Canadian Hockey League – kausi 2013–2014

[Eager]

Ajattelin perustaa pian käynnistyvälle CHL-kaudelle oman ketjunsa, joka toivon mukaan nitoo sisäänsä kolmesta Kanadan pääjuniorisarjasta (QMJHL, OHL ja WHL) viriävän keskustelun. Niistä tappeluistakin saa luonnollisesti sanansa sanoa, jos siltä tuntuu, mutta se pääpaino olisi tässä nimenomaisessa ketjussa pelin muissa osa-alueissa.

Avaukseksi tyhjennän hieman niitä omia ajatuksiani tulevasta kaudesta. Laidasta laitaan. Helpointa se on varmaan joukkueita lyhyesti läpi käymällä. Selvyyden vuoksi jaan paketin liigoittain. Lisäksi pyrin nostamaan esiin niitä kiinnostavampia varausikäisiä pelureita ja toki suomalaisia.


QMJHL

Hallitsevan Memorial Cup mestarin Halifax Mooseheadsin tilanne sisältää paljon kysymyksiä. Viime kauden joukkue oli tähtijunnuja lukuun ottamatta aika kokenut ja moni sen pelaajista tippuukin nyt ammattilaiseksi siirtymisen myötä leikistä pois. Sitten on tietysti MacKinnon&Drouin -kaksikko, joista riippuu aikalailla kaikki. Mikäli molemmat nousevat suoraan NHL:ään, niin eipä joukkueeseen jää kuin rippeet viime kevään glooriasta. Edes toisen varaan voisivat rakentaa vielä kohtuullista menestystä, ainakin runkosarjassa. Kesän Import Draftissa joukkueella oli pari aikaista varausta, joilla tarttuivat mielenkiintoiset eurohyökkääjät, tanskalainen Nikolaj Ehlers ja sveitsiläinen Timo Meier, joista varmaan odottavat selvää apua heti tulevaksi kaudeksi. Molempien siirtyminen Q:n on jo varmistunut ja etenkin viime kaudella reilut kymmenen matsia Sveitsin pääsarjassa pelaamaan ennättänyt Ehlers voi olla kova tekijä alusta alkaen. Kaksikosta huolimatta se mestaruuden uusiminen on todella kova haaste Memorial Cupista puhumattakaan. Hallitsevina mestareina ovat tietysti yksi mittari muille. Halifax:han otti pientä riskiä 2012 QMJHL-draftissa varaamalla ensimmäisen kierroksen loppupuolen pickillään yhä edelleen 2015 NHL-draftin kärkispekulointeihin kuuluvan Jack Eichelin, mutta jenkkipoika olisi valitsemassa Kanadan junnujen sijaan yliopistotien aloittaen syksyllä 2014 Bostonin yliopistossa. Onnistuessaanhan tuo olisi ollut loistoveto, mutta nyt olisi jäämässä se Musta Pekka käteen.

Halifaxin tavoin muutkin viime kauden menestyjät Baie-Comeu Drakkar, Blainville-Boisbriand menettävät tukun tärkeitä pelaajiaan, jolloin menestyksen uusiminen olisi kova suoritus. Myös Monctonin ikkuna jokseenkin oli ja meni, minkä onnistuivat sössimään lahjakkaasti first round exitillään.

Jos sitten miettii, niitä potentiaalisia nousijoita verrattuna viime kauteen, niin Rimouski Oceanic nousee ensiksi mieleen. Samuel Morin&Frederic Gauthier ovat kova kivijalka. Kaksikon taustalla on myös läjä hieman nimettömämpiä nuorukaisia, joilta on lupa odottaa entistä parempaa. Merkittävää poistumaakaan ei ole, joten kaikki edellytykset pitäisi olla olemassa. Monien mielestä suurin ennakkosuosikki, eikä tuo ihan lööperiäkään ole.

Quebec Remparts on myös mielenkiintoinen nippu. Adam Erne, Nick Sörensen, Anthony Duclair, Kurt Etchegary jne. varsinkin hyökkäyksessä on todella paljon potentiaalia tulevaa kautta ajatellen vaikka Grigorenko urallaan eteenpäin suuntaakin. Puolustus on vähän niin ja näin, eikä Ryan Culkinin hyppy ammattilaiseksi auta asiaa. Toinen juttu on sitten Patrik Royn lähdön vaikutukset, onko niitä ja jos niin millaisia? Eiköhän joukkue tule pelaamaan aika maalirikkaan ja viihdyttävän kauden riittää se loppupeleissä sitten mihin hyvänsä.

Gatineau Olympiquesin pitäisi olla myös viime kautta vahvempi. Emile Poirier ja Martin Reway ovat ne suurimmat nimet vuotta kokeneempina, mutta muutenkin ihan mukavan näköinen ns. nouseva nippu, josta ei ole mahdottomasti niitä palasia hävinnyt. Vasta 2015 varauskelpoinen Alexandre Carrier on yksi mielenkiintoisista nimistä, jolle olisi aiempaa suurempaa roolia tarjolla parin OA pakin poistumisen myötä.

Val d’Or on Anthony Manthan, Vincent Dunnin ja mielenkiintoisen -96 vuosikerran (mm. Nicolas Aubé-Kubel) ansiosta yhtälailla mielessä pidettävä nippu, mutta eiköhän se näiden vuosi ole paremmin vasta seuraava?

Myös Laurent Dauphinin ja Charles Hudonin tähdittämä Chicoutimi ottanee sen seuraavan askeleen kohti sarjan kärkeä vaikka muutama keskeinen menetys joukkueelle osuukin. Ei puhuta mistään suosikkitiimistä, mutta huomionarvoinen joukkue tuokin, johon saatiin myös sitä suomalaispanosta Import Draftissa varatun Janne Puhakan suunnatessa kohti Kanadaa.

Edellisten vuosien menestyjät St. John ja Shawinigan jatkavat puolestaan kovaa jälleenrakennustaan. Ovat nyt vuoden vanhempia ja vahvempia, mutta matkaa on vielä sarjan kärkeen liiaksi. Vuosi tai pari vielä…

Mainittujen lisäksi sarjassa on vielä läjä joukkueita, joista ei kuitenkaan tarvitse suurempia sanoa viime taikka tulevankaan kauden takia. Varmasti joku noista yllättää positiivisesti, mutta vähän turhan tasapaksua näin ennakkoon. Ihan kaikista en edes niin hirveästi tiedä, sillä Q:ta tuli Flyers-prospectien puutteen vuoksi seurattua viime kaudella näistä kolmesta vähiten.

No viime kaudella todella nuorella nipulla vetänyt Sherbrooke Phoenix on mainittava. Joukkueeseen olisi kasattu läjä lupaavia -95 ja -96 pelureita, joiden vanhetessa ja kehittyessä ovat varmasti nosteessa tulevina vuosina.

Myös Cape Breton Screaming Eagleseillä on vähän samansuuntaista yritystä ja lisäksi pari kuukautta sitten toisella kierroksella Bluesiin varattu William Carrier kuuluu ehdottomasti sarjan eliittihyökkääjien harvalukuiseen joukkoon.

Jos joukkueiden sijaan miettii yksittäisiä pelaajia, niin Frederic Gauthierin kautta odotan suurimmalla mielenkiinnolla. Kaverilla on vain kaikki mahdollisuudet todelliseen dominointiin ihan jokaisella pelin osa-alueella. Sarjasta löytyy myös monet kerrat mainitun vahvan -95 ikäluokan myötä muitakin pienellä numerolla kesäkuun lopulla NHL:ään varattuja kavereita, joista on varmasti jokaiselle omansa. Omat pupillini ovat luonnollisesti suunnattuina Samuel Morinin suuntaan.

Tuleva draft-ikäluokka ei ole edellisen veroinen, joten 2014 varaustilaisuuteen ei löydy samalla mitalla sitä huipputalenttia, mutta jokunen kiinnostava nimi sentään, joista Monctonin Ivan Barbashev on varmasti jokaisen listan ensimmäinen. Odotan tältä ehdotonta huippukautta ja nousua Q:n hyökkääjien eliittiin. On samalla oikeastaan ainoa Q:n peluri jota pidän juuri nyt selvänä ensimmäisen kierroksen materiaalina, mutta vielähän tässä on aikaa. Muita kiinnostavia nimiä ovat PEI Rochetsien Alexis Pepin ja Val D’Orin Nicolas Aubé-Kubel. Ehtivät väläyttelemään jo viime kaudella ja mikäli kehitys jatkuu ja tulosta syntyy, niin kaikki on mahdollista. Lisäksi tuota Halifaxin eurokaksikkoa tulee seurattua mielenkiinnolla. Sherbrookin Daniel Audette edustaa puolestaan monesti juuri QMJHL:stä löytyvien taitavien pygmien osastoa. Isälle (Donald Audette) koko ei noussut NHL-uran esteeksi, mutta tiedä sitten miten käy aikanaan pojalle? Varausvuoroon tuo tulee vaikuttamaan, joten on vaikea nähdä tätä varattavan ilman lisäsenttejä kovinkaan pienellä numerolla.

Jos puolustajia pitää mainita, niin Audetten joukkuetoveri Carl Neill on tällä hetkellä se kiinnostavin ja ehkäpä Barbashevin jälkeen helpoiten ensimmäisen kierroksen varaukseksi nähtävissä. Pääsi pelaamaan merkittävässä roolissa jo viime kaudella ja jatkossa vastuu sen kun kasvaa. Sellainen hyvä ja monipuolinen all-around talentin alku. Raamikas Alexis Vanier saanee puolestaan tulevalla kaudella suurempaa roolia Baie-Comeun takalinjoilla. Pelasi jo täyden kauden, mutta oli tiukasti menestystä jahdanneessa nipussa syvyyspakin roolissa kokeneempien veteraanien taustalla. Vähän samanlainen tilaisuus olisi edessä myös Rouyn Norandan Francis Perronilla (LW). Mainitaan nyt vielä itselleni vähän tuntemattomampi Eaglesin Clark Bishop (C), jolla olisi myös sitä tyhjää latua edessään ja William Carrierissa otollinen tutkapari tarjolla. St. Johnin Olivier LeBlanc on myös kiinnostava, joskin samalla itselle aika tuntematon nimi.

Perinteiden mukaisesti QMJHL:sta löytyisi taas kerran ikäluokan kanukkiveskarien terävintä kärkeä, sillä molemmat kesän Ivan Hlinka turnauksen vaahteralehtikassarit pelaavat Q:ssa. Julio Billia (Chicoutimi) ja Mason McDonald (Acadie-Bathurst) eivät ole sen tutumpia, joten parempi jättää kommentoimatta. Olivat molemmat vielä viime kaudella kakkosveskarin asemassa omissa seuroissaan, joten tuossa olisi varmaan se ensimmäinen askel otettavaksi.


OHL

Läntinen Konferenssi

Yksi asia on jo tässä vaiheessa vuotta varmaa. Nimittäin Memorial Cupin lopputurnaus pelataan keväällä 2014 Londonissa, mikä tietää luonnollisesti, ettei kaupungissa suuremmin kukuta vaan tähtäin on korkealla. Joukkue menettää ammattilaiskaukaloihin mm. kapteeninsa Scott Harringtonin, laadukkaat junnuscoraajat Seth Griffithin ja Alex Broadhurstin, eikä monitoimi-ihme Tyler Ferrykään ole enää ikänsä puolesta edustuskelpoinen CHL:ään. Kovia menetyksiä, mutta joukkueen riveistä löytyy vastapainoksi paljon sitä nuorempaa talenttia, jotka ovat vuoden vanhempia uusia haasteita varten. Onkin vaikea nähdä etteikö London kamppailisi tiukasti kolmannesta perättäisestä OHL:n mestaruudesta, joka alkaisi jo olemaan saavutus sinänsä. Tietysti jos Bo Horvat onnistuisi murtautumaan Nucksien riveihin, niin asiat mutkistuvat, mutta lähtökohtaisesti Horvat, Domi, Määttä, Zadorov jne. on listaa joka sytyttää valoja aika monelle. Näiden lisäksi joukkueessa on läjä hieman nimettömämpiä, NHL:ään varattuja sankareita, joilta on lupa odottaa vahvaa kautta.

Jatkuu...

 

[Eager]

Londonin viime kauden kovimmista haastajista uskon Plymouthin olevan se kovin haaste tulevalla kaudella. Kovista menetyksistä huolimatta joukkueeseen jäi vielä ihan palasia. Hyökkäystä johtavat Ryan Hartman ja draft eligible Matt Mistele ja tukea tarjoavat Payne, Ulvira, Vanderwiel ja kumppanit. Hieman duunaripitoinen hyökkäyshän tuo on, mutta sopii toisaalta joukkueen pelitapaan kuin nakutettu. Mikäli Tom Wilson ei onnistu murtautumaan Caps-rosteriin, niin saavat todellisen huippuvahvistuksen, mutten oikein usko tähän skenaarioon. Puolustusta johtavat tasonsa jo todistaneet kokeneet Carrick ja Curcuruto sekä nuori Alex Peters (-96), jolla alkaisi uran toistaiseksi tärkein kausi. Alex Nedeljkovicilta odototettaneen vuorostaan sitä seuraavaa harppausta kohti O:n veskarieliittiä.

Kitchener Rangers satsasi viime kauteen paljon, mutta lopulta käteen jäi vain luu Londonin paloiteltua joukkueen toisella kierroksella. Rieder, Leivo, Corrado, Murphy, Puempel, Thomson ja Gibson ovat suorastaan musertava siirtymä ammattilaiskaukaloihin, mikä ei voi olla näkymättä. Radek Faksa, Justin Bailey, Brent Pedersen, Evan McEneny ja kumppanit ovat kovan haasteen edessä ja vaikeapa on nähdä Kitchenerin kamppailevan muusta kuin pudotuspeleihin pääsystä. Sen jälkeen kaikki on plussaa. Maalinsuulla on myös mielenkiintoinen tilanne kun viime kaudella joukkueessa pelanneista kassareista ainoastaan hurjat kolme ottelua palannut kolmosveskari Jack Moylan on enää mukana touhussa.

Myös Owen Sound Attack menettää Daniel Catenaccin, Cody Cecin ja Jordan Binningtonin johdolla tärkeitä palasiaan, muttei tyhjennys ole kuitenkaan Kitchenerin luokkaa. Viime kesänä toisella kierroksella varatuilta Zach Nastasiukilta ja Chris Bigrasilta on lupa odottaa vahvoja kausia ja näitä tukemassa ovat mm. Cameron Brace, Gemel Smith ja Kurtis Gabriel. Joukkueen hyökkäys näyttää itse asiassa varsin hyvältä, mutta puolustus vaikuttaa asteen haavoittuvaisemmalta ja Binningtonin paikkaaminen on aivan oma lukunsa. Tuskinpa ovat uusimassa paikkaansa konferenssin finaaleissa.

Guelph Storm on joukkue, josta ei löydy sarjan kirkkaimpia tähtiä ja puhutuimpia superjunnuja, mutta materiaali on leveä ja tasainen, jonka myötä ovat varteenotettava nippu tulevaa kautta ajatellen. Tanner Richard ja Andrey Pedan ovat kovia menetyksiä, mutta muuten joukkue pysyy mukavasti kasassa ja monet nuoret ovat taas vuoden vanhempia ja kokeneempia, mikä on junnukiekossa suuri asia. Päävalmentaja Scott Walker peluuttaa näköistänsä periksi antamatonta ja nöyristelemätöntä duunarikiekkoa, joka sopii hyvin yksiin käytössä olevan materiaalin kanssa. Suurin ongelma olisi ammattilaiseksi siirtyvän jenkkiveskari Garret Sparksin paikkaaminen, mikä voikin osoittautua liian haasteelliseksi jutuksi, mutta saapa nähdä. 17-vuotiaasta tulokkaasta Matthew Mancinasta riippuu paljon. Henkilökohtaisesti pidän joukkueesta ja toivon näille kaikkea hyvää, muttei Guelph ole joukkue, jolla olisi varaa antaa merkittävää tasoitusta maalivahdissa, joten...

