Canadian Hockey League – kausi 2013–2014

  • 12 695
  • 49

Eager

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flyers, Eagles, HPK ja Barça
WHL:


Itäinen konferenssi:


Tutut kiistakumppanit Edmonton Oil Kings ja Calgary Hitmen taistelevat tiukasti konferenssin voitosta ja ovat samalla ne kaksi suurinta suosikkia konferenssin edustajaksi WHL:n finaaleihin.

Edmontonilla on eräänlainen ”vielä kerran pojat” vuosi käynnissä, sillä tulevana kesänä monet viime vuosien menestysrungosta suuntaavat ammattilaisiksi. Onhan joukkueessa organisaation laadukkaan toiminnan seurauksena nousemassa uusia vastuunkantajia, mutta vuoden tai parin hiljaisempi jakso lienee edessä. Vielä tänä keväänä ovat kova kanto kaskessa ja ennen kaikkea rutinoituneita voittamaan. Olivat yllättävänkin hiljakseen siirtotakarajalla, mutta joukkueen kohdalla se kertonee enemmän luottamuksesta omaan tekemiseen. Kova saa olla se joukkue, joka nämä kaataa, mutta oikeastaan ensimmäistä kertaa pariin vuoteen tämä on myös täysin mahdollista. Tilanne on kuitenkin huomattavasti avoimempi.

Calgary oli jo viime keväänä lähellä, mutta ihan eivät bensa ja materiaali riittäneet öljyn kaatoon. Joukkue pysyi hyvin kasassa ja ovat nyt vuoden vanhempia sekä varmasti nälkäisiä kuittaamaan viime vuoden pettymyksen. Hitmeneillä on ollut Edmontonin tapaan sama ydinrunko jo pidempään kasvamassa tämän ollessa nyt se the kevät, johon monen yhteinen taival olisi huipentumassa. Onhan joukkueessa kilpailijan tapaan pari pätevää varauskelpoista -96:stakin, mutta ennen kaikkea nämä kaksi ovat kokeneita joukkueita, jotka hakevat sitä kruunua ennen edessä olevaa uuden rakentamista. Calgaryllä on kauttaaltaan tasokas ja leveä nippu, hyökkäyksessä hienoja heart&soul –tyyppejä läjäpäin jne. mutta joukkueen ehdoton kivijalka ja ylpeilyn aihe löytyy veteraaninelikosta Helgesen, Roach, Rissling ja Driedger, kolme sarjan parhaimmistoon kuuluvaa puolustajaa ja eliittiveskari. Henkilökohtaisesti toivon Calgaryn saavan revanssinsa, mutta urheilussa menestys on tapana ansaita. Suomensukuinen Jake Virtanen on vuorostaan Calgaryn keskeisin draft-seurattava. On sellainen modernivoimalaituri, jolle on helppo povata pidempää NHL-uraa. En näe tässä kuitenkaan mitään ihmeellistä ja pidän mm. O:n puolelta Nick Ritchietä paljon potentiaalisempana tapauksena, muttei Virtasessa ole mitään vikaakaan. Turvallinen valinta ensimmäisen loppupuolelle, josta tietää mitä saa. Kannattaa myös silmäillä Travis Sanheimia, joka on kaikin puolin solidi ja monipuolinen pakkitalentti. Pääsee tietysti pelaamaan kokeneiden kärkipakkien taustalla, mikä auttaa asiaa, mutta tuntuu mukavalta prospectilta. Ei mitenkään ihmeellinen, mutta hyvä.

Medicine on kulkenut pitkin kautta divisioonakilpailijoidensa kannoilla ja joukkue on ehdottomasti tasokas, miksei menestysvalmiskin. Harmi vain, että kapteenin ja suurimman tähden Hunter Shinkarukin kausi päättyi jo tammikuussa leikkauspöydälle. Menetyksestä huolimatta ovat hienosti sinnitelleet tasokkaan puolustuksensa johtamina kohti kotietua, mutta jotenkin on vain vaikea nähdä näiden peittoavan vieläkin tasokkaampaa kärkikaksikkoa. Siihen olisi ehdottomasti tarvittu huippuvireisen Shinkarukin tehoja hyökkäyksen syömähampaana.

Huippuvireisestä liideristä puhuttaessa kohti divisioonavoittoa matkaavasta Reginasta tällainen löytyisi. Kapteeni Morgan Klimchuk kuuluu sarjan ehdottomaan eliittiin ja on kokonaisvaltaisuutensa johdosta todellakin korvaamaton osa joukkuetta. Joukkueesta löytyy vielä terävää kärkeä Klimchukin rinnallekin, niin puolustukseen kuin hyökkäykseen, mutta materiaalin leveys ei ole aivan kärkikaksikon luokkaa. Tähtien loistolla ja laadukkaalla joukkuepelaamisella kaikki on kuitenkin hyvä vireiselle Reginalle mahdollista, vaikka haastajina matkaan lähtevätkin.

Kootenay Icea pidän eräänlaisena jokerina. Suurin syy tähän on herra nimeltä Sam Reinhart, joka on puhtaan lahjakkuuden lisäksi käsittämättömän kypsä ja älykäs 18-vuotiaaksi kiekkoilijaksi. Monesti CHL:ssä näkee C:tä näiden teinitähtien rinnassa enemmän tai vähemmän hypen ja ulkoisen paineen ajamana, mutta Reinhartin kohdalla kirjain on rinnassa täysin ansiosta. Menee nyt turhankin ylenpalttiseksi hehkuttamiseksi, mutta ei tuosta kaverista voi vain olla pitämättä. Kuka GM tämän nimen ikinä huutaakaan tulevana kesänä, on todella onnekas mies. Myös Kootenayn seurajohto on pyrkinyt tekemään siirroilla kaikkensa, että kapteenillaan olisi riittävän kova joukkue johdatettavaan. Eihän materiaalin leveys riitä Edmontonille tai Calgarylle, mutta ovat onnistuneet pienentämään tuota rakoa. Riittääkö tuo, nähdään aikanaan, mutta yrityksen puutteesta ei voi ainakaan syyttää. Suurin huoli on puolustus, jossa ei ole sellaista kiistatonta WHL:n tähtipakkia useammasta puhumattakaan kuten kahden kärkijoukkueen kohdalla on asiat. Jagger Dirk on hyvä puolustaja WHL:ään, muttei ihan sellainen starba kuin olisi tarve, on vain turhan virhealtis. Näin ollen syystä tai toisesta viime kesänä varaamatta jääneestä nuoresta venäläisestä Rinat Valievista riippuu paljon. On muuten ehdottomasti seuraamisen arvoinen kaveri, vaikkei luonnollisestikaan mistään kärkikierrosten ehdokkaasta puhutakaan. Tim Bozonin tilanne ja sen kehittyminen ovat tietysti yksi merkittävä ja vaikeasti arvioitava tekijä. Habs-prospecti joutui maaliskuun alussa sairaalahoitoon aivokalvontulehduksen vuoksi. Makaisi tälläkin hetkellä vuoteessa koomaan vaivutettuna. Saa nähdä saavatko tuosta yhteisen voimanlähteen ja asian jolle pelata vai onko vaikutus enemmän lamaannuttava?

Vahvan alkukauden pelannut varsin nuorehko Swift Current on kevään mittaan osoittanut pieniä taipumisen merkkejä. Eivät ole pelanneet sinänsä erityisen heikosti, mutteivat ole pystyneet vastaamaan kärkijoukkueiden kierrosten nostamiseen. Yllätysvalmis kokonaisuus, jota ei voi aliarvioida, mutten jaksa uskoa mihinkään mahtikevääseen. Luulen, että ovat ensi vuonna varteenotettavampi joukkue varsinkin tuolla nuorella ja lahjaakkaalla puolustuksellaan. Suomalaisittain on tietysti mielenkiintoista nähdä miten Julius Honka ja Eetu Laurikainen suoriutuvat suurissa rooleissaan.

Kahdesta viimeisestä pudotuspelipaikasta käydään taistelua viimeiseen saakka Brandonin, Red Deerin ja Prince Albertin kesken. Brandon on jotenkin kaksipiippuinen joukkue. Nipussa on sinänsä lahjakkuutta, kiekollisuutta, fyysisyyttä, kokoa, liikettä jne. mutta turhan monella avainpelaajista on puutteita peliälyn saralla, jolloin kokonaisuus on mitä se on. Nuoret draft-eligiblet -96:set Jayce Hawryluk ja John Quenneville eivät kuitenkaan kuulu näihin ja tämän kaksikon varassa joukkue nousseekin jatkossa taistelemaan paremmista sijoista. Etenkin taitavaa ja luovaa sisupussi Hawrylukia on mukava seurata, mikäli kokoa olisi edes hitusen enemmän, voisi puhua mahdollisesta top-10 pickistä, nyt mennee ensimmäisen lopulla/toisen alussa. Quenneville on ensi vaikutelmaltaan hitusen tylsän ja mitäänsanomattoman oloinen, eikä tässä ole mitään erityistä vahvuusaluetta, mutta kokonaisvaltaiset, monipuoliset ja älykkäät sentterit ovat aina NHL-organisaatioiden mieliin. Brandon on ollut viime aikoina alavireinen ja jo varsin varmalta näyttänyt pudotuspelipaikka on vaihtunut viime metrien tiukkaan taisteluun.

Vuorostaan Red Deerissä on kasattuna hyvä läjä nuorta talenttia, jotka tulevat nostamaan joukkueen korkealle tulevina vuosina, mutta vielä ei ole glorian aika, joskin pudotuspelikokemus kelpaisi varmasti. Haydn Fleury ja Conner Bleackley ovat hyvät nimet seurattavaksi. Varsinkin Fleury, joka on hyvin lähellä parasta puolustajaa, minkä voi Ekbladin jälkeen draftista saada, mukavan kokonaisvaltainen paketti. Bleackley on puolestaan sellainen solidi, luotettava ja monipuolinen sentteri, joka suorittaa molempiin suuntiin, ei mitään tähtipotentiaalia, mutta edellytykset 2-3 ketjun NHL-sentteriksi olemassa.

Jatkuu...
 

Eager

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flyers, Eagles, HPK ja Barça
Prince Albertilta sen sijaan odoteltiin tai ainakin itse odotin, jotain jo tänäkin vuonna, mutta ihan ei ole putkeen mennyt. Joukkueen suorittamat kokeneet deadline hankinnatkaan eivät ainakaan lasketaan odotuksia. Maaleja on syntynyt mukavasti, mutta pelaaminen puolustussuuntaan, on ollut ihmeen kuritonta ja sekavaa otteiden yleisen ailahtelevuuden lisäksi. Vielä olisi kuitenkin muutama peli aikaa pelastaa tilanne ja nousta pudotuspeleihin, joissa joukkue on mielestäni näistä kolmesta se yllätysvalmein. Nipussa löytyy kohtuullisesti materiaalin leveyttä, mutta ennen kaikkea yksilöosaamista. Josh Morrissey on sarjan parhaita puolustajia ja pelaajiakin. Leon Draisaitl on vuorostaan parhaimmillaan ja hetkittäin jopa koko CHL:n dominoivimpia pelureita. Kun pelaa ns. ”beast-moodissaan” on vain käsittämättömän kova. Voittaa kaksinkamppailut, tekee komeita maaleja, tarjoilee niitä, karvaa loistavasti, puolustaa kelvollisesti jne. Tällöin on myös sananmukainen johtaja ja sunnannäyttäjä koko muulle joukkueelle. Ongelmana on, että aina välillä katoaa kuvasta ja varsinkaan puolustussuunaan puuttuu turhan usein se sama intensiteetti ja suoranainen kiihko, mikä löytyy hyökätessä. Talentin määrä kaverissa on kuitenkin sokeidenkin nähtävissä, suoraan sanoen rajana on vain taivas, ja tällä ovat siis kaikki edellytykset olla tuhoa ja kovia tehoja aikaansaava voima myös NHL:ssä, muttei ole yhtä ”varma” tapaus tulevana franchise-pelaajana mitä vaikkapa Reinhart tai Ekblad, jonka vuoksi vaatisi rohkeaa GM:ää nämä ohittaakseen. Mielestäni selvä top-5 pick kuitenkin. Omassa listassani parhaillaan sijoilla 3-4 yhdessä Kingstonin Sam Bennettin kanssa. Prince Albert oli jo nousemassa viivan paremmalle puolelle, mutta kahden viime ottelun tappiot eivät tehneet hyvää. Regina oli keskiviikkona vain liian kova pala, mutta tiistain häviö pudotuspelihaaveensa jo menettäneelle Moose Jawille oli heikko suoritus. Draisalt teki tehot 1+1 ollen niitä harvoja valopilkkuja, mutta jokin tuossa joukkueessa ei tunnu toimivan ja ainakin oma sormeni osoittaa kohti valmennusta. Loppuohjelma saattaa kuitenkin pelastaa, sillä pelaavat kahdesti Saskatoonia vastaan siinä missä Brandonilla on jäljellä kaksi peliä Reginaa ja Red Deerillä Edmontonia vastaan.

Pudotuspelien ulkopuolelle jo varmuudella jäävistä Moose Jaw on ollut pienoinen pettymys. Ajattelin joukkueen olevan tuolla rungolla tiukemmin pudotuspelitaisteluissa, mutta ovat valahtaneet täydellisiksi väliin putoajiksi. Hännillä Saskatoonilla on käynnissä tiukka jälleenrakennus viime kevään Memorial Cup isännyyden jäljiltä ja Lethbridge olisi yhä vain sekaisin. Ovat aika odotettu kaksikko pudotuspelien ulkopuolelle. Ilonpilkahdukset ovat tulleet lähinnä varausikäisten toimesta Brayden Point (Moose Jaw), Nikita Scherbak (Saskatoon) ja Reid Duke (Lethbridge) ovat pelanneet kaikki olosuhteisiin nähden hyvät kaudet.

Lähtökohtana pudotuspeleihin on herkullinen Edmonton vs. Calgary, jota muut toivon mukaan sekoittavat parhaansa mukaan. Oilersin ja Flamesin kontatessa pääsevät sentään Albertan metropoleissa jännäämään tasokasta juniorikiekkoa. Halleillekin löytyy loppu kevääksi käyttöä.



Läntinen konferenssi:


Idän tavoin lännessäkin ovat tutut joukkueet hallinneet. Koko sarjan piikkipaikalta löytyvää Kelowna Rocketsia on juuri nyt helppo nostaa WHL:n parhaaksi joukkueeksi. Materiaali on sananmukaisesti laaja ja etenkin puolustus on todella tasokas. Kuvaavaa on, ettei mahtavasti pelanneesta varaamattomasta Colten Martinista puhuta juuri mitään, satunnaisseuraajat eivät edes tiedä kuka mies on, kun suurimman huomion vievät Damon Severson ja Madison Bowie. Jos pienen miinuksen haluaa kaivaa, niin Kelownalla ei ole riveissään mitään todellista ihmehyökkääjää, joka takoisi käytännössä tyhjästä kovia tehoja vaan homma perustuu konemaiseen leveällä materiaalilla jyräämiseen. Leveys on mielestäni ehdottomasti se parempi vaihtoehto, mutta välillä tarvitaan niitä yksilöiden esiin nousemisia ja saa nähdä löytyykö näitä tarpeeksi? Deadlinella hankittu ammattilaiskaukaloista paluun WHL:ään tehnyt OA Marek Tvrdon voisi ehjänä pysyessään tällainen olla, vaikkei ole vielä mahdottomia ylistyslauluja ehtinyt keräämään. Nuori varauskelpoinen Tyson Baillie on myös ehdolla tähän, vaikkei ole pelannut ihan sellaista runkosarjaa mitä monet odottivat. Nousi tosin viime kaudellakin liekkeihin vasta pudotuspelien alettua, joten saapa nähdä. Hieman suurempana olisi todella arvokas palanen mille tahansa NHL-organisaatiolle. Nyt saa jännätä riittääkö koko luomaan pojan pelityylillä ja ominaisuuksilla komeaa NHL-uraa vai ei? Parhaimmillaan aivan loistava taistelun ruumiillistuma, joka uhraa jokaisen solunsa joukkueen menestykselle. Kelownasta löytyy melkoinen läjä mahdollisia NHL-pickejä tulevaan draftiin, joista elegantin, joskin pienehkön kiekollisen puolustajan Riley Stadelin ja taiturimaisen sekä rohkean Rourke Chartierin voi nähdä menevän top-100:ssa. Loppukaudesta hyvin tulosta aikaan saanut Justin Kirkland on myös mielenkiintoinen, vaikka toivoisinkin kaverilta löytyvän enemmän röyhkeyttä ja äijämäisyyttä.

Viime vuosien kestomenestyjä Portland löytyy kuinkas muutenkaan kuin suosikkien joukosta. Joukkue menetti taas viime kesänä käsittämättömän määrän talenttia ammattilaisiksi, mutta niin vain ovat kyenneet ylläpitämään korkeaa tasoaan. Osansa tässä on toki seurajohdon aktiivisessa vahvistusten hankinnassa, jota joukkueen imuvoima auttaa, eritoten pahinten kärsineeseen puolustukseen. Viimeisin kova kiinnitys oli Minnessotasta WHL:ään palannut Matt Dumba. Tulivoimainen menestysvalmis joukkue, josta löytyy voittamisen rutiinia ja kulttuuria. Lähtevät aiemmasta poiketen haastajina matkaan, muttei näitä parane missään nimessä väheksyä. Omat katseeni ovat suunnattuna varausikäisten lisäksi C:tä kantavaan Taylor Leieriin. Varausikäisistä kiinnostavimmat ovat perinteistä Portland-hyökkääjää edustava pieni, mutta ärhäkkä Chase De Leo että Portlandissa vähän harvinaisempi nuori fyysinen voimasentteri Keegan Iverson.

Victoria Royals on liidellyt vähän salakavalastikin kärkikaksikon takana ja tulokseksi onkin jo varmistunut runkosarjan kolmas sija. Joukkueen vahva panos on päässyt yllättämään, mutta tiivis viisikkopelaaminen, seurajohdon osaavat vahvistukset sekä vahvasti pelannut ja keskenään kilpaillut maalivahtikaksikko ovat tuoneet tulosta. Viime aikojen vahva vire antaisi luvan odottaa vahvaa suorittamista myös pudotuspeleissä, mutta sen näkee aikanaan. Ovat myös kyenneet vähentämään roimasti jäähymääriään, mikä on suuri plussa. Viime kaudella hävisivät aivan liian monta ottelua rikkonaisen ja kurittoman pelaamisen seurauksena, johon on nyt tullut selkeä muutos. Henkilökohtaisesti odotan eniten sarjan voimalaiturien eliittiin nousseen varaamattoman Austin Carrollin panosta. Vuorostaan Joe Hickettsin peliä seuratessa ei voi kuin harmitella raamien vähyyttä, mikä työntää NHL-ovea voimalla kiinni.

Seattle Thunderbirds on joukkue, jonka peleissä voi tapahtua melkeinpä mitä vain. Pelaavat pääsääntöisesti todella viihdyttäviä, maalirikkaita ja fyysisiä otteluita. Varsinkin väännöt ”naapurikaupungin” Portlandia vastaan ovat olleet täyttä tykitystä. Ovat kärsineet viime vuodet pikkuveljen asemasta tässä taistelussa, mutta Seattlen nuorehkon nipun kunnian päivät ovat vasta edessäpäin, tuskinpa vielä tänä keväänä, mutta mahdollisesti jo seuraavana. Joukkueen pelien valitseminen on kuitenkin aina varsin turvallinen ratkaisu, sillä harvemminpa ne tylsiä tai puuduttavia ovat. Ovat vahvasti matkalla kohti kotietua.

Seuraavista sijoista taistelevat Spokanen ja Everettin niputan yhteen, sillä ovat hyvin samanlaisissa tilanteissa. Alkukaudesta keikkuivat veteraanipelurien johdolla korkealla, mutta kauden edetessä materiaalin pienoinen tasapaksuus ja sen todellisen talentin vähyys on alkanut painamaan. Siinä missä nuoremmat ja lahjakkaammat niput ovat kehittyneet ja kiristäneet tahtiaan ovat nämä kaksi pyörineet paikoillaan. Ei näitä parane aliarvioida, mutten oikein jaksa uskoa kumpaankaan, joskin Everett 9 voittoa viimeiseen 10 otteluun on kova saldo. Toista kierrosta pidemmälle en kuitenkaan kummallekaan mahdollisuuksia näe.

