Mitä ihmettä muuten Jay Harrisonille on tapahtunut?
Tunnustan olleeni yksi niistä monista, jotka olisivat olleet valmiit heittämään Harrisonin ensimmäisen 'Canes-kauden jälkeen jonnekin hyvin kauan Raleighista. Toki JR totesi heti kauden jälkeen pitämässään lehdistötilaisuudessa Jayn pelanneen koko kauden loukkaantuneena, mutta kovasti siltikin epäilin Harrisonin jatkoa joukkueessa.
Carolina muistaakseni tarjosi seuraavana kesänä niin Harrisonille kuin Brett Carsonille yhdensuunnan ja vuoden pituista sopimusta minimipalkalla. Harrison otti tarjouksen vastaan, mutta Carson toivoi saavansa jostakin enemmän. No niin ei käynyt, ja Carson joutui lopulta tyytymään 2-suunnan paperiin, mikä toi mukanaan myös peliaikaa AHL:ssä. Harrison oli kieltämättä 10-11 preseasonillakin vielä aivan surkea, mutta jostakin syystä kuitenkin voitti Carsonin kilpailtaessa viimeisestä pelipaikasta. McBain kun oli jo aiemmin ottanut sen tavallaan toisen vapaana olleen paikan.
Harrison osoitti kuitenkin ansaitsevansa paikkansa kokoonpanossa, paransi otteitaan kauden mittaan ja oli varmasti lopulta tasaisin suorittaja koko puolustuksesta. Sellainen hyvä kutospakki ilman suurempia heikkouksia tai vahvuuksia. Ja ilman muuta jatkosopimuksen arvoinen.
Mutta kukaan tuskin uskoi Harrisonin olevan missään vaiheessa tällä kaudella pelaamassa ykkösparissa Justin Faulkin kanssa. Tietysti Pitkäsen loukkaantuminen ja Kaberlen osoittautuminen täydeksi turhakkeeksi ovat osaltaan vaikuttaneet kyseiseen asiaan. Olen samaa mieltä olkikuukkelin kanssa, että luultavammin suurin syy on itseluottamus, sekä lisäksi myös valmentajien (Lewis, Muller, Maurice) luottamus pelaajaan. Harrison pelaa tällä hetkellä omilla vahvuuksillaan ja pelaakin todella hyvin. Sellaista yksinkertaista peliä, on tarvittaessa fyysinen, siivoa maalin edustan, eikä ole mikään pahin "puukäsikään", eli hoitaa kiekon maalille (toisin kuin mihin liian usein on totuttu esim. herrojen Pitkänen tai Corvo kohdalla), ja saa kiekon myös omasta päästä ihan tarpeeksi hyvin liikkeelle. Tässä tulee tietysti myös mainita se, että Harrison ja Faulk täydentävät hyvin toisiaan, Faulkin ollessa parissa kuitenkin se enemmän kiekollinen puoli.
Jay on myös todella hyvä joukkuepelaaja, joka on aina valmis puolustamaan omiaan. Eli juurikin sellainen puolustaja, josta Kirk Muller varmasti pitää. Tämän kauden Carolinassa niitä harvoja pelaajia, jolle voisi antaa hyvän arvosanan.
Toivottavasti Harrison on noiden edellä olevien kehujen arvoinen niin loppukaudella kuin myös tulevilla kausilla. Tällä hetkellä Harrison on kuitenkin yksi NHL:n parhaista hinta/laatu-suhteeltaan olevista puolustajista. Lause, jota en olisi koskaan uskonut kirjoittavani.