Viime kaudella pudotuspelien ulkopuolelle jääneeltä Windsorilta odotan myös selvää harppausta. Viime talvi meni uuden nuoren rungon sisäänajoon, mikä tuotti jo kevät puoliskolla sitä hedelmää, jolloin pelasivat aika ajoin jopa upeaa kiekkoa. Joukkueen ikärakennetta ja nuoren talentin määrää kun katsoo, niin tullevat kamppailemaan tulevalla kaudella aivan eri sijoista. Sitä on mahdotonta sanoa ovatko vielä valmiita voittajiksi, mutta kiinnostava nippu, ehdottomasti. Varsinkin hyökkäyksestä löytyy tulivoimaa mm. Rychel, Vail, Ho-Sang, Johnson, Marchese ja Giftopoulos, eikä puolustuskaan ole Slater Koekkoekin, Nick Ebertin, Trevor Murphyn ja Patrick Sieloffin johdolla lainkaan huono ja etenkin kiekollisuutta on vaikka millä mitalla. OA-kassari Jaroslav Pavelkakaan nyt tuskin pettää. Yrittivät kesän Import draftissa pientä oikotietä onneen Jacob De La Rosen varaamisella, mutta ainakaan vielä ei ole viime kesänä toisen kierroksen alussa Motrealiin varatun ruotsalaisen suunnalta kuultu siirtymisestä CHL:ään.

Parin viime kauden heittopussi Erie Otters alkaa olemaan myös hiljakseen siinä vaiheessa, että muutosta kurssin pitäisi ruveta tapahtumaan. Ja kyllähän talenttia on jo se verta Erien kaupunkiin rantautunut, että melkoinen ihme saa tapahtua, mikäli eivät petraa ja paljon. Ehdottomasti O:n mielenkiintoisimpia joukkueita seuraaviksi pariksi-kolmeksi kaudeksi, eikä ainoastaan Connor McDavidin takia. Hyökkäyksestä alkaa löytymään McDavidin lisäksi mukavaa tulivoimaa (Brown, Harper, Crisp, Curtis ja Fox). Lisäksi -95:set Betz ja Evans ovat potentiaalisia kuten toki nuori Hayden Hodgson (-96). Puolustusta johtaa vuorostaan Adam Pelech, jota pidän yhtenä O:n parhaista puolustajista, vaikkei tästä heikon joukkueen myötä ole suuremmin puhuttu, airuenaan OA:t Jimmy McDowell ja Spencer Abraham. Maalinsuulta löytyy vuorostaan ruotsalainen Oscar Dansk. Yksi mielenkiintoinen lisäys Erien talentpooliin tuli viime keväänä OHL:n vuotuisesta draftista Isles-prospecti Ryan Stromen pikkuveljen Dylanin (-97) muodossa, jonka nappasivat koko tilaisuuden toisena varauksena. Se suurin vonkale tuli kuitenkin Import draftista kun viidennellä vuorolla riskillä napattu ruotsalainen André Burakovskyn (#23 pick, 2013 NHL-Draft, Washington Capitals) päätti pitkän harkinnan jälkeen siirtyä OHL:ään. Ruotsalaisen lisäyksen myötä Erietä voi alkaa pitämään melkeinpä Londonin päähaastajana.

Saginaw Spiritsin tilanne on mielenkiintoinen, monella tapaa. Uusia vastuunkantajia nousi viime kauden mittaan ja joukkue voi olla tulevalla kaudella yllättävänkin kova. Hyökkäyksessä on Nick Moutreyn, Jimmy Lodgen ja Justin Kean johdolla tulivoimaa ja maalinsuulta löytyy sarjan parhaimmistoon kuuluva Jake Paterson. Puolustus on selvästi se heikoin osa-alue, eikä ykköspakki Dalton Youngin töpeksintä auta yhtään. Kaveri on kaiketi vieläkin pidätettynä tai ainakin tutkinnan alaisena tyttöystävänsä pahoinpitelystä ja tämän isän puukottamisesta epäiltynä. Onneksi sentään molemmat selvisivät tuosta elävien kirjoissa. Jos ja kun jutussa on perää, niin tuskinpa on suuremmin pelaamassa ensi kaudella, jolloin nuoren Brandon Prophetin (-96) kehityksen jatkuminen nousee entistä keskeisemmäksi. Eiköhän joukkue silti ole kamppailemassa pudotuspelien kotiedusta, mutta sen paremmasta menestyksestä taitaa olla turha unelmoida ilman puolustuksen vahvistamista. Varaamaton Young (-93) oli urallaan kovassa nosteessa ja vahvalla OA kaudella olisi aivan hyvin voinut napata sen NHL-sopimuksen, mutta nopeastipa ne tilanteet muuttuvat.

Vuorostaan Sarnialle ja Sault Ste:lle voi povata vaikeita kausia, sen verta paljon joukkueista lähti sitä kärki- ja veteraaniosaamista. Sarnian kohdalla oli valitettavaa, etteivät saaneet sattuneista syistä oikein missään vaiheessa ulosmitattua kasaamaansa talenttiarsenaalia. Nyt viimeisetkin pojat tuosta joukosta siirtyvät miesten puolelle ja on taas aika aloittaa uuden rungon luonti. Saultilla tuntuisi puolestaan olevan vihdoista viimein palasia (Nurse ja McCann) joiden ympärille voisi sitä oikeatakin menestystä rakentaa keskinkertaisen taaperruksen sijaan, mutta kuluva kausi menee vielä täysin projektin käynnistämiseen, mitä olisi pitänyt mielestäni vauhdittaa viime deadlinella täksi kaudeksi ammattilaisiksi suunnanneita tähtiä kauppaamalla (mm. Ryan Sproul ja Nick Cousins), mutta Saultin toimistolla ajattelivat ilmeisesti toisin.

Etukäteen Läntinen konferenssi vaikuttaa jälleen kerran ”kuka pysäyttäisi Londonin” nimiseltä seuraleikiltä, mutta katsellaan. Erien luulisi keräävän ainakin paljon mediahuomiota jos ei muuta.


Itäinen Konferenssi

Barrie Colts panosti paljon viime kauteen ja se toikin melkein sen O:n mestaruuden. Tulevalla kaudeksi joukkue menettää tärkeitä avainpelaajiaan, jonka myötä konferenssimestaruuden uusiminen on astetta kovempi urakka. Aaron Ekblad oli mielestäni jo viime kaudella (16/17-vuotiaana) sarjan paras puolustaja ja tuskinpa on tuosta ainakaan taantumassa, muttei yksi mies sentään ihmeisiin pysty. Puolustus on kuitenkin Ekbladin ja parin muun nousevan nuorukaisen myötä hyvällä mallilla eikä kapteeni Ryan O’Connorin lähtö venettä kaada. Alex Lepkowski pelannee vielä OA-kautensa junnuissa. Sen sijaan pelipaikkansa eliittiin kuuluneen saksalaisveskari Mathias Niederbergerin sekä hyökkäyksen kärjen (Scheifele, Camara, Beyers) paikkaaminen tuosta vain onkin jo huomattavasti vaikeampaa. Paljon riippuu jatkavatko Mitchell Theoret ja Zach Hall vielä OA-pelureina vai saavatko harjoitusleirien päätteeksi houkuttelevia tarjouksia NHL-seuroilta? Mikäli koko kolmikko Lepkowski, Hall ja Theoret jatkaa Barriessa, niin joukkue on ehdottomasti luettava konferenssin ennakkosuosikkien joukkoon, jopa suurimmaksi. Lisäsivät elokuun alussa hyökkäyksen syvyyttään USA:n kevään U18 joukkueesta tutulla Kevin Labanc’lla. On ensi kesänä ensimmäistä kertaa varauskelpoinen. Andreas Athanasiou olisi joukkueen menestykselle ehkäpä se keskeisin yksilö. On saanut väläytellä tähän saakka kovien joukkueiden (London ja viime kauden Barrie) secondary scoring -osastossa, mutta nyt olisi edessä rooli joukkueen ykköspyssynä. Taidoista se ei jää kiinni, mutta aiemmin vaivanneesta ailahtelevaisuudesta pitäisi päästä eroon. Paljon lepää myös Erik Bradfordin sekä Brendan Lemieuxin kehityksien varassa, mikäli ovat valmiita aiempaa vastuullisempiin rooleihin, niin kaikki on mahdollista.

Jatkuu...

 

[Eager]

Kevään finaalivastus Belleville menettää myös tukun tärkeitä pelaajiaan, mutta saavat Barrien tavoin tulevaksi kaudeksi kasaan varteenotettavan nipun. Sarjan kovin veskaritandemi Subban-Graham on täyttä rautaa jatkossakin, kapteeni Brendan Gaunce johtanee joukkojaan vielä vuoden (NHL?) ja muutama muukin avainpelaaja palaa vielä vähintään kaudeksi. Syvyys ei ole enää viime kevään tasolla, mutta äkkiäkös tuon muutamalla kaupalla muuttaa. Bullsia ei parane jättää laskuista pois, mutteivät ole mitenkään ennakkosuosikkeja. Yksilöistä Jordan Subban voi nousta aivan sinne O:n pakkieliittiin ja Aaron Berisha sekä Niki Petti (-96) ovat vuorostaan nuoret, joilta toivotaan positiivista vastausta lisääntyvään vastuuseen. Hankkivat myös Eriestä piskuisen Luke Cairnsin, joka oli tosin enemmän edessä olevan OA-ongelman osaratkaisemista Michael Curtisin ja varausvuoron suunnattua Erieen.

Oshawa Generalsin tilanne ei sen sijaan ole ihan yhtä hyvä. Joukkue menettää tukun tärkeitä hyökkääjiään mm. kapteeni Boone Jennerin, kolmesta parhaasta pakistaan kaksi jne. Jos vielä Scott Laughtonkin onnistuu pysymään Flyersin kokoonpanossa, niin se olisi aikalailla kädet ilmaan ja uutta nousua rakentamaan. Laughtonin kanssa voisivat vielä elätellä toiveita edes jonkinlaisesta kaudesta. Joukkueessa on ihan mielenkiintoisia nuoria tulossa, Michael Dal Collen johdolla, mutta todellakin vasta tulossa. Tuskinpa taistelevat enää konferenssin voitosta, vaan enempi pudotuspeleihin pääsemisestä. Sitä suomalaisväriäkin saatiin Oshawaan Jimi Kurosen myötä, joka liittyy tavoittelemaan muutaman muun nuoren kanssa Matt PetGravelta ja Geoffrey Schemitschiltä vapautuneita suuria minuutteja. Colin Suellentrop on Generalsien selvä ykköspakki tulevaksi kaudeksi, mutta tämän takana on aikalailla avoin kilpailutilanne, jossa toivon mukaan Kuronen onnistuu ja valtaa itselleen hyvän roolin.

Brampton Bat… tai siis North Bay Battalionin tilanne on sen sijaan herkullinen. Poistuma joukkueesta on hyvin minimaalista ja ainoastaan puolustaja Cameron Windia sekä deadline hankinta Francis Menardia voi pitää merkittävinä menetyksinä. Näiden vastapainoksi joukkueesta löytyy paljon nuorta talenttia, jonka johdosta uudesta kaudesta on helppo ennakoida positiivisia asioita. Etenkin kaksikko Blake Clarke – Brandon Robinson on seuraamisen arvoinen. Joukkueessa on myös vastapainoksi laadukkaita veteraanipelureita niin hyökkäykseen (Goodrow ja Machac) kuin puolustukseen (Blujus, Miller ja Bell). Maalinsuulla Matej Machovsky kuuluu sarjan parhaimmistoon. Joukkue on helppo sijoittaa näin ennakkoon kärkitaisteluihin.

Sudbury Wolvesin kurssinkaan ei pitäisi suuremmin laskea. Joukkueessa on hyvä ikärakenne joskin ne selvät tähdet uupuvat. Hieman turhan tasapaksu ja harmaa nippu omiin silmiini, mutta ehdoton kärkitiimien haastaja, joka osuvalla hankinnalla tai parilla voi hypätä sinne menestyjien puolelle. Jos nyt joku joukkuetta ylemmäs johdattava yksilö pitää löytää, niin Nick Babtiste se lienee. Nuori ja raamikas Matt Schmalz (-96) voisi olla myös potentiaalinen nimi, mikäli vain onnistuu saamaan lisää lihaa luidensa ympärille. Joukkueen vahvuus on kuitenkin materiaalin leveyden ja tasaisuuden puolella.

Kingston Fronteniac nuorentui pari kesää sitten todella rajusti, minkä myötä joukkueen pari viimeisintä vuotta ovat olleet melkoista suossa tarpomista, mutta pikku hiljaa alkaisi olemaan niiden hedelmien poimimisen aika ja tuskinpa tuo joukkue enää tulee rämpimään. Roland McKeown, Sam Bennett, Spencer Watson, Ryan Kujawinski...takaavat talentin ja näitä tukemassa on tukku samojen ikäluokkien nousevia hieman nimettömämpiä kiekkoilijan alkuja. Viimeisimpänä lisäyksenä voisi mainita 2013 OHL Draftin 5. varauksen Lawson Crousen (-97, LW), joten Kingston is coming. Joukkueessa on Henri Ikosen ja Mikko Vainosen myötä myös sitä suomalaisseurattavaa.

Perinteikäs Ottawa 67’s on aikalailla samassa tilanteessa mitä Kingston tai no ns. vuoden perässä. Viime kauden oltua ensimmäinen selvä sisäänajovuosi. Sean Monahan on vain joukkueelle vähän turhan hyvä pelaaja tähän väliin sillä vielä ensi kaudella Ottawa nyt tuskin kykenee menestystä saavuttamaan, jonka myötä Monahanin kauppaaminen (ellei onnistu murtautumaan Flames rosteriin) tullee deadlinella eteen, jolla saisivat lisää pickejä ja nuorempaa talentteja rakennuksensa perustaksi. Jonka viimeisimpiä lisäykset olivat koko OHL Draftin ensimmäinen varaus sentteri Travis Konecny. Myös toisen kierroksen avannut jenkkipakki Troy Henley on eittämättä kiinnostava nimi. Puolestaan Import Draftistista tarttui joukkueeseen suomalaisväriä Alex Lintuniemen muodossa, joka olisi myös suuntaamassa tai no varmaan suunnannut jo kohti Kanadan pääkaupunkia. Kuitenkin paljon kiinnostavia nuoria Dante Salituron ja Jacob Middletonin johdolla vaikkei joukkue olekaan vielä valmis menestymään.

Tähän nousua rakentaneiden joukkueiden listaan on luontevaa lisätä myös Peterborough Petes, jossa pistettiin viime kaudella uusiksi niin valmennus kuin seurajohtoakin. Uuden valmennuksen alaisuudessa joukkue pelasi kaikkien yllätykseksi raikkaan ja pirteän kevään. Tuskinpa joukkue aivan samalla tahdilla jatkaa enää tulevalla kaudella, mutta eiköhän ne pahimmat taaperruksen ajat ole takanapäin. Nick Ritchie, Greg Betzold, Eric Cornel ja kumppanit ovat vuoden vanhempia ja lisäksi joukkueeseen voi lisätä OHL:n draftissa ensimmäisenä puolustajana numerolla kolme varatun Matthew Spencerin. Windsorista hankittu Brandon Devlin (-94) pelasi myös vahvan kevään ja otti selvää nostetta uralleen, kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen nippu. Lisäksi Petesillä on viime kauden kauppojen myötä hallussaan hurja määrä varausvuoroja tulevien vuosien OHL drafteihin.

