jos joskus intoutuu vielä sellaiseenkin. Mutta nyt lopetan toteamalla jälleen kerran vain...Bye Bye Colesy!