Heitetäänpäs runkosarjastakin vielä jotain pientä...tai kaipa tästä tulee taas pitkähkö juttu. Tärkein asia eli playoff-paikka saavutettiin. Kauteen mahtui myös valmentajan vaihto, kun Lavi sai lähteä ja vanha tuttu Maurice otti ohjat yhdessä Ronnie Francisin kanssa. Nyt voidaan sanoa, että vaihto kannatti. Yhtenä kohokohtana oli myös Glen Wesleyn #2 nosto kattoon Francisin #10 viereen.
Sitten muutama sananen pelaajista:
Maalivahdit:
Cam Ward - 68 ottelua (39-23-5), 2.44, 91.6%, 6 nollapeliä
Runkosarjan paras 'Canes-pelaaja. Alkukaudesta hyvä, mutta loppukaudesta aivan uskomattoman hyvä. Wardo kehittyy koko ajan, eikä 'Canesin maalivahtiosastolla tule olemaan lähitulevaisuudessa mitään ongelmaa. Ja jos saisi valita playoffiehin kenet tahansa maalivahdeista, niin ottaisin silti ja ilman mitään epäilystäkään Wardon.
Michael Leighton - 19 ottelua (6-7-2), 2.92, 90.1%
Leighton aloitti kauden jopa Wardoa paremmin, mutta sitten peliaika jäi vähiin. Kuitenkin selvä parannus edelliskausien Grahamesta. Ehkä tasaisempi peluutus olisi ollut mahdollista, mutta todella hyvin Leighton on ottanut kakkosmaalivahdin roolinsa.
-----
Puolustajat:
Joe Corvo - 81 ottelua, 14+24=38, PIM:18, -1
Puolustuspäässä ei mitään valittamista, mutta hyökkäystehot jäivät yllättävän alhaisiksi. Oli pitkään todella hyvä ja pelasi hurjia minuutteja. Kauden puolivälin jälkeen tahti kuitenkin muuttui. Ei Corvo missään tapauksessa pettymys ole ollut, mutta ehkä enemmän odotettiin. Jäähymäärä todella alhainen peliaikaan nähden.
Anton Babchuk - 72 ottelua, 16+19=35, PIM:16, +13
Mukavaa kun ennustus joskus osuu kohdalleen. Toki Babchuk oli vielä minunkin omia odotuksia parempi. Alkukaudesta (Lavin kanssa) Babs ei paljon peliaikaa saanut, mutta Maurice uskalsi luottaa ukrainalaiseen. Ja kyllä kannatti! Sama peliaika koko kauden, niin jopa 30 maalin rajapyykki olisi ollut mahdollinen. Organisaation historiasta löytyy ainoastaan kolme pakkia, jotka ovat tehneet ainakin tuon 16 maalia yhden kauden aikana. Mark Howe 24 (79-80) & 19 (80-81), Zarley Zalapski 20 (91-92) sekä Al Sims 16 (80-81). Ei kovin yleistä? Pakiston paras +/- ja jäähymäärä Corvon tavoin todella pieni.
Joni Pitkänen - 71 ottelua, 7+26=33, PIM:58, +11
Kyllähän Joni tavallaan oli se pakiston johtohahmo, mutta muiden (Babs ja Seids) nostaessa tasoaan myös pakiston laajuus ja käyttömahdollisuus parantui. Eipä tuosta Pitkäsen pelaamisesta löydy kuitenkaan hirveämmin moitittavaa. Muodosti Babsin kanssa loppukaudesta selvästi parhaimman pakkiparin.
Dennis Seidenberg - 70 ottelua, 5+25=30, PIM:37, -9
Saksalaisen todellinen läpimurtokausi. Seids on hyvä yleispuolustaja, jolta löytyy voimaa puolustamiseen sekä käsiä myös hyökkäyspäähän. Tulee kyllä olemaan todella vaikea pitää Seids Carolinassa, en tiedä onko siihen edes mitään mahdollisuutta.
Tim Gleason - 70 ottelua, 0+12=12, PIM:68, +3
Gleason on se puolustuksen fyysinen osa. Todella hyvä johtajatyyppinen pelaaja, joka on aina valmis suojelemaan omiaan. Taidot eivät valitettavasti riitä nousuun NHL:n pakiston huipulle, mutta kyllähän joukkueessa täytyy olla juuri tällainen "Gleason".
Niclas Wallin - 64 ottelua, 2+8=10, PIM:42, -1
NTC-Wallin jatkaa puolustuksessa vielä seuraavankin kauden. Ei siinä, kyllähän Nici on ihan ok 3.parin puolustaja, jolta löytyy jonkin verran myös kokoa ja fyysisyyttä. Ja nythän playoffeissa tämä "Secret Weapon" nousee jälleen kerran esiin? Varokaa tätä miestä jos ottelu etenee jatkoajalle...
Frantisek Kaberle - 30 ottelua, 1+7=8, PIM:8, -4
Kaberle on se pakiston ensimmäinen ylimääräinen mies. Onhan se tietysti hienoa, kun tuon tason kaveri löytyy tarvittaessa paikkaamaan aukkoja. Kaberlen aika Carolinassa on kuitenkin kulumassa loppuun. Kesällä selviää, että ostaako 'Canes miehen ulos vai kelpaako Frank jonnekin muualle
Bryan Rodney - 8 ottelua, 0+2=2, PIM:2, -3
Brett Carson - 5 ottelua, 0+0=0, PIM:4, -3
Casey Borer - 3 ottelua, 0+0=0, PIM:5, 0
-----
Hyökkääjät:
Ray Whitney - 82 ottelua, 24+53=77, PIM:32, +2
Wizard on Wizard, ja hyökkäyspäässä 'Canesin selvä johtaja. Whitney on uskomattoman taitava pelaaja, joka tekee myös pelikavereistaan parempia. Staal ja Whitney olisivat varmasti tehokkaita yhdessä, mutta muutaman ensimmäisen pelin jälkeen Lavi päätti jakaa tehoja useampaan kenttään. Ei lopulta mikään huono siirto. Ja ne Whitneyn haastattelut!
Eric Staal - 82 ottelua, 40+35=75, PIM:50, +15
Jälleen kerran Teräsmies-Staal pelasi täydet 82 ottelua. Vaikean ja välillä tehottomankin alkukauden jälkeen Staal osoitti jälleen kuuluvansa NHL:n huippupelaajiin. Toisen kerran urallaan 40 maalin raja rikki ja siinä sivussa joukkueen paras +/-lukema. Tällä kaudella Staalin puolustustyöskentely meni hurjasti eteenpäin, mutta osittain heikommat ketjukaverit pudottivat hyökkäystehot "vain" 75 pisteeseen. Ei se toinen 100 pisteen kausi ole kuitenkaan mahdottomuus.
Tuomo Ruutu - 79 ottelua, 26+28=54, PIM:79, 0
Tärkeintä Tuomon kohdalla oli, että loukkaantumiset jäivät tällä kaudella sivuosan rooliin. Paljon hyviä taklauksia ja komeat 26 maalia. Ruudun pelityylillä jäähyjä tulee tietysti, mutta sekaan mahtui myös "turhia" sellaisia. Koko kausi huomioiden Whitneyn ohella hyökkäyksen tasaisin suorittaja.
Rod Brind'Amour - 80 ottelua, 16+35=51, PIM:36, -23
Alkukaudesta jokainen virhe minkä kapteeni teki, johti maaliin omassa päässä. Harvoin näkee kenelläkään noin vaikeaa alkua, täydellistä täyskäännöstä ja loistavaa loppukautta. Suurin syy tähän alkukauden vaisuuteen oli tietysti viime kevään sekä alkusyksyn polvioperaatiot. Kapteeni teki kuitenkin paluun omaksi itsekseen juuri silloin kun sitä eniten tarvittiin. Ja kyllähän Brindy on edelleen aloituksissa loistava.
Sergei Samsonov - 81 ottelua, 16+32=48, PIM:28, -8
Toinen uskomattoman vaikean alkukauden pelannut 'Canes-pelaaja. Lopulta Samsonov paransi peliään Staalin rinnalla ja sitten Colen tulon jälkeen toi sitä tarvittavaa laajuutta 3.kenttään. Sammy ja Brindy on tärkeä kaksikko playoffeissa. Onhan nuo pisteet pettymys, mutta aina ei voi onnistua.
Matt Cullen - 69 ottelua, 22+21=43, PIM:20, +11
Jos Wardo oli 'Canesin kevätkauden menestyksen salaisuus, niin samaa voidaan sanoa tästä pelaajasta. Cullen on niitä pelaajia, jotka pelaavat juuri Carolinassa uransa parasta kiekkoa. Harmittava loukkaantuminen kauden lopussa.
Chad LaRose - 81 ottelua, 19+12=31, PIM:35, +6
Aina 100%. Ennen tätä kautta vain 18 maalia, mutta nyt jysähti, sillä alivoimien herhiläinen iski 19 maalia ilman yv-aikaa. Rosie on yksi niistä pelaajista, jotka saavat runsaan palkankorotuksen kesällä. Tuleeko se palkka sitten Carolinalta vai joltain muulta...
Scott Walker - 41 ottelua, 5+10=15, PIM:39, -4
Alkukaudesta Walker oli pitkään loukkaantuneena. Ja juuri kun peli ja ajoitus alkoi jälleen toimimaan, niin aivotärähdys vei suunnan uudestaan kohti sairastupaa. Käsivamma ja nyt myös tämä aivotärähdys estää aika täydellisesti tappelut, mutta muutoin Walkerin tuoma fyysisyys on joukkueella tärkeää.
Erik Cole - 17 ottelua, 2+13=15, PIM:10, +3
Staal ja Cole täydentävät toisiaan, se kai on tullut jo selväksi. Colen maalimäärä Carolinassa jäi vain kahteen, mutta samalla useat loistavat syötöt edesauttoivat Staalin tekemään ne 40 maalia. Kyllähän Cole on edelleen suuri fanien suosikki ja Carolina on Colen koti. JR tulee varmasti tarjoamaan uutta sopimusta...
Patrick Eaves - 74 ottelua, 6+8=14, PIM:31, +7
Suuri läpimurtokausi jäi kyllä täydellisesti saavuttamatta. Eaves on hyvä puolustuspäässä ja omaa todella hyvän rannelaukauksen, mutta eihän tämä nyt ihan ollut sitä mitä odotettiin. 4.kentän mieheksi Eaves saa aivan liian paljon palkkaa, joten tie olisi raivattava takaisin hyökkääviin kenttiin.
Ryan Bayda - 70 ottelua, 5+7=12, PIM:26, +2
Lavin aikana Bayda pelasi usein jopa 15 minuuttia, mutta Maurice ei aivan löytänyt samaa luottamusta mieheen. 4.kentän mies, joka tuskin jatkaa enää ensi kaudella Carolinassa.
Jussi Jokinen - 25 ottelua, 1+10=11, PIM:12, -2
Jokinen oli kaikki tapahtumat huomioon ottaen ihan hyvä hankinta. Tämä korostui varsinkin Cullenin loukkaantuessa, kun Brindy voitiin edelleen jättää Samsonovin ketjukaveriksi. 25 ottelua ja yksi tehty maali ei kyllä tietysti vakuuta. Jussi pääsee myös aloittamaan playoffit Rosien ja Whitneyn keskellä.
Brandon Sutter - 50 ottelua, 1+5=6, PIM:16, -1
Tästä pojasta kuullaan vielä. Sutter on alivoimalla kuin kotonaan ja muutoinkin puolustuspäässä lähes täydellinen pelaaja. Albanyssa vastuuta tuli ihan mukavasti. Saa nyt nähdä kummassa paikassa ensi kausi sitten alkaa. Muutoin Brandon on tietysti tyypillinen Sutter.
Tim Conboy - 28 ottelua, 0+1=1, PIM:37, -1
Suurimman osan kaudesta Conboy pelasi Carolinassa hyökkääjänä. 'Canes tuntuu myös aina pelaavan paremmin Conboyn ollessa kokoonpanossa. Timmy osaa puolustaa omiaan ja pitää vastustajat aina hieman varuillaan. Ainakaan tähän mennessä myös ylilyönnit ovat jääneet pois. Ja vaikka Conboy ei tietysti ole varsinainen tappelija, niin Brookbankiin verrattuna Timmy sentään osaa pelatakin. Fanien suosikki!
Dwight Helminen - 23 ottelua, 1+1=2, PIM:0, -2
Michael Ryan - 18 ottelua, 0+2=2, PIM:2, -3
Patrick Dwyer - 13 ottelua, 1+0=1, PIM:0, -2
Jakub Petruzalek - 2 ottelua, 0+1=1, PIM:0, +1
Zach Boychuk - 2 ottelua, 0+0=0, PIM:0, 0