Vuorostaan Niagara IceDogseilla olisi edessään jälleen rakennuksen ensimmäinen ns. sukellusvuosi. NHL-työsulun päättyminen sotki pahasti joukkueen viime kauden ja deadline toiminnan, jonka myötä se kovasti haussa ollut menestys jäi saavuttamatta. Nyt kun tähdet ovat poissa, niin tilanne on aika selvä eli uusia pohjia luomaan. Carter Verhaeghe, Anthony DiFruscia, Brendan Perlini (-96), Mack Lemmon ja Ondrej Kopta ovat kaikki omalla tavallaan kiinnostavia nuoria hyökkääjiä ja puolustuksesta löytyy laadukas -94 kaksikko Graham-Mercer että nuori Aaron Haydon (-96), mutta kokonaisuus ei vain riitä.

Samanlainen tilanne olisi edessä myös Mississaugassa. Joukkue kituutteli vielä viime(kin) kauden vanhan menestysrungon rippeillään, mutta pikku hiljaa olisi edessä pajatson tyhjentäminen, vaikea nähdä joukkueelle kovinkaan ruusuista kautta. Mississauga on tosin aiemminkin kunnostautunut hieman nimettömämpänä duunarinippuna, joten tiedä sitten?

-----------

OHL:ssä on ensi kesän NHL-draftiin tyrkyllä varsin mielenkiintoinen ikäluokka, jota ainakin itse pidän näin vuotta ennen draftia paria edellistä parempana. Aaron Ekblad on luonnollisesti se kovin nimi ja mikäli nyt ei ihmeitä tapahdu, niin ilman top3 varausta jääminen tuntuu aika kaukaa haetulta. Itselleni ehdottomasti se ykköspick näin loppukesästä 2013. Kingstonin Roland McKeown on yhtälailla laadukas pakkitalentti. Ei ollut ainakaan vielä viime kaudella aivan yhtä kokonaisvaltainen ja eleettömän laadukas suorittaja, mitä Ekblad, mutta ne ns. palaset olisivat olemassa. Kaverin rauhallinen ja fiksu pelaaminen on parhaimmillaan todella hienoa seurattavaa. Tasaisuutta lisää, niin hyvä tulee. Sarnian Anthony DeAngelo sekä Ottawan Jacob Middleton ovat kaksi muuta mielenkiintoista puolustajaa seurattavaksi tulevalle kaudelle. DeAngelon kiekollista talenttia tuskin kukaan kyseenalaistaa, sen sijaan puolustuspelaamisen tulee parantua, mikäli mielii top15 varaukseksi. Middletonin tulokaskausi ei ollut aivan niin loistelias kuin olisi odotettu, mutta on sellainen mukavan monipuolinen ja elegantti pakin alku sopivan äijämäisillä lisukkeilla, jonka pelaamista on miellyttävä seurata. Uskon, että pian alkavalla toisella OHL-kaudella alkaa tapahtumaan. Whalersien raamikas Alex Peters on myös mielenkiintoinen nimi, jonka viime kauden otteista pidin. Saa nähdä miten onnistuu kehittämään kiekollista pelaamistaan, vai jääkö enemmän fyysiseksi stay-at-home luudaksi? Niin ja jo aiemmin mainitsemani Saginawin Brandon Prophet on muistettava. Päässevät molemmat tulevalla kaudella aiempaa suurempaan vastuuseen, jolloin näkee huomattavasti paremmin minne ovat menossa, samat sanat myös Niagaran jenkkipakki Aaron Haydonista.

Jatkuu....

 

[Eager]

Hyökkääjistä puolestaan pidän eniten North Bayn Blake Clarkesta, jossa on vain vähän kaikkea. Muita kiinnostavia nimiä ovat mm. Kingstonin Sam Bennett ja Spencer Watson, Oshawan Michael Dal Colle, Saultin Jared McCann, Peterboroughin Nick Ritchie, Windsorin Josh Ho-Sang sekä Plymouthin Matt Mistele. North Bayn Brandon Robinson (late -95) on lisäksi mielenkiintoinen voimalaiturin alku. Guelphin Robby Fabbrin kautta passaa myös odotella mielenkiinnolla. Niin ja jokerina vielä Brendan Lemieux. Ei ole kaikista taitavin, lahjakkain tai mitään muutakaan, mutta sitä luonnetta, v-mäisyyttä ja tahtoa löytyy, isän tavoin.

Kokonaisuutena mielestäni hyvä ja tasokas ikäluokka, josta löytyisi hyvin niin pakkeja kuin hyökkääjiä. Veskareista puolestaan Plymouthin slovakki Alex Nedeljkovic pelasi lupauksia herätelleen viime kauden pudotuspelit mukaan lukien ja on ehdottomasti O:n varausikäisten veskarien piikkipaikalla, mielestäni koko CHL:n.


WHL

Itäinen konferenssi:

Konferenssin viime vuosien hallitsija Edmonton voi vielä pitkittää menestysputkeaan menetyksistään huolimatta, sillä Griffin Reinhart, Henrik Samuelsson, Curtis Lazar, Mitch Moroz ja kumppanit ovat rooleissaan selviä tekijämiehiä, joiden taakse jää vielä kohtuullisesti syvyyttä joskaan aivan samanlaisesta loistosta ei enää voi puhua, mitä parina viime kautena. Tietysti vaikkapa Reinhart voi aivan hyvin murtautua Islandersin takalinjoille, mikäli olisi kova menetys. Joka tapauksessa paljon riippuu nuoremman kaartin Lazar, Kulda, Mayo jne. kehityksestä. Mikäli onnistuvat harppaamaan eturivin vastuunkantajiksi (no Lazar sitä jo on) niin menetys voi olla mahdollista, mutta tätä todellakin vaadittaisiin. On myös mielenkiintoista seurata, miten nuori Tristan Jarry onnistuu täyttämään Laurent Brossoinilta vapautuneet saappaat? Oil Kingsejä ei voi missään nimessä unohtaa, mutta jotenkin tuntuu, että joukkueen valtakausi olisi ainakin hetkellisesti ohi ja edessä olisi uuden menestysrungon kasvattaminen.

Saskatoonissa sen sijaan alkaa todenteolla se uuden rungon rakennus. Käytännössä kaikki joukkueen viime kauden avainpelaajat ovat joko siirtymässä ammattilaisiksi tai kaupattu Shane McColganin tavoin muualle. Aiemmin rajallisessa roolissa olleesta nuorisokaartista Stovin, Revel, Zajac, Nogier jne. löytyy eittämättä sitä potentiaalia ja mielenkiintoisia nimiä, mutta eipä tuo vielä ensi talvena suuresti lohduta. Vielä kun merkittäviä rooleja on tarjolla tukulle WHL-tulokkaita, niin eihän tilanne kovinkaan herkullinen ole. En tiedä onko Saskatoonin ennakoitavassa rämpimisessä suuremmin seurattavaa, mutta Nelson Nogier on yksi loistava syy joukkueen otteiden seuraamiseen edes silloin tällöin. Vaikea nähdä Saskatoonissa pelattavan pudotuspelikiekkoa ensi keväänä.

Edmonton kanssa viime keväänä kovan finaalirivaryn vetäisseen Calgary Hitmenin pajatso on yhtälailla tyhjentyt ja edessä olisi uuden luonti heikomman kauden muodossa. Greg Chase ja Jake Virtanen luovat sentään vähintään kohtuullinen pohjan rakentamiselle herättäen samalla sitä toivoa paremmasta huomisesta. Ukrainalaisen Pavlo Padakinin kautta odotan myös mielenkiinnolla. Toivon todella, että kykenee nostamaan tehojaan ja saamaan täten suurempaa huomiota, sillä uhrautuvuus ja työmäärä mitä kaveri tekee illasta toiseen ovat aivan järkyttäviä. Tuskinpa sukeltavat aivan Saskatoonin tapaan, mutta pudotuspelit ovat näillekin kovan työn takana. Nuori Josh Thrower (-96) on myös seuraamisen arvoinen nimi. Vielä viime kaudella tällä oli vaikeuksia mahtua veteraaneja pursunneeseen puolustukseen ja pelasikin usein nelosen energialaiturina, mutta nyt olisi sitä latua vapautunut. Muistuttaa tyypiltään paljon isoveljeään Daltonia. Hitmenin venäläinen Import Draft -varaus Radel Fazleyev on melkoinen tuntematon suuruus tänne, mutta olisi kaiketi esiintynyt training campillä ja harjoitusmatseissa vahvasti, joten tiedä vaikka tässä olisi yksi kauden komeetoista? Tuskinpa Calgary Saskatoonin tapaan kyykkää, mutta viime kauden menestyksen uusiminen on kovan urakan takana.

Red Deerin kauniisti ilmaistuna harmaa ja tasapaksuhko, joskin hyvin valmennettu ja kurinalaisesti pelannut duunarinippu, jatkanee viime kauden malliin. Joukkueen harvoista tähdistä slovakkikassari Patrik Bartosak suunnannee ammattilaiseksi AHL:ään. Tämän paikkaaminen onkin se suurin haaste ja ongelma. Se toinen nimimies Matt Dumba pelannee vielä sen kauden verran WHL:ssä, mikä olisi luonnollisesti elintärkeä asia. Joukkueelta puuttuu menestystä ja mestaruuksia ajatellen tarvittavaa yksilöosaamista, mutta taistelevat kunnon dieselin tavoin jälleen siitä kotiedusta kynsin ja hampain. Valona horistontissa olisivat tulevan draftin first round kandidaatit Haydn Fleury (D) ja Conner Bleackley (C), joista varsinkin Fleury on todella mielenkiintoinen.

Prince Albert Raiders on sen sijaan joukkue, jota on helppo ennakoida selväksi nousijaksi. Kapteeni Mark McNeill ja pari muuta avainpelaajaa siirtyvät kohti ammattilaisuuttaan, mikä luonnollisesti tuntuu, mutta Leon Draisalt ja Josh Morrissey takaavat kärkiosaamisen riittävyyden jatkossakin. Syy mahdollisessa menestyksessä on kuitenkin joukkueen leveässä -94 ikäluokassa: Conroy, Winther, Braid, Perreaux, Lange, Danyluk, Hart jne. jotka ovat tulevaa kautta silmällä pitäen juuri sopivan ikäisiä. Lisäksi kokenut ja monipuolinen Dylan Busenius tuo laadukasta tukea Morrisseylle. Ainoastaan veskaripuoli nostattaa niitä kysymyksiä, mikä voi tietysti kaataa nopeasti koko paletin, mutta pidän kokonaisuudesta ja uskon joukkueen taistelevan tiukasti konferenssin piikkipaikasta

Hunter Shinkarukin tähdittämän Medicine Hat Tigersien pitäisi olla myös matkalla ylöspäin. Yllättivät jo viime keväänä Saskatoonin playoffsien ensimmäisellä kierroksella, mutta Edmonton oli vielä ylittämätön este. Nyt joukkue on yhtä kokemusta rikkaampi ja vuotta valmiimpi haastamaan muita. Shinkarukin lisäksi piskuiselta Trevor Coxilta on lupa odottaa läpimurtokautta. Puolustuksessa puolestaan Tyler Lewingtonista, Ty Stantonista, Kyle Beckeristä ja Spencer Jensenistä olisi kasvamassa pienoisesta nimettömyydestään huolimatta vahva selkäranka. Lisäksi joukkueen -93 ikäluokasta tullee laadukasta OA apua nuoren rungon tueksi, mikäli eivät nyt kaikki satu saamaan ammattilaissopimuksia syksyn camppien päätteeksi.

Viime kaudella konferenssin jumboksi jäänyt Brandon Wheat Kings on alkavalle sesongille aika avoin nippu. Muutaman vuoden rämpimisen seurauksena joukkueessa alkaisi löytymään talenttia houkuttelevan paljon, mutta häviäjistä voittajiksi nousu on aina se oma temppunsa. Kuitenkin Ryan Pulock, Eric Roy, Jayce Hawryluk, Tim McGauley ja Richard Nejezchleb alkaa olemaan jo sopivasti kokemustakin kartuttanut arsenaali että häviämisen luulisi loppuvan. Vaikea sanoa riittääkö joukkueen materiaalin leveys ihan kärkitaisteluun, mutta kärkiosaamisensa turvin pudotuspelipaikan pitäisi olla selviö. Pienoinen ongelma ja uhkakuva voisi olla selvän ykkösveskarin puuttuminen, mikä häiritsi kovasti viime kautta.

Kootenayssa luotettaneen puolestaan ensi kesän NHL-draftin first overall spekulaatioihin tiukasti kuuluvan Sam Reinhartin nostavan joukkueen aina huipulle saakka. Taskukokoinen Jaedon Descheneau ja Luke Philip ovat ihan käypiä vuotta vanhempia adjutantteja ja rosterista löytyy muitakin nousevia nuorukaisia, mutta kyllähän tuosta hyökkäyksestä ne selvät veteraaniliiderit vain uupuvat. Puolustuksessa tällainen olisi OA Jagger Dirkin muodossa, mutta tämän takana olisikin sitten turhan suuri aukko odottamassa. Kootenayta voisi kuvata sellaiseksi kahden kerroksen joukkueeksi. Löytyy sitä hyvää pelipaikkansa kärkitalenttia, jonka ympärille voisi rakentaa menestyvän joukkueen, muttei tähän ole oikein seurajohdon toimesta kyetty. Uskon, että tekevät Reinhartin mahdollisesti viimeisen juniorivuoden vuoksi vielä kunnon satsauksia, mutta tiedä sitten riittävätkö ne? Maalivahtipuoli olisi sentään Mackenzie Skapskin myötä kunnossa.

Siinä missä Kootenayssa kumarretaan Reinhartin suuntaan, niin Moose Jawissa odotetaan vuorostaan kovia tekoja Brayden Pointilta. Erona on vain, että Warriorsien paletti on noin muuten huomattavasti tasapainoisemman oloinen ja materiaali leveämpi ja varsinkin mukavan leveä -95 ikäluokka pistää silmää. Mikäli vielä Morgan Rielly ei onnistu murtautumaan Leafs-pakistoon, niin joukkueella voisi olla edellytyksiä pitkällekin. Yhdessä Travis Brownin kanssa taistelisivat tiukasti W:n parhaan top2 puolustuksen tittelistä. Paljon lepää tietysti nuoren ykkösveskari Justin Paulicin (late -95) kehityksen varassa.

Swift Current menettää tähtensä Adam Lowryn ja Reece Scarlettin (+ pari muuta avainpelaajaa) ammattilaiskaukaloihin, joiden paikkaaminen on helpommin sanottu kuin tehty. Nuoren Dillon Heatheringtonin luulisi olevan entistä parempi, mikä on sitä plussaa ja myös vuotta nuorempi draft eligible Brycen Martin on eittämättä kiinnostava puolustajan alku kuten myös kesän Import draftissa tarttunut ja Kanadaan siirtynyt Julius Honka, mutta tuskinpa joukkue kykenee nousemaan kolkuttelemaan sarjan kärkeä vaan kohtalona on enempi taistella niistä viimeisistä pudotuspelipaikoista. Ainakin itselleni hieman yllättäen viime kesänä ilman NHL-varausta jäänyt voimasentterin alun Colby Caven kausi kiinnostaa yhtälailla, mutta hivenen tasapaksuhko nippu tuo vain olisi. Eetu Laurikaisella alkaisi puolestaan uran jatkon kannalta elintärkeä OA-vuosi johon starttaa yhtenä WHL:n kärkimolareista. Huippuluokan veskaripeli + pitävä puolustus Heatheringtonin johdolla siinäpä ne menestyssaumat, jos niitä nyt on olemassa, sillä pudotuspeleihin pääsy tuntuu joukkueelle aikalailla maksimisuoritukselta.

Jatkuu...

 

[Eager]

Regina Pats on kasannut viime vuodet tulemistaan Morgan Klimchukin johtaman uuden aallon varaan ja pikku hiljaa alkaisi olemaan niiden tulosten vuoro. Ei joukkueesta ole vielä menestyjäksi, mutta pudotuspelipaikan luulisi olevan selvä tavoite, johon myös ne realistiset mahdollisuudet ovat olemassa. Sisupussi Chandler Stephensonillakin on kasassa pysyessään ja Klimchukin kanssa pelatessaan edellytykset hurjaan kauteen. Puolustuksessa Kyle Burroughsilta ja Colby Williamsilta voi odottaa vahvoja kausia.