Seitsemännelle sijalle ankkuroitunut Vancouver Giants on hyvä esimerkki, miten nuori joukkue voi kauden aikana edetä. Syksystä ei näyttänyt, että olisivat matkalla pudotuspeleihin, mutta niin vain ovat niitä pian pelaamassa. Suurta klooriaa ei tarvitse Portlandia vastaan odottaa, mutta saavatpa sitä kokemusta. Jatkoa ja kohti kärkeä nousua ajatellen pienoisena ongelmana voi nähdä sen kirkkaimman nuoren talentin puuttumisen. Joukkueen -96:set ja -97 ovat vähän turhan tasapaksun oloisia. Leveä -95:sten nippu auttaa toki ensi kaudella, mutta tiedä sitten. Starat uupuvat.

Tasapaksuudesta puheenollen Tri-City on tullut taulukossa ryminällä alas yllättävänkin positiivisen alkukauden jälkeen. Joukkue puurtaa mukavasti, mutta minkäs teet, mikäli palikat eivät riitä? 2015 varauskelpoisista löytyy muutama mielenkiintoinen pelimiehen alku, joiden mukaan näkevät toivottavasti hieman kirkkaampia aikoja, mutta tosiaan tasapaksua touhua. Ovat jo varmistaneet viimeisenä joukkueena pudotuspelipaikkansa, mutta ensimmäisellä kierroksella ei Kelownaa vastaan ole luvassa kaunista kerrottavaa.

Jatkuu....
 

Eager

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flyers, Eagles, HPK ja Barça
Prince George yrittää vielä kammata kahdeksanneksi, muttei siitä oikein mitään tullut. Joukkueen hyökkäyksessä olisi sinänsä palasia vähintään kohtuulliseen menestykseen, mutta puolustus on valitettavan heikko ja nuori. Kohti sarjan voimalaiturien kärkeä noussut varaamaton OA Klarc Wilson on sellainen, jolle voisi joku NHL-organisaatio sorvata jopa ELC:n.

Viimeisenä majaileva Kamloops kauppasi jo hyvissä ajoissa viime kauden kärkinippunsa rippeet toisaalle ja ovat sen jälkeen keskittyneet välttelemään nuorella nipullaan täydellisiä selkäsaunoja. Parin vuoden kuluttua voivat olla jälleen ihan eri sijoituksilla, mutta juuri nyt joukkue kamppailee Lethbridgeä vastaan WHL:n heikoimman tittelistä ja täten Bantam draftin ykköspickistä. Senkin taistelun näyttäisivät ”häviävän”.

Kokonaisuutena pidän läntistä konferenssia itää tylsempänä. Kelowna ja Portland tuntuvat vain turhan kovilta muille ja pitäisin kovana pommina, mikäli eivät kohtaa finaalisarjassa. No Victorian voi nähdä vielä realistisena uhkana. Idän puolella tilanne ei ole aivan yhtä ”kiveen hakattu” vaikka Edmonton ja Calgary suosikkeina matkaan lähtevätkin.



QMJHL:


Viime kauden menestyjät Baie-Comeau, Halifax ja Blainville-Boisbriand ovat miehittäneet vaihdelleessa järjestyksessä kärkipaikkoja tälläkin kaudella, joskin hurjassa 15 ottelun voittoputkessa matkaava Rimouski on noussut ykkösmaalivahtinsa Philippe Desrosiersin tähdittämänä sekoittamaan pakkaa ja kamppailemaan tiukasti koko runkosarjan voitosta.

Rimouskin nousustaan huolimatta yhä sekä divisionansa, että konferenssin kärjestä löytyvän Baie-Comeun paketti on mallikas. Sekä hyökkäyksestä että puolustuksesta löytyy leveyttä ja kärkiosaamista. Nimiä on turha ruveta luettelemaan kun saavat kasaan kolme kovaa ja tasaista pakkiparia ja ketjua sekä energisen myös tehoihin kykenevän nelosen. Menestyksen kannalta tärkeitä osaavia roolipelaajia on myös riittämiin alkaen kapteeni Felix Girardista. Jos nyt mahdollista heikkoutta hakee, niin ykköskassari Philippe Cadorettea ei voi laskea aivan sarjan eliittiin. Täytti tietysti tonttinsa viime vuonnakin vaikka epäilijöitä riitti, mutta antavat kuitenkin maalivahdissaan tasoitusta parille muulle kärkitiimille. Raamikas ja kiekollisesti etevä Alexis Vanier on pienoisesta liikkeen puutteesta huolimatta seuraamisen arvoinen tapaus tulevaan draftiin.

Ennen kautta nostin Rimouskin omaksi ennakkosuosikikseni, mikä joukkueen alavireisen syyspuoliskon aikana tuntui vähän yliampuvalta vedolta, mutta hiljakseen se kone olisi käynnistynyt. Desrosiers on mielestäni sarjan paras ja ainakin kuumin kassari juuri nyt. Puolustus on leveä, tasokas ja ennen kaikkea isokokoinen. Samuel Morin ja Jan Kostalek ovat sarjan ehdotonta eliittiä. Hyökkäyksessä saisi omiin silmiini olla hieman enemmän kokoa, mutta monet kavereista pelaavat fyysisiä raamejaan suuremmin. Taitoa ja liikettä kuitenkin löytyy Frederik Gauthierin tuodessa huippuluokan kahdensuunnan raamikaan sentterin. Kovista ja nimekkäistä yksilöistä huolimatta näen joukkueen kuitenkin ennen kaikkea työteliäänä nippuna, jonka puolustavan pelitavan pitäisi istua pudotuspelikiekkoon. Saa nyt nähdä pystyvätkö säilyttämään huiman vireensä loppuun saakka vai tuliko piikki liian aikaisin? Lähtevät pudotuspeleihin liikkeihin joko ensimmäiseltä tai neljänneltä sijalta riippuen nyt kuinka kisassa Baie-Comeun kanssa käy.

Halifax lähtee puolustamaan titteliään hyvästä tilanteesta vaikka kauden alla riittikin epäilystä, joukkueen iskukyvystä. Tanskalainen varauskelpoinen Nikolaj Ehlers on noussut täyttämään komeasti MacKinnonin myötä kadonneita maaleja Jonathan Drouinin wingmaninä ja on näin sementoinut asemansa ensimmäisen kierroksen varauksena, vahvalla keväällä edellytyksiä todella pieneen numeroon. Muutama muukin nuori on tehnyt mukavaa nousua (mm. Timo Meier ja Moynihan veljekset), mutta ihan viime kauden kaltaisesta materiaalin leveydestä ei voi puhua, mikä nostaa avainpelaajien merkitystä ja näin ollen Halifax on ehdottomasti viime kevättä haavoittuvaisempi, eikä joukkuetta tarvitse välttämättä nostaa edes ennakkosuosikeiksi. Rutiinin merkitys on kuitenkin hyvä tiedostaa.

Blainville-Boisbriand on näistä neljästä kärkitiimistä ne nimettömin, eikä joukkueesta löydy samalla tapaa NHL-potentiaalia, mutta vastapainoksi materiaalin leveys ja tasaisuus ovat kunnossa. Tasoerot joukkueen sisällä ovat ehkäpä koko sarjan pienimmät, eivätkä ole täten samalla tapaa riippuvaisia suurimmista nimistään. Maalinsuulla Etienne Marcoux on ollut mies paikallaan aiemmin, enkä jaksa epäillä, etteikö olisi sitä tänäkin keväänä. Joukkueen harmiksi kärkiosaaminen merkitys on vain junioreissa ammattilaiskaukaloita suurempi, eikä viime aikojen alavire ainakaan lisää uskoa joukkueeseen. Ovat vieläpä menettämässä divisionansa piikkipaikkansa hyvään loppukauden iskuun äityneelle Val-d’Orille, joten saapa nähdä jääkö keväästä käteen sitäkään vähää?

Val-d’Or on kyllä yllättänyt vahvalla loppukaudellaan. Pidän joukkuetta yhä vähän turhan epätasapainoisena ja kärkinimistään riippuvaisena, mutta tiedä sitten. Anthony Matha vie Q:n piste- ja maalipörssit samalla kun joukkue viimeistelee selvästi eniten koko liigassa. Kärkijoukkueista suurin päästettyjen osumien määrä on pudotuspelejä ajatelleen vähän huonompi juttu, mutta tuleepa ainakin muuta kuin 0-0 kyttäilyä. Nicolas Aube-Kubelilla on takanaan ok runkosarja, joskaan ei mitenkään loistelias.

Quebec on suoriutunut päävalmentaja/GM Roy’n lähdöstä täysin mukiinmenevästi. Viime kauden tapaan maaleja on syntynyt molempiin päivin, mikä on sekä hyvä, että huono asia. Joukkuetta voi pitää kärkitiimien haastajana, jota ei tarvitse liikaa hehkuttaa, muttei unohtaakaan. Ihmettelin kovasti kun kauppasivat kesken kauden puolustuksen veteraanijohtajansa Ryan Culkinin ja Dillon Donnellyn muualle, ajatellen, että se oli siinä. Eipä ollutkaan vaan nuori -96 nelikko Cody Donaghey, Duncan MacIntyre, Raphael Maheux ja Maxime Chevalier lisättynä -97 Vincent Lanouella ja parilla keskinkertaisemmalla veteraanilla ovat pelanneet hämmästyttävän hyvin. Selväähän on, että tuolla puolustuksella on vaikea huipputiimejä kaataa ja organisaation maali löytynee enemmän tulevista vuosista, mutta mikäs sen parempaa kuin nuori yllättäjä? Niin ja Anthony Duclair on noussut sarjan kirkkaimpien tähtien joukkoon, mikä ilahduttanee Rangers-kannattajia.

Drummondville perustaa pelinsä vuorostaan tiiviin puolustuksen ja toimivan maalivahtipelin varaan. Tekivät myös todella kovia kärkiosaamista tuoneita hakuja deadlinella mm. Willian Carrier, Frederick Gaudreau ja Ryan Culkin, joiden myötä joukkuetta on helppo pitää haastajanipusta vaarallisimpana. Louis-Philip Guindonin napatessa koppeja myös pudotuspeleissä ovat ehdotonta yllättäjä materiaalia, jota ei sovi aliarvioida.

Jatkuu...
 
Viimeksi muokattu:

Eager

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flyers, Eagles, HPK ja Barça
Vielä kun mainitsee Gatineaun, niin potentiaaliset menestyjät alkaisivat olemaan kasassa. Joukkueella on Emile Poirierissa ja Martin Rewayssa vertailua kestävä tähtikaksikko ja muitakin hyviä pelaajia, mutta jotenkin kokonaisuus ei ole klikannut siten kuin se olisi mielestäni voinut. Nuorta puolustajaa Alexandre Carrieria kannattaa seurata, vaikkei ole edes varauskelpoinen. Gatineaun harmiksi on jo nyt vähän turhan tärkeä kaveri, vaikka puolustustaan deadlinella vahvistivatkin. Kauden alla draft spekulaatioissa kohtuu korkealla pyörinyt Alexis Pepin tuli vaikean alkukauden jälkeen Charlottetownista ja on saanut pelaamiseensa selvää ryhtiä. On yhä edelleen vähän turhan flegmaattinen ja löysä, mutta onhan tällä lahjoja. Keskikierroksille ihan potentiaalinen projekti-pick, organisaatiolle jolle asenne ja taistelijan luonne eivät ole kaikki kaikessa. Taitava tshekki Vaclav Karabacek on myös hyvä pitää mielissä.

Cameron Darcyn johtama Cape Breton on tietysti vetänyt vahvan loppukauden, ja mistä näitä koskaan tietää, mutta kyllähän nuoren ja kokemattoman joukkueen ikkuna tulee kaikella järjellä olemaan vasta ensi kaudessa. Kauppasivat myös deadlinella viimeistä junnuvuottaan vetäviä veteraanejaan, joten usko näiltä mahdottomia. Julien Pelletierin hyvä kausi pitää mainita, jonka myötä on noussutkin käytännössä tyhjästä draft-spekulaatioihin. Ei mikään ykköskierroksen välttämättä toisenkaan talentti, mutta… Clark Bishop on ollut puolestaan pienoinen pettymys.

Rouyn-Noranda on vuorostaan joukkue, joka vielä tammikuussa oli mukana taistelussa kotiedusta, mutta runkosarjan loppu on ollut vaikea ja tiputtanut joukkueen tästä kelkasta. Mikäli peli löytyy tarjoavat kelpo vastuksen ensimmäiselle kierrokselle, mutta nykyvireellä matka on ohi ennen kuin se alkoikaan. Francis Perronilla on takana kelpo kausi, jonka myötä luulisi irtoavan varaus 2-3 kierroksilta.

Lopuista ei mielestäni löydy potentiaalisia jatkajia toiselle kierrokselle vaan alkavat olemaan joko rakennusvaiheessa tai turhan tasapaksua massaa. Draftin kannalta on tietysti mielenkiintoista seurata kuinka Moncton ja Ivan Barbashev suorittavat. Joukkueesta löytyisi pari muutakin ihan mielenkiintoista nimeä, mikäli olisivat vähänkään suurempia eli herrat Conor Garland ja Vladimir Tkachyov. Taitoa löytyy molemmilta, mutta kun mitat ovat 170 sentin molemmin puolin, niin realiteetit tulevat nopeasti vastaan. Kokonaisuutenakin Moncton on todella nuori joukkue, joka tähtää vahvasti tuleviin kausiin. Sama laulu pätee pitkälti kaikkiin muihinkin häntäkastin joukkueisiin.

Q:ssakaan ensimmäinen kierros ei tarjonne vielä kummia. Muutama ihan mielenkiintoinen sarja tultaneen näkemään, mutta vuorostaan kärkijoukkueet tulevat marssimaan toiselle kierrokselle todellakin näytöstyyliin.


-----------------------------


Mitään erillistä playoffs-ketjua en ruvennut väsäämään, kun tämäkään ei ollut edennyt ensimmäistä sivua pidemmälle. Hienolle Memorial Cupille voisi sitten aikanaan ihan oman ketjunsa luoda, menee ainakin harkintaan. Mitään kummempia sarjaennakkoja en rupea ensimmäiselle ja toisellekaan kierrokselle luomaan, ihan jo otteluparien määrän vuoksi. Jahka pidot paranevat ja joukkueet vähenevät voi noitakin syntyä. Jonkinlaista tilannekatsausta ja hajahuomioita olisi kuitenkin jatkossa luvassa, hitusen runkosarjaa tiheämmin. Memorial Cupista viimeistään kunnon ennakkoa, mutta luultavimmin jo aiemminkin. Niin ja aktiivisesti vain mukaan mielipiteitä ja ajatuksia laukomaan, yksi sun toinen.

PS. Viitseliäisyyden tasosta tulee riippumaan, mutta ainakin vielä ajattelin tehdä draftia ajatellen henkilökohtaiset top-listaukset pelaajakuvauksineen/luonnehdintoineen, jokaisesta kolmesta sarjasta. WHL:stä ja OHL:stä varmaan 20-25 pelaaja kummastakin + mielenkiintoisia ulkopuolisia. Q:sta tasapaksumman ikäluokan vuoksi hitusen vähemmän. No sen näkee sitten.
 

Eager

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flyers, Eagles, HPK ja Barça
Runkosarjat ja pudotuspeliparit saatiin paria poikkeusta lukuun ottamatta viime yönä selville. OHL:ssa pelataan vielä tulevana yönä Saultin ja Saginawin rästiin jäänyt ottelu, joka voi vielä vaikuttaa kahden joukkueen sijoituksiin. WHL:ssä puolestaan tasapisteisiin päätyneet Red Deer ja Prince Albert pelaavat tiistai – keskiviikko yönä kerrasta poikki ottelun WHL:n itäisen konferenssin 8. paikasta.

Muutoin tulevana viikonloppuna käynnistyvät sarjat ovat selvillä:


QMJHL:​

(1.) Baie-Comeau Drakkar vs. (16.) Shawinigan Cataractes
(2.) Halifax Mooseheads vs. (15.) Charlottetown Islanders
(3.) Val-d'Or Foreurs vs. (14.) Acadie-Bathurst Titan
(4.) Rimouski Oceanic vs. (13.) Chicitoumi Sagueneens
(5.) Blainville-Boisbriand Armada vs. (12.) Moncton Wildcats
(6.) Drummondville Voltigeurs vs. (11.) Victoriaville Tigres
(7.) Quebec Remparts vs. (10.) Rouyn-Noranda Huskies
(8.) Gatineau Olympiques vs. (9.) Cape Breton Screaming Eagles

Kärkinelikon luulisi jatkavan ilman suurempia ongelmia. Muut parit ovat ympäripyöreämpiä joskin Blainville-Boisbriand ja Drummondville lähtevät sarjoihinsa selvinä suosikkeina ja varsinkaan vahvassa vireessä viimeaikoina olleen Drummondvillen putoamiseen en jaksa uskoa edes hetkeä. Alavireisempi Blainville voisi hyvin ollakin se ensimmäisen kierroksen yllätystippuja, joskin hieman vaikea uskoa Monctonin nuoresta nipusta olevan tällaiseen urotekoon. Rouyn-Norandan loppukauden vire ei suuria lupaa, mutta puhtaasti materiaalin puolesta ero Quebeciin ei ole suuri, joten toivotaan pitkää ja tasaista sarjaa. Viimeinen pari Gatineaun ja Cape Bretonin välillä voikin mennä miten vain, hyvin vaikea ennustettava. Gatineaulla on enemmän rutiinia ja mielestäni laajempi materiaalikin, mutta Cape Breton on ollut viime ajat kovavireisempi ja sellainen raikkaasti pelannut ns. hyvähenkinen nippu.

Vähän toisen kierroksen odottelu tästä paistaa, mutta toivotaan tietysti yllätystä tai paria.


OHL:​

Itäinen Konferenssi:

(1.) Oshawa Generals vs. (8.) Mississauga Steelheads
(2.) North Bay Battalion vs. (7.) Niagara IceDogs
(3.) Kingston Frontenacs vs. (6.) Peterborough Petes
(4.) Barrie Colts vs. (5.) Sudbury Wolves

Kuten tuli jo aiemmin todettua pidän kovana pommina, mikäli kärkikaksikko ei tuosta jatka. Sen verran näillä joukkueilla on sitä tasoeroa. Niagaralla on tietysti useita kiinnostavia ja potentiaalisia nuoria, Brendan Perlinin johdolla, jotka huipputasollaan pelatessa voivat aiheuttaa päänvaivaa North Baylle, mutta neljään voittoon en millään jaksa uskoa näiden yltävän. Kaksi muuta sarjaa tuovat sen sijaan jo mukavaa säpinää ensimmäiselle kierrokselle. Kingston lähtee suosikkina Peterborough’ta vastaan, se on selvä, muttei tuo ole ihan yhtä taputeltua. Peteseillä on kasassa suurikokoinen ja fyysinen joukkue, josta löytyy myös liikettä ja taitoa, jolla ovat parhaimmillaan pystyneet pelaamaan todella hienoja otteluita, mutta tasaisuutta ei ole vielä löytynyt riittävästi. Paljon riippuu alusta, mikäli Kingston onnistuu voittamaan kaksi ensimmäistä ottelua kotonaan voi olla liikaa pyydettyä odottaa Peterboroughin voittavan lopuista viidestä neljää. Nick Ritchien beast-mode päälle alusta saakka, niin katsellaan. Odotan joka tapauksessa sarjalta hienoja hetkiä ja tasaisia matseja vaikka se päättyisi Kingstonin lopulta selvään jatkopaikkaan. Barrie vs. Sudbury on puhtaasti paperilla todella mielenkiintoinen ja ympäripyöreä pari, mutta Sudbury ei ole pelannut lähemmäs pariin kuukauteen siten kuin voisivat siinä missä Barrielta löytyy sitä rutiinia ja kokemusta voittamisesta. Vaikea on juuri nyt uskoa Sudburyn heräämiseen ja jatkopaikkaan, mutta antaa sarjan näyttää. Alku on tässä parissa mielestäni vieläkin keskeisempi.

Läntinen Konferenssi:

(1.) Guelph Storm vs. (8.) Plymouth Whalers
(2.) Sault Ste. Marie Greyhounds vs. (7.) Owen Sound Attack / Saginaw Spirits
(3.) Erie Otters vs. (6.) Owen Sound Attack / Saginaw Spirits
(4.) London Knights vs. (5.) Windsor Spitfires

Saadessaan pisteen tai enemmän ensi yönä Saginaw nousisi kuudennelle sijalle ja Erietä vastaan. Tappiolla seitsemäs ja vastaan tämän päiväinen vastus Sault.

