Juhani Tamminen ja Marko Jantunen onnistuivat tehtävissään minun mielestäni hyvin. Jantunen paransi kolmanteen peliin eikä ollut niin selvästi enää Jokereiden puolta kuin kahdessa aikaisemmassa ottelussa. Jantusen ansio oli myös se, että hän huomioi joukkueiden hyökkäyspelirakenteet, jotka olivat Jalosen ja Sheddenin pelikirjojen mukaisesti suuresti toisistaan poikkeavat.
On aina valitettavaa, että toinen erätauko menee TV4:lla uutisten ja mainosten katsomiseen. Odotan aina suurimmalla mielenkiinnolla Tammisen analyysejä itse pelistä. Ennen ottelua Tami aukaisi meille katsojille molempien joukkueiden hyökkäyksiin lähdöt omalta puolustusalueelta sekä keskikentän kiekon riiston jälkeisistä vastaiskuista. Ensimmäisellä erätauolla Tami sitten havainnoi Kärppien passiivisuuden ja Jokereiden muutetut hyökkäyksiinlähdöt. Harmi, että varsinainen pelianalyysi jäi toisen erän uutisten vuoksi tähän. Tamihan vetää tyylikkäästi yhteenvedot pelin loputtua, mutta ne tulevat jo selkärangasta eivätkä ole pelin tarkkaa analyysiä.
Matti Even helmi oli painottaa taidon merkitystä ja sitä miten taito hankitaan ja että taito ei ole syntymälahjana saatu ominaisuus kenellekään. Janne Pesonen (Suomussalmelta) ja Juha-Matti Aaltonen (Iistä) kertoivat oman tarinansa, jonka olen referoinut Nuori-Suomi keskusteluun. Olen aikaisemminkin havainnoinut Matti Even olevan oikeilla linjoilla tuhansien oikeiden toistojen merkityksestä taidon kehittymisessä.
Tynistä minulle ei jäänyt mieleen kuin 3. ottelun väärä huomio Stapletonin maalista, joka Tynin mielestä oli ensi reaktiona tuurimaali. Se jos mikä oli tehty maali: laukaus siniviivalta ja maskimiehen ohjaus maaliin. Sillä ei ole mitään väliä, mistä kiekko maaliin pomppii, kunhan lauotaan siniviivalta ja tehdään oikea-aikaista maskia maalille. Minulle selostaja on välttämätön taustaääni ja tunnelman luoja ei niinkään oikeiden, jatkuvasti nopeassa pelissä muuttuvien tapahtumien tulkitsija.