Lethbridge Hurricanesin tilanne on hieman viime kautta parempi, jolloin nuori joukkue jäi loppukauden romahduksen myötä pudotuspelien ulkopuolelle. Nyt nuori runko olisi vuoden kokeneempi ja ainakin näin mahdollisuuksien pitäisi olla paremmat. Ongelma vain on, ettei joukkueessa oikein ole niitä massasta erottuvia tähtiä. Hyviä junnukiekkoilijoita toki, muttei kuitenkaan sinne sarjan eliittiin kuuluvia pelureita. Nuorien esiinnousua varmaan toivotaan ja näistä varsinkin vasta 2015 varauskelpoisella puolustaja Ryan Pilonilla pitäisi olla kaikki edellytykset korkealle. Myös Reid Duke oli pirteä ilmestys viime siisonilla. Yksi olennainen asia on tietysti, miten onnistuvat paikkaamaan W:n veskarieliitiin kuuluneen Ty Rimmerin?


Läntinen Konferenssi

Portland Winterhawks menettää jälleen tukun tärkeitä pelaajiaan, mutta yrityksenä tuntuisi olevan ainakin vielä yhden vahvan kauden pelaaminen ja mestaruudesta kamppaileminen, mistä kertoo pienikokoisen OA taiturin Shane McColganin hankinta Saskatoonista varausvuoroja vastaan. Ty Rattie ja Taylor Peters ovat luonnollisesti kovia menetyksiä, mutta Portlandin hyökkäys on sarjan parhaita ellei jopa paras näiden lähdettyäkin (Leipsic, Petan, Björkstrand, Leier, McColgan…). Portlandissa on vähän samaa kuin Londonissa OHL:n puolella eli osaavan varaamisen ja laadukkaan pelaajakehityksen myötä niitä uusia naamoja tule vuodesta toiseen ja pitävät näin joukkueen pinnalla pidempään kuin vain yksittäisinä menestyskausina. Uusimpana nimenä joukkueen hyökkääjien hurjaan talenttivirtaan (viimeiset vuodet) voi lisätä vahvasti jo viime kaudella esiintyneen Chase De Leon, jolla on pienestä koostaan huolimatta edellytykset ensimmäisen kierroksen varaukseen seuraavassa NHL draftissa. Paul Bittneriltä (late -96) odottelen yhtälailla hyvää kautta. Myös Keegan Iverson, Dominic Turgeon ja Presten Kopeck voivat olla yllättävänkin hyviä.

Sen sijaan puolustuksen lähtijöiden paikkaaminen onkin helpommin sanottu kuin tehty. Viime kevään kovasta top4:stä Portlandissa jatkanee ainoastaan Derrick Pouliot. Tyler Wotherspoon siirtyy varmuudella ammattilaiseksi, kapteeni Troy Rutkowski ei ole enää ikänsä puolesta edustuskelpoinen ja Seth Joneskaan tuskin enää juniorikiekkoa pelaa. Aukkoja siis riittäisi ja kun lisää, etteivät suuremmin peluuttaneet syvyyspakkejaan viime kaudella, niin… Josh Hanson ja Shaun MacPherson ovat -94:na periaatteessa ikänsä puolesta junioriuransa parhaassa vaiheessa, mutta tiedä sitten riittävätkö lahjat syvyyspelailua suurempaan, siten että joukkue menestyy? Ehkäpä se lahjakkain palanen löytyisi venäläisestä Kirill Vorobyevista (-95), mutta haastetta riittäisi tällekin. Myös Mac Carruthin paikkaamisessa on omat murheensa, mutta Brendan Burken myötä tilanne ei ole välttämättä aivan yhtä kriittinen, mitä se on puolustuksen osalta. Joka tapauksessa en usko Portlandin mestaruuden uusimiseen, vaikka varmasti tulevatkin kovilla maalimäärillään keikkumaan sarjan kärkipäässä. Joukkueessa on kuitenkin sitä voittamisen kulttuuria, mitä ei pidä koskaan vähätellä, joten…

Vime kaudet Portlandin kanssa tiukkaa divisioonarivalrya tarjonnut Kamloops Blazers menettää tärkeitä veteraanejaan enemmän kuin olisi tarvis. Varsinkin hyökkäyksessä puhaltaa kova luuta (Smith, Ranford, Willick, Kessy), jonka seurauksena Tim Bozonilta ja nuoremmalta kaartilta Ully, Needham, Souto… vaaditaan selviä harppauksia, mikäli aikovat konferenssin kärkipaikoista kilpailla. Puolustukseen olisi ihannetilanteessa tarjolla laadukas OA-kolmikko Hansen, Grist ja Hrbas että lahjakas Jordan Thomson (-96), joten siltä osin tilanne olisi hallussa, mikäli kyseiset varaamattomat OA eivät ammattilaissopimuksia satu saamaan. Kamloopsin voisi siis kuvitella pelaavan entistä puolustusvoittoisempaa ja kurinalaisempaa duunarikiekkoa, jolla tuskin kamppaillaan ihan mestaruudesta, mutta pudotuspeleihin pitäisi olla kaikki mahdollisuudet.

Kelowna Rockets menettää hyökkäyksestään ammattilaisiksi tärkeän avainkaksikon (Bell, Sissons) eikä Dylen McKinlaykaan ole enää ikänsä puolesta edustuskelpoinen, mikä ei voi olla näkymättä. Onnena onnettomuudessa rosterista löytyy kuitenkin kaksi erittäin kiinnostavaa nimeä 2014 NHL draftiin (Tyson Ballie ja Rourke Chartier), joista Ballie oli Rocketsien viime kevään pudotuspelirunilla suorastaan hurja. Tukea tarjoavat mm. Zach Franko, Ryan Olsen ja Tyrell Goulbourne. Joukkueen puolustus (Bowey, Severson, Lees, Martin, Wheaton, Johnston, Staden) kestää vertailun mihin tahansa nippuun ja ovat kaikki vasta tulossa kohti parhaita juniorivuosiaan. Maalivahti Jordon Cooke ei kuulu sarjan eliittiin, mutta kokeneena (-93) junioriveskarina hoitanee homman riittävällä tasolla. Pidän Kelownaa yhtenä kovimmista Portlandin haastajista, eikä olisi lainkaan ihme, mikäli pelaisivat aikanaan konferenssin finaaleissa vastakkain.

Seattlen meno on ollut viime kaudet enimmäkseen mollivoittoista, mutta tulevaksi kaudeksi saattaa kääntyä jopa duurin puolelle. Thunderbirdseillä on nimittäin käsissään potentiaalinen nippu. Hyökkäyksen laajan -94:sten armadan kärki Lipsbergs, Honey, Troock, Delnov, Sheen ja Hickman luo hyvät lähtökohdat toimivien kärkiketjujen kasaamiseen. Puolustuksessa puolestaan OA Jesse Forsgergilla täydennetty nuori -95:sten nippu Theodore, Smith, Hauf ja Green luo kehityksien osuessa kohdilleen mahdollisuudet aivan sarjan parhaisiin kuuluvan pakiston kasaamiseen. Lähemmäs parimetrinen raaka talentti Kevin Wolf (-96) olisi mukava nähdä pelaamassa vakiorosterissa, mutta saapa nähdä miten pojan käy? Maalinsuulla ovat ne joukkueen suurimmat kysymykset, ellei nuori Danny Mumaugh (-96) kykene ottamaan selvää kehitysharppausta. Mahdollinen ”yllättäjä” joukkue, ei nimekkäin tai mitään muutakaan, mutta... Toissa keväisen Bantam Draftin ykkösnimi Mathew Barzal (-97) on myös mielenkiintoista seurattavaa.

Spokane Chiefsien viime kauden tasokas OA-kolmikko Kichton, Walchuk ja Gal eivät enää junnuissa pelaa, mikä luonnollisesti näkyy. Joukkueeseen jää kuitenkin vielä niitä hyviä palasia, jotka mahdollistavat vähintään kohtuullisen suorittamisen. Reid Gow on W:n kiekollisten pakkien kärkeä jatkossakin, laadukkaista OA-hyökkääjistä on jopa ylitarjontaa (Fiddler, Holmberg, Bertaggia ja Aviani), Puolustuksen tilanne on kohtuullinen Gown takanakin, sillä -95:set King ja Fram ovat ihan potentiaalinen jo viime kaudella väläyttelemään ennättänyt nouseva kaksikko. Eikä vuotta vanhemmassa Cole Wedmanissakaan ole suurempaa vikaa. Sen sijaan hyökkäyksen tilanne on asteen haasteellisempi ja osastolta Helewka, Stewart, Chartier, Proft jne. kaivataan niitä harppauksia. Maalinsuulla on joukkueen OA-tilanteen myötä mielenkiintoinen ratkaisu edessä. Eric Williams kelpaisi varmasti rutinoituneeksi OA-kassariksi, mutta silloin edellä mainituista -93 hyökkääjistä ei mahtuisi mukaan kuin kaksi, mikä avaa niitä ovia nuoremmalle Garret Hughsonille (-95). Williams ei ole kuitenkaan kuulu sarjan tähtiveskareihin, joten…

Juuri Spokanelle ensimmäisellä kierroksella hävinnyt Try-City menettää yli 100 pinnaa runkosarjassa nakuttaneen Justin Feserin että pari muutakin tärkeää runkomiestään. Vastaavasti monet nuorista hyökkääjistä (Rankin, Stromwall, Bowless, Williams, McCrue jne.) ovat vuoden vanhempia, puolustuksen OA-kaksikko Yuen&Tropping on sarjan ehdotonta eliittiä ja Eric Comrien toivotaan nousevan entistä kirkkaammaksi junnuveskariksi. Tuskinpa kukaan kykenee Feserin tehoja yksi yhteen paikkaamaan, mutta pidän leveämpää runkoa yksittäistä tähteä suurempana aseena, joten uskon myös Try-Cityyn. Mistään mahdottomasta menestyksestä on turha puhua, mutta viime kautta parempaan pitäisi olla edellytykset.

Victoria Royals keskittyi viime kaudella monesti pelaamisen sijaan enemmän nujakoimiseen, mihin pitäisi tulla sitä muutosta. Viihdyttävä joukkuehan tuo on kun sytytyslanka on niin äärettömän lyhyt, mutta eipä samalla siitä menestyksestä tarvitse haaveilla. Alexander Gogolev ja Jamie Crooks ovat merkittäviä menetyksiä, mutta joukkueen hyökkäys kestää Brandon Mageen, Ben Walkerin, Steven Hodgesin, Austin Carrollin ja kumppaneiden myötä päivänvaloa jatkossakin, varsinkin mikäli Logan Nelson pelaa vielä tulevan kauden junnuissa. Puolustuksessa ilman NHL-sopimusta jääneen Jordan Fransoon sekä Brett Coten kokemus yhdistyy kahden lupaavan nuoren -96 (Joe Hicketts ja Jack Walker) lahjakkuuden kanssa.. Eivät ole kumpainenkaan koolla pilattuja, mikä varmasti vaikuttaa NHL-varauksen ajankohtaan, mutta pelitaidoissa ei ole mitään vikaa. Päälle vielä järkälemäinen Keegan Kanzig sekoilemaan, niin sopassa alkaisi olemaan sitä potkua. 2012 Bantam Draftin ensimmäisen kierroksen varausten Tyler Soyn (C) ja Chaz Reddekoppin (D) panos voi tuoda oman lisänsä sinne plus-sarakkeeseen. Victorian suunnan luulisi olevan nousujohteinen, mutta vielä tuleva(kin) kausi sujuu rakentaessa ja menestyksestä haaveillessa.

Jatkuu...

 

[Eager]

Everett Silvertips tähyää varmasti viime kautta korkeammalle. Joukkueen hyökkäys ei ole kokenut mahdottomia menetyksiä ja varsinkin nuoret -96:set Tyler Sandhu ja Ty Mappin voivat olla valmiita jo huomattavasti suurempiin rooleihin, kuten toki monet vuotta tai paria vanhemmista. Puolustuksen OA-kaksikko Landon Oslanski&Connor Coxi:a on varmasti ikävä, mutta vastapainoksi nuori runko Mirco Müllerin johdolla on taas vuotta iäkkäämpi. Myös nuoren maalivahdin Austin Lotzin (-95) parhaiden päivien pitäisi olla vasta edessä. Eiköhän Everett ole viime kautta parempi, mutta mitään sen suurempia tuskin kukaan odottaa? Joukkueeseen saatiin suomalaisväriä Waltteri Hoppisen siirron myötä.

Prince George Cougars rämpi nuorella joukkueellaan viime kauden konferenssin pohjilla. Nyt samat nuoret ovat hieman vanhempia, mutta vaikea sanoa onko massassa niitä todellisia suunnankääntäjiä, joiden myötä joukkue kykenisi kapuamaan kohti sarjan kärkeä? Ehkäpä paras esimerkki on koko 2010 Bantam Draftin ykkösvaraus Alex Forsberg, jonka kehitys ei ole edennyt toivotulla tavalla. Samanlaisia tapauksia on joukkueessa muitakin. Itsehän pidän puumanpoikia aivan liian mitäänsanomattomana nippuna, mutta aina silloin tällöin tällaisetkin pääsevät yllättämään. Menettivät myös ykkössentterinsä ja suurimman tähtensä Colin Jacobsin AHL:ään. Puolustuskin olisi mielenkiintoisessa murroksessa kahden suuren roolin OA:n päätettyä junioriuransa viime kevääseen. Nuoria olisi tulossa, mutta myös niitä aukkoja täytettäväksi.

Vancouver Giantsin viime kaudesta ei jäänyt paljoa muisteltavaa, ainoastaan kuraa pyyhittäväksi. Nuori voimalaituri Jackson Houck on kaveri, johon henkevöityy juuri nyt lähes kaikki Giants-yhteisön toivo paremmasta huomisesta, ehdottomat joukkueen kasvot. Tukea tulee etunenässä puolustaja Brett Kulakilta eikä OA sentteri Cain Fransonkaan ole huono pelaaja. Muuten onkin nippu nuorukaisia, joiden kehityksestä riippuu se miten joukkue jatkossa suorittaa. Näistä mielenkiintoisimpia ovat pakit Tyler Morrison, Arvin Atwal (molemmat myöhäisiä -95:sia) ja Reid Zalitach (-96). Maalinsuulla odottanevat Payton Lee’ltä sitä harppausta. Tuskinpa Giantsien tulevakaan kausi suurempia ilon aiheita antaa vaan niitä ruvetaan keräämään vasta seuraavina vuosina.