En näe yhtäkään syytä, mikä puoltaisi Plymouthin jatkopaikkaa Guelphia vastaan, en yhden ainutta. Mikäli vastassa olisi pienikokoinen taiturinippu, voisi Plymouthin aika-ajoin harrastamaa "katutappeluvaihdetta" pitää tällaisena, mutta Guelph'kin on varsin rosoinen nippu, joka ei fyysisyyttä kavahda tai aristele. London vs. Windsor ei ole aivan yhtä selvä peli, mutta paljon pitää tapahtua, ettei London tuosta voittajana jatka. Suuressa kuvassahan sarja on näitä OHL:n hegemoniamittelöitä kahden Länsi-Ontarion menestyksekkään powerhousen välillä.

Kaksi muuta ovat siis vielä avoinna, mutta lähtökohtana voi pitää Saultin ja Erien selvää suosikkiasemaa. Saginawin kohdalla on tietysti tuo valitettava Terry Trafford –case olemassa, minkä myötä ovat hitusen arvoituksellinen nippu.


WHL:​

Itäinen Konferenssi:

(1.) Edmonton Oil Kings vs. (8.) Red Deer Rebels / Prince Albert Raiders
(2.) Regina Pats vs. (7.) Brandon Wheat Kings
(3.) Calgary Hitmen vs. (6.) Kootenay Ice
(4.) Medicine Hat Tigers vs. (5.) Swift Current Broncos

Red Deer ja Prince Albert päätyivät lopulta tasapisteisiin kahdeksannelle sijalle. WHL:ssä on käytäntö, ettei tällaisessa tilanteessa haeta ratkaisua joukkueiden paremmuudelle erinäisistä tie-breakereista vaan pelaavat viimeisestä pudotuspelipaikasta ylimääräinen kerrasta poikki ottelu, jonka kotijoukkue ratkeaa näiden tie-breakerien avulla. Red Deer oli näissä parempi, kiitos keskinäisten otteluiden paremmuuden, ja näin tuo ottelu pelataan tiistaina Red Deerissä. On voittaja sitten kumpi hyvänsä, niin Edmontonia vastaan on kova tehtävä edessä. Red Deer tosin onnistui pakon edessä ottamaan runkosarjan viimeisessä ottelussaan puhtaan 5-0 voiton Edmontonista, mutta olivathan panoksetkin hieman toista luokkaa.

Regina vs. Brandon parissa tilanne on pitkälti sama eli Regina lähtee selvänä suosikkina liikkeelle, mutta Brandon päätti runkosarjan orastavassa voittoputkessa ja joukkueesta löytyy muutama kuuma nuorukainen, jotka voivat hiukan heiluttaa venettä. Calgary vs. Kootenay on jo varsin mielenkiintoinen kaksikko. Calgaryllä on laajempi sekä kokeneempi materiaali ja pidän joukkuetta näistä parempana, muttei Kootenay ole Sam Reinhartin ja kumppanien voimin täysin vailla mahdollisuuksia. Medicinen ja Swift Currentin välien selvittely on vuorostaan näistä tasaisin, jossa voi käydä miten hyvänsä.

Läntinen Konferenssi:

(1.) Kelowna Rockets vs. (8.) Tri-City Americans
(2.) Portland Winterhawks vs. (7.) Vancouver Giants
(3.) Victoria Royals vs. (6.) Spokane Chiefs
(4.) Seattle Thunderbirds vs. (5.) Everett Silvertips

Kelownan ja Portlandin en usko kokevan suuria vaikeuksia jatkoon menonsa kanssa. Voisi melkein arvuutella kuinka kevyemmällä kaasulla pääsevät jatkoon, sen verran tuossa on sitä tasoeroa. Kaksi muuta paria ovat jo asteen mielenkiintoisempi vaikka leveämmän materiaalin Victoria ja Seattle suosikkeina lähtevätkin. Spokanella ja Everettillä on kuitenkin kokenutta kärkiosaamista, millä jatkopaikkaa voi uskottavasti tavoitella.
 

Lico

Jäsen
Suosikkijoukkue
Chicago Blackhawks, Helsingin Jokerit
Red Deer ja Prince Albert päätyivät lopulta tasapisteisiin kahdeksannelle sijalle. WHL:ssä on käytäntö, ettei tällaisessa tilanteessa haeta ratkaisua joukkueiden paremmuudelle erinäisistä tie-breakereista vaan pelaavat viimeisestä pudotuspelipaikasta ylimääräinen kerrasta poikki ottelu, jonka kotijoukkue ratkeaa näiden tie-breakerien avulla. Red Deer oli näissä parempi, kiitos keskinäisten otteluiden paremmuuden, ja näin tuo ottelu pelataan tiistaina Red Deerissä. On voittaja sitten kumpi hyvänsä, niin Edmontonia vastaan on kova tehtävä edessä. Red Deer tosin onnistui pakon edessä ottamaan runkosarjan viimeisessä ottelussaan puhtaan 5-0 voiton Edmontonista, mutta olivathan panoksetkin hieman toista luokkaa.

Prince Albert klaarasi homman kotiin kolmannessa erässä. Jotenka he jatkavat tästä. Eli siis:

Itäinen konferenssi:

(1.) Edmonton Oil Kings vs. (8.) Prince Albert Raiders
(2.) Regina Pats vs. (7.) Brandon Wheat Kings
(3.) Calgary Hitmen vs. (6.) Kootenay Ice
(4.) Medicine Hat Tigers vs. (5.) Swift Current Broncos

Itse en näitä Kanadan junioriliigoja seuraa muutenkuin tilastojen valossa, jotenka en osaa sanoa peliesityksistä juurikaan mitään. Vaikea kuitenkaan uskoa, että varsinkaan Edmonton ja Regina tippuisivat ensimmäisellä kierroksella. Regina on ollut vahva erittäin vahva kotonaan ja uskoisin 2-0 tilanteen riittävän Brandonin lamaannuttamiseen.

Calgary ja Kootenay pelasivat käytännössä viikonloppuna jo minipleijarit, joista Hitmen haki molemmista voiton. Sekä vieraissa että kotona. Itse kuitenkin uskon, että tämä pari on tasaisin näistä, odotukset on kovat Reinhartin ja Kootenayn ykköskentän suhteen. Selvää on se, että Kootenay tarvitsee vierasvoiton, joka ei tule olemaan helppoa.

Medicinen ja Broncosin välisessä taistelussa en jotenkin näe jälkimmäisellä mahdollisuuksia. Broncos on ollut laskusuhdanteessa pidemmän aikaa, muistelisin heidän olleen runkosarjan kärkikamppailussa alkukaudesta. Toki "Hattutiikerit" ovat myös tipahtaneet sieltä aivan piikiltä alemmas, mutta ovat mielestäni tasaisempi suorittaja. Ja Broncos ei ole hyvä vierasjoukkue.

Nämä nyt täysin ulkomuistista, todennäköisesti analyyseissa oli asiavirheitäkin. Onneksi löytyy kuitenkin nimimerkki Eagerin kaltaisia asiantuntijoita, jotka jaksavat kirjoittaa näinkin marginaaliliigasta suomalaisten värilasien takaa katsottuna.

Olisiko muuten Eager tietoa, että tuleeko pudotuspelit uhkapelikohteiksi? Näitä on tullut tässä pitkin kautta veikattua ja pakko sanoa, että välillä ihmetyttää mitä kertoimia esimerkiksi Unibet tarjoaa, positiivisessa mielessä. :)
 

Eager

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flyers, Eagles, HPK ja Barça
Red Deerin ja Prince Albertin välienselvittely WHL:n viimeisestä paikasta kiteytty loistavasti sen, miksi näitä sarjoja on nautinto seurata. Siinä missä ammattilaiskaukaloissa panosten kasvaessa otetaan järki käteen, vältetään virheitä ja pyritään pelaamaan kurinalaisesti omaa pelitapaa noudattaen, niin näissä vauhti vain kasvaa valmentajien haroessa hiuksiaan. Prince Albertin pari salamaosumaa kolmannen alussa vesittivät viimeisen kliimaksi, mutta kaksi ensimmäistä erää olivat kunnon tykitystä.

Tulevana yönä homma pyörähtäisi todenteolla käyntiin. Kolme sarjaahan ovat jo käynnistäneet taistelunsa. Pelejä en ole ehtinyt pyörittämään, mutta Barrie ja Blainville-Boisbriand pitivät kiinni kotieduistaan. Sen sijaan Kootenay kävi Sam Reinhartin johdolla ryöväämässä ensimmäisen Calgaryssä. Hitmenien materiaalin leveys tullee sarjan edetessä korostumaan, mutta 0-2 tilanne olisi paha paikka noustavaksi, joten lauantaina pelataan jo kovilla panoksilla.

Olisiko muuten Eager tietoa, että tuleeko pudotuspelit uhkapelikohteiksi? Näitä on tullut tässä pitkin kautta veikattua ja pakko sanoa, että välillä ihmetyttää mitä kertoimia esimerkiksi Unibet tarjoaa, positiivisessa mielessä. :)

Ainakin Unibetillä olisi tarjolla.
 

Eager

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flyers, Eagles, HPK ja Barça
Ensimmäinen kierros takana, toinen edessä…

QMJHL:

(1.) Baie-Comeau Drakkar vs. (16.) Shawinigan Cataractes, voitot 4-0
(2.) Halifax Mooseheads vs. (15.) Charlottetown Islanders, voitot 4-0
(3.) Val-d'Or Foreurs vs. (14.) Acadie-Bathurst Titan, voitot 4-0
(4.) Rimouski Oceanic vs. (13.) Chicitoumi Sagueneens, voitot 4-0
(5.) Blainville-Boisbriand Armada vs. (12.) Moncton Wildcats, voitot 4-2
(6.) Drummondville Voltigeurs vs. (11.) Victoriaville Tigres, voitot 4-1
(7.) Quebec Remparts vs. (10.) Rouyn-Noranda Huskies, voitot 1-4
(8.) Gatineau Olympiques vs. (9.) Cape Breton Screaming Eagles, voitot 4-0

Aikas ennakoidun mukaanhan tuo meni. Neljän kärjellä ei mitään ongelmia, myös Drummondville oli iskussa. Blainville-Boisbriandin pieni hakeminen jatkui, mutta nuoren Monctonin taso ja kovuus eivät riittäneet yllätykseen saakka. Rouyn-Noranda sai käännettyä alavireisen runkosarjan ja kyllähän se Quebeckin kokemattomuus esiin paistoi. Gatineau oli yllättävänkin suvereeni Cape Bretonia vastaan, odotin huomattavasti tiukempaa ja pidempää sarjaa.


Toisen kierroksen parit:

(1.) Baie-Comeau Drakkar vs. (10.) Rouyn-Noranda Huskies
(2.) Halifax Mooseheads vs. (8.) Gatineau Olympiques
(3.) Val-d'Or Foreurs vs. (6.) Drummondville Voltigeurs
(4.) Rimouski Oceanic vs. (5.) Blainville-Boisbriand Armada

Ovat jo huomattavasti tasaisemman sekä mielenkiintoisemman tuntuisia. Baie-Comeuta ja Halifaxia pidän selvinä suosikkeina, mutta molemmat vastustajista olivat iskussa ensimmäisellä kierroksella, joten mitään läpihuutosarjoja en odottele. Divisioonan sisäinen Val-d’Or vs. Drummondville on mielestäni se ympäripyörein tapaus, joka voi mennä miten vain. Rimouski vs. Blainville parissa on mahdollisuudet vieläkin herkullisempaan yhteenottoon, mikäli Blainville löytäisi huippuiskunsa pelaten siten kuten parhaimmillaan kykenevät. Ilman tätä on riskinä, että kuuma Rimouski kävelee jatkoon turhan selvästi.


OHL:

Itäinen Konferenssi:

(1.) Oshawa Generals vs. (8.) Mississauga Steelheads, voitot 4-0
(2.) North Bay Battalion vs. (7.) Niagara IceDogs, voitot 4-3
(3.) Kingston Frontenacs vs. (6.) Peterborough Petes, voitot 3-4
(4.) Barrie Colts vs. (5.) Sudbury Wolves, voitot 4-1

Mississaugasta ei riittänyt vastusta Oshawalle eikä Sudburykään löytänyt virettään latistaen samalla sarjan, jolle saattoi asettaa ennakkoon odotuksiaan. Kaksi muuta paria olivatkin sitä täyttä tykitystä, päättyen jännittäviin ja tasaisiin seitsemänsiin kohtaamisiin. North Bayllä oli yllättäviä vaikeuksia Niagaran nuorta nippua vastaan, mutta onnistuivat kuin onnistuivatkin nousemaan pienestä sillasta toiselle kierrokselle. Petesin joukkueelle voi puolestaan ojentaa tämän kevään sisupuukon, jo nyt. Olivat sarjassa nopeasti 3-0 tappiolla, eikä oikein mikään mennyt kuten piti. No tuli ensimmäinen voitto, toinen jne. Peteseillä on sellainen Bruins/Flyers tyylinen fyysinen heart&soul nippu, joka tahtotilansa ja vireensä löytäessään pystyy koviin tekoihin ketä vastaan tahansa. Alkusarjasta energia suuntautui liiaksi vääriin asioihin, eivätkä avainpelaajatkaan pelanneet riittävällä tasolla, mutta niinpä tilanne vain kääntyi ja lopulta Nick Ritchie nousi ratkaisemaan sarjan. Tuossakin se sankarin ja konnan ero oli hiuksen hieno. Otti täysin turhan ja käsittämättömän hyökkäyspään kakkosen kun kolmatta oli jäljellä kaksi minuuttia ja muutama sekunti päälle. Hurjasta pyörityksestä huolimatta Petes selvisi ja jatkoerässä Ritchie pelasikin kuin riivattu ratkaisten lopulta touhun.


Toinen kierros:

(1.) Oshawa Generals vs. (6.) Peterborough Petes
(2.) North Bay Battalion vs. (4.) Barrie Colts

Oshawan ja Peterboroughin väliltä löytyy mainio ja perinteikäs lähitaajamien välinen rivalry, johon lisäämällä toisen kierroksen pudotuspelisarjan saadaan kunnon ruutitynnyri. Ovat vieläpä joukkueina aika samanlaisia, joten mikäs sen parempaa. Molemmat ovat lähtökohdiltaan isoja ja fyysisiä periksi antamattomia duunarinippuja, joiden peleissä sattuu ja tapahtuu. North Bayn ja Barrienkaan sarjassa ei ole mitään vikaa vaikken tätä yhtä innolla odotakaan. Paljon hienoja matchuppeja löytyy tästäkin. Barrie on kärsinyt hivenen avainpelaajiensa vaivoista (Ekblad, Theoret ja Hall), mikä voi kääntää kelkkaa North Bayn suuntaan. Kolmikosta tärkeimmän eli Ekbladin pitäisi käsittääkseni olla pelikuntoinen perjantaina, mutta kahdesta muusta ei taida varmuutta löytyä.


Läntinen Konferenssi:

(1.) Guelph Storm vs. (8.) Plymouth Whalers, voitot 4-1
(3.) Sault Ste. Marie Greyhounds vs. (7.) Owen Sound Attack, voitot 4-1
(2.) Erie Otters vs. (6.) Saginaw Spirits, voitot 4-1
(4.) London Knights vs. (5.) Windsor Spitfires, voitot 4-0

Neljän kärki oli juuri niin kova kuin odottaa saattoikin, eikä haastajille jaettu yksittäisiä torjuntavoittoja suurempaa. Saginaw oli lähimpänä ja pelasivatkin Erietä vastaan monta tiukkaa aina jatkoerään venynyttä kamppailua, joista eivät onnistuneet voittamaan yhtä enempää. Sarjan loppupuolella alkoivatkin jo paukut loppumaan.


Toinen kierros:

(1.) Guelph Storm vs. (4.) London Knights
(2.) Sault Ste. Marie Greyhounds vs. (3.) Erie Otters

Guelph vs. London on lähtökohdiltaan hieno sarja, mutta tiedä sitten latistavatko Londonin poissaolot tuota? Ykkösveskari Stolarzilla on vielä kärsittävänään seitsemän peliä Windsor sarjassa Josh Ho-Sangin huitomisesta hankkimaansa pelikieltoa eli ei pelaa Guelphia vastaan vaikka mikä olisi. Lisäksi veteraanipakit Austin ja Bell ovat loukkaantuneina, eikä Belliä taida tarvita odottaa kaukaloon ennen ensi syksyä, joten venymistä alettaisiin vaatimaan yhdeltä ja toiselta. Londonilla on laaja materiaali, mutta niin on Guelphillakin, joten tasoituksen antamiseen on vaikea nähdä varaa. Sault ja Erie aloittivat vääntönsä jo viime yönä Ottersien ryöstettyä kotiedun. Toivoisin Saultin jatkoon menoa, mutta jotenkin tuntuu Erien heiniltä, mikäli vain joukkueen kevään mittaan hieman hapuilleet maalivahdit kestävät.


WHL:

Itäinen Konferenssi:​

(1.) Edmonton Oil Kings vs. (8.) Prince Albert Raiders, voitot 4-0
(2.) Regina Pats vs. (7.) Brandon Wheat Kings, voitot 0-4
(3.) Calgary Hitmen vs. (6.) Kootenay Ice, voitot 2-4
(4.) Medicine Hat Tigers vs. (5.) Swift Current Broncos, voitot 4-2

Edmonton hoiti hommansa kuten pitikin, eikä Medicinenkään jatkopaikka yllättävä ollut, mutta kaksi muuta sarjaa menivätkin ennakkokaavailujen vastaisesti. Brandon lopetti runkosarjan vahvasti ja jatkoivat samaa rataa myös Reginaa vastaan. Varsinkin joukkueen hyökkäyksen suurin tähti Jayce Hawryluk oli suorastaan pitelemätön. Reginan puolelta muutama avainpelaaja kärsi ikävistä loukkaantumista, jotka eivät estäneet pelaamista, mutta näkyivät selvästi otteissa. Olihan joukkue tästä huolimatta ihmeen hampaaton, eivätkä pystyneet vastaamaan Brandonin rynnistykseen mitenkään. Calgary ja Kootenay tarjosivat vuorostaan melkoista herkkua. Järjestäen tiukkoja ja viihdyttäviä pienten marginaalien pelejä, jotka Kootenay ja Sam Reinhart onnistuivat kääntämään edukseen. Kootenaylla oli pientä maalivahtisirkustakin ykköskassari Mackenzie Skapskin sakattua, mutta Wyatt Hoflin hoiti homman kotiin. Hieno sarja.


Toinen kierros:

(1.) Edmonton Oil Kings vs. (7.) Brandon Wheat Kings
(4.) Medicine Hat Tigers vs. (6.) Kootenay Ice

Saa nyt nähdä riittääkö Brandonilla vielä paukkuja Edmontonin haastamiseen vai nähdäänkö läpihuuto juttu? Toisessa parissa uskon Kootenayn voimaan, joukkueella olisi isku päällä, eikä Medicine ole mielestä Calgaryn tasoinen haaste.


Läntinen Konferenssi:

(1.) Kelowna Rockets vs. (8.) Tri-City Americans, voitot 4-1
(2.) Portland Winterhawks vs. (7.) Vancouver Giants, voitot 4-0
(3.) Victoria Royals vs. (6.) Spokane Chiefs, voitot 4-0
(4.) Seattle Thunderbirds vs. (5.) Everett Silvertips, voitot 4-1

Menivät selvästi ennakkosuosikeille, eikä yhtäkään tarvinnut pidemmin jännittää. Odottelin, että Spokane ja Everett olisivat saaneet enemmän aikaan, mutta kapeampi materiaali koitui näiden kohtaloksi, jolloin kärkinimien kurissa pitäminen riitti. Räikeimpänä runkosarjan pistekunkku Spokanen Mitch Holmberg teki neljään otteluun hurjat 0+1, joten ei tarvitse kauaa ihmetellä, miksei vielä runkosarjassa herran tehoilla ratsastanut joukkue voittanut pelin peliä. Toisen OA-tehoilijan Mike Avianin saldoksi jäi 0+2.


Toinen kierros:

(1.) Kelowna Rockets vs. (4.) Seattle Thunderbirds
(2.) Portland Winterhawks vs. (3.) Victoria Royals

Kelownan ja Portlandin puolesta liputan edelleen, mutta katsotaan josko Victoria ja Seattle pystyisivät sekoittamaan pakkaa.
 

Eager

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flyers, Eagles, HPK ja Barça
Kolmas kierros…

QMJHL:


(1.) Baie-Comeau Drakkar vs. (10.) Rouyn-Noranda Huskies, voito 4-0
(2.) Halifax Mooseheads vs. (8.) Gatineau Olympiques, voitot 4-1
(3.) Val-d'Or Foreurs vs. (6.) Drummondville Voltigeurs, 4-2
(4.) Rimouski Oceanic vs. (5.) Blainville-Boisbriand Armada, voitot 3-4

Baie-Comeu ja Halifax selvisivät urakastaan ilman suurempia ongelmia ja bensaa jäi hyvin varastoon. Gatineau pystyi hieman haastamaan, mutta hävisivät kärkiosaamisen lähes 100-0. Drouin&Ehlers olivat vain luokkaa parempia, mitä Gatineaun ykkösnimet Emile Poirier, Martin Reway, Vincent Dunn jne. Val-d’Or vs. Drummondville oli odotetun tasaista vääntöä, mutta se viimeinen kliimaksi jäi tästä sarjasta puuttumaan. Ainakin ne pari peliä mitä sarjaa seurasin, olivat jotenkin latteaa touhua. Anthony Manthankin ehti antamaan ne molemmat puolensa. Ratkaisi toisen näkemistäni peleistä ja toisessa täysin yössä. Rimouski ja Blainville tarjosivat sen sijaan tähän saakka parhaan QMJHL-sarjan, kaksi tasaista joukkuetta ja hienoja sekä tapahtumarikkaita pelejä, joissa elettiin tunteella. Rimouski kärsi vähän liiaksi puolustuksensa loukkaantumisista eikä tasapaksummasta hyökkäyksestä löytynyt lopulta riittävästi paikkaavaa voimaa, mutta yhtä kaikki komiaa oli.


(1.) Baie-Comeau Drakkar vs. (5.) Blainville-Boisbriand Armada
(2.) Halifax Mooseheads vs. (3.) Val-d'Or Foreurs

Paljon riippuu siitä kuinka Blainville jaksaa. Pelasivat kuluttavat, fyysisen ja pitkän sarjan Rimouskia vastaan siinä missä Baie-Comeau käveli toistamiseen jatkoon. Kärkijoukkuetta ei ole tietysti vielä kertakaan kunnolla testattu ja laitettu kovaan paikkaan, mutta joukkueessa on paljon viime kevään finaaleissa pelanneita, joten eiköhän tuo hoidu. Kaatoivat tuolloin välierissä juuri Blainvillen ja samaa epäilen nytkin. Christopher Clapperton on kaveri, johon pitkälti henkilöityi Blainvillen taistelu Rimouskia vastaan. Pieni herhiläinen meni pelottomasti tilanteisiin jääden tuon tuosta Rimouskin suurten pakkien jyrän alle, mutta niin vain nousi kerta kerran jälkeen kuten muukin joukkue. Samanlaista ennakkoluulotonta asennetta ja rohkeutta tarvittaisiin tässäkin, sinne hulluuden puolelle. Ex-Halifax Daniel Walcott on vähän samanlainen tapaus puolustuksessa. Baie-Comeun osalta on helppo kääntää katseet kapteeni Felix Girardin suuntaan. Vielä ei ole vaadittu mahdottomia, mutta heart&soul tyypin luusi heräävän mitä pidemmälle mennään ja tätä Baie-Comeu myös tarvitsee. Voimanpesä Jeremy Gregoire on toinen joukkueen tärkeä suunnannäyttäjä, kuten myös puolustuksen johtaja Gabriel Verpaelst, joka varmasti haluaa päättää junioriuransa parhaan ja samalla viimeisen kauden asiaan kuuluvalla tavalla. Odotan fyysistä kovan tunnelatauksen sarjaa todella hyvin toisensa tuntevien joukkueiden kesken, josta uskon Baie-Comeun tuoreempana jatkavan.

Anthony Mantha on tähän saakka voinut pelailla on/off –kiekkoa ilman joukkueen kärsimistä, mutta nyt alkaa haaste olemaan sellainen, ettei tähän olisi enää varaa, vaan Val-d’Or tarvitsisi tähteään ottelusta ja vaihdosta toiseen. Uskon Halifaxin tärkeimmän shutdownpakin Austyn Hardien viettävän paljon aikaa Manthaa vastaan ja tässä onkin sarjan kannalta aika keskeinen kaksikko. Hardie ole senteissä kaikkein suurin, mutta voimaa ja luonnetta löytyy senkin edestä. Drouin&Ehlers ovat luonnollisesti Halifaxin puolelta se kaksikko, joka tulisi pimentää. Tuohon ei vain ole niitä lääkkeitä vielä löytynyt, enkä ole kaikkein vakuuttunein onko Val-d’Orillakaan pelaajia, jotka kykenevät kaksikon hiljentämään? Sarjasta on ennakkoon helppo odottaa maalirikasta ilotulitusta tähtihyökkääjien rummuttaessa tahtia. Uskon Halifaxin jatkopaikkaan, mutta toisaalta en ole nähnyt Val-d’Oria oikein missään vaiheessa todellisena mestarikandidaattina, joten voisivat nyt näyttää epäilijälle kaatamalla puolustavat mestarit.


OHL:


Itäinen Konferenssi:


(1.) Oshawa Generals vs. (6.) Peterborough Petes, voitot 4-0
(2.) North Bay Battalion vs. (4.) Barrie Colts, voitot 4-2

Oshawa sai pimennettyä Ritchie&Garlent –tandemin, minkä myötä Petes ei juuri maaleilla juhlinut ja sarja koki päätöksensä nopeasti. Joukkueiden välillä oli hyvää rivalry-meininkiä, fyysisiä ja tunteikkaita otteluita, mutta Oshawa oli vain luokkaa parempi, vaikka Scott Laughton huilasi pari viimeistä toisen osan lopulla tapahtuneesta puskusta. North Bayn ja Barrien välinen oli jo asteen tasaisempi vääntö vaikka aluksi näyttikin turhan yksipuoliselta. Barrie kuitenkin teki vielä sarjan, mutta joutuivat lopulta taipumaan. Joukkueen veteraanihyökkääjät Hall&Theoret eivät olleet vaivoiltaan parhaassa tikissään, mikä vain maksoi liikaa. Nuoresta kaartista Brendan Lemieux ja Andrew Mangiapane nostivat päätään, mutta North Bay pystyi vain jyräämään sarjan ehdottoman hahmon kapteeninsa Barclay Goodrow’n voimin.


(1.) Oshawa Generals vs. (2.) North Bay Battalion

Runkosarjan kaksi kovinta kohtaavat konferenssin finaalissa, joten käsikirjoitus on tältä osin pitänyt. Odotan sarjalta itse asiassa aika paljon. Tässä ei tulla näkemään mitään kaunista taitokiekkoa vaan kahden suuren, fyysisen ja uhrautuvan joukkueen välistä taistelua ajasta ja tilasta. Komeita taklauksia, uhrautuvia blokkeja, räkäisiä maaleja jne. Tietysti joku Michael Dal Colle voi pyöräyttää highlights-osuman taistelun tuoksinassa, mutta pääpaino on ihan jossain muualla. Scott Laughton on vielä pelikiellossa sarjan ensimmäisen osan, mutta sen jälkeen odotan mielenkiinnolla Laughton vs. Goodrow vääntöä. Ovat joukkueidensa hyökkäyksien johtajat, joiden merkityksien luulisi ainoastaan korostuvan, mitä pidemmälle kausi etenee. Se kumpi nousee kaksikosta paremman esiin voi merkitä tasaisten duunarijoukkueiden kohdatessa jo todella paljon.


Läntinen Konferenssi:


(1.) Guelph Storm vs. (4.) London Knights, voitot 4-1
(2.) Sault Ste. Marie Greyhounds vs. (3.) Erie Otters, voitot 0-4

Ei nähty mitään klassikkosarjoja vaikka ennen pudotuspelejä paljon odotinkin. Sault taisi sittenkin hyötyä heikommasta divisioonastaan ja Erie oli liian kova pala purtavaksi. Paljon menee tietysti Erien hyvyydenkin piikkiin, mutta siitä huolimatta odotin sarjalta enemmän. London puolestaan kaatui puolustuksensa vajaamiehisyyteen. Kahden varmimman ja tasaisimman omanpäänluudan (Bell & Austin) menettäminen vain näkyi, eikä Guelph jättänyt tilaisuuttaan käyttämättä. Kun kakkosveskari Patterssonkaan ei kyennyt loistoon, vaikkei suoranaisesti pelejä hävinnytkään, joten vuoto oli turhan suuri kun hyökkäyksestäkin löytyi Max Domin johdolla omat alisuorittajansa. Pääsevät nyt rauhassa valmistumaan Memorial Cupiin, johon varmasti toivovat Stolarzin pelikiellon lyhentämistä (vielä olisi pari peliä jäljellä) ja Brady Austinin tervehtymistä. Guelphin meno sen sijaan näyttää juuri nyt todella hyvältä.


(1.) Guelph Storm vs. (3.) Erie Otters

Jos sanon, että odotan huikeaa finaalisarjaa, niin pelit lienevät ohi suoraan neljässä kohtaamisessa, mutta otan sen riskin. Mielestäni kaikki edellytykset loistavaan, miksei aina seitsemänteen peliin venyvään, juniorikiekkoon ovat olemassa. Eriellä on McDavidin, Burakowskyn ja kumppanien myötä enemmän tähtiloistoa, mutta Guelphilta löytyy jo monet kerrat mainostamaani hurjaa materiaalin leveyttä, joten osuvat hyvin yksiin. Avasivat jo pelin viime yönä tapahtumarikkaalla tykityksellä, jonka Guelph vei nimiinsä.

Guelphiltä löytyy Matt Finnin johtama vahva puolustus ja lähemmäs kokoonpanollinen monipuolisia hurjasti taistelevia mustelmista piittaamattomia hyökkääjiä. Supertähden puuttuvat, mutta ratkaisuvoimaa on laajasti eikä yhdenkään pelaajan kohdalla jää asenteesta tai työmäärästä kiinni. Vaikeahan tuollaista nippua vastaan on pelata ja saa nyt nähdä ovatko Erien tähdet riittävän kovia ratkaistakseen sarjan? Guelph saa toiseen peliin, London-sarjan pelikiellon johdosta huilannen tuoreen Brock McGinnin, mikä on oikeastaan aika pelottava asia, niin hyvin pärjäsivät ilman tätäkin.

Erieltäkin löytyvät omat tärkeät työjuhtansa ex-Belleville kaksikon Brendan Gauncen ja Michael Curtisin johdolla, mutta kyllähän näiden tulee nojata kärkipelaajien yksilöosaamiseen ja ylivoimaansa, eivät tule haalarikiekossa Guelphia peittoamaan. Sitä yksilöosaamista kuitenkin löytyy, aina vaarallisen Fox-McDavid-Brown ketjun tueksi löytyy vaatimaton Curtis-Strome-Burakovsky sekä tärkeä Brendan Gaunce tuomaan ratkaisuvoimaa kolmoseen. Adam Pelechin johtama puolustus kestää vertailun Guelphiin.

Jos veikata pitää, niin sanon Guelphin vievän, mutta katsotaan.
 

Eager

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flyers, Eagles, HPK ja Barça
WHL:

Itäinen Konferenssi:


(1.) Edmonton Oil Kings vs. (7.) Brandon Wheat Kings, voitot 4-1
(4.) Medicine Hat Tigers vs. (6.) Kootenay Ice, voitot 4-3

Brandonin yllätykset jäivät ensimmäiseen kierrokseen. Oil Kigsien shutdown duunarit Edgars Kuldan johdolla pitivät Jayce Hawrylukin ja kumppanit kurissa, jolloin laajempi materiaali vain jyräsi yli. Öljyn touhu on kyllä kunnioitusta herättävää, tämä ollessa jo kolmas peräkkäinen konferenssin finaalipaikka.

Medicinen ja Kootenayn sarjassa sen sijaan pelattiin loppuun saakka. Näytti jo 1-3 tilanteen myötä, että Kootenay jatkaa matkaansa, mutta hienosti Medicine vain nousi. Joukkue on vähän tasapaksun ja mitäänsanomattoman tuntuinen ilman mitään supertähtiä, mutta homma toimii ja tulosta syntyy. Onnistuivat lopulta tärkeimmässä saaden Sam Reinhartin kuriin (kolme viimeistä peliä kiikareilla), mikä käänsi sarjan laajemman ratkaisuvoiman Medicinelle. Kootenay eli vain liiaksi Reinhartista, mikä ei ole koskaan hyväksi, vaikka huikeasta pelaajasta puhutaankin.


(1.) Edmonton Oil Kings vs. (4.) Medicine Hat Tigers

Omissa papereissani Edmonton lähtee selvänä suosikkina. Joukkueelta löytyy aivan sarjan parhaisiin kuuluvaa kärkiosaamista (Reinhart, Lazar), materiaalin leveyttä, kokemusta voittamisesta jne. Uskon tosin samalla, että Medicine on vaikeampi haaste mitä Kootenaysta olisi ollut, joita vastaan olisivat voineet keskittyä vahvasti nuoremman Reinhartin pimentämiseen loistavilla shutdown pelaajillaan. Nyt on vastassa yhtälailla leveään ratkaisuvoimaan luottava joukkue. Pidän kuitenkin Edmontonia näistä kahdesta oikeastaan kaikilla mittareilla laadukkaampana. No puolustuksia voi pitää varsin tasaisina, joskin pitää myöntää, että Medicine on yllättänyt jo nyt, joten helppohan näiden aliarvioimiseen on lähteä.


Läntinen Konferenssi:


(1.) Kelowna Rockets vs. (4.) Seattle Thunderbirds, voitot 4-0
(2.) Portland Winterhawks vs. (3.) Victoria Royals, voitot 4-1

Ei ollut Seattlesta tai Victoriasta haastamaan, vaan suosikki kaksikko meni menojaan. Ensimmäisen parin käännekohta oli kolmas kohtaaminen, missä Seattle pisti kolmannen kirillään Kelownan tiukalle, mutta niin vain onnistuivat voittamaan ja 3-0 tilanteen myötä viimeinen oli enemmän muodollisuus.

Porlandin ja Victorian sarja tarjosi paljon muutakin kuin hyvää jääkiekkoa. Tunteet kävivät kuumina eikä rumiltakaan otteilta vältytty. Duunaripainotteinen Victoria haastoi kyllä hyvin taitavampaa Portlandia, mutteivät vain pärjänneet tehoissa, varsinkin ylivoimissa oli suuri ero. Leimahdusta edesauttoi tuomaritoiminta, mikäli oli vain parissa näkemässäni matsissa heikkoa. Välillä vihellettiin olemattomia, välillä taas selvät rikkeet jäivät huomiotta jne. Victoria koki kärsineensä tästä, mikä vain lisäsi joukkueen turhautumista. Portlandin avainpelaajista suurin osa on vielä melkoisia rottia, jotka taitavat pikku koiruudet ja ärsyttämisen kuitenkaan vastaamatta haasteisiin esiintyen vieläpä kaukalossa varsin ylimielisesti ilman suurempaa kunnioitusta vastustajaa kohtaan. Kun vastapuolella on sitten useamman kovan tappelijan fyysinen Victoria. Joukkue, jolla on muutenkin taipumus oman käden oikeuden jakamiseen, niin kelattavaa riitti otteluiden jälkeen. Kun tuomaritkaan eivät omalla toiminnallaan kyenneet pitämään hommaa hallussa vaan enemmän päinvastoin, niin sarjassa nähtiin paljon sellaista, mitä ei olisi pitänyt nähdä.


(1.) Kelowna Rockets vs. (2.) Portland Winterhawks

Konferenssifinaalia on pedattu käytännössä koko kauden joukkueiden välien selvittelyksi, mikä on nyt edessä. Olivat samassa tilanteessa vastakkain myös viime keväänä, jolloin Portland oli vain lyömätön, mutta vuodessa osat ovat kääntyneet ja nyt Kelowna lähtee suosikkina liikkeelle. Molemmista löytyy kovia nimiä, taitoa, materiaalin leveyttä jne. Molemmat haluavat myös hallita kiekkoa, mikä nostaa herkullisen ristiriidan. Eivät ole mitään ylifyysisiä nippuja, mutta molemmista löytyy sopivasti kovuuttakin. Odotan sarjalta paljon ja toivottavasti pelaavat mahdollisimman pitkään. Toivon myös, että Kelowna tarjoaisi pientä vaihtelua konferenssin voittajaksi, mutta aika ympäripyöreltähän pari tuntuu.
 

disco-stu

Jäsen
Suosikkijoukkue
JK Mylly
QMJHL:n ensimmäisellä välieräkierroksella nähtiin melkoinen jymy-yllätys, kun Val d'Or hakkasi Halifaxin vieraissa 2-5. Raporteista päätellen peli oli melko tasainen ja jopa Halifaxin lievää hallintaa, mutta maalin suulla heilunut Zach Fucale ei saanut mitään kiinni - mikä ei sinänsä yllätä, sillä äijän otteet ailahtelee aivan järkyttävästi ja pahimmillaan mikään ei tartu. Mieleen tulee eräs Fleury änärin puolelta. Myös Halifaxin hyökkäysarsenaali Drouinin johdolla onnistuttiin pimentämään ansiokkaasti. Tänään jatketaan ja veikkaisin että Halifax tulee aivan saatanan kovaa tähän peliin ja nyt myös takinnapit on visusti kiinni.

Muut CHL:n konferenssifinaalien avaukset menivät hyvinkin pitkälti käsikirjoituksen mukaan. Ehkäpä O:n puolella North Bayn vierasvoitto pienoinen yllätys. Guelphin murskausta osasi odottaa kun Erien pakkikalusto on kuitenkin melko köykäinen.

QMJHL
Halifax - Val d'Or 2-5
Baie-Comeau - Blainville-Boisbriand 2-0

OHL
Oshawa - North Bay 0-1
Guelph - Erie 7-2

WHL
Edmonton - Medicine Hat 8-3
Kelowna - Portland 5-4

Veikkailisin että sarjojen ennakkosuosikit tulevat kyllä pitämään kutinsa, tuntuisi tuo materiaalin paremmuus ratkaisevan hyvää virettä enemmän. Halifaxin lapsus korjautunee kyllä mikäli veskari kerää itsensä ja Oshawa tullee myös laajemman materiaalinsa turvin vielä könyämään jatkoon. Oshawan änärivastine Boston hävisi myös ensimmäisen matsinsa Detroitille 0-1. WHL:n parit ennakkoon kaikkein selkeimmät, itselleni Portlandin rimpuilu tuli jopa hieman yllätyksenä - niin paljon paremmaksi arvioin Kelownan ennen poffeja.

Vieno pyyntö Eagerille: jos matseja näet niin heitä ihmeessä raporttia!
 

Eager

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flyers, Eagles, HPK ja Barça
Val-d'Or nappasi lauantaina jo toisen vierasvoiton ja ovat pistämässä Halifaxia kovan eteen. Ensimmäistä osaa en ole jaksanut pyöritellä, mutta toisen katselin ja kuvio oli ilmeisen lähellä ensimmäisen toisintoa. Vieraat nopeasti johtoon, jonka jälkeen kotijoukkue alkaa paikkoja hukattuaan turhautumaan ja keskittymään epäolennaiseen, tähdet Drouin&Ehlers rupeavat yliyrittämään omilla sooloillaan jne. Ajattelin ennen sarjaa, ettei Val-d’Orilla olisi mahdollisuuksia ilman Manthan superpelejä, mutta hyvinpä ovat juurikin joukkueena suorittaneet. Ei Mantha ole huonosti pelannut, muttei mitenkään säihkyenkään. Joukkueen puolustuksen kapeus voi tosin koitua sarjan pitkittyessä ongelmaksi, sillä eipä nuori ja kokematon kolmospari ole juurikaan jäätä nähnyt pudotuspeleissä vaan kuormittavat todella surutta tasokasta top4:sä. Nopeasti jatkoon ja lataamaan akkuja finaaleihin olisikin näille suuri plussa.

Myös North Bay nappasi viikonlopun aikana toisen vierasvoiton ja 0-2 johdon. Näidenkään ensimmäistä kohtaamista en ehtinyt pyörittämään, mutta vieraat olivat ilmeisen vahvoja. Odottelin ennakkoon kahden työteliään ja suoraviivaisen joukkueen kohtaamista, mutta toisessa kohtaamisessa ainoastaan North Bay pystyi tähän. Tekivät oikeastaan kaiken kuten pitikin. Luottivat omaan yksinkertaiseen myllytykseensä. Vahvaa kulma pelaamista, väsymätöntä takakarvausta, laukausten blokkaamista, maalinedustan putsaamista, syöttölinjojen tukkimista, hyökätessä ei turhia hienouksia vaan kiekkoa syvään ja aina paikan tullen kohti maalia, nopeaa pelinkääntämistä jne. Oshawa sen sijaan yritti aivan liian hienoa ja näyttävää kiekkoa minkä myötä lätkän toimittaminen maalille unohtui, sortuivat lukuisiin kiekonmenetyksiin ja harhasyöttöihin, hyökkäyksiin lähdöt kestivät, taklaukset puuttuivat jne. Parhaiten tilanne korostui Oshawan ylivoimilla, joiden aikana North Bay sai valehtelematta kotijoukkuetta enemmän vaarallisia maalipaikkoja, joista syntyi pari osumaakin. Elleivät kykene petraamaan hurjasti ja löytämään oikeaa nöyryyttä pelaamiseensa, niin sarja on pian ohi.

Kelowna-Portland pari ei ole onneksi pettänyt vaan odotukset on palkittu jo kahden pelin jälkeen. Game 1 oli täyttä timanttia alusta lähtien eikä toinenkaan jättänyt valitettavaa. Mielestäni Portland on kestomenestyjänä joukkue, jota ei WHL:stä puhuttaessa voi vain väheksyä. Joukkueen pelaajilta kuin valmennukseltakin löytyy kokemusta voittamisesta ja tiukkojen tilanteiden kääntämisestä hurjasti. Ovat ehdoton kevään nippu, joka vain suorittaa sitä paremmin, mitä tiukempaa on. Kelownaa voi pitää materiaaliltaan parempana, vaikken eroa mahdottomaksi nostaisi, mutta paperi on aina paperia. Molemmissa joukkueissa on paljon taitoa, älykkyyttä ja nopeutta, mikä tuottaa komeita hyökkäyssommitelmia tuon tuosta tehden pelistä nautittavaa.

En tuota repsahtanutta toista kohtaamista ole viitsinyt katsella, mutten Guelph-Erie pariakaan sentään taputtelisi. Erien täytyy tietysti hoitaa kotipelinsä, se on selvä, mutta kyllä joukkueessa on riittävästi laatua sarjan voittamiseen. Mielestäni joukkueen puolustuskin on kovasti aliarvostettu vaikka hyökkäys luonnollisesti se suurin ase onkin. Adam Pelechin takaa puuttuvat toki ne tunnetummat NHL:ään varatut nimet, mutta viime syksynä Rangersilta ELC:n saanut järkälemäinen Troy Donnay, kokenut Spencer Abraham ja vahvan kauden pelannut tulokas Travis Dermott (2015 varauskelpoinen) ovat kelpo osastoa. Kurtis MacDermid ja Cory Genovese ovat vuorostaan rutinoituneita fyysisyyttä tuovia peruspakkeja.

Edmontonin ja Medicinen sekä Baie-Comeun ja Blainvillen kohtaamisia en ole vielä ehtinyt näkemään. Ovat molemmat 2-0 tilanteissa vedenjakajalla, josta Medicine ja Blainville eivät voi ottaa enää taka-askelia.
 

Apmp-

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, TPS
QMJHL-kausi sai arvoisensa päätöksen Val-d'Orin ja Baie-Comeaun välisessä finaalisarjassa. Joukkueet ottivat voittoja vuorotellen ja sarja luonnollisestikin venyi seiskaan. Peli näytti jo taputellulta kahden erän jälkeen kun Val-d'Or oli latonut taululle 3-0 lukemat Samuel Henleyn, Louick Marcotten ja Randy Gazzolan maaleilla. Baie-Comeau aloitti kuitenkin kirinsä tuossa 50 minuutin kieppeillä ja ajassa 58:01 nousikin jo tasoihin. Maalintekijöinä Gabryel Paquin-Boudreau, Felix Girard ja tasoitusmaalin tehnyt Jeremy Gregoire. Val-d'Or hoisi kuitenkin voiton kotiin Marcotten ja Anthony Manthan johdolla viimeisellä minuutilla. Marcotte tarjoili hienon poikittaissyötön ja Mantha tälläsi voimalla kiekon ohi Cadoretten.

Memorial Cup alkaakin sitten jo perjantain ja lauantain välisenä yönä kun Val-d'Or kohtaa isännät, eli London Knightsin. Seuraavana päivänä kohtaavat sitten O:n ja W:n voittajat kuin Guelph Storm kohtaa Edmonton Oil Kingsin.

Londonin korkeimmat NHL-varaukset:

Bo Horvat (2013 9.) - Canucks
Max Domi (2013 12.) - Coyotes
Nikita Zadorov (2013 16.) - Sabres
Michael McCarron (2013 25.) - Canadiens
Chris Tierney (2012 55.) - Sharks

Guelph:

Kerby Rychel (2013 19.) - Blue Jackets
Jason Dickinson (2013 29.) - Stars
Matt Finn (2012 35.) - Maple Leafs
Brock McGinn (2012 47.) - Hurricanes
Tyler Bertuzzi (2013 58.) - Red Wings

Lisäksi ensi kesänä ykköskierroksella varattava Robby Fabbri kannattaa ottaa seurantaan jos pelejä katselee. Fabbri voitti OHL:n playoffien MVP-palkinnonkin.

Val-d'Or:

Anthony Mantha (2013 20.) - Red Wings
Ryan Graves (2013. 110.) - Rangers
Antoine Bibeau (2013 172.) - Maple Leafs

Foreursilla on siis todella vähän edes ylipäätään varattuja pelaajia, mutta joukkue luottaa kokeneisiin "veteraaneihin" ja erityisesti ykkösketjuun Louick Marcotte - Samuel Henley - Mantha ja heidän takanaan pääosin pelaavaan pakkipariin Guillaume Gelinas - Jeremie Fraser.

Edmonton:

Griffin Reinhart (2012 4.) - Islanders
Curtis Lazar (2013 17.) - Senators
Henrik Samuelsson (2012 27.) - Coyotes
Mitch Moroz (2012 32.) - Oilers
Tristan Jarry (2013 44.) - Penguins

Ja jätetään estradi sitten Eagerille, jolta todennäköisesti löytyy hiukan kattavampaakin informaatiota.
 

Footless

Jäsen
Suosikkijoukkue
Toronto Maple Leafs
Val-d'Or:

Anthony Mantha (2013 20.) - Red Wings
Ryan Graves (2013. 110.) - Rangers
Antoine Bibeau (2013 172.) - Maple Leafs

Foreursilla on siis todella vähän edes ylipäätään varattuja pelaajia, mutta joukkue luottaa kokeneisiin "veteraaneihin" ja erityisesti ykkösketjuun Louick Marcotte - Samuel Henley - Mantha ja heidän takanaan pääosin pelaavaan pakkipariin Guillaume Gelinas - Jeremie Fraser.
No voihan tuossa myös mainita Antoine Bibeaun panoksen, valinta pudotuspelien MVP:ksi ei ihan turhasta tullut. Ensimmäinen veska sitten Bernierin jolle tuo palkinto on myönnetty.
 

Apmp-

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, TPS
No voihan tuossa myös mainita Antoine Bibeaun panoksen, valinta pudotuspelien MVP:ksi ei ihan turhasta tullut. Ensimmäinen veska sitten Bernierin jolle tuo palkinto on myönnetty.

No mitäs helvettiä. Olin ihan varma, että kirjoitin myös Bibeausta pari riviä tuohon, mutta näemmä ne rivit jäivät johonkin kyynärpään kohdalle matkalla aivoista sormenpäihin. My bad.
 

Footless

Jäsen
Suosikkijoukkue
Toronto Maple Leafs
No mitäs helvettiä. Olin ihan varma, että kirjoitin myös Bibeausta pari riviä tuohon, mutta näemmä ne rivit jäivät johonkin kyynärpään kohdalle matkalla aivoista sormenpäihin. My bad.

Bibeau on muutenkin jäänyt vähän pienemmälle huomiolle, Mantha ihan odotetusti kerää suuremmat otsikot ja jutut tuosta sarjasta, onhan kyseessä kuitenkin ykköskierroksen varaus. Hieno esiinnousu kuitenkin Bibeaulta ja onkin jännittävää jatkossa seurata, oliko tämä kevät vain tähdenlento vai onko pojasta tulossa oikeasti hyvä veskari. Leafsin miestä tietysti lämmittää kun edes prospectit pelaavat keväällä hyvin, Finn, Bibeau ja Brown ovat kaikki olleet aika kovassa roolissa tällä kaudella.
 

Eager

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flyers, Eagles, HPK ja Barça
Finaalisarjojen raportointi jäi omien kiireiden vuoksi vähemmälle, mutta hienoja pelejähän niissä nähtiin. Kaksi kolmesta kaksikosta vielä aina seitsemänteen kohtaamiseen, niin ei voi valittaa. Portlandin ja Edmontonin välien selvittelystä pidin eniten, missä näkyi vahvasti joukkueiden viime vuosien historia, mutta olihan Val-d'Orin venyminen mestaruuteen saakka oma sankaritarinansa. Seitsemännen kohtaamisen draamankaarikin oli aivan timanttinen. Ensiksi 50 minuuttia näyttää, että Val'd-Or onnistuu tukehduttamaan Baie-Comeun, joka ei hallinnasta huolimatta saa maaleja aikaiseksi. Samalla ottelu oli jäämässä varsin mitäänsanomattomaksi. No ensimmäinen tulee, halli syttyy eloon, pian toinen ja lopulta se kolmaskin. Tunnelma katossa, kotijoukkue aivan ekstaasissa, Val-d'Orin penkki epäuskoisena ja seuraavassa vaihdossa päädystä yllättävästi kimpoava kiekko luo maalipaikan Val-d'Orille ja kas kummaa sinnehän se uppoaa ja kellossa reilu minuutti. Ihan käsittämätöntä. Baie-Comeu vyörytti vielä kertaalleen, mutta ei ollut näiden ilta. En ihan heti muista milloin olisin viimeksi nähnyt loppusummerin soidessa yhtä voimakkaat tunneskaalojen ääripäät.

OHL:n finaalisarjan kolmannessa ottelussa nähtiin myös kunnon dramaattinen lopetus. North Bayllä oli homma hallussa, diesel jyskytti kohti 2-1 johtoasemaa, eikä Guelph saanut juuri minkäänlaista kiriä aikaiseksi. Lopulta melkeinpä tyhjästä, jotain puoliminuuttia ennen loppusummeria kiekko vain maaliin ja halli hiljaiseksi, kaikki rupesivat varmaan ajatuksissaan siirtymään OT:lle, lukuun ottamatta Guelphia. Vieraat iskivät hirmuisella draivilla päälle ja tekivätkin toisen samanlaisen maalinedusrysän ja näin orastanut tappio oli vaihtunut hetkessä voitoksi. North Bay ei toipunut tuosta tappiosta seuraavan päivän neljänteen otteluun vaan Guelph vei kolmannen kiinnityksen näytös tyyliin. Viides kohtaaminen näytti North Baylle varsinkin Goodrow’n upean AV-osuman jälkeen hyvältä. Olivat vielä toisen lopulla 3-1 johdossa, kunnes Guelph sai koppimaalinsa. Kolmannessa taistelu jatkui ja alkoi jo näyttämään, että North Bay onnistuisi kestämään kotijoukkueen rynnistyksen, mutta tasoitus vain tuli ja lopulta vielä voittomaali viimeisellä minuutilla, kuinkas muutenkaan.


Memorial Cup 2014​

London Knights – Home Team

Aloitetaan isäntäjoukkueesta. Londonin kausi OHL:ssä ei sujunut suunnitelmien mukaan. Puolustavat mestarit lähtivät kauteen selvinä ennakkosuosikkeina, mitä eivät sitten kyenneet käsittelemään vaan koneen käynnistymistä saatiin odotella turhaan. Matka päättyi toisella kierroksella lopulta mestaruuden vieneen Guelphin käsittelyssä. Ovat olleet mukana turnauksessa kahtena edellisenäkin vuonna OHL:n mestarin tittelillä, joten kokemusta joukkueesta löytyy.

Kärsivät myös ratkaisuhetkillä avainpelaajiensa loukkaantumisista, mikä ei ainakaan auttanut parhaan vireen löytämistä. Tauko on tehnyt tehtävänsä ja pääsevät lähtemään Memorial Cupiin terveellä rosterilla ilman poissaoloja, mikä on heti suuri plussa.

#16 Max Domi – #71 Chris Tierney (C) – #77 Josh Anderson (A)
#46 Matt Rupert – #53 Bo Horvat (A) – #64 Ryan Rupert
#14 Gemel Smith – #24 Michael McCarron – #93 Mitchell Marner
#10 Christian Dvorak – #27 Brett Welychka – #21 Chandler Yakimowicz


Londonin hyökkäys on kova, pyörittelee ketjut miten hyvänsä. Suoraan sanoen en enää muista, millä kokoonpanolla pelasivat toisen kierroksen Guelph-sarjassa, joten heitin ns. valistuneen arvaukseni, kolme kärkiketjua ja energinen nelonen, josta löytyy myös ratkaisuvoimaa.

Bo Horvat ja Josh Anderson ovat luonnollisesti helvetin tärkeitä pelaajia ja johtajia Londonille, mutta näkisin Max Domilla olevan eniten resursseja parempaan, mitä on toistaiseksi kauden aikana esittänyt. Kärsi loppukaudesta olkapäävammasta, mikä näkyi pelaamisessa ja rajoitti varsinkin pojan fyysisistä pelaamista. Toivottavasti olisi nyt paremmassa tikissä. Eräänlainen ylimielisyys on kuitenkin vaivannut Domia oikeastaan koko kauden. Tietää olevansa hyvä ja lahjakas, jonka myötä ei aina vain vedä riittävällä asenteella ja nöyryydellä vaan sortuu liialliseen kikkailuun, laiskaan puolustamiseen jne. Mikäli Hunterit ovat saaneet Domin ajatukset balanssiin ja tämä keskittymään ainoastaan olennaiseen nöyrästi pelitapaa noudattaen Londonilta löytyy pelejä ratkaiseva superyksilö.

Michael McCarronin kausi on ollut myöskin vaikea. Laidassa ei oikein vauhti riittänyt, eikä ehtinyt tilanteisiin vaan oli ne ratkaisevat hetket myöhässä. Siirto sentteriksi auttoi ja pelasi näin huomattavasti vahvemman loppukauden. Itselläni on vieläkin hyvin muistissa tämän otteet kevään 2013 U18-kisoissa, joissa oli ratkaisupeleissä todella näkyvä hahmo. Liike ei ole mitään priimaa, mutta ei tuollaista koon ja taidon yhdistelmää monilla ole. Mikäli löytää saman röyhkeyden ja fyysisyyden, mitä USA:n paidassa, niin voisi ratkaisevassa osassa. Kauden aikana ei turhan usein tätä moodiaan löytänyt.

Mitchell Marner on tietysti yksi helvetin lahjakas toukokuun alussa vasta 17 täyttänyt pojan kloppi, josta kuullaan vielä paljon. Oli Guelph-sarjan ratkaisupeleissä Londonin vaarallisin hyökkääjä, joka samalla kertoi ilmeisen ongelman muun nipun suorittamisesta, mutta samalla tietysti nuoren pojan kyvystä ratkaisuihin. Haluan kuitenkin nostaa esiin Chris Tierneyn, joka on mielestäni kovin aliarvostettu pelaaja. On vain todella älykäs ja monipuolinen sentteri, joka ei saa läheskään ansaitsemaansa huomiota Domin, Horvatin ja kumppanien kerätessä ne ensimmäiset katseet. Tavallaan kiteyttää myös Londonin hyökkäyksen tason, ettei Tierneyn tasoinen pelaaja tule ensimmäisinä mieliin, mutta mikäli pelejä katsotte, laittakaa Sharks-prospecti tarkkailuun.

#57 Brady Austin (A) – #65 Nikita Zadorov
#52 Alex Basso – #7 Zach Bell
#55 Tim Bender – #44 Dakota Mermis


London saa sekä Zach Bellin, että Brady Austinin, kaksi varmaotteisinta ja luotettavinta peruspuolustajaansa, takaisin. Kaksikon puuttuminen loukkaantumisten seurauksina näkyi Guelph-sarjassa, jossa Londonin puolustus ei pärjännyt alkuunkaan. Bell ja Austin ovat kuitenkin juuri niitä kavereita, jotka eivät säihky yksittäisillä pelaamisillaan, mutta suorittavat vaihdosta toiseen taattua ja älykästä duuniaan tehden samalla pakkipareistaan parempia, antaen näille mahdollisuuden loistaa. Nikita Zadorovin kaikki tuntevat. Kaverilla on huippuluokan lahjat, eikä tuollaista liikkeen, koon, fyysisyyden ja kiekollisen taidon yhdistelmää ole montaa NHL:ssäkään. Yksi ongelma tällä kuitenkin on, peliäly ei ole ihan samalla tasolla. Ei tämä ole tyhmä kiekkoilija, muttei mikään erityisen älykäskään. Kaverin pelaaminen on liikaa sellaista virheherkkää ryntäilyä, koskaan ei oikein tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu. Pidän oikeastaan "fyysisempi ja taitavampi versio Braydon Coburnista" vertauksesta, mikä ehkäpä kiteyttää paremmin sen mitä yritän sanoa. Kyllähän tuo tulee komean NHL-uran luomaan, mutta mitään ykköskorin johtavaa puolustajaa en odottelisi. Mutta vierelle puutteita tasapainottava pari (vrt. Timonen Flyersissa), niin homma toimii ja kasassa on toimiva kaksikko.

Alex Basso on puolustuksen suurin ongelma. On kiekollisesti taitava ja erityisen epeli hyökkäyssinisellä, mutta puolustussuuntaan on tuon tuosta ongelmissa. Ei osaa sijoittua, ei pärjää kaksinkamppailuissa, ryntäilee ulos tilanteista ym. Ehdottomasti se kaveri, johon tuossa puolustuksessa vastustajan valmentajana iskisin.

Lähtökohta on siis se, että Austinin ja Bellin avulla pyrkisivät tasapainoittamaan Zadorovin ja varsinkin Basson pelaamista avaten samalla näille paremmat mahdollisuudet hyökkäyksien tukemiseen, missä ovat elementissään. Guelph-sarjassa tätä kivijalkaa ei ollut, jolloin London oli ongelmissa. Benderin ja Mermisin laitoin kolmospariin, jossa muodostaisivat sellaisen yleishyvän ja monipuolisen kaksikon. Mutta hyökkäyksen tavoin London-valmennus voi pyrittää tuota käytännössä miten vain. Pe-La –yönähän tuon näkee Val-d'Oria vastaan.

#43 Anthony Stolarz
#35 Jake Patterson


London on turnauksen joukkueista ainoa, jonka maalivahtitilanne aloittajan osalta ei ole päivän selvä. Hyvää on tietysti se, että joukkueesta löytyy pätevä kakkonen, mutta tilalla on vähän liiallistakin arvuuttelua. Stolarz olisi muussa tapauksessa selvä ykkönen, mutta hankki ensimmäisen kierroksen Windsor-sarjassa Josh Ho-Sangin huitomisesta pelikiellon, joka piti sivussa pudotuspelien loppuun. Rangaistusta jäi pari peliä kärsimättäkin, mutta jäljellä olleet eliminoitiin OHL:n toimesta Londonin pudottua ulos OHL:n pudotuspeleistä. Patterson ei esittänyt mitään sellaista, mikä puhuisi tämän aloittamisen puolesta, muttei tietysti hävinnyt otteluita. Näkisin kuitenkin, että Stolarz on tästä kaksikosta se, joka voi niitä otteluita Londonille voittaa omalla panoksellaan vaikka vielä turhan ailahtelevasti pelaakin. Patterson yrittää kivasti, mutta minkä teet kun lahjat eivät vain riitä? Londonin maalilla ei ole kaikista helpointa pelata. Monesti joukkue hallitsee pelitapahtumia, jolloin vetoja ei mahdottomasti kerry, mutta kun tulee, niin paikat ovat viisikon virheiden myötä monesti vähän turhankin hyviä, jolloin veskarilta vaaditaan ns. gamesaver-moodia, mitä ei Pattersonilta vain löydy. Toisenlaisen joukkueen takana voisi olla huomattavasti parempi.

---------------

London on turnauksen avoin kortti, jolle kaikki on mahdollista. Voivat aivan hyvin voittaa koko roskan tai sitten paletti on yhtä sekaisin, mihin se Guelphia vastaan jäi? Joukkueen pitäisi olla kuitenkin tervein, tuorein ja ovat saaneet valmistautua jo pidemmän aikaa turnaukseen.
 

Eager

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flyers, Eagles, HPK ja Barça
Edmonton Oil Kings – Western Hockey League Champions

Oil Kingsit olivat WHL:n mestareina mukana Memorial Cupissa edellisin kerran keväällä 2012 ja joukkueesta löytyykin useita jo tuolloin joukkuetta edustaneita aina kapteeni Reinhartista alkaen. Tuolloin jäivät nuolemaan näppejään, joten saapa nähdä olisiko nyt suotuisampi kerta.

#39 Brett Pollock – 18 Reid Petryk – #27 Curtis Lazar (A)
#29 Mitch Moroz – #10 Henrik Samuelsson – #23 Edgars Kulda
#20 Mads Eller – #14 Riley Kieser (A) – #11 Luke Bertolucci
#13 Brandon Baddock – #12 Cole Benson – #21 Tyler Robertson


Edmontonin kaksi kärkikenttää ovat eläneet läpi kauden, eikä mitään pysyviä ratkaisuja ole nähty pudotuspeleissäkään. Mikäli haluavat kasata selvän shutdown-vitjan esim. Val-d'Oria vastaan joukkueen kaksi tärkeintä shutdownpeluria Kulda ja Lazar heitetään samaan ketjuun, Lazarin pelatessa keskellä, mutta hakiessaan tasapainoista kolmen ketjun vyörytystä pelannevat erillään tasapainottaen ketjuja. Tällä tavalla saavat myös suurimman syömähampaansa Lazarin laituriksi, jossa kaverin nopeus ja räjähtävyys pääsevät paremmin oikeuksiinsa. Valmennuksen työtä auttaa, että hyökkäys on helposti muovattavissa useamman kaverin pystyessä pelaamaan luontevasti eri paikoilla. Työteliäs kolmosvitja Eller-Kieser-Bertolucci on pysynyt kasassa pidempään ja ovat suorittaneetkin vahvasti tuoden mukavasti lisätehojakin. Eller-Kieser kaksikon merkitys korostuu lisäksi alivoimalla. Nelosen pojat keskittyvät energisiin vaihtoihin silloin tällöin.

Lazar, Samuelsson ja Moroz sytyttävät kelloja varmasti monella, eikä näistä tällä kertaa enempää. Ovat luonnollisen tärkeitä palasia Edmontonille. Haluan kuitenkin nostaa esiin muutaman vähän tuntemattomamman suuruuden. Ensimmäinen on latvialainen Edgars Kulda. Oli jo viime kaudella tärkeässä puolustavassa roolissa nostaen profiiliaan kevättä kohden. On vuodessa pystynyt nostamaan vaarallisuuttaan ja tehojaan hyökkäyssuuntaan hurjasti ollen nykyisellään todella dynaaminen ja kokonaisvaltainen kahdensuunnan laituri, jonka työmäärät ovat hurjia. Jos ei saa nyt toisella yrittämällään NHL-varausta, niin johan on kumma.

Brett Pollock on vuorostaan ensimmäistä kertaa varauskelpoinen sentteri/laituri, jossa yhdistyvät hienosti koko, taito ja kyky kiekon suojaamiseen sekä ennen kaikkea halu ratkaisuihin. Pidän tätä eräänlaisena jokerina tulevaan draftiin. Kaverista ei juurikaan puhuta, mutta voi mennä yllättävänkin korkealla sillä potentiaali on ilmeistä.

Kolmantena Mads Eller, jossa on samaa taistelijan sielua mitä Canadiens-nuttua kantavassa isoveljessään Larsissa. Pelaa uhrautuvaa ja rohkeaa kahdensuunnan kiekkoa korkealla työmoraalilla. On myös yllättävän taitava pystyen kaiken vääntämisen ja taistelun lomassa myös hienoihin kiekollisiin ratkaisuihin, vaikka tilastot eivät tätä suoraan kerrokaan, mikä tekee tanskan pojasta kiinnostavan. Edmonton on ja tulee varmasti jatkossakin olemaan työteliäs ja suoraviivaisesti pelaava duunarijoukkue, jonka pelaamista Eller henkevöittää loistavasti tuoden samalla ratkaisuvoimaa kärkiketjujen ulkopuolelle.

Mikäli hyökkäyksestä haluaa miinuksen kaivaa, niin selvän kiekollista peliä johtavan ykkössentterin puuttuminen olisi tällainen. Lazar ja Samuelsson pystyvät pelaamaan ongelmitta keskellä, mutta ovat ensisijaisesti laitureita. Petryk on puolestaan monipuolinen OA-sentteri, muttei mitenkään erityinen. Kieser on vuorostaan loistava mies ja roolipelaaja kolmosen keskelle.

#8 Griffin Reinhart (C) – #5 Ashton Sautner
#3 Cody Corbett (A) – #37 Dysin Mayo
#4 Blake Orban – #24 Aaron Irving


Oil Kingseiltä on löytynyt vahva ja leveä puolustus jo vuosia, eikä tämäkään tee poikkeusta. Kapteeni Reinhart on luonnollisesti se tasokkain ja tärkein palanen, joka tullee kantamaan turnauksessa valtavaa vastuuta. Reinhartin takana Sautner ja Corbett tuovat kaksi kokeneempaa profiilipakkia siinä missä Mayo ja Irving edustavat nuorempaa kaartia, jotka kuulevat nimensä huudettavan kesäkuun lopulla, luultavimmin toisella kierroksella. Kaikkia viittä yhdistää kyky pelata kiekkoa. Kutospakki Orban on melkoinen peruspakin perikuva, mutta kokemuksen myötä kykenee hoitamaan ruutunsa riittävällä varmuudella.

Cody Corbett voi olla jalalla hieman verkkainen, mutta muuta vikaa tässä ei olekaan. Järkevää sijoittumista, rauhallista kiekollista pelaamista, varmaa suorittamista vaihdosta toiseen, pystyy pelaamana tilannetta kuin tilannetta jne. Pidän kaveria Reinhartin jälkeen joukkueen toiseksi tärkeimpänä puolustajana.

#30 Tristan Jarry
#35 Tyler Santos


Jarryllä on tapana hieman ailahdella. Parhaimmillaan on todella hyvä ja jopa ohittamaton, jonka vastapainoksi silloin tällöin uppoaa vähän muutakin. Osoitti kuitenkin Portlandia vastaan game sevenissä voittajan luonnettaan pelaten loistavan ottelun. Jos tuo on enne tulevasta, ei Edmontonilla ole hädän päivää. Voihan tälle joku helppo ehtiä lirahtamaan turnauksen aikana, mutta uskon kokonaisuuden jäävän selvästi plussan puolelle. Santosilta en ole nähnyt pelin peliä.

----------------

Henkilökohtaisesti pidän Oil Kingsien joukkueesta todella paljon. Ei mitään megalomaanisia tähtiä ellei Reinhartia halua sellaiseksi nostaa, mutta todella tasapainoinen kokonaisuus, josta löytyy voittamisen rutiinia ja kokemusta erinäisistä tilanteista.


Guelph Storm – Ontario Hockey League Champions

Komean NHL-uran vetäneen Scott Walkerin luotsaama Guelph onnistui nappaamaan seurahistoriansa kolmannen mestaruutensa. Walker on saanut kyllä hienosti kehitettyä joukkueesta näköisensä.

#16 Kerby Rychel – #9 Robby Fabbri – #23 Zach Mitchell (A)
#21 Brock McGinn (A) – #11 Jason Dickinson – #24 Scott Kosmachuk
#17 Tyler Bertuzzi – #12 Ryan Horvat (A) – #20 Justin Auger
#22 Pius Suter – #19 Stephen Pierog – #26 Chad Bauman


Tasokas hyökkäys, josta löytyy paljon NHL:ään varattuja pelaajia. Nelosen kaverit Pierog ja Suterkin ovat täysin pelimiehiä ja tärkeitä AV:n tappajia. Bauman on joukkueen 7. pakki, jonka sijaan tuplaavat nelosessa muita hyökkääjiään. Jokainen ketju pelaa samanlaista suoraviivaista ja röyhkeää kiekkoa, jossa pakeille annetaan aktiivisesti painetta, miehiä maalille, kiekkoa maalille, irtokiekot kotiin jne. Kärkiketjun parhaita duunarityypeiltä löytyy lisäksi mukavasti yksilötaitoa ja kykyä kentän hahmottamiseen, jotta pelaamiseen löytyy riittävää tehokkuutta ja tulosta pelkän kädettömän ja ajatuksettoman puskemisen sijaan.

Zach Mitchell on tuossa se eräänlainen taistelun ja Guelph kiekon ruumiillistuma, jossa yhdistyvät peliäly, taito, korkea työmoraali ja periksi antamaton asenne. Viettänyt koko OHL-uransa Guelphissa ja vasta nyt OA-kaudellaan on päässyt ensimmäistä pudotuspelikierrosta pidemmälle ja samalla aina Memorial Cupiin saakka pelaten todellakin kuin viimeistä päivää. Varaamattomana pelaajana sai keväällä Wildiltä ELC:n, mikä ei olisi voinut mennä parempaan osoitteeseen.

Robby Fabbri on tietysti veikeä seurattava. Mikäli olisi asteen suurempi ja/tai nopeampi, niin tykkäisin tästä tosissani tulevaa draftia ajatellen. Ilman näitä joutuu miettimään kykeneekö olemaan yhtä tehokas ammattilaisena mitä juniorina? Tämän myötä ei ole omassa rankingissa aivan yhtä korkealla, mitä monella muulla, mutta tämä ei kuitenkaan ole Memorial Cupin asia, jossa on turnauksen kiinnostavimpia yksilöitä.

#4 Matt Finn (C) – #3 Steven Trojanovic
#8 Zac Leslie – #10 Nick Ebert
#6 Phil Baltisberger – #7 Ben Harpur


Tasokas ja syvä on Matt Finnin johtama puolustuskin, josta löytyy sopivassa suhteessa kokoa, kiekollista taitoa, kokemusta kuin fyysisyyttäkin. Finn on joukkueen monipuolinen ykköspakki, mutta valmennukselta löytyy luottoa jokaista paria kohtaan, jonka myötä kenenkään minuutit eivät kasva mahdottomiksi. Finn, Ebert ja Baltisberger ovat pareissaan suuremmassa kiekollisessa roolissa siinä missä Tjojanovic ja varsinkin Harpur pelaavat kiekon kanssa hyvin yksinkertaisesti ja pelkistetysti. Näin jättävät myös turhat virheet tekemättä. Näkisin, että Leslie-Ebert on tuossa se avainpari. Molemmat ovat hyviä puolustajia, mutta hieman virheherkkiä, joka aina silloin tällöin kostautuu. Mikäli jättävät virheet tekemättä, niin näyttää Guelphin kannalta hyvältä. Voi tietysti olla, etteivät tästä johtuen pelaa samassa parissa vaan Ebert ja Trojanovic vaihtavat keskenään paikkoja.

#39 Justin Nichols
#31 Matthew Mancina


Nichols ei ole teknisesti tai fyysiseltä lahjakkuudeltaan kaikkein etevin kassari, mutta kiekot ovat pysähtyneet riittävillä prosenteilla, mikä on olennaisinta. Mielestäni kaveria ei ole kuitenkaan vielä testattu ihan samalla tapaa, mitä turnauksen muita maalivahteja vaan pääsi nauttimaan sarjan parhaasta joukkueesta. Mancina on keskivertoa parempi kakkoskassari, joten aivan kaikki ei olisi Nicholsin varassa.

---------------

Guelph on monien papereissa ykkössuosikki, mitä voi pitää perusteltuna juttuna, mutta marginaalit ovat joukkueiden välillä pieniä ja ratkaisujen tullessa sarjojen sijaan yksittäisissä otteluissa voi näillä ennakoinneilla pyyhkiä persettään.
 

Eager

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flyers, Eagles, HPK ja Barça
Val-d'Or Foreurs – Quebec Major Junior Hockey League Champions

Sanottakoon rehellisesti, etten olisi pudotuspelien alkaessa osannut ennustaa Val-d'Orin vievän QMJHL:n mestaruuden sitten mitenkään. Aika monta joukkuetta olisin rankannut näiden edelle, mutta näin vain kävi. Ensimmäiseltä kierrokselta pääsivät monen muun tavoin helpolla jatkofon, mutta sitten alkoikin urakointi ensin kuusi peliä Drummondvilleä vastaan, jonka jälkeen seitsemän sekä puolustavia mestareita Halifaxia kuin runkosarjan voittanutta Baie-Comeuta vastaan. Molemmissa nousivat vieläpä voittajiksi 3-2 tappiotilanteesta voittaen ratkaisevan kohtaamisen vieraissa. Kyllähän tuo joukkueen hitsautumisesta ja henkisestä voimasta kertoo ihan riittämiin.

Olivat monet kerrat Halifaxia ja Baie-Comeuta sarjojen tuoksinassa ottavana osapuolena häviten laukaukset ja maalipaikat, mutta niin vain onnistuivat uhrautuvasti taistellen kestämään vaikeat hetkensä hyödyntäen vuorostaan omat paikkansa huomattavasti tehokkaammin.

#11 Louick Marcotte – #14 Samuel Henley (C) – #8 Anthony Mantha (A)
#9 Anthony Richard – #21 Anthony Beuregard – #16 Nicolas Aube-Kubel
#7 Phil Pietroniro – #72 Pierre-Maxime Poudrier – #12 Julien Gauthier
#19 Maxime Presseault – #27 Timotej Sille – #28 Shawn Ouellette-St-Amant


Kärkiketju Marcotte-Henley-Mantha oli QMJHL:n kuumin, niin runkosarjassa kuin pudotuspeleissä. Selvää on, että tehoja vaaditaan myös Memorial Cupissa ja ketjun pimentämiseen tullaan varmasti uhraamaan parhaita voimia. Itselleni suurin juttu ja yllätys oli kuitenkin muun varsin nuoren ja kokemattoman hyökkäyksen suorittaminen. Ei muista ketjuista löydy mitään nimekästä tähtiarsenaalia, mutta suoriutuivat paljon paremmin, mitä näiltä odotin. Taistelivat ja puolustivat urheasti, jonka lisäksi saivat hieman tehojakin aikaiseksi. Selvää on kuitenkin, että Val-d'Or on turnauksen joukkueista voimakkaimmin riippuvainen ykkösketjustaan, jota voi toisaalta pitää ennakkoon turnauksen kovimpana.

Louick Marcotte pitää nostaa esiin. Varaamaton pelaaja, joka löysi kemiat kahden taitavan tornin kanssa tuoden ketjuun siitä puuttunutta liikettä. Henkevöittää oikeastaan mainiosti koko Val-d'Orin touhua. Ei nimekkäin tai mitään muutakaan, mutta loppujen lopuksi varsin tasokas kiekkoilija, joka tekee paljon asioita oikein istuen samalla nöyrästi valmennuksen vaatimaan puolustavaan ja kurinalaiseen pelaamiseen. Taistelijatyyppi, jonka toivon saavan varauksen tulevana kesänä.

#5 Guillaume Gelinas (A) – #24 Jeremie Fraser
#20 Ryan Graves – #2 Randy Gazzola (A)
#26 Olivier Galipeau – #4 Maxime Gravel


Val-d'Orin puolustus ei ole kaikista liikkuvin, mutta kokoa löytyy ja kiekkokin siirtyy riittävällä varmuudella. Kuusikko sopii kuitenkin yhteen joukkueen pelitavan kanssa, jossa korostuvat maalinedustan siivoaminen ja maalivahdin näkökentän avaaminen. Kun viisikoiden etäisyydet eivät kasva liian suuriksi, eikä pelaaminen ole mitään coast-to-coast rummutusta, niin pärjäävät hyvin. Parhaiten tämä näkyy Graves-Gazzola parissa. Kumpikaan ei ole kaukalon sulavimpia luistelijoita, mutta paikkaavat puutettaan koolla ja ulottuvuudella. Roolituksessa kaksi kärkiparia vievät suurimmat minuutit, mutta Maxime Gravelin toipumisen myötä valmennukselta löytyy luottoa kolmospariakin kohtaan.

Koska yksinkertaisuus näkyy myös vahvasti joukkueen hyökkäämisessä, on kärkipakkien osaava viivapelaaminen, varsinkin Gazzolan ja Gelinasin, tärkeässä roolissa joukkueen maalipaikkojen kannalta. Ovat tehneet merkittävän osan maaleista tilanteista, joissa pakki pelaa viivan vahvasti kyeten toimittamaan kiekon maalille asti, joka on sitten mennyt maskin myötä joko suoraan tai ohjauksen kautta sisään. Joukkueen ykkösketju saa korkean yksilöosaamisen turvin muutakin aikaan, mutta muiden pelaaminen on hyvin pelkistettyä ja yksinkertaista kiekkoa ja miehiä maalille, jossa pakkien pitää kyetä pelaamaan viivaa varmasti ja riittävällä itseluottamuksella.

#30 Antoinen Bibeau
#33 Keven Bouchard


Vaikka ykkösketju ja johtavat puolustajat ansiosta suitsutusta saavatkin, niin mielestäni Bibeau on suurin yksittäinen tekijä Val-d'Orin matkalla Q:n mestariksi ja merkitys ei ole ainakaan vähenemässä. Onnistui jokaisessa sarjassa päihittämään vastustajansa toisessa päässä luoden selkärangan johon Val-d'Orin uhrautuva ja puolustava pelaaminen viime kädessä nojasi. Ei ole teknisesti kaikkein elegantein ja varmuutta huokuvin, mutta tavalla tai toisella ne kiekot pysähtyivät. Välillä tietysti menee vähän helppoja ihan siitä syystä ettei ole ns. klassinen peittävä kassari, vaan luottaa enemmän reaktioihinsa. Pudottelee myös kiekkoa vähän holtittomasti, mutta suurikokoinen ja ulottuva puolustus mahdollistaa tuollaisen luksuksen maalivahdilleen. Bouchard (-96) on vielä melkoinen raakile, jonka varaan en paljoa laskisi.

----------------

Olen läpi kevään aliarvioinut Val-d'Orin mahdollisuuksia, joten parempi varmaan vaieta ja katsoa mitä tulevan pitää. Sanotaan nyt kuitenkin, että mielestäni ovat materiaaliltaan turnauksen tasapaksuin nippu, mutta samalla ovat joukkue, joka on kyennyt parhaiten hyödyntämään käytössä olevat palansa ja pelaamaan vahvuuksiensa mukaisesti.

----------------------------------------

Formaatista voisi mainita sen verran, että alkuun pelaavat ns. Round Robinin eli jokainen kohtaa kertaalleen kolme muuta, jonka perusteella paras joukkue varmistaa suoran paikkansa finaaliin. Pudotuspelivaihe alkaa tarvittaessa kahden viimeisen välisellä tie-breakerillä, jonka voittaja jatkaa välierään toiseksi sijoittunutta vastaan, josta voittaja finaaliin. Eli tässä jos jossain lohkovoitolla on merkitystä vähentäen joukkueen kokemaa kuormitusta aivan helvetisti.

Alkusarjan ohjelma:

La 17.5.2014 klo: 02:00 London Knights – Val-d'Or Foreurs
La 17.5.2014 klo: 23:00 Edmonton Oil Kings – Guelph Storm
Ma 19.5.2014 klo: 02:00 Edmonton Oil Kings – London Knights
Ti 20.5.2014 klo: 02:00 Val-d'Or Foreurs – Guelph Storm
Ke 21.5.2014 klo: 02:00 Val-d'Or Foreurs – Edmonton Oil Kings
To 22.5.2014 klo: 02:00 Guelph Storm – London Knights

Jatkopelit:

Pe 23.5.2014 klo: 02:00 Tie-Breaker (tarvittaessa)
La 24.5.2014 klo: 02:00 Välierä
Su 25.5.2014 (TBD) Finaali
 

Eager

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flyers, Eagles, HPK ja Barça
Val-d'Or vei avausottelun Londonia vastaan 0-1 lukemin. Maalimäärä olisi voinut olla pelitapahtumien perusteella korkeampikin, mutta molemmat veskarit pelasivat sen verran vahvasti, ettei nähty hyökkääjien juhlia.

Ensimmäinen erä oli kyllä kaikessa ristiriitaisuudessaan loistava. London vei hurjalla liikkeellään 5vs5 peliä miten halusivat ja loivat tuon tuosta komeita maalipaikkoja, mutta viimeistely jäi uupumaan. Milloin pelasti Bibeau, milloin kolisivat pleksit jne. No tapana on, että vastustaja kiittää ja lopulta Mantha työntyi vastahyökkäyksen päätteeksi vastustamattomasti maalintekoon London pakki Brady Austinin jäätyä telineisiin ihmettelemään. Kolisuttelivat vielä ennen erän loppua kehikkoakin, joten todellinen vastakohtien erä. London oli pelillisesti selvästi parempi, mutta Val-d'Or hoiti tulospuolen. Erän koomisin tilanne nähtiin Val-d'Orin ylivoiman aikana, jolloin Bibeaulle meinasi käydä kylmät. Aloitus oli hyökkäyspäässä, eikä ollut lainkaan keskittynyt peliin, jonka seurauksena Austinin maalia kohti kimmonnut purkukiekko meinasi yllättää. Viime hetkellä laski katseensa ja kerkesi laittamaan lapaa väliin, muuten kiekko olisi lirahtanut luistinten välistä maaliin.

Toinen erä oli jo selvästi tasaisempi vaikka London hallitsevampana osapuolena jatkoikin. Pelin tempo ja vauhti kuitenkin putosivat ensimmäisestä, mikä helpotti Val-d'Orin työtä. Sama tehottuus ja rikkonaisuus jatkui kolmannenkin. Val-d'Or tukki maalinedustan ja keskustan, peitti vaarallisimmat laukaisusektorit, ajoit pelin kulmiin jne. todella kompaktia ja uhrautuvaa tiiviiden viisikoiden pelaamista, jonka viimeisenä lukkona hääri kuuma Bibeau. Aina ei tiennyt missä kiekko oli, mutta hyvällä veskarilla on monesti tuuriakin mukanaan.

Tavallaan ottelu tiivistyi eturivin Max Domi&Bo Horvat vs. Anthony Mantha "taisteluun". Manthalla ei ollut montaa tilannetta, mutta niin vain teki ratkaisevan osuman kliinisellä viimeistelyllä. Domi rakensi yksilöosaamisellaan itselleen paikan jos toisenkin, mutta järjestäen vedot viuhuivat ohi maalin. Lopulta haki turhautuneena täysin toivottomia ja pakotettuja ratkaisuja, mistä ei iloa ollut. Horvatkin hukkasi useamman paikan aina rankkarista lähtien, joten ei mikään nappimatsi kummaltakaan.

Londonin touhu näytti ylipäätään hyvin samanlaiselta, mitä se on oikeastaan koko kauden ollut. Taitava ja nopea joukkue kykenee hallitsemaan otteluita, mutta pelaamisesta puuttuu tarvittava röyhkeys, suoraviivaisuus ja jopa pelirohkeus. Oman ratkaisun sijaan haetaan syöttöä kaverille tai sitten lauotaan luokattomasti päin pleksejä. Puolustussuuntaan joukkueen tekeminen näytti aiempaa paremmalta ja järkevämmältä, mutta sortuivat yhä edelleen liikoihin virheisiin, mistä syntyi useita paikkoja näitä kytänneelle Val-d'Orille, jotka saivat pelin painopisteestä ja laukausmäärästään huolimatta aivan liikaa laadukkaita maalipaikkoja. Stolarz oli mies paikallaan pitäen Londonin mukana touhussa. Tästä ei homma jäänyt kiinni, mutta ei tuo joukkue kokonaisuutena vain vakuuttanut. Paljon pitää tapahtua, mikäli mielivät turnauksen voittaa.

Val-d'Orillekin on pitkä ja raskas turnaus edessä, mikäli aikovat olla jokaisessa ottelussa yhtä ottavana osapuolena, mitä viime yönä. Tietysti pelataan sarjojen sijaan yksittäisiä otteluita, mutta välillä näiden olisi hyvä päästä hallitsemaankin kenttätapahtumia ja saada maalipaikkasuhdetta viime yötä paremmaksi. Joukkueen pelaamisen rakenne on kuitenkin selvästi Londonia edellä, eikä tuolla suorittamisella sopivan onnen jatkuessa ole mitenkään mahdoton turnausta viedä. Ylivoimapeliään voisivat tietysti terästää.

Illalla sitten 23:00 alkaen Edmonton vs. Guelph
 

Zborik_

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jääkiekko
WHL Bantam Draft 2014 - joukkuearviot

Eager on kirjoittanut todella hienoja kirjoituksia CHL:stä, joista täytyy ensinnäkin kiittää! Itselläni jää juniorisarjojen seuraaminen lähinnä Suomen A-, B-, ja C-junnuihin, joten on hienoa että joku kirjoittaa myös Kanadan junnusarjoista. Nyt ajattelin itse kirjoittaa arviot WHL Bantam Draftista joukkueittain. Tuli itse asiassa kuitenkin seurattua 1999 syntyneiden ikäluokkaa Länsi-Kanadassa erittäin tarkkaan kauden aikana ja katsottua joitain matseja. Joukossa on kuitenkin paljon tulevia WHL-pelaajia ja mahdollisia tähtiä, niin liigan tulevaisuuden näkymät kiinnostaa ehdottomasti. Linkit Eliteprospectsiin, jossa on kaikki varaukset kyseiseltä joukkueelta. Seuraava osa, jossa on loput joukkueet tulee tänään tai huomenna.

Brandon Wheat Kings

Brandon varasi koko draftin ensimmäisenä taitavan ja isokokoisen sentterin Stelio Mattheosin. Myös puolustajat Ian Mitchell ja Jarrod Gourley ovat laatupelaajia, jotka osaavat liikuttaa kiekkoa. Sentteri Connor Gutenberg on hyvä lisä viidenneltä kierrokselta, Brandonin omia poikia. Leif Mattsonin osakkeet laskivat läpi kauden, mutta 8. kierroksen varauksella on potentiaalia.

Calgary Hitmen

Hitmen varasi ensimmäisillä kahdella vuorollaan sentteri Mark Kastelicin Phoenixin juniorijoukkueesta sekä kakkoskierroksella sentteri/laituri Matt Dorseyn, molemmat ovat jenkkejä. Muutoin ok draft, fyysinen maalintekijä Markus Boguslavsky ja taitava, hyvin liikkuva puolustaja Troy Dudley hyviä varauksia neloskierrokselta.

Edmonton Oil Kings

Taitava laitahyökkääjä Kobe Mohr meni yllättäen ykköskierroksella. Edmontonilainen puolustaja Brayden Gorda hyvä varaus kakkoskierroksella, kuten taitava Jaedon Kalupar kolmoskierroksella. Paljon riippuu draftin onnistuminen loppukierrosten varauksista, joista itse en ole vakuuttunut.

Everett Silvertips

Vaikka Everettin puolet varauksista oli yhdysvaltalaisia, niin loistavaa puolustajaa Matt Andersonia lukuun ottamatta nämä vaikuttavat vähän toivotaan toivotaan -varauksilta. Jantzen Leslie on loistava kahden suunnan puolustaja, ykköskierroksen varaus. Myös kakkoskierroksen varaukset, oikeaa laitaa pelaavat hyökkääjät Bryce Kindopp ja Nick Henry ovat vahvoja varauksia, molemmat osaavat tehdä maaleja.

Kamloops Blazers

Ykköskierroksen alussa varattu Nolan Kneen saattaa hyvin olla tuleva franchise-puolustaja. Loistavasti liikkuva pakki avaa peliä hyvin ja laukoo lujaa. Myös puolustaja Conner McDonald on hyvä varaus, hän pelaa vankkaa kahden suunnan peliä. Kolmoskierroksella varattu sentteri Erik Miller pelasi loistavan kauden Albertan Bantam-sarjassa. Kneen ja McDonald ovat todennäköisesti tulevia top 4 -pakkeja WHL:ssä.

Kelowna Rockets

Kelownan draftia voi kuvailla parhaiten yhdellä sanalla: erinomainen. Jonathan Smart on hyvä puolustaja ykköskierrokselta ja seuraavat varaukset olivat fyysinen ja taitava hyökkääjä Cooper Haar Los Angelesistä sekä Jordan Sandhu Seafairin Bantam-joukkueesta. Puolustaja Nicholas Nordstrom saattaa olla koko draftin parhaita ryöstöjä, hänet varattiin vasta kymmenennellä kierroksella. Myös hyökkääjä Jacob Kennedy on hyvä varaus South Deltasta.

Kootenay Ice

Griffin Mendel kärsi paljon loukkaantumisista, mutta puolustaja meni kuitenkin ykköskierroksella. Max Pattersson on loistava laitahyökkääjä Kamloopsista, jolla on kokoa ja taitoa. Myös viidennellä kierroksella Kootenayn varaama Linden Babcock on hyvä kahden suunnan hyökkääjä. Ice varasi ainoastaan kanadalaisia pelaajia.

Lethbridge Hurricanes

Lethtbridge onnistui kenties parhaiten kaikista joukkueista. Jordan Bellerive on loistava voimahyökkääjä kakkosvuorolla ja puolustajat Ethan King, Nicholas Watson, Koletrane Wilson sekä Ayden Roche-Setoguchi potentiaalisia WHL-pelaajia kahden, kolmen vuoden sisällä. King ja Wilson ovat fyysisiä, Watson ja Roche-Setoguchi puolestaan taitavia kiekolla. Lisäksi sentteri Zane Franklin on kenties draftin paras maalintekijä. Loistava draft Hurricanesilta.

Medicine Hat Tigers

Ok draft Hat Tigersilta. James Hamblin on melko hyvä pelaaja ykköskierroksella, joskin hän on pienikokoinen eikä paras fyysisissä väännöissä. POE:n joukkueesta varattu pakki Nicholas Doyle ja hyökkääjä Tyler Preziuso Burnabysta loistavia varauksia kolmannella kierroksella. Muuten olivat aika harmaata massaa Medicinen varaukset tällä kertaa.

Moose Jaw Warriors

Joshua Brook Notre Damesta, Marcus Kichton Spruce Grovesta ja Brandon Armstrong Okanaganista ovat erinomaisia varauksia. Armstrong on erityisen mielenkiintoinen pelaaja, sillä hänellä on erittäin hyvä laukaus ja pelaa fyysistä peliä. Brook varattiin neljäntenä ja pelannee jo vuoden päästä WHL:ssä. Jenkkihyökkääjät Braden Watts ja Patrick Rush ovat hyviä hakuja kolmannelta ja yhdeksänneltä kierrokselta.

Portland Winterhawks

Portland varasi ykköskierroksella Manitobasta kotoisin olevan sentterin Cody Glassin, joka dominoi Winnipegin Bantam-sarjassa. Winterhawks varasi myös kolme yhdysvaltalaista hyökkääjää: Brandon McManusin, Scott Reedyn ja Cole Guttmanin. Mikäli nämä pelaajat saapuvat Portlandiin jossain vaiheessa, he voivat olla merkittäviä vahvistuksia heti ensimmäisillä kausillaan WHL:ssä.
 

Eager

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flyers, Eagles, HPK ja Barça
Guelph päihitti Edmontonin 5-2.

Edmonton tuli otteluun hyvällä sykkeellä ja olivat ensimmäiset minuutit hallitsevampi, jonka jälkeen ottelu tasoittui ja Guelphkin pääsi mukaan. Fyysisyyttä oli myös mukavasti, joka johti turnauksen ensimmäiseen tappeluunkin Orbanin ja Horvatin välillä. Erän loppua kohden pelin intensiteetti ja tempo hieman laskivat ja jotenkin sitä sytyttää avausosumaa alkoi kaipaamaan. Tuo tulikin viime sekunneilla Rychelin rykäistyä ylivoimalla Jarryn reboundin läheltä ylös.

Toinen erä ei alkanut Guelphin kannalta kovinkaan hyvin. Samuelssonin löysä rystyheitto kohti etukulmaa lirahti Nicholsille luvattoman heikosti. Tilanne tietysti lähti Harpurin harhasyötöstä, jolle sattui vastaavia useampiakin, mutteivat tuollaiset löysät kaaliperhoset saa vain upota. Heti seuraavassa vaihdossa Edmonton teki vähän komeamman. Nopea rintamahyökkäys, jossa Lazar tarjoili komean poikkikentän passin takatolpalle nousseelle puolustaja Sautnerille, joka pääsi jatkamaan puolityhjään ryssään. Hetki tästä kolisuttelivat vielä ylivoimalla kehikkoa, joten erän alku oli kaikin puolin Edmontonin. Guelph sai tärkeän kavennuksen onnekkaan YV-osuman myötä. Mads Ellerin maalin takaa lähettämä purkukiekko osui tämän näkökentän ulkopuolelta tilanteeseen liukuneen Rychelin pakaraan ja siitä verkon perukoille Jarryn oltua vielä edellisen mylläkän jäljiltä poissa valmiudesta. Tuon myötä Edmontonin paras isku tasoittui ja lopulta Guelph siirtyi nopean pelin käännön seurauksena uudestaan johtoon Brock McGinnin tyylikkäällä sivalluksella yläkulmaan.

Edmonton ei saanut enää kolmanteen samanlaista energistä starttia vaan Guelph onnistui tukkimaan keskikaistan ja työntämään pelin kohti kulmia. Edmontonin yrittäessä hieman riskilläkin Guelph pääsi sitten kääntämään peliä ja Bertuzzi sivalsi pari komeaa rannaria sisään. Molemmissa Edmontonin puolustus valui liikaa antaen tälle tilaa nousta ja laukoa, jonka sitten käytti hyväkseen.

Guelph oli odotetun vahva. Jälleen kerran vakuuttavaa neljän ketjun ja kolmen parin peliä, jossa jokainen täytti ruutunsa. Pelaavat vain todella tiiviisti ja aktiivisesti viisikkoina molempiin suuntiin ja saa nyt nähdä löytyykö tälle koneella pysäyttäjää? Huonona puolena pitää tietysti mainita maalivahti Nichols, jolle lirahti yksi täysin ilmainen ja muutenkin oli jatkuvasti sellaista epävarmaa touhua. Onnistui kyllä torjumaan kiekot, mutta torjunnat olivat holtittomia eikä pystynyt juurikaan kontrolloimaan irtokiekkoja. Guelphin viisikot miehittävät maalinedustan vahvasti, eikä Edmonton päässyt näitä hyödyntämään, mutta kyllähän Nichols on joukkueensa heikoin lenkki.

Maalintekijät McGinn, Bertuzzi ja Rychel on tietysti helppo poimia esiin, mutta kyllähän tuo oli taas kerran koko joukkueen voitto. Tasaisen vahvaa suorittamista, mitä nyt Nichols omat steppailunsa teki. Tämäkin suoritti riittävällä tasolla.

Edmontonkaan ei ollut huono, mutta tehokkuus ei ollut ihan toivotulla tasolla. Olisin odottanut isokokoiselta joukkueelta vahvempaa panosta Guelphin maalin edustalla, missä ovat yleensä todella vahvoja, mutta eivät saaneet oikein mitään aikaiseksi Nicholsin pomputteluista huolimatta. Guelphin osumissa puolustajat valuivat monesti aivan liikaa antaen kaiken ajan ja tilan laukauksille, mitä pitää ihmetellä. Tristan Jarry pelasi lukemista huolimatta hyvän pelin, mutta miehen suurin heikkous on juurikin noissa yläkulmissa. Ei ole mikään pieni kassari, muttei ihan sieltä suurimmastakaan päästä ja kun pelaa vähän matalassa perusasennossa, niin ylös vain jää sitä tilaa, jonka Guelph hyödynsi lähes maksimaalisesti.

Oil Kingseistä pidin eniten Edgars Kuldan pelaamisesta, joka oli vain vahva.

Haluaisin nähdä tämän parin vielä uudemmankin kerran, sillä uskon Edmontonin pystyvän parempaankin, jolloin voitaisiin nähdä todella herkullinen trilleri.
 
Viimeksi muokattu:

Eager

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flyers, Eagles, HPK ja Barça
Edmonton nappasi su-ma yönä avausvoittonsa Londonin kustannuksella 5-2 lukemin.

Ensimmäinen erä alkoi vauhdikkaasti ja kaikesta näki, ettei kumpikaan joukkueista kaivannut turnauksen toista tappiotaan. Paikkoja ei syntynyt hirveästi, mutta pelissä oli hyvää sykettä ja fyysisyyttä. Lopulta sitten Edmonton pääsi hyödyntämään Londonin puolustusvirheen. Reid Petryk oli keskellä hyökkäysaluetta luvattoman vapaana, Lazar löysi miehen ja suoraan syötöstä kunnon pommi yläriman alle. Londonin paras paikka syntyi kun Ryan Rupertia rikottiin läpiajossa ja pääsi yrittämään rankkaria siinä epäonnistuen.

Londonin taivaalle kertyi lisää tummia pilviä kun Edgars Kulda pääsi purjehtimaan pitkin kunniakujaa päättäen reissunsa komeaan laukaukseen. Alivoiman päätyttyä vastahyökkäykseen, eikä ketään tuntunut kiinnostavan miehen estäminen. Lopulta Londonkin sai ensimmäisen osumansa. Nopean vastahyökkäyksen päätteeksi Edmontonin viisikon oltua sekaisin pelasivat laukaisupaikan Alex Bassolle, jonka veto lirahti helponlaisesti Jarrylle. Ilo jäi kuitenkin lyhyeksi mahtavan ottelun pelanneen Edgars Kuldan vietyä toisellaan Edmontonin uudestaan kahden maalin johtoon. Pääsi kenenkään estelemättä hakkaamaan maalinkulmalla reboundia sisään ja kolmannella yrittämällä se menikin.

Kolmanteen London valmennus teki mitä odottaa sopi ja hakivat herättelyä Stolarzin vaihtuessa Pattersoniin. London löysi kyllä taistelutahtoa ja energiaa, mutta ongelmat pysyivät. Tehottomuus vaivasi maalipaikoissa ja virheet puolustussuuntaan jatkuivat. Yhden tällaisen seurauksena sisupussi Bertolucci kävi iskemässä nopean pelin käännön päätteeksi, tarkan vedon tolpan juureen. London kavensi erän puolessa välissä hyvän pyörityksen päätteeksi Mermisin iskettyä Jarryn reboundin sisään. Halliin ja otteluun syntyi hetkeksi eloa, mutta Edmonton kykeni varsin hyvin jäädyttämään peliä. Lopulta ottelu ratkesi turhautuneen McCarronin ajattelemattomaan kakkoseen, jonka aikana Oil Kings iski Bertoluccin toimesta naulan arkkuun.

Vaikka "asiantuntijat" maalivahteja osoittelivatkin, niin ei London näihin kaatunut, vaan heikkoon viisikkopuolustamiseen. Ensimmäisessä täysin vapaa mies loistavalla laukaisusektorilla, jolle vielä pystyttiin kiekko toimittamaan. Toisessa Kulda pääsi kunniakujaa pitkin loistavalle paikalle, kolmannessa sama mies sai kenenkään estämättä sohia kiekkoa sisään kunnes siinä onnistui, neljännessä Mermis olisi varmasti valunut maaliin asti, ellei Bertolucci oli päässyt mielestään haluamaansa paikkaan ja laukonut kiekkoa sisään, eikä kyennyt edes blokkaamaan vetoa, viides oli sitten ylivoimaosuma, jossa maalin edustaa puolustettiin vähän niin ja näin. Eivät Stolarz tai Patterson kyenneet tarjoamaan, mitään maagisuutta, mutta on jotenkin sokeaa osoitella pelkästään näitä, mikäli viisikko edessä vuotaa tuon tuosta. Hyökkäyssuuntaan ovat olleet ihmeen tehottomia molemmissa otteluissa. Jos eivät rankkaritkaan uppoa, eikä YV toimi, niin tulos on mitä se on.

Edmonton sen sijaan otti opikseen Guelph-pelistä eivätkä enää tarjonneet vapaita laukaisupaikkoja vaan puolustaminen omalla alueella oli huomattavasti aktiivisempaa ja ärhäkämpää, minkä myötä Jarry pääsi helpommalla kun ei jatkuvasti tullut vetoja yläkulmiin hyviltä sektoreilta omien pakkien tarjotessa vielä maskia päälle.

-----------------------------

Viime yönä Guelph jatkoi jyräämistään Val-d'Orin kaaduttua 6-3 lukemin.

Ratkaisun makua oli heti ilmassa kun Guelph aloitti tapojensa mukaan ryminällä ja siirtyivät reilussa viidessä minuutissa 3-0 johtoon.

Ensimmäinen osuma oli oikein kunnon hassuttelu, jossa Val-d'Orin viisikko pilkottiin Guelphin ykkösen toimesta atomeiksi luvattoman helposti ja lopulta Kerby Rychel pääsi siirtämään kiekon tyhjään rysään. Toisessa Zach Mitchell näytti laukomisen mallia terävällä yläkulmasivalluksellaan puolustaja Gelinasin pelattua tilanteen löysästi epäonnistuen peittämään vetoa. 3-0, Dickinson nousi estelyistä ja roikkujista huolimatta keskelle vetosektoriin ja maalihan siitä, jonka jälkeen Val-d'Or oli pakotettu aikalisään. Tuumaustauosta oli apua ja saivat hitusen ryhtiä touhuunsa, mutta eivät päässeet missään vaiheessa kuskin paikalle.

Sama laulu jatkui toisessakin eli Guelph kontrolloin tilanteita Val-d'Orin oltua ratkaisevat potkut perässä. Lopulta tuo kostautui Pius Suterin päästyä törkkäämään kiekon maalin kulmalta sisään pidemmän pyörityksen päätteeksi. Randy Cazzola herätti vielä eloa komealla YV-osumallaan ja hetki kun tästä Timotej Sille toi joukkueen jo parin maalin päähän Guelphin puolustuksen säädettyä omiaan, heräsi ajatus, josko saisivat vielä pelin aikaiseksi? Guelphin ykkönen kävi kuitenkin kuittaamassa nopeasti toisella klaputteluosumallaan. Tällä kertaa Robby Fabbri pääsi siirtämään kiekon tyhjään rysään. Tyler Bertuzzi päästettiin vielä hakkaamaan rebound sisään muutama sekunti ennen erän loppua, joka viimeistään katkaisi kamelilta selän. Tässä vaiheessa suuntasin takaisin nukkumaan, joten kolmannesta ei ole havaintoja. Val-d'Or näyttäisi saaneen lohtumaalin ylivoimalla, mutta eipä sen enempää.

Ottelun suuri kuva oli, ettei Val-d'Or kyennyt vastaamaan Guelphin jalka ja pelinopeuteen vaan olivat jatkuvasti vaikeuksissa ja tilanteista myöhässä. Jo Londonia vastaan oli samanlaista ongelmaa ilmassa, mutta Knightsien tehottomuus piti huolen, ettei tuosta seurannut suurempaa huolta.

Guelphin osalta homma sujui ja sylinterit jauhoivat neljän ketjun voimin. Ainoastaan ylivoima jätti toivomaan parempaa. Saivat Val-d'Orin pelätyn ykkösen täysin nollatekijäksi omalla aktiivisuudellaan ja nopeudellaan, jonka myötä isokokoinen ja taitava ketju ei päässyt missään vaiheessa pyörittämään peliä omalle mukavuusalueelleen vaan joutuivat katselemaan osumia omaan päätyyn.

------------------------------

Guelph varmisti toisella voitollaan paikkansa sunnuntain finaalissa. Val-d'Or ja Edmonton ratkaisevat ensi yönä toisen sijan kohtalon. Londonin hävitessä alkusarjan päätöspelinsä Guelphille tuolla ei ole vaihtoetua suurempaa merkitystä, mutta näiden voittaessa Edmonton vs. Val-d'Or -ottelun häviäjä joutuu tie-breakeriin Knightseja vastaan.

------------------------------

Niin ja Zborik_lle kiitosta Bantam Draftin läpikäymisestä. Bantam ikäisiä ei tule seurattua käytännössä lainkaan, joten mukavahan näistä on havaintoja lukea.
 

Eager

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flyers, Eagles, HPK ja Barça
Val-d'Or otti viime yönä melkoisen kenttätapahtumien vastaisen urakkavoiton Edmontonista.

Ensimmäinen erä lähti käyntiin varovaisissa ja tarkkailevissa merkeissä. Hiljakseen Edmonton nousi aktiivisuudellaan kuskin paikalle ja pian johtoonkin. Lazar tarjoili maalin takaa komean passin Petrykille, joka veivasi tasapainonsa menettämisestä huolimatta tyylikkään osuman. Val-d'Orilta kehnoa puolustamista. Lazarin kimpussa oli kaksi miestä, joista kumpikaan ei toiminut sen aktiivisemmin ja maalinedustalla olivat Petrykia sen kuuluisan potkun perässä. Hetki tästä ja Oil Kingsit siirtyivät ylivoimalla 2-0 johtoon. Tuntui jo, että pitkästä yhtäjaksoisesta pyörityksestä huolimatta eivät saisi kummempia aikaan liian hitaan kiekon liikuttamisen johdosta, mutta sitten tulikin pari nopeaa siirtoa väsynyttä nelikkoa vastan ja Lazar pääsi iskemään vapaasti maalinedestä. Edmontonin hallinta jatkui ja ainoastaan Bibeaun komeat pelastukset ja heikot viimeistelyt pitivät pelin kahdessa osumassa.

No kävi kuten monesti aiemminkin eli Val-d'Or kykeni iskemään harvoista paikoistaan hyödyntäen Edmontonin epäonnistuneen avauspelaamisen. Ryan Graves nappasi kiekon sinisellä, otti pari potkua lähemmäs maalia ja tykitti ylös. Saattoi ottaa pientä kimmoketta, sillä olisihan Jarry tuon saanut torjuakin. Olivat näin pelissä täysin mukana ja saivat viimeisille minuuteille erän ensimmäiset pyörityksensä eikä se tasoitus kaukana käynyt. Pelitapahtumiin nähden Val-d’Orille aivan loistava erä.

Edmonton tuli toiseen periodiin ryhdistäytyen, ottivat hallinnan ja veivät jälleen pelin painopisteen Val-d'Orin päätyyn, mutta maalipaikat eivät kelvanneet. Lopulta kesken ylivoimapyörityksensä sähelsivät Poudrierin läpi, joka kykeni liruttamaan kiekon pieneen kulmaan ajautumisesta huolimatta Jarryn taakse. Erän loppu sujui tuttuun tapaan. Edmonton painoi päälle, mutta Val-d'Or ja Bibeau kestivät.

Edmonton jatkoi vahvaa pelaamistaan ja lopulta Samuelsson kykeni Brett Pollockin tarjoilusta ohittamaan Bibeaun, Maalin jälkeen Edmonton jatkoi pelin kontrolloimista, luoden silloin tällöin hyviä paikkoja, eikä Val-d'Or tuntunut saavan kiriään aikaiseksi. No lopulta se maali sitten tuli joukkueen erän toisesta laukauksesta kohti maalia. Reinhart sähläsi kulmassa kiekon purussaan, Mantha sai karkin, käänsi nopeasti keskelle, jossa Marcotte&Henley kaksikko hyödynsi Oil Kings viisikon sekavuuden siirtäen lätyn maaliin. Ei osuma mennyt Tristan Jarryn piikkiin, mutta aiempien osumien tavoin ei kyennyt nousemaan suureksi ja tekemään merkittävää torjuntaa, joita Bibeau esitti tuon tuosta toisessa päässä pitäen joukkueensa mukana pelissä. Edmonton tuli vielä viimeiset minuutit kovaa, mutta kuuluihan se ottelun kuvaan, että OT kutsui.

OT alkoi vauhdikkaasi Petrykin kolisuteltua tolppaa heti ensimmäisessä vaihdossa. Edmonton otti jälleen ohjat haltuunsa, vyöryttäen hyökkäyksiä tuon tuosta mutta Val-d'Or roikkui mukana. Saivat erän loppupuolta kohden muutamia omiakin pyörityksiään ja lopulta toisen OT-erän alussa tuli loistava paikka iskeä. Oil Kingsien hyökkäypään harhasyötön päätteeksi Anthony Richard ilmaiseksi läpi ja Jarryn patjojen alta kiekko sisään.

Vääryydestä puhuminen on väärä sana, sillä tehokkuus ja maalivahtipeli näyttelevät merkittävää osaa jääkiekko-ottelun voittamisessa, mutta olihan Edmonton pelillisesti niin paljon parempi ja dominoivampi, että aika käsittämättömältä tuo tulos tuntuu. Enkä puhu vain kiekon hallinnasta ja laukausmääristä vaan laadukkaiden maalipaikkojenkin määrä oli järkyttävästi suurempi. Val-d'Or roikkui läpi matsin löysässä hirressä pelastuen milloin milläkin tavalla onnistuen iskemään muutamista paikoistaan hurjalla tehokkuudella/Tristan Jarryn keskinkertaisuudella.

Saa nyt nähdä koituiko tappio Edmontonille kovinkin merkittäväksi? Mikäli London onnistuisi voittamaan ensi yönä ilman panoksia pelaavan Guelphin, niin joutuvat pelaamaan näitä vastaan torstain tie-breakerissa, sillä 3. ja 4. sijaa ei ratkaista keskinäisen ottelun perusteella vaan ainoastaan voitto-tappio sarakkeella on merkitystä. Edmonton päätyi saldoon 1-2 johon Londonilla on sauma nousta voittamalla Guelph. Tie-breakerin jälkeen olisi sitten välierä perjantaina ja finaali lauantaina eli Edmonton joutuisi nappaamaan kolme voittoa kolmeen päivään, mikäli mestaruutta mielivät. Edellinen joukkue, joka tähän urotekoon pystyi, oli Windsor Spitfires keväällä 2009.

Sanon tämän siksi, että näen Edmontonin olevan näistä kolmesta se kovin haaste Guelphille. Val-d'Orilla on tuo puolustusmuurinsa, joka voi tietysti sopivalla tuurilla ja tähtien asennolla toimiakin, mutta tiedä sitten kun Guelphilla olisi lepoetukin puolellaan. London on puolestaan sen verran sekaisin, etten usko joukkueen pystyvän pelaamaan neljää voitakasta ottelua perätysten, mitä siis näiltä tällä hetkellä vaadittaisiin, vieläpä neljään päivään. Yksittäisen ottelun voivat vielä voittaa varsinkin kun Guelph lähtee ensi yöhön ilman omaa panostaan finaalipaikan ollessa jo taskussa.

Mainitaan nyt sekin, että Val-d'Or koki Guelphia vastaan tappion lisäksi kovan menetyksen kun joukkueen kärkipakki Guillaume Gelinas hajotti polvensa Chad Baumanin kolmannen erän tökeröstä polvitaklauksesta. Kävi Edmonton pelin lämmittelyissä kokeilemassa, mutta ottelun aikana esitetyistä klipeistä näki, ettei jalka todellakaan ollut kunnossa, joten kauden pitäisi kaiken järjen mukaan olla paketissa.
 

Eager

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flyers, Eagles, HPK ja Barça
Alkusarjan päätöspelissä Guelph ei antanut mahdollisuuksia Londonille vaan veivät voiton 7-2 lukemin.

Guelph siirtyi avauserässä johtoon jotenkin Londonin ongelmia kuvastaneella tavalla. Kiekko viivasta syvään, aktiviinen paine pakkiin kahdella miehellä (Dickinson&McGinn), riisto, nopea siirto maalin takana karvaajien kesken, tarjoilu kolmannelle miehelle (Kosmachuk) maalin eteen, joka laukoi kenenkään estelemättä suoraan syötöstä kiekon maali. Tuokin meni vielä sopivasti jostain poikittaisliikkeessä olleen Stolarzin patjojen välistä, joten kaikkine löysine pelaamisineen ja virheineen Londonin touhu pähkinänkuoressa. Heti seuraavassa vaihdossa London sai Guelph puolustuksen hetkellisen herpaantumisen johdosta avoimen paikan pelatuksi Yakimowiczille, mutta ei maistunut.

Sitten nähtiin vähän ikävämpää Zach Mitchellin yritettyä saada ohi menevää taklaustaan osumaan, jonka seurauksena polvi osui suoraan Dakota Mermisin polveen ja Mitchell ulos ottelusta. London ei saanut suurempia aikaan tuota seuranneella ylivoimalla, mutta Guelph iski heti perään omallaan nopean kiekon siirtämisen päätteeksi Scott Komachukille ottelun toinen. Erän lopulla Londonin ylivoima toimi jo huomattavasti paremmin Brett Welychkan päästyä siirtämään kiekon puolityhjään rysään ja toivoa ilmaan.

Guelph siirtyi 3-1 johtoon toisen erän alun ylivoimallaan Tyler Bertuzzin ohi menneen vedon kimmottua päädystä takaisin maalille ja lopulta Stolarzin edellisen torjunnan ylipelaamisen myötä vasta maalilleen takaisin liukuneen Stolarzin patjasta maaliin. Ennen tuota Stolarz oli juuri tehnyt ottelun parhaan pelastuksensa komealla tuplatorjunnalla, mutta nopeasti ne tilanteet vaihtuvat ja lähtivät hakemaan herättelyä maalivahdin vaihdolla.

London sai kaipaamansa kavennuksen Josh Anderssonin iskettyä Nicholsin reboundin läheltä ylös. Olihan näillä muutama paikka tasoitukseenkin, mutta Guelph kykeni pitämään tilanteen käsissään. Erän lopulla sitten Bertuzzi kävi iskemässä ratkaisevan tuntuisesti 4-2:n. Ennen tuota kaveri ehti keräämään London yleisön vihat niskaansa maattuaan ja elehdittyään ehkä hiukan turhan pitkään ja teatraalisesti Zadorovin polvikontaktiin johtaneen taklauksen jäljiltä, josta eivät kuitenkaan tuominneet kampituskakkosta suurempaa. Ehti takaisin jäälle vielä tuota seuranneen 2 minuutin YV:n aikana, millä siis keräsi yleisön raivot niskaansa, kun mitään ei ollutkaan hajonnut. Kliimaksina sitten kesken buuausten räpäytti kiekon tyylikkäästi Pattersonin taakse.

Ratkaisun makua oli viimeistään ilmassa Dickinsonin iskettyä kolmannen alun ylivoimalla Guelphin 5-2 johtoon. London yritti tuonkin jälkeen, mutta tutun tehotontahan se oli ja loppua kohden alkoi uskokin loppumaan. Riskien oton myötä Guelph pääsi vielä komistamaan lukemia parin osuman myötä ja Londonin vaikea kausi näki päätöksensä.

Guelph iski tehokkaasti läpi ottelun Londonin Akilleen kantapääksi osoittautuneeseen puolustukseen, joka ei vain kestänyt saamaansa painetta. Kun olivat vielä maalipaikoissa tehokkaampia, avainpelaajat kuumempia, niin peli oli mitä se oli.

-----------------------

Viime yön välierä Val-d'Orin ja Edmontonin välillä venähti aina kolmanteen jatkoerään asti, ennen kuin ratkaisu nähtiin ja Oil Kings jatkoi tietään kohti finaaleja. Kaikin puolin timanttinen ottelu.

Val-d'Or sai unelma-alun siirryttyään johtoon heti toisella minuutilla. Edmonton viisikko avautui käsittämättömän helposti Beuregardin tarjoiltua nousunsa päätteeksi kulmasta poikkisyötön takaviistoon, joka löysi Pietroniron, jolta tarkka veto Jarryn hanskakäden yläkulmaan.

Edmonton tuli tasoihin erän puolessa välissä Reinhartin kuljetettua kiekon ylös ja jatkettua kulmaan vääntämään. Liekö tuo sitten sekoittanut miesvartiointia, mutta Mads Eller oli jätetty vaaralliselle sektroille aivan liian vapaaksi ja pääsikin nakuttamaan kulmasta tulleen tarjoilun sisään. Kokonaisuutena erä erosi joukkueiden välisestä alkusarja kohtaamisesta paljon Val-d'Orin oltua vahvan erän alun myötä hyvin mukana pelitapahtumissa kyeten luomaan maalipaikkoja siinä missä Edmontonkin.

Val-d'Or aloitti myös toisen erän vahvasti ja saivat pariin ensimmäiseen minuuttiin useamman hyvän paikan, ennen Edmontonin ryhdistymistä. Tuon jälkeen ote alkoi siirtymään Oil Kingsien suuntaan, eivätkä asiaa auttanee Val-d'Orin keräämät rangaistukset, joiden aikana Länsi-Kanadan pojat iskivät kahteen otteeseen. Ensin pelasivat nätillä kuviolla maskimies Mitch Morozille vetopaikan neliön keskelle, eikä tämä epäonnistunut. Toinen osuma syntyi epäonnistuneen purun edesauttamalla, jonka avulla Petryk-Kulda kaksikko pääsi hyökkäyspäässä ilmaiseen 2vs1 tilanteeseen, mitä eivät jättäneet hyödyntämättä Kuldan iskettyä turnauksen kolmannen maalinsa.

1-3 osuman jälkeen ote oli vahvasti Edmontonilla näiden vyörytettyä tilanteita tasaisesti Val-d'Orin päätyyn näiden hyökkäyspelaamisen jäätyä käytännössä olemattomiin. Sitten tuli Tristan Jarryn vuoro lahjoittaa helppo osuma. Randy Cazzola nousi Edmontonin hyvän pyörityksen jälkeen vastahyökkäykseen. Sinisen ylitettyään 1vs1 tilanteessa veto pakin jaloista kohti maalia, mikä lirahti Jarryn kainalosta etukulman puolelta sisään ja Val-d'Or oli jälleen pelissä mukana.

Kolmas erä oli, kuten yhden maalin ottelulta pelissä olleilla panoksilla odottaa sopi, tiukkaa ja tasaista vääntöä ilman mahdottomia riskejä. Pitkään näytti, että Edmonton onnistuu johtonsa säilyttämään, mutta niin vain tasoitus näki päivänvalon. Viimeisellä minuutilla aloitusvoitto hyökkäyspäässä, kiekko viivaan Gelinasille, jonka veto upposi kaiken massan läpi maaliin.

Gelinasille pitää antaa kredittiä. Liikkeestä ja ilmeistä näki, ettei ollut helppoa, mutta niin vain pieni sisupussi väänsi upean ottelun. Harmi, ettei ole tuon suurempi, eikä liikekään ole mitenkään säkenöivää, sillä muut ominaisuudet ovat ehdotonta NHL-materiaalia.

Sama taistelu jatkui läpi jatkoerän. Val-d'Or aloitti jälleen pirteästi Edmontonin ottaessa aina vain voimakkaammin tilannetta haltuunsa, mitä pidemmälle erä eteni. Ratkaisua ei nähty vaan sama vääntö jatkui myös toisen jatkoerän verran, kunnes kolmannen alussa nähtiin ratkaisu. Curtis Lazar ohjasi Cody Corbetin viivavedon sisään ja historian pisin Memorial Cup ottelu oli siinä. Voisi tietysti luulla kolmanteen jatkoerään asti venyneen ottelun olleen tylsää ja varovaista kyttäilyä, missä maalipaikat olivat kortilla, mutta näin ei ollut. Hyvä ja viihdyttävä kiekko jatkui jatkoerissäkin, mutta maalivahtien vahvat torjunnat ja molemmin puoliset ratkaisupaikkojen jäätymiset pitkittivät ratkaisua.

Val-d'Oria jos nopeasti summaa, niin kykenivät pelaamaan parhaan ottelunsa tärkeimmässä paikassa, mikä ei vain tällä kertaa riittänyt. Paikkoja oli näilläkin ihan riittämiin, mutta marginaalit menivät nyt näin. Olivat kuitenkin CHL-kevään valopilkku vahvalla viisikkopelaamisellaan ja ratkaisupaikkojen venymisillään.

------------------

Tulevassa finaalissa ovat vastakkain Guelph ja Edmonton. Tuli näköjään sekoiltua tuon ohjelman kanssa eli ottelua ei pelata tulevana yönä vaan sunnuntai-illasta klo 23:00 alkaen. Alkuun on tietysti seremoniaa jos toista eli lähempänä puolta kiekko vasta tippuu jäähän.

Guelph lähtee luonnollisesti suosikkina matkaan, mutta uskon Edmontonin pystyvän laittamaan nämä kovemmalle, mitä turnauksen avauksessaan. Paljon riippuu tietysti Tristan Jarryn päivän kunnosta, jonka pitää jättää helpot osumat antamatta kyeten mieluusti päihittämään Justin Nichols omassa taistelussaan. Odotan energistä ja fyysistä kahden duunarijoukkueen kohtaamista, jonka ratkaisua saadaan toivon mukaan odottaa mahdollisimman pitkään.

Finaali: Guelph Storm vs. Edmonton Oil Kings, Sunnuntaina 25.5.2014 klo: 23:00
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös