WHL:
Itäinen konferenssi:
Tutut kiistakumppanit Edmonton Oil Kings ja Calgary Hitmen taistelevat tiukasti konferenssin voitosta ja ovat samalla ne kaksi suurinta suosikkia konferenssin edustajaksi WHL:n finaaleihin.
Edmontonilla on eräänlainen ”vielä kerran pojat” vuosi käynnissä, sillä tulevana kesänä monet viime vuosien menestysrungosta suuntaavat ammattilaisiksi. Onhan joukkueessa organisaation laadukkaan toiminnan seurauksena nousemassa uusia vastuunkantajia, mutta vuoden tai parin hiljaisempi jakso lienee edessä. Vielä tänä keväänä ovat kova kanto kaskessa ja ennen kaikkea rutinoituneita voittamaan. Olivat yllättävänkin hiljakseen siirtotakarajalla, mutta joukkueen kohdalla se kertonee enemmän luottamuksesta omaan tekemiseen. Kova saa olla se joukkue, joka nämä kaataa, mutta oikeastaan ensimmäistä kertaa pariin vuoteen tämä on myös täysin mahdollista. Tilanne on kuitenkin huomattavasti avoimempi.
Calgary oli jo viime keväänä lähellä, mutta ihan eivät bensa ja materiaali riittäneet öljyn kaatoon. Joukkue pysyi hyvin kasassa ja ovat nyt vuoden vanhempia sekä varmasti nälkäisiä kuittaamaan viime vuoden pettymyksen. Hitmeneillä on ollut Edmontonin tapaan sama ydinrunko jo pidempään kasvamassa tämän ollessa nyt se the kevät, johon monen yhteinen taival olisi huipentumassa. Onhan joukkueessa kilpailijan tapaan pari pätevää varauskelpoista -96:stakin, mutta ennen kaikkea nämä kaksi ovat kokeneita joukkueita, jotka hakevat sitä kruunua ennen edessä olevaa uuden rakentamista. Calgaryllä on kauttaaltaan tasokas ja leveä nippu, hyökkäyksessä hienoja heart&soul –tyyppejä läjäpäin jne. mutta joukkueen ehdoton kivijalka ja ylpeilyn aihe löytyy veteraaninelikosta Helgesen, Roach, Rissling ja Driedger, kolme sarjan parhaimmistoon kuuluvaa puolustajaa ja eliittiveskari. Henkilökohtaisesti toivon Calgaryn saavan revanssinsa, mutta urheilussa menestys on tapana ansaita. Suomensukuinen Jake Virtanen on vuorostaan Calgaryn keskeisin draft-seurattava. On sellainen modernivoimalaituri, jolle on helppo povata pidempää NHL-uraa. En näe tässä kuitenkaan mitään ihmeellistä ja pidän mm. O:n puolelta Nick Ritchietä paljon potentiaalisempana tapauksena, muttei Virtasessa ole mitään vikaakaan. Turvallinen valinta ensimmäisen loppupuolelle, josta tietää mitä saa. Kannattaa myös silmäillä Travis Sanheimia, joka on kaikin puolin solidi ja monipuolinen pakkitalentti. Pääsee tietysti pelaamaan kokeneiden kärkipakkien taustalla, mikä auttaa asiaa, mutta tuntuu mukavalta prospectilta. Ei mitenkään ihmeellinen, mutta hyvä.
Medicine on kulkenut pitkin kautta divisioonakilpailijoidensa kannoilla ja joukkue on ehdottomasti tasokas, miksei menestysvalmiskin. Harmi vain, että kapteenin ja suurimman tähden Hunter Shinkarukin kausi päättyi jo tammikuussa leikkauspöydälle. Menetyksestä huolimatta ovat hienosti sinnitelleet tasokkaan puolustuksensa johtamina kohti kotietua, mutta jotenkin on vain vaikea nähdä näiden peittoavan vieläkin tasokkaampaa kärkikaksikkoa. Siihen olisi ehdottomasti tarvittu huippuvireisen Shinkarukin tehoja hyökkäyksen syömähampaana.
Huippuvireisestä liideristä puhuttaessa kohti divisioonavoittoa matkaavasta Reginasta tällainen löytyisi. Kapteeni Morgan Klimchuk kuuluu sarjan ehdottomaan eliittiin ja on kokonaisvaltaisuutensa johdosta todellakin korvaamaton osa joukkuetta. Joukkueesta löytyy vielä terävää kärkeä Klimchukin rinnallekin, niin puolustukseen kuin hyökkäykseen, mutta materiaalin leveys ei ole aivan kärkikaksikon luokkaa. Tähtien loistolla ja laadukkaalla joukkuepelaamisella kaikki on kuitenkin hyvä vireiselle Reginalle mahdollista, vaikka haastajina matkaan lähtevätkin.
Kootenay Icea pidän eräänlaisena jokerina. Suurin syy tähän on herra nimeltä Sam Reinhart, joka on puhtaan lahjakkuuden lisäksi käsittämättömän kypsä ja älykäs 18-vuotiaaksi kiekkoilijaksi. Monesti CHL:ssä näkee C:tä näiden teinitähtien rinnassa enemmän tai vähemmän hypen ja ulkoisen paineen ajamana, mutta Reinhartin kohdalla kirjain on rinnassa täysin ansiosta. Menee nyt turhankin ylenpalttiseksi hehkuttamiseksi, mutta ei tuosta kaverista voi vain olla pitämättä. Kuka GM tämän nimen ikinä huutaakaan tulevana kesänä, on todella onnekas mies. Myös Kootenayn seurajohto on pyrkinyt tekemään siirroilla kaikkensa, että kapteenillaan olisi riittävän kova joukkue johdatettavaan. Eihän materiaalin leveys riitä Edmontonille tai Calgarylle, mutta ovat onnistuneet pienentämään tuota rakoa. Riittääkö tuo, nähdään aikanaan, mutta yrityksen puutteesta ei voi ainakaan syyttää. Suurin huoli on puolustus, jossa ei ole sellaista kiistatonta WHL:n tähtipakkia useammasta puhumattakaan kuten kahden kärkijoukkueen kohdalla on asiat. Jagger Dirk on hyvä puolustaja WHL:ään, muttei ihan sellainen starba kuin olisi tarve, on vain turhan virhealtis. Näin ollen syystä tai toisesta viime kesänä varaamatta jääneestä nuoresta venäläisestä Rinat Valievista riippuu paljon. On muuten ehdottomasti seuraamisen arvoinen kaveri, vaikkei luonnollisestikaan mistään kärkikierrosten ehdokkaasta puhutakaan. Tim Bozonin tilanne ja sen kehittyminen ovat tietysti yksi merkittävä ja vaikeasti arvioitava tekijä. Habs-prospecti joutui maaliskuun alussa sairaalahoitoon aivokalvontulehduksen vuoksi. Makaisi tälläkin hetkellä vuoteessa koomaan vaivutettuna. Saa nähdä saavatko tuosta yhteisen voimanlähteen ja asian jolle pelata vai onko vaikutus enemmän lamaannuttava?
Vahvan alkukauden pelannut varsin nuorehko Swift Current on kevään mittaan osoittanut pieniä taipumisen merkkejä. Eivät ole pelanneet sinänsä erityisen heikosti, mutteivat ole pystyneet vastaamaan kärkijoukkueiden kierrosten nostamiseen. Yllätysvalmis kokonaisuus, jota ei voi aliarvioida, mutten jaksa uskoa mihinkään mahtikevääseen. Luulen, että ovat ensi vuonna varteenotettavampi joukkue varsinkin tuolla nuorella ja lahjaakkaalla puolustuksellaan. Suomalaisittain on tietysti mielenkiintoista nähdä miten Julius Honka ja Eetu Laurikainen suoriutuvat suurissa rooleissaan.
Kahdesta viimeisestä pudotuspelipaikasta käydään taistelua viimeiseen saakka Brandonin, Red Deerin ja Prince Albertin kesken. Brandon on jotenkin kaksipiippuinen joukkue. Nipussa on sinänsä lahjakkuutta, kiekollisuutta, fyysisyyttä, kokoa, liikettä jne. mutta turhan monella avainpelaajista on puutteita peliälyn saralla, jolloin kokonaisuus on mitä se on. Nuoret draft-eligiblet -96:set Jayce Hawryluk ja John Quenneville eivät kuitenkaan kuulu näihin ja tämän kaksikon varassa joukkue nousseekin jatkossa taistelemaan paremmista sijoista. Etenkin taitavaa ja luovaa sisupussi Hawrylukia on mukava seurata, mikäli kokoa olisi edes hitusen enemmän, voisi puhua mahdollisesta top-10 pickistä, nyt mennee ensimmäisen lopulla/toisen alussa. Quenneville on ensi vaikutelmaltaan hitusen tylsän ja mitäänsanomattoman oloinen, eikä tässä ole mitään erityistä vahvuusaluetta, mutta kokonaisvaltaiset, monipuoliset ja älykkäät sentterit ovat aina NHL-organisaatioiden mieliin. Brandon on ollut viime aikoina alavireinen ja jo varsin varmalta näyttänyt pudotuspelipaikka on vaihtunut viime metrien tiukkaan taisteluun.
Vuorostaan Red Deerissä on kasattuna hyvä läjä nuorta talenttia, jotka tulevat nostamaan joukkueen korkealle tulevina vuosina, mutta vielä ei ole glorian aika, joskin pudotuspelikokemus kelpaisi varmasti. Haydn Fleury ja Conner Bleackley ovat hyvät nimet seurattavaksi. Varsinkin Fleury, joka on hyvin lähellä parasta puolustajaa, minkä voi Ekbladin jälkeen draftista saada, mukavan kokonaisvaltainen paketti. Bleackley on puolestaan sellainen solidi, luotettava ja monipuolinen sentteri, joka suorittaa molempiin suuntiin, ei mitään tähtipotentiaalia, mutta edellytykset 2-3 ketjun NHL-sentteriksi olemassa.
Jatkuu...