--------------

WHL:n draft ikäluokan mielenkiintoisin nimi noin yleisellä otannalla on jo pitkään mahdollisena first pickinä hehkutettu Kootenayn Sam Reinhart, jolta varmaan odotetaan jo yli 100 pisteen kautta. Reinhart on hieno ja huippulahjakas nuori kiekkoilijan alku, mutta on jäänyt tänne syystä tai toisesta kylmäksi. On jotenkin liian fiinin ja täydellisen tuntuinen unelmien vävypoika. Se ns. rosoisuus ja särmä puuttuu, mutta eiköhän se tästä vielä. Prince Albertin Leon Draisalt on sitten se toinen paljon puhetta herättänyt kaveri, joka tullee haastamaan Reinhartia tiukasti ensimmäisen WHL-varauksen tittelistä. Calgaryn Jake Virtasella ei ole tämän kaksikon peliälyä tai taitoja, mutta on sellainen helposti pidettävä voimasentteri/laituri. Olisi saanut kaiketi kesän aikana parisenkymmentä paunaa lisää massaa, jonka myötä jälki voi olla huomattavasti tuhoisampaa, mikäli tuo ei ole hidastanut liikettä. Ilman hurjaa tehopetrausta ja kiekollisen pelaamisen roihahdusta en usko, että kaveria tullaan varaamaan top10:ssä tai välttämättä top15:stakaan, mutta vaikuttaisi sellaiselta turvalliselta home runilta ensimmäiselle kierrokselle. Hyödyllinen peluri. Portlandin Chase De Leo pitää myös nostaa esiin, sillä olisi parin viimeisen vuoden aikana kasvanut mukavasti 5’7’’/130lbs -> 5’10’’/175lbs, mikä alkaa pikku hiljaa muistuttamaan jääkiekkoilijan raameja. Taitoa ja juonikkuuttahan kaverilta löytyy. Ei ole mikään fyysinen jyrä, mutta pelaamisessa on sellaista sopivaa v-mäistä rottailua. Moose Jawin Brayden Pointkin olisi kaiketi hieman kasvanut, mutta onhan 5’9’’/160 yhä melkoista mikkihiiri osastoa, mikä tullee tiputtamaan sitä varausta vaikka kaverista paljon pidänkin. Kelownan Tyson Baillie pitää vielä nostaa tähän ykköskoriin, niin hyvä tämä vain oli viime postseasonilla. Kokonaisvaltainen johtajatyyppi, jolla olisi myös talenttipuoli kunnossa. Olen pitänyt myös joukkuekaveri Rourke Chartierista. Brandonin Jayce Hawryluk on vielä nostettava esiin, sillä sekä taitoa että asennetta löytyy, joiden yhdistelmällä mennään monesti pitkälle. Monet arvostavat myös Red Deerin Conner Bleackley’ta todella paljon, mutta oma otantani kaverista ei ole vielä niin suuri, että liittyisin sokeasti tähän virtaan. Saanee tulevalla kaudella huomattavasti suuremman ja vastuullisemman roolin Red Deerissä, jonka myötä se kuva varmasti tarkentuu.

Puolustajista Red Deerin Haydn Fleury on se ykkösnimi, juuri nyt. Pelasi jo viime kaudella suuressa roolissa Red Deerin kohtuu tasokkaassa pakistossa. Tähänastisen otannan perusteella löytyy kokoa, liikettä, peliälyä, sijoittumista, kiekollista osaamista jne. eli varsin kokonaisvaltainen paketti. Swift Currentin Brycen Martin ja Saskatoonin Nelson Nogier ovat tyyppeinä hyvin samankaltaisia ja olen erityisesti pitänyt kaksikon rauhallisuudesta kiekollisina, ylipäätään sellaisia elegantteja, tyylikkäitä ja kokonaisvaltaisia pakin alkuja. Edmontonin Dysin Mayo menee aikalailla samaan muottiin, mutta antaa raamiensa puolesta pientä tasoitusta. Victorian Joe Hicketts olisi kymmenisen senttiä suurempana varmasti aivan kärkispekulaatioissa mukana, mutta 5’8’’ on pakille NHL-uraa ajatellen valitettavan vähän. Ehdottomasti mielenkiintoinen low-risk&high-reward nimi myöhemmille kierroksille, mutta ensimmäisen kierroksen varausta on ilman hurjaa kasvupyrähdystä vaikea nähdä. Pitkälti samanlainen tapaus on seurakaveri Jack Walkerkin. Kamloopsin Jordan Thomson ja Calgaryn Josh Thrower ovat myös mielenkiintoiset nimet ja molemmille olisi sitä aiempaa suurempaa roolia tarjolla.

Maalivahdeista Giantsin Payton Lee on se ykkösnimi ja oikeastaan ainoa mieleen tuleva. Tälläkin olisi hurja harppaus otettavanaan, mikäli mielii top60 varaukseksi. Tai no tulihan myös Moose Jawin Justin Paulic jo mainittua.

--------------

Mutta joo eiköhän tässä olleet ne olennaisimmat, pidemmän kaavan kautta. Näkee sitten aikanaan kuinka metsään meni, mutta mielenkiintoinen kausi tästäkin on varmasti tulossa ja lisääntynyttä suomalaisväriä pidän näin seuraamisen kannalta positiivisena juttuna.

Parhaillaanhan joukkueet vetävät harjoitusleirejään ja harkkamatseja runkosarjan käynnistyessä QMJHL:ssä 12.9 ja OHL:n sekä WHL:n osalta 19.9. Kausi huipentuu aikanaan 16-25 toukokuuta Londonissa pelattavaan Memorial Cupin lopputurnaukseen.

Niin ja toivottavasti ketju ei mene pelkäksi allekirjoittaneen monologiksi vaan ajatusten vaihtoa että sekalaista päivittelyä syntyisi vähän laajemminkin...

 

[Zborik_]

Hieno aloitus Eager! Näkee, että tiedät Kanadan junnusarjoista paljon ja että olet syventynyt asiaan. Kiitos näistä teksteistä siis!

Sitten vähän omaa pohdintaa WHL:stä. W'ssä on varsin monta hyvää lupausta ensi kesän draftiin. Jake Virtanen ainakin näytti Ivan Hlinkan turnauksessa yhä nopealta, vaikka on hankkinut massaa. Pelottavan kova pelaaja: suoraviivainen, kova taklaaja ja hyvä laukaus. Jos joltakin joukkueelta puuttuu tulevaisuuden voimahyökkääjä, kannattaa varata tää kaveri! Hayden Fleury on erinomainen pakki. WHL:n hyökkääjät vaikuttavat noin yleisesti aika pienikokoisilta, esim. Point, De Leo, Baillie, Chartier, Hawryluk.

Jos vähän aiheen ulkopuolelle mennään, niin OHL:ään ja QMJHL:ään on tarjolla ensi vuonna muutama erinomainen pelaaja drafteissa:

OHL:

Jack LaFontaine
Adam Mascherin
Michael McLeod
Victor Mete

QMJHL:

Michael Campoli
Evan Fitzpatrick
Mitchell Balmas
Samuel Girard

Linkit Eliteprospectsiin

Lopuksi: Jos jollakulla olisi kertoa joku hyvä blogi CHL:stä, niin saa kertoa!

 

[Zous]

Kyllähän tuo Erien trio vaikuttaa aika kovalta. MacDavid, Strome ja Burakovsky. Hyvin varteenotettava jengi kyseessä jo ensikaudelle. Ehdottomasti yksi kiinnostavimmista seuroista seurata alkavalla kaudella.

 

[Osvaldo]

Aika vakuuttava ollut Julius Hongan startti WHL:ssä. Ekassa pelissä 1+2 ja toisessa 0+3. Näillä pisteillä Honka on pistepörssin toisena. Ihan kivasti kun kyseessä on puolustaja.

 

[SVSV]

Kyllähän tuo Erien trio vaikuttaa aika kovalta. MacDavid, Strome ja Burakovsky. Hyvin varteenotettava jengi kyseessä jo ensikaudelle. Ehdottomasti yksi kiinnostavimmista seuroista seurata alkavalla kaudella.

Yhden pelin vilkuilin Erieltä ja Bura ei siinä vielä pelannut. Strome oli aika näkymätön eikä tältä kaverilta nyt heti voikaan tuloksia odottaa. Kyllä tuolla rosterilla kärkytään siellä playoffpaikoissa. Ykkösveska, ykköspakki ja ykkössentteri OHL:n parhaimmistoa. Leveydestä en sitten mene takuuseen.

 

[FutureHockey]

Aika vakuuttava ollut Julius Hongan startti WHL:ssä. Ekassa pelissä 1+2 ja toisessa 0+3. Näillä pisteillä Honka on pistepörssin toisena. Ihan kivasti kun kyseessä on puolustaja.

Honka palkittiin WHL:n viikon pelaajana: WHL Network

Suurkiitokset muuten Eagerille huikeasta panostuksesta ketjuavaukseen. Sitä on tullut lueskeltua moneen kertaan, mutta kirjoittaminen on vielä jäänyt, joten koitetaan nyt vastaisuudessa hieman itsekkin panostaa tänne niin edesautetaan sitten omalla panoksellakin sitä, että ketjun annista tulisi mieluisaa luettavaa :)

 

[Mängimies]

Aika vakuuttava ollut Julius Hongan startti WHL:ssä. Ekassa pelissä 1+2 ja toisessa 0+3. Näillä pisteillä Honka on pistepörssin toisena. Ihan kivasti kun kyseessä on puolustaja.

Hongan toinen ottelu tuotti tehot 0+2 samoin kuin kolmas ottelu. Neljäs ottelu meni kiikareilla, joten kauden kokonaissaldo on nyt neljässä ottelussa 1+6 eli oikein mukava startti.

WHL:n toinen suomalaispelaaja Waltteri Hopponen ehti jo aloittaa ja lopettaa WHL-uransa. Hän pelasi kauden avauspelissä Everettin paidassa, mutta siirtyi sen jälkeen USHL:ään Sioux City Musketeersiin.

OHL:n suomalaisista Jonatan Tanus (4. 1+2) on aloittanut parhaiten. Henri Ikosella 0+1 (1 ottelu) ja Mikko Vainosella, Alex Lintuniemellä tai Jimi Kurosella ei tehopisteitä.

QMJHL:n ainoa suomalainen Janne Puhakka aloittanut myös tehopisteiden valossa hienosti kun viidessä ottelussa on syntynyt neljä (2+2) tehopistettä.

 

[SVSV]

Piti oikein katsoa yksi Swift Currentin peli kun Honka näytti latoneet tehot 3+12=15 kymmenessä pelissä. Tällä kertaa Honka ei päässyt pisteille, kun Broncos hävisi 5-1 sarjaa johtavalle Chiefsille.

Honka pelasi aivan samalla tavalla kun U18-skaboissa keväällä, milloin viimeksi olin kaverin nähnyt. Hyvällä liikkeellä varmoja, kovia passeja kavereitten lapoihin. Pari kertaa oli jopa liian itsevarma omassa päässä kun yritti karistaa vastustajan kärkikarvaajan pois pyörähdyksellä menettäen kiekon. Ei tainnut olla ihan paras peli, mutta hyvin pelasi silti ja kellotti luultavasti Brycen Martinin kanssa kovimmat peliajat tuosta pakistosta.

Broncos on ehdottomasti kahden suomalaisen johdosta yksi mielenkiintoisimmista seuroista lännessä, vaikka ehkä Portlandin otteita tuleekin seurattua kaikista eniten.

Chiefsin -93 kaksikko on tykittänyt aika kovat tehot näin alkuun, mutta ensi kesän top-5 varauksiin kuuluva Sam Reinhart kärkkyy kolmantena pistepörssissä tehoin 10gp, 7+14=21. Sitten tuleekin näitä tuttuja ykköskierroksen varauksia Bjorkstrandin, Samuelssonin ja Petanin johdolla.

Tulee kyllä länttä seurauttua jostain syystä yhtä paljon kun O:ta ja Q on tippunut seurannasta lähes kokonaan, nyt kun MacKinnon, Grigorenko, Jaskin ja Abeltshauser ovat ammattilaisia, ja Drouin taitaa olla loukkaantuneena.

 

[Apmp-]

Q:ssa pistepörssiä johtaa Anthony Mantha suht kovilla lukemilla. 11 pelissä Mantha on tehnyt tehot 16+13. En osaa sanoa mikä Detroitilla on suunnitelma pojan kanssa, mutta aika suljetuilta NHL-ovet näyttävät vielä pari vuotta. Taas kerran harmittaa kun vähän väärässä sarjassa tuntuu Mantha jo nyt pelaavan, puhumattakaan mitä vuoden päästä on tilanne. Saapa nähdä kuinka aikaisin menee 100 pojoa rikki, hyvä tavoite olisi siinä 40-50 pelin kohdalla.

 

[Mängimies]

Q:ssa pistepörssiä johtaa Anthony Mantha suht kovilla lukemilla. 11 pelissä Mantha on tehnyt tehot 16+13. En osaa sanoa mikä Detroitilla on suunnitelma pojan kanssa, mutta aika suljetuilta NHL-ovet näyttävät vielä pari vuotta. Taas kerran harmittaa kun vähän väärässä sarjassa tuntuu Mantha jo nyt pelaavan, puhumattakaan mitä vuoden päästä on tilanne. Saapa nähdä kuinka aikaisin menee 100 pojoa rikki, hyvä tavoite olisi siinä 40-50 pelin kohdalla.

Vuoden päästä eli ensi kaudella Mantha saa pelata AHL:ssä jos taso ei heti NHL:ään riitä, joten en näe tuossa mitään ongelmaa. Tällä kaudella saattaa joidenkin mielestä pelata väärässä sarjassa, mutta eittämättä taso ei vielä tällä kaudella NHL:ään riittäisi. Hyvä tavoite voisi täksi kaudeksi olla mahtuminen Kanadan kivenkovaan U20-jengiin ja ottaa siellä maailmanmestaruus. Tietysti sitten seuratasolla mahdollisimman pitkälle Val-d'Orin kanssa.

 

[Hawk #22]

Henri Ikonen on aloittanut kauden Kingston Frontenacseissa erinomaisesti, ainakin pisteiden valossa. Myönnetään heti alkuun, etten ole yhtään kokonaista peliä nähnyt tältä kaudelta, mutta ainakin tilastojen valossa näyttää hyvältä, kun Ikonen johtaa joukkueensa pistepörssi tehoin 6+15. Nämäkin ovat syntyneet vain 9 ottelussa, eli hyvällä tahdilla mennään ainakin toistaiseksi.

Positiivisia ajatuksia saa myös Julius Honka, joka on pelannut erittäin hyvää kautta tähän mennessä. En malta odottaa molempien näkemistä tulevissa U20 MM-kisoissa.

 

[FutureHockey]

Suomalaisten pisteet tällä kaudella CHL-sarjoissa (+ otin USHL:n tähän mukaan, pahoitteluni tuosta OT:sta):

QMJHL

F Janne Puhakka     Chicoutimi Saguenéens QMJHL  20   5 + 2 = 7  12 PIM

WHL

D Julius Honka      Swift Current Broncos WHL    18   6 +13 =19  20 PIM
F Waltteri Hopponen Everett Silvertips    WHL     1   0 + 0 = 0   2 PIM
G Eetu Laurikainen  Swift Current Broncos WHL    13 GP   GAA 2.99  SVS% .913

OHL

F Henri Ikonen      Kingston Frontenacs   OHL    14   7 +16 =23   8 PIM
F Jonatan Tanus     Peterborough Petes    OHL    15   5 + 7 =12  10 PIM
D Mikko Vainonen    Kingston Frontenacs   OHL    15   1 + 2 = 3  20 PIM
D Alex Lintuniemi   Ottawa 67's           OHL    15   0 + 2 = 2   4 PIM
D Jimi Kuronen      Oshawa Generals       OHL    12   1 + 0 = 1   0 PIM

USHL

D Jarkko Parikkaa   Des Moines Buccaneers USHL    8   0 + 1 = 1   2 PIM
D Niklas Kumpu      Des Moines Buccaneers USHL    7   0 + 0 = 0   7 PIM
F Waltteri Hopponen Sioux City Musketeers USHL   10   0 + 0 = 0   6 PIM
G Samu Perhonen     Indiana Ice           USHL    5 GP   GAA 3.74  SVS% .840

 

[Zborik_]

Henri Ikonen pelaa erinomaista kautta Kingstonissa. Olisi helppo uskoa, että Ikonen pelaa nuorten MM-kisoissa kahdessa ensimmäisessä kentässä.

Ottawa 67's joukkueen selostajan twiitti kertoo paljon Ikosen pelaamisesta tällä kaudella:

AJ Jakubec ‏@AJonSports 41s

Another great game for Henri Ikonen. 1G 1A. Bonecrushing hits. Key blocked shots. Plays hard. He'll play in the NHL. TB stole him #Lightning

 

[Eager]

Se ketjunavauksessa toivomani aktiivinen päivittäminen on jäänyt omalta osalta sinne sanahelinän tasolle, mutta josko sitä nyt saisi jotain skrivailtua.

Runkosarjaa olisi takana noin 25 ottelun verran eli jonkinlaista arviota voimasuhteista ym. voi jo ruveta tekemään.

OHL:

Itäisessä konferenssin suurin pommi on ollut Oshawa Generalsin lento, joka käynnistyi todenteolla Scott Laughtonin paluun myötä. Tuo on kyllä loistava esimerkki, mitä yksittäinen huippuyksilö voi joukkueen menestykselle ja ilmeelle CHL:ssä tehdä. D. J. Smithin johtamalle valmennukselle pitää antaa myös credittiä. Ovat onnistuneet nostamaan jälleen monta kaveria aivan uusille urille Kitchenerissä viime kauden jämäminuutteja vetäneestä Josh Sterkistä ja järkälemäisestä Hunter Smithistä alkaen. Tavallaan tekisi mieli uskoa Oshawaan, mutta en näe joukkuetta riittävän kovana menestymään ja kestämään avainyksilöidensä heikompia hetkiä verrattuna muutamaan muuhun O:n nippuun. Heikommassa idässä tuo paketti voi toki riittää pitkällekin.

Muutenhan konferenssi on sujunut pitkälti ennakoidun mukaisesti. Mississaugan duunarinipun vahva alku on ollut toki toinen positiivinen yllätys. Belleville on ollut vuorostaan se suurin alisuorittaja ja reagoivatkin heikkoon alkuunsa hankkimalla Cameron Bracen Owen Soundista, joskin Luke Cairnsin kauppaaminen varausvuoroja vastaan kielisi jonkinasteisesta luovuttamisesta.

Barrien kone on hakenut niitä kierroksiaan, mutta hiljakseen joukkue on hilautunut kohti konferenssin kärkeä. Puolustus on pitänyt hyvin läpi kauden, mutta maalihanat ovat auenneet kunnolla vasta viime aikoina. Maalinsuulta löytyy vuorostaan yksi alkukauden komeetoista, myöhäisen syntymäpäivänsä vuoksi vasta 2015 varauskelpoinen Mackenzie Blackwood. Alun perinhän ammattilaiseksi suunnanneen Mathias Niederbergerin saappaita soviteltiin Alex Fotinosille, joka kuitenkin hävisi taistelun ja kaupattiin Windsoriin.

Kingston aloitti kauden lennokkaasti, mutta viime aikoina meno on tasaantunut ja sijoitus tippunut. Joukkueen avainpelaajista turhan monet ovat -96 tai -95 ikäluokista, joten se rutiini ja tasaisuus eivät oikein riitä, mutta hyvältähän tuo näyttää seuraavaa kautta silmällä pitäen.

Juuri nyt itäinen konferenssi vaikuttaisi Oshawa vs. Barrie väännöltä, jonka takana käydään tiukkaa taistelua muista pudotuspelipaikoista. Lisäkierroksia tähän vääntöön olisi luvassa parin tunnin päästä joukkueiden ottaessa yhteen Oshawassa.

Läntisen konferenssin puolella Erie ja Guelph ovat pyörineet kärkipaikoilla alusta alkaen, mitä ei voi pitää yllätyksenä.

Erien pienoisena huolenaiheena paistaa tehojen epätasainen jakautuminen. Ykkösketju ja ykkös-YV ovat olleet tulessa, mutta sen jälkeen on ollut huomattavasti hiljaisempaa. Panosten noustessa ja McDavidien joutuessa entistä kovemman varjostuksen alle tuo voi kostautua. Adam Pelechin johtama puolustus on pitänyt hyvin mistä kertoo koko sarjan pienin päästettyjen osumien määrä, eikä Oscar Danskiakaan voi oikein osoitella.

Guelphilta löytyy vuorostaan lähes Londonmaista syvyyttä. Kolme tasaisen kovaa hyökkäysvitjaa + energinen nelonen ja kolme laadukasta pakkiparia ei jätä vastustajille helppoa urakkaa. Ykköskassari Justin Nicholskin on aloittanut vahvasti, eikä ainakaan vielä ole Guelphin suunnalla haikailtu Garret Sparksin perään.

Londonin kone lähti käyntiin hitusen yskähdellen, mutta viime aikoina homma on alkanut kulkemaan. Marraskuun voitot Eriestäx2 ja Guelphista toimikoot varoituksena muille. Puolustuksen suuret muutokset ovat olleet se suurin haaste, johon Hunterit reagoivat parin OA-pakin hankinnalla heti alkukaudesta. Pre-seasonilla saapui Alex Basso Sarniasta ja kauden käynnistyttyä Brady Austin Bellevillestä. Määtän tilanteen ratkettua värväsivät Saksasta oman viime kesän import pickinsä Tim Benderin, joka parin otteluiden otannalla vaikuttaa ihan pätevältä vahvistukselta. Sattumaa tai ei, mutta pelityyli muistutti paljon Olli Määttää. Viimeisimpänä vahvistuksina saivat Nikita Zadorovin takaisin Sabresiltä ja hankkivat North Bayltä jämäkän OA-puolustaja Zach Bellin oikeudet, jolle tekivät tilaa kauppaamalla OA tappelijansa Paxton Lerouxin Kitcheneriin. Viitteitä vahvistuneesta puolustuksesta nähtiin viime yönä Erien kaaduttua 4-1 lukemin. Samalla Connor McDavid jäi jo toisen kerran peräkkäin Londonia vastaan kiikareille. Nuoren Mitch Marnerin (-97) otteita kannattaa seurata ja tarkkaan. Ehdottomasti niitä O:n kärkinimiä kesän 2015 NHL-draftiin. Huippuälykäs ja taitava pelinrakentajatyyppi joka pelaa ihailtavalla tatsilla molempiin suuntiin. Koon lisäksi saisi olla hitusen suoraviivaisempi ja laukoa enemmän, mutta muuten ei valitettavaa.

Parhaimmillaan konferenssin piikkipaikalta löytynyt Sault Ste. Marie on ollut luonnollisesti se alkukauden suurin yllättäjä lännen puolelta, ainakin tänne. Ovat päässeet hyötymään toki hiukan heikommasta divisioonastaan, josta ei mm. Plymouthin alavireisyyden myötä ole löytynyt kovempiakaan nippuja. Suurin syy löytyy kuitenkin lähes tyhjästä nousseista ratkaisijoista. Pari OA-hyökkääjää ja muutama muu olisivat nousseet käytännössä tyhjästä pelaamaan elämänsä kausia, jolloin kärki Nurse, McCann, Tolchinsky ja kumppanit eivät olekaan ihan niin yksin, mitä pelkäsin. Nuori Kyle Jenkins on myös tekemässä hyvää nousua tulokaspakkien saralla ja samaa vauhtia jatkaessaan tullaan varaamaan vielä yllättävän korkealla. Matt Murray olisi vuorostaan vakiinnuttamassa asemaansa O:n veskarieliitissä ja on saanut sitä tärkeää tasaisuutta otteisiinsa aiemman ailahtelun sijaan.

Alex Fotinosista uupuneen ykkösmaalivahtinsa löytänyt Windsor ja tulivoimainen Saginaw roikkuisivat marraskuun vahvoilla otteilla vielä kärjen tuntumassa ja haastanevat vielä Sault Ste:tä divisionan kärkipaikasta.

Jos alisuorittajaa etsii, niin Plymouthilta odotin ja odotan toki yhä parempaa. Vuotava puolustus, tehoton hyökkäys ja kurittomuus eivät ole kuitenkaan menestystä tuova kombinaatio missään sarjassa. Plymouthin touhu tiivistyy hienosti Matt Mistelen alkukaudessa. Tulokaskauden 34+26 (68 otteluun) olisi vaihtunut tehoihin 4+3 13 ottelussa ja katsomokin on tullut tutuksi. Mistele olisi ehdottomasti se kaveri, jonka pitää saada pakettinsa kasaan, jotta Plymouth voisi parantaa asemiaan.

WHL:

Itäisen konferenssin piikkipaikalta löytyy Medicine. Saivat kauden alun kynnyksellä kovan vahvistuksen Bluesin viime kesän toisen kierroksen varauksen jenkkipakki Tommy Vannellin valittua Minnesotan yliopiston sijaan Hat Tigersit, jonka myötä joukkueen puolustus nousi kertarysäyksessä sarjan parhaimpien joukkoon. Hyökkäyksen tulivoimasta ja leveydestä kertonee se, että vaikkei kapteeni ja ykköstähti Hunter Shinkaruk ole säkenöinyt aivan odotetulla tavalla, niin ovat kuitenkin tehneet konferenssissaan toiseksi ja sarjassa neljänneksi eniten osumia.

Konferenssin kärjestä löytyisi muutenkin odotettuja nippuja ilman suuria yllätyksiä. Tasoerot vaikuttaisivat myös mukavan marginaalisilta, joten mikäs sen parempaa.

Kootenay heräsi Sam Reinhartin todennäköisesti viimeiseen WHL-kauteen ja hankkivat Kamloopsista Tim Bozonin ja Landon Crossin, jotka ovat selviä vahvistuksia kärkiosaamisen kapeudesta kärsineelle joukkueelle. Kootenayn touhu vaikuttaisi selvältä all-in tilanteelta ja tuskinpa kaikki vahvistukset olivat tässä.

Hitmen-kannattajat saivat iloisia uutisia Kingsien lähetettyä Alex Roachin vielä vuodeksi junnuihin. Roachin paluun ja nuorisokaartin esiinnousun myötä joukkueessa alkaisi sittenkin olemaan niitä aineksia menestysjahtiin, vaikka vähän toista uumoilin. Puolustus + ykkösveskari paletti ovat sarjan ehdotonta eliittiä, jonka varaan on hyvä rakentaa. Vielä kun lisää Prince Albertin, viime vuosien kestomenestyjän Edmontonin ja positiivisen yllättäjän Swift Currentin, niin siinäpä ne kovat alkaisivat olemaan.

Regina olisi parin ihan pätevän OA-hankinnan myötä pyrkimässä kovasti mukaan ja ovatkin juuri nyt vahvassa vireessä. Brandonissa voisi olla materiaalin puolesta aineksia ja tuskin Ryan Pilonin hankinnastakaan on haittaa, mutta joukkueen tekeminen on ihmeen sekavaa puolustusvirheiden sumaa. Viimeksi Kootenay rankaisi kylmästi joukkueen erheistä, muuten varsin tasaisessa ottelussa.

Lethbridgen tilanne konferenssin ja sarjan hännillä ei sen sijaan hyvältä näytä, alkukauden saldo 3-20-4 ja pakka aivan sekaisin. Lisäksi joukkueesta on käynyt melkoinen virta ulospäin yhden sun toisen vaadittua siirtoa muualle, kovimpana näistä Brandoniin kaupattu Ryan Pilon. Pilonhan kuului Kanadan Ivan Hlinka turnauksen rosteriin ja on yksi 2015 NHL draftin kärkipakkeja.

Läntisestä koferenssista löytyy yllättävä kärkijoukkue kun Everett on laittanut OA-peluriensa johdolla tiukasti kampoihin ennakkosuosikeille Portlandille ja Kelownalle. En usko joukkueen kestävän kärjessä runkosarjan loppuun tehojen kasaantuessa liiaksi kärkipelaajien varaan, mutta mitä pidempään sen parempi.

Portland keikkuisi tulivoimaisen hyökkäyksen voimin yhä vain konferenssin kärkipaikoilla vaikka vuodesta toiseen ammattilaiseksi suuntaa melkoinen liuta nimimiehiä. Suurin huomio on kiinnittynyt joukkueen puolustukseen, jossa olisi riittänyt huisketta. Seth Jonesia, Tyler Wotherspoonia ja Troy Rutkowskia ei jääty surkuttelemaan vaan hankkivat uusia vahvistuksia. Caps-varaus Garrett Haar saapui Länsi-Michiganin yliopistosta ja Nucks-varaus Anton Cederholm Ruotsista. Eivät ole lähtijöiden tasoisia, mutta huomattavasti tyhjää parempia ja kaksikon myötä tulivoimainen hyökkäys ei joutunut täysin toivottoman urakan eteen. Nuori Keoni Texeira (-97) on myös ottanut paikkansa kokoonpanosta.

Jatkuu...

 

[Eager]

Kelowna on mielestäni se konferenssin tasapainoisin ja kovin nippu juuri nyt. Heikkoa osa-aluetta on vain vaikea löytää. Eivät tao samalla tapaa murskalukemia mitä Portland, mutta jyräävät leveällä materiaalillaan ottelusta toiseen.

Spokanella on käytössä pitkälti sama resepti, mitä Everettillä ja muutamien veteraanipelurien rooli on vieläkin korostuneempi. Keikkunevat kuitenkin kärjen kannoilla taistellen pudotuspelien kotiedusta.

2015 NHL-draftin kärkispekulaatioihin kuuluvan Mathew Barzalin (-97) varaan rakentava Seattle keikkui myös hyvin mukana, mutta heikko marraskuu on tuonut takapakkia. Joukkueen otollisimmat ajat ovat kuitenkin vasta edessäpäin, tämän kauden sujuessa enemmän kokemusta hakien. Tiukan puolustuksen varaan laskeva Victoria Royals olisi Seattlen tavoin kokemuksen haku reissulla.

Pohjilla Kamloops käynnisti jo tyhjennysmyyntinsä Tim Bozonin ja Landon Crossin suunnattua Kootenayhin. Tilalle tuli mukava määrä tulevaisuuden assetteja, mutta tästä kaudesta ei suurempaa kerrottavaa tule jäämään.

QMJHL:

QMJHL:tä on tullut seurattua vielä valitettavan vähän, mutta pääpiireittäin jatkuisi viime kauden malliin. Kärjestä on löytynyt jo pidempään kolmikko Halifax, Blainville-Broisbriand ja Baie-Comeau vaihtelevassa järjestyksessä.

Halifax sai toisen wonderkidinsä eli Jonathan Drouinin takaisin. Lisäksi mukana pyörisi muutama muukin, jonka ajattelin ennakkopakettia kirjoitellessani jatkavan urallaan eteenpäin, mutta tuskinpa Mooseheads-kannattajat valittavat. Joukkue on siis kovempi, kuin sen "piti" olla. Tanskanpoika Nikolai Ehlers on kuulunut vuorostaan pirteimpien tulokkaiden joukkoon. Kyllähän Halifax on yhä se nippu, joka pitää kaataa, mikäli mestaruutta halajaa.

Blainvilleltä en ole nähnyt vielä otteluakaan, mutta Baie-Comeau ei ole parin pelin otannalla suuremmin vakuuttanut. Pinnoja on kuitenkin kertynyt mukavaan tahtiin ja onhan joukkueen materiaali edelleen tasokas, joten ei parane unohtaa. Draftia ajatellen Alexis Vanier on noussut esiin, näyttänyt hyvältä ja saanut tulostakin aikaan. Kun olisi vielä hitusen nopeampi, niin tästä voisi jopa innostua.

Rimouskin osalta kausi käynnistyi mollivoittoisesti, mutta viime aikoina olisivat saaneet kurssin käännettyä ja aloitettua nousunsa kohti sarjan kärkeä, mikä joukkueen materiaalilla onkin ehdoton vaatimus. Myös Gatineau olisi ankkuroitunut kärkirykelmään. Joukkueen hyökkäys takonee hyvin maaleja jatkossakin, mutta tiedä sitten kestääkö kokematon puolustus samalla tapaa? Vielä ei ole ollut suurempia ongelmia, mutta näkisin mielelläni joukkueen hankkivan yhden tai miksei kaksikin veteraanipakkia. Vasta 2015 varauskelpoisen Alexandre Carrierin pelaamista kannattaa kuitenkin seurata, sillä olisi nousemassa kovaa vauhtia kohti Q:n puolustajien kärkeä, kaikin puolin tyylikäs ja fiksu pakin alku. Quebec vielä mukaan, niin siinähän ne kärkiniput olisivatkin.

Nuoren Shawinigan tilanne sarjan hännillä ei herkulta näytä, mutta toivon mukaan pojilla ovat vielä ne valoisammat ajat edessä päin.

------------

Varausikäisistä tulee draftin lähentyessä jauhettua ihan riittämiin, joten en näitä vielä suuremmin sorki. Sen sijaan ajattelin nostella esiin pelaajia jotka ovat jo kerran tai useammin onnistuneet ohittamaan draftin, mutta saattaisivat vielä herättää kiinnostusta NHL-seuroissa.

OHL:

Ensimmäisenä huomio kiinnittyy luonnollisesti hyvin pisteitä takoneeseen Sudburyn tutkapariin Mathew Campagna ja Nathan Pancel, molemmat -94:sia. Pidän Pancelia näistä kahdesta parempana pro-talenttina. On suurempi, suoraviivaisempi, nopeampi jne. Campagna vaikuttaisi tyypilliseltä junnutehoilijalta, jonka edellytyksiä NHL-uraan ei voi pitää mainittavina. Sellainen sadan pisteen kausi toisi toki pientä jännitystä ensi kesäksi.

Erien Dane Foxilla olisi vuorostaan vetämässä Connorien McDavid&Brown vanavedessä vahvaa kautta. On jo -93 vuosikerran OA eli ei enää draftin piirissä. Pelaajatyyppinä ei iske omaan kupoliini, mutta taito ja vauhti saattavat jotain organisaatiota kiinnostaa, joskin on hitusen ongelmapelaajan/luonteen maineessa.

Kahden passin OA Nickolas Latta olisi alkanut saamaan viimein tehoja aikaiseksi. Pelaa vahvaa ja tunnollista kahdensuunnan kiekkoa sopivan ärsyttävällä tyylillä, joten hyvä homma, että saa myös sitä huomiota tehojensa myötä.

Niagaran Anthony DiFruscia (-95) jääminen ilman varausta viime kesänä oli pieni yllätys, mutta asian luulisi korjaantuvan nykytahdilla. Eihän kaveri ole suuren suuri, mutta pelaa sellaista ihailtavaa sisupussikiekkoa ja kun liikettä, taitoa että pelikäsitystä löytyy, niin helppohan pojasta on pitää. Guelphin helposti rakastettava sähikäinen Hunter Garlent (-95) olisi myös parantanut tahtiaan, harmi vain ettei niitä senttejä ole yhtään enempää.

Kingstonin Michael Moffatin varaamista olen odotellut jo pidempään, mutta turhaan. Enää ei tarvitse varausta odotella, mutta josko se sopimus vielä löytyisi jostain? On sellainen painavasti taklaava ja vahvasti liikkuva jykevä peruspakki, joka yllättää tasaisin väliajoin myös hyvällä kiekollisella pelillään. Varsinkin lämäri on melkoinen ruoskansivallus. Pituutta ei ole mahdottomasti (jotain 6’1’’) mikä ehkäpä on ollut sitten se este varaukselle kun ottaa huomioon kaverin profiilin ja sen ettei kiekollinen pelaaminen ole noussut ok tasolta säkenöimään missään välissä. Näkisin kuitenkin, että kaverin ominaisuuksilla voitaisiin kehityksen jatkuessa pelata aina NHL:ssä saakka, joten pitää ihmetellä jos ei saa miltään organisaatiolta edes AHL-sopimusta. Ihmettelin tosin viime keväänä Scott Sabourinin sopimuksettomuutta, mutta Kings sentään tajusi poimia miehen AHL-diilille, joka johti pian ELC:n solmimiseen.

Mississaugan Andrew Goldberg (late -94) on myös ihan seuraamisen arvoinen. On vähän turhan pieni voimahyökkääjäprofiiliinsa, mutta monesta puhtaammasta powerforwardista poiketen pelaa vahvaa ja älykästä kahdensuunnan kiekkoa liukkaalla liikkeellä. Tykkäsin jo viime kaudella vaikkei tehoja hirveämmin syntynyt. Tuo puute on nyt parantunut, joten katsellaan, josta toinen kerta sanoisi toden?

Seurakaveri Dylan Smoskowitz pitää muistaa myös, mutta kyllähän tältä vaadittaisiin hitusen parempaa, mitä on toistaiseksi esittänyt. Mukavan monipuolinen hyökkääjä kuitenkin. Saginawin Kristoff Kontos on toinen vähän samanlainen OA-hyökkääjä. Olisi vain pelaamassa sitä elämänsä kautta oikeaan paikkaan + kokoakin on enemmän.

Barclay Goodrow on kuulunut jo useamman vuoden näihin, joko nyt –tapauksiin, mutta niin vain olisi yhä vailla NHL-seuran huomiointia. Mikäli olisi edes hiukan v-mäisempi, fyysisempi ja työteliäämpi, niin olisi varmasti saanut sen varauksensa, mutta on vähän sellainen turhauttava gentle giant/sniper yhdistelmä, jonka pitäisi iskeä niitä osumia myös ammattilaisena ollakseen hyödyksi joukkueelleen. Eiköhän saa jonnekin AHL-sopimuksen, mikä tehojen myötä on helposti korotettavissa ELC:ksi, mutta en oikein usko suoraan NHL-lappuun.

Oshawan Colin Suellentrop on sellainen monipuolinen yleispuolustaja. Paljon hyviä ominaisuuksia, mutta ne selvät vahvuudet uupuvat. Flyers ei nähnyt kaverissa riittävästi ELC:hen, mutta tiedä sitten poikisiko hidas, mutta tasainen kehitys vielä sen sopimuksen toisaalle?

Oshawassa on myös pari kiinnostavaa toista kertaa varattavana olevaa -95:sta, jotka jo mainitsinkin. Josh Sterk pelaa elämänsä kautta ja mikäli tahti jatkuu vähänkään samana, monipuoliselle sentterille voisi löytyä se myöhäiskierrosten varaus. Lähemmäs parimetrinen Hunter Smith olisi vuorostaan tänne se huomattavasti kiinnostavampi nimi. Liike on parantunut, mutta vaatisi yhä työstämistä, ei kuitenkaan mitenkään toivoton urakka. Muuten onkin sellainen iso pikkuisen hintelä vasta lopullisiin raameihinsa kasvava voimalaiturin alku. Kaverissa on kuitenkin paljon hyviä ominaisuuksia, joiden luulisi herättävän kiinnostusta.

Pitää vielä mainita yksi nimi, Peterboroughin Stephen Pierog (-95). En usko, että tulee saamaan varausta vielä toisellakaan yrittämällä vaan on enempi näitä duunareita, jotka tasaisella kaudesta toiseen jatkuvalla nousukäyrällä hankkivat sen ELC:nsä ns. työvoittona, mikäli ovat hankkiakseen. Henkilökohtaisesti kuitenkin suorastaan rakastan kaveria. Pelaa Peterborouhgin hyökkäyksen vaikeimpia minuutteja. Järjestäen vastustajan kovimpia nimiä vastaan, ykkös-AV:ssa, tärkeissä aloituksissa jne. Älykkäänä kaverina selviää tuosta kunnialla ja tekee päälle monesti tuiki tärkeitä osumia. Tuon lisäksi on sitten todella fyysinen paketti. Taklaa, tappelee, blokkaa tai no käytännössä syö kiekkoja, ärsyttää jne. Pelaa vain järkyttävän kovalla intensiteetin ja tahdonvoiman yhdistelmällä, eikä niitä vapaa päivä näy. Toivoin Flyersin poimivan kaverin myöhäispickillä talteen viime kesänä, toivon sitä tulevana ja mitä luultavimmin vielä seuraavanakin, mutta Pierogin tapaisista pelureista pidän vain todella paljon.

Jatkuu...

 

[Eager]

WHL:

Pistepörssiä johtava Spokanen Mitch Holmberg on tilastojen puolesta se näkyvin OA juuri nyt. Valitettavasti kaveri on vain sellaisen ilman huippuluokan liikettä vetävän pienikokoisen junnutehoilijan prototyyppi, jolle on vaikea nähdä sitä kirkkaampaa ammattilaisuraa. Mikäli NHL-organisaatiolla on AHL-puolella taitovajetta, niin toisi varmasti apua tähän. Pitkälti samat sanat myös Everettin Josh Winquistista.

Spokanen Mike Aviani olisi myös OA-kautenaan matkalla kohti elämänsä lukemia. Kokoa ei tälläkään suuresti ole, mutta pelaamisesta löytyy sitä särmää, rohkeutta ja fyysisyyttä kuin muutenkin kokonaisvaltaisempaa otetta, joten huomattavasti kiinnostavampi nimi.

NHL-sopimusta vailla olevista varaamattomista OA-vuottaan pelaavista pisterohmuista pidän kuitenkin eniten Saskatoonin Collin Valcourtista. Kaveri on hyvän kokoinen rouheasti kahteen suuntaan pelaava härski voimalaituri. Ehdottomasti ELC:n väärti, IMO. Myös seurakaveri Nathan Burns olisi matkalla kohti rakettikautta, mutten oikein tiedä löytyykö tältä mitään erityistä vahvuutta? Monipuolinen tapaus, mutta…

Olin enemmän kuin yllättänyt Swift Currentin Colby Caven (late -94) jäätyä ilman varausta viime kesänä. Mielestäni kaveri on vain todella asiallinen ja monipuolinen voimasentterin alku, joka tekee jäällä käytännössä kaikkea. Kokoa saisi tietysti olla ihanne tilanteessa hitusen enemmän, mikä varmaan oli vaikuttamassa taustalla, muttei 6’0’’ mitkään pienen kaverin mitat ole. Nykytahdilla ei tarvinne pelätä enää toisen draftin ohittamista.

Voimasenttereistä puheenollen. Puutteellinen liike on rajoittanut Seattlen Justin Hickmanin tekemisiä, mutta olisi saanut OA-kaudekseen tuota petrattua. Vaatiihan tuo yhä kehittämistä, mutta askel kerrallaan. Liekö sitten parantuneen liikkeen myötävaikutuksesta, mutta myös kaverin kiekollinen suorittaminen on selvästi aiempaa parempaa ja itsevarmempaa. Mutta siis fyysinen mukavasti kahteen suuntaan pelaava voimanpesä, jonka ura etenisi.

Puutteet liikkeessä ja kiekollisessa pelaamisessa jättivät Seattlen Jared Haufin (-95) viime kesänä ilman varausta, mutta lähemmäs parimetrinen pakin järkäle olisi työstänyt heikkouksiaan ja on nyt selvästi kokonaisvaltaisempi paketti. Työtä olisi luonnollisesti jatkettava, mikäli mielii pärjätä kasvavan pelinopeuden kanssa edes AHL:ssä, mutta vahvuuksiensa myötä voisi päätyä jollekin organisaatiolle long-shot prospectiksi.

Prince Albertin Jayden Hart (late -94) olisi aloittanut myös vahvasti. Viime kaudella jäi rajallisille minuuteilla eikä säväyttänyt oikein mitenkään, osin siksi, ettei vain ehtinyt tilanteisiin. Jalat olisivat nyt paremmat ja täten koko pelaaminen aivan uudella tasolla. Kokoa, sopivasti taitoa ja kun rohkeus fyysiseenkin peliin on parantunut, niin nimi on alkanut löytymään useampaan kertaan ottelupöytäkirjoista.

Brandonin Richard Nejezchleb (-94) on myös alkanut saamaan tulosta aikaan. Taitava ja raamikas tsekki napakalla ranteella. Karvaa myös hyvin ja on vahva kaksinkamppailuissa sekä kulmapeleissä. Muistan kuin viime kaudella tuli useampaan otteeseen harmiteltua kaverin tehottomuutta kun oli lähes järjestäen heikon joukkueen valopilkkuja, mikä ei kuitenkaan näkynyt tilastoissa. Liikekin tuntuisi parantuneen, joten ihmetellä täytyy, mikäli yksikään organisaatio ei kaveria tulevassa draftissa poimi vaikka onkin jo kolmatta kertaa varauskelpoinen.

Calgaryn Brady Brassartin varaamista odottelin viime kesänä vahvan kevään jäljiltä, mutta jäi tulematta. Nyt olisi jo OA-kauden vuoro. Otteet eivät ole mainittavimmin nousseet viime kaudesta, joten saapa nähdä, mutta näkisin kaverilla olevan annettavaa myös ammattilaisena. Long-shot, mutta itsensä likoon laittavat, riittävän raamikkaat, soturityypit jonkinlaisella maalivainulla ovat aina mielenkiintoisia.

Sitten on tietysti näitä kokemuksen myötä kovia tehoja tekeviä kiekollisia pakkeja: Spokanen Reid Gow (-94), Edmontonin Cody Corbett (-93), Everettin Matt Pufahl (-93) ja Prince Georgen Sawyer Lange (-93). Muutama muukin löytyy, mutta eipä näistä oikein Gown lisäksi löydy niitä kiinnostavia tapauksia. Joskin Langesta otanta on aika pieni.

QMJHL:

USA:n maajoukkueohjelman läpi käynyt Cape Bretonin Cameron Darcy (-94) kävi viime syksynä pyörähtämässä NCAA:n puolella, mutta yliopistoura jäi ainoastaan 9 pelin mittaiseksi loppukauden mentyä USHL paluun merkeissä. Uusi alku olisi löytynyt Atlantin rannalta ja tulostakin syntynyt. On itseasiassa varsin mielenkiintoinen tuttavuus. Vahva liike, sopivasti kokoa ja kaksinkamppailuvoimaa, hyvä kiekottomana, pelaa tunnollisesti molempiin suuntiin, kiekon kanssa yllättävänkin luova ja taitava jne. Näkisin, että myöhäiskierrosten pickin voi käyttää huomattavasti huonomminkin.

Jack Nevins (-93) on ehkäpä se Q:n alkukauden suurin kummajainen. Aiemmin puhtaana tappelijana profiloitunut kaveri olisi nyt pistänyt C rinnassaan tehoja yli pinna per peli tahdilla ja noussut sarjan voimahyökkääjien eturiviin. Pelaa myös vahvasti puolustussuuntaan, alivoimaa jne. Ei mahtunut toissa syksynä Londonin kuvioihin, minkä seurauksena päätyi vapaana agenttina Charlottetowniin, jossa olisi nyt huomattavasti petraantunen liikkeen turvin luomassa uralleen aivan uutta suuntaa. Eivätköhän NHL:n muskelitiimit (Flyers, Bruins, Leafs jne.) seuraa kaverin otteita mielenkiinnolla.

Drummondvillen Nikolas Brouillard (-95) on sellainen tyylikäs kiekollinen puolustaja ja etenkin YV:n viivassa täyttä timanttia. Ongelmana ovat pieni koko ja tähän nähden turhan keskinkertainen liike, mitkä ovat NHL:ää ajatellen heikko yhdistelmä. Luulisi kuitenkin kelpaavan myöhäiskierrosten long shot -vetona..

Gabriel Verpaelstia (-93) voisi luonnehtia fiksusti pelaavaksi fyysiseksi peruspakiksi, jonka kiekollinen pelaaminen olisi ottanut selvän harppauksen eteenpäin. Ei säihky, mutta hoitaa hommansa. Pituutta saisi tietysti olla ihanne tilanteessa se 10 senttiä enemmän, mutta muuten oikein mukava pakin alku.

Aina pistepörssin neljänneltä sijalta löytyvä Royn-Norandan Marcus Power (-93) olisi laittanut tilastojen valossa tuulemaan. En ole vielä Royn-Norandan pelejä nähnyt, joten paha ottaa kantaa, miten on viime kaudesta kehittynyt. Tyyppinä kuitenkin paljon samaa, mitä Cameron Darcyssa.

Rimouskin Anthony DeLuca (-95) meinasi ihan unohtua. Kaverissa ei ole muuta vikaa kuin pieni koko (5'8''). Taitava, luova ja sopivan ärhäkkä. Puolivälin saavuttaneessa Super Series -sarjassa Venäjää vastaan näytti tosin, ettei liike aivan riittänyt vaan jäi jotenkin telineisiin kovatempoississa otteluissa. Saatuaan tilaa mm. ylivoimalla oli totutun vaarallinen, mutta 5vs5 pelissä ei niinkään.

 

[SVSV]

Loistavaa settiä, näitä kyllä kelpaa lueskella enemmänkin suhteessa noihin hieman puuduttaviinn änärin kausiketjuihin. Jouluna odotellaan uutta välikatsausta!

Kingston aloitti kauden lennokkaasti, mutta viime aikoina meno on tasaantunut ja sijoitus tippunut. Joukkueen avainpelaajista turhan monet ovat -96 tai -95 ikäluokista, joten se rutiini ja tasaisuus eivät oikein riitä, mutta hyvältähän tuo näyttää seuraavaa kautta silmällä pitäen.

Pari peliä olen Kingstonilta nähnyt ja täytyy kyllä todeta että Bennett-Ikonen-Watson -ykkösketju on todella dynaaminen kokonaisuus. Kaverit täydentävät toisiaan mainiosti ja ketju vaikuttaa yhdeltä O:n parhaimmista. Vaikka Ikonen ensi kaudeksi lähteneekin, niin kaksikon Watson-Bennett ympärille voi kyllä rakentaa suhteellisen toimivan koneiston (vaikka Ikonen-Bennett nyt pääasiassa sen hyökkäysalueen pyörimisen hoitaakin).

Täytyy vain todeta, että viime vuoden Memorial cup -finaleisteissa tehdään loistaaa työtä, kun tällä hetkellä näyttää jopa siltä, että samat joukkuueet siellä pyörivät tänäkin vuonna. London kun sitä vielä houstaa tällä kaudella, niin eritoten Zadorovin paluu rosteriin saattoi olla se ratkaiseva tekijä, joka nostaa Londonin piirun verran edelle kilpailijoitaan.

 

[Eager]

Täytyy vain todeta, että viime vuoden Memorial cup -finaleisteissa tehdään loistaaa työtä, kun tällä hetkellä näyttää jopa siltä, että samat joukkuueet siellä pyörivät tänäkin vuonna. London kun sitä vielä houstaa tällä kaudella, niin eritoten Zadorovin paluu rosteriin saattoi olla se ratkaiseva tekijä, joka nostaa Londonin piirun verran edelle kilpailijoitaan.

Hienoa työtä tekevät, joskin jokaisella on apunaan, että tulevat CHL-mittakaavassa suurilta paikkakunnilla, mikä vain imee ja houkuttaa monia suurempiin miljöisiin tottuneita nappuloita pienempien ja syrjäisempien paikkakuntien sijaan. Vaikkapa marraskuussa Londoniin kaupattu Zach Bell ei suostunut siirtymään joukkueen mukana Bramptonista (Toronton metropolialueelta) pohjoisemmaksi reilu 50 000 asukkaan North Bayhin vaan oli pelaamatta läpi syksyn odotellen oikeuksiensa kauppaamista muualle.

Entinen Winterhawk Seth Jones ei vuorostaan suostunut pelaamaan pojan aikanaan vuoden 2009 Bantam Draftissa varanneessa Everett Silvertipsissä, mutta Portlandin hankittua neuvotteluoikeudet Jonesiin löytyikin yksimielisyys WHL:ään siirtymisestä varsin nopeasti.

Nämä tulivat nopeasti mieleen, mutta vastaavia esimerkkejä löytyisi varmasti enemmänkin, mikäli jaksaisi etsiä.

Vielä näitäkin enemmän osaa arvostaa jotain Baie-Comeun toimintaa, jossa Atlantin rannikolla sijaitsevaan syrjäiseen reilun 20 000 asukkaan teollisuuskaupunkiin onnistutaan kasaamaan joukkue, joka kamppailee tosissaan sarjan mestaruudesta useamman vuoden syklissä.

------------

Kilpavarustelu kevättä varten olisi myös pikku hiljaa käynnistymässä. O:ssa Erie avasi pelin hankkimalla Bellevillen kapteenin Brendan Gauncen (#26 overall 2012, VAN). Iso, vahva ja monipuolinen kahdensuunnan sentteri, jonka voi laittaa jäälle tilanteeseen kuin tilanteeseen on aikalailla sitä mitä Erie tuohon hyökkäykseensä tarvitsikin.

Guelph ei jäänyt pekkaa pahemmaksi vaan hankkivat vuorostaan Windsorista Kerby Rychelin (#19 overall 2013, CBJ) ja Nick Ebertin (#211 overall 2012, LA). Ebert ei todennäköisesti tule puutteidensa vuoksi pelaamaan koskaan NHL:ssä, hyvä kun sai varauksensa, mutta onhan kaveri huippuluokan kiekollinen puolustaja OHL-tasolle. Rychelin puolestaan kaikki tietävätkin, sarjan parhaita voimalaitureita. Tuovat eittämättä lisää kärkiosaamista laajaan rinkiin.

Seuraavaksi pitänee odottaa tekeekö London vielä jotain? Mikä on Saultin ratkaisu? Entä idän kovat Oshawa ja Barrie? Barrie ehti tosin jo hankkimaan syvyyttä hyökkäykseensä monipuolisen Garrett Hooeyn saavuttua Bellevillestä.

Windsorin esimerkki osoittaa myös hyvin, että CHL:ssä myyjiä eivät ole NHL:än tapaan ainoastaan pudotuspelihaaveensa kadottaneet jumbot vaan skaala on huomattavasti laajempi. Windsor on hyvässä pudotuspelivauhdissa, mutta joukkueen rungon timing ei ole vielä tässä kaudessa vaan vasta tulevissa vuosissa, jolloin tuon the ikkunan vahvistaminen on enemmän kuin kannattavaa. Sekä Rychel että Ebert ovat ensi kaudeksi edustuskelpoisia AHL:ään, joten kaksikon varaan ei voi tätä kevättä pidemmälle rakentaa. Sen sijaan pirteästi uudessa seurassaan aloittanut Brody Milne ja läjä varausvuoroja auttavat jatkossakin.

WHL:n puolella Portland teki mielenkiintoisen liikkeen hankkimalla Matt Dumban pelaajaoikeudet Red Deeriltä. Dumbahan on pelannut alkukauden Wildin riveissä ja ensimmäinen sopimusvuosikin on astunut jo virallisesti voimaan, mutta tiedä sitten millaisia ovat Wildin intressit? Paluun tapahtuessa olisi kyllä huippuvahvistus ja sarjan parhaita puolustajia, tehden Portlandista entistä kovemman taistelussa WHL:n mestaruudesta.

------------

Pientä päivitystä OA-pelurien ELC-rintamalta:

Plymouthin Carter Sandlak, jonka unohdin tyystin noista listauksista, sai ELC:n Carolinalta. Sandlak on vähän sellainen hajuton ja mauton dieselmäinen vääntäjätyyppi, joka ei ihan ensimmäisenä silmiin osu tai mieliin jää, mutta onhan tässä sitä pro-talenttia aistittavissa. Iso kaveri, joka liikkuu hyvin, tekee duunia molempiin suuntiin, hyvä kaksinkamppailuissa ja kulmapeleissä jne. Tällä kaudella on aiemmasta poiketen syntynyt myös niitä tehoja (jo 16 osumaa), joten ymmärtäähän tuon.

Charlottetownin Jack Nevins solmi puolestaan ELC:n Montrealin kanssa, joten Habsien viime aikojen trendi kovuuden ja koon kasvattamisesta jatkuisi. Hyvä ja varsin osuva haku.

Ennen tuota edellistä viestiäni Phoenix oli jo ehtinyt nappaamaan talteen O:n alkukauden suurimman OA-komeetan Sault Ste:n Tyler Gaudetin. Ennen tätä kautta kaverilla oli plakkarissa yhteensä 72 ottelua CHL:ssä (ensin Q:ssa, myöhemmin O:ssa) yhteistehoin 6+7. Kuluneella kaudella on ehtinyt syntymään 33 ottelussa tehot 11+18. Tuohon kun lisää vahvan kokonaisvaltainen pelaamisen, koon ja liikkeen kombinaation, niin enemmän kuin mielenkiintoinen kaveri. Todellinen late-bloomer.

 

[Eager]

Taas on aikaa vierähtänyt edellisestä päivityksestä, mutta nyt ketjua ylös. Runkosarjat vetelevät viimeisiään, joten ajattelin käydä läpi asetelmia pian käynnistyviin pudotuspeleihin.

OHL


Itäinen konferenssi:​

Oshawa on jatkanut porskutustaan kohti konferenssin voittoa, eikä sitä enää mikään estä. Lähtevät täten idän suosikkeina kevään peleihin. Suuret pelaajakaupat eivät ole olleet viime vuosina joukkueen, juttu eikä nähty poikkeusta linjaan. Tekivät deadlinella pari ihan pätevää OA-hakua, jotka eivät suuria kustantaneet. Monipuolinen sentteri Dylan Smoskowitz tuli Missisaugasta, jonka lisäksi vahvistivat puolustustaan vapaana agenttina AHL:n Rochesterista tulleella Sabres-prospecti Alex Lepkowskilla. Selviä vahvistuksia kumpainenkin, mutta jotenkin olisin toivonut Oshawan johdolta hiukan rohkeampaa toimintaan, sillä tuskinpa tätä kautta parempaa tilaisuutta O:n mestaruuteen ovat ihan heti saamassa. Joukkueella on ollut viime kauden tapaan yhä pieniä ongelmia hermokontrollinsa kanssa. Ovat isokokoinen joukkue, joka pelaa fyysistä kiekkoa, mutta aina välillä tuppaa karata kurittomuuden puolelle. Tuo vielä korostuu, mikäli ovat tappioasemassa. Pidin joukkuetta viime keväänä paljon menestysvalmiimpana, mitä lopulta olivat, joten vaikea sanoa, mitä tapahtuu. On joka tapauksessa selvää, että kaikki muu kuin OHL:n finaalipaikka ovat joukkueelle pettymyksiä.

Oshawan takana on ollut jo hyvän tovin käynnissä kisa kakkospaikasta, joka toisi ennakkoon selvästi helpomman vastustajan ensimmäiselle kierrokselle, mitä kolmas ja neljäs sija tietäisivät.

Sudbury on vuorostaan hyvä esimerkki, etteivät kovat vahvistukset ole mikään tae välittömästä parannuksesta. Olivat vahvassa nosteessa ja nousemassa kovasti haastamaan jopa Oshawan kärkipaikkaa. Tätä pönkittääkseen tekivät siirtotakarajalla hintavat haut Radek Faksan saavuttua Kitcheneristä ja Trevor Carrickin Mississaugasta. Hankintojen jälkeen on ollut kuitenkin hakemista ja jo suhteellisen varmalta vaikuttanut kakkospaikka voi aivan hyvin lipsua käsistä. Joukkue vahvistui, mutta liekö sitten ns. yllättäjä-kortin menettäminen ja odotusten nousu näkynyt? Saa nähdä löytävätkö vielä sen huippuvireensä, jonka myötä voisivat haastaa jopa Oshawan? Olivat jo varsin turvallisesti kiinni kakkospaikassa, mutta viime aikojen alavire voi viedä joukkueelta vielä jopa kotiedun.

Kingston on aika jännä tapaus. Nuori ja lahjakas nippu pelasi lennokkaan alkukauden. Välissä oli hitusen tasapaksumpaa taplaamista, mutta ovat kevään myötä jälleen piristyneet. Joukkueessa on paljon nuorta high-end talenttia, jonka merkitystä ei voi koskaan väheksyä vaikka kokemuksessa ja rutiinissa antavatkin tasoitusta muutamalle muulle. Joukkue on myös sarjan nopeimpia, mikä mahdollistaa taidon ja älyn yhdistyessä ihan nautinnollisia hetkiä seurattavaksi. Näen, että joukkue voi pudottaa kenet tahansa, mutta neljän vahvan sarjan pelaaminen voi olla vielä liikaa vaadittua, mitä O:n mestaruuteen vaadittaisiin. Ovat ennemmin suurimpia suosikkeja ensi vuodeksi. Sam Bennettin pelejä kannattaa seurata tarkkaan. On pelannut hienon kauden nousten keskusteluun puhuttaessa aina koko draftin ensimmäisestä varauksesta. Asetan yhä Reinhartin ja Ekbladin tämän edelle, mutta marginaalit ovat pieniä. Vahva kevät Kingstonin pelillisenä johtajana, niin tiedä mitä tapahtuu kesäkuussa? Kaverissa yhdistyvät hienosti korkea peliäly, huippuluokan kiekolliset taidot, vauhti sekä sopiva taisteluasenne, mikä on ihan toimivaksi osoittautunut kombo myös NHL-kaukaloihin. Joukkueessa on myös pari muuta potentiaalista first round pickiä Spencer Watsonissa ja Roland McKeownissa, joten tässäkin mielessä seuraamisen arvoinen nippu. Harmikseen pelaavat Oshawan kanssa samassa divisioonassa, jolloin joukkueen maksimi runkosarja sijoitus on kolmas vaikka tulevat ilman tulevan viikonvaihteen hapuiluja keräämään toiseksi eniten pisteitä.

North Bay’ta voi muihin kärkijoukkueisiin vertaamalla kuvata helposti tylsäksi ja puolustusvoittoiseksi nipuksi. Eivät tee kovia maalimääriä, mutteivat päästäkään. Vähän sellaista dieselmäistä puurtamista, mutta kevään peleissä tuollakin tehdään monesti kovia tekoja. Isokoinen ja kaksikamppailuvoimainen materiaalikin sopii yhteen joukkueen ilmeen kanssa. Vaikea joukkue vastaan pelattavaksi, mutta se viimeinen ja monesti ratkaiseva huippuosaaminen tuntuisi edelleen uupuvan. Ovat viimeiseen viikonvaihteeseen lähdettäessä kiinni divisioonan voitossa ja kakkospaikassa.

Barrie Colts on ollut tänne itäisen konferenssin suurin pettymys. Odotin joukkueen nousevan taisteluun Oshawan kanssa, mutta nyt voivat jäädä ilman kotietuakin. Suurin ongelma on ollutkin tähtisentteri Mark Scheifelen paikkaamisessa. Ovat kuitenkin sellainen nippu, joka iskun löytäessään voi nousta aina finaaleihin saakka tai sitten lähteä lauluun heti ensimmäisellä kierroksella että tietysti kaikkea tältä väliltä. Paljon riippuu siitäkin, miten joukkueen 17-vuotias vasta 2015 varauskelpoinen ykkösmaalivahti Mackenzie Blackwood esiintyy ensimmäisissä pudotuspeleissään? Aloitti lennokkaasti, pakottaen seuran kauppaamaan ennen kautta ykköseksi kaavaillut Alex Fotinosin Windsoriin. Kauden edetessä on ollut kuitenkin pienoista tasaantumista havaittavissa, katsellaan miten tilanteen klaaraa. Odotin Barrielta myös huomattavasti aktiivisempaa deadline toimintaa, mutta vetivät yllättävänkin maltillista linjaa. Kertoiko tuo sitten seurajohdon kovasta uskosta nykyiseen joukkueeseen vai eikö sitä löytynyt riittävästi? Oshawan tavoin monen avainpelaajan OHL-ura tulee päätökseen, joten odotin sellaista kerran vielä panostusta. Teoriassa voivat vielä nousta jopa divisioonan voittoon, mutta todellisuudessa 5. sija on todennäköisin loppusijoitus. Draftia ajatellen Aaron Ekblad on luonnollinen kohde. Tällä on vain vähän samaa ongelmaa, mitä monilla aiempien vuosien pitkään hypetetyillä ”ykkösvarauksilla” pelattuaan jo viime keväänä, niin huimaa kiekkoa. Vuosi takaperin Nathan MacKinnon kykeni ottamaan vielä sen yhden lisänapsun, varausnumeron ja tulokaskauden otteet me kaikki jo tiedämmekin, joten katsellaan miten vuorostaan Ekblad onnistuu? Kannattaa myös seurata Brendan Lemieuxia, jota pidän pudotuspelien otteista riippuen mahdollisena first round pickinä kierroksen lopulle. Varsinkin niiden, joissa isä Claude herätti aikanaan tuntemuksia, kannattaa olla tarkkana ;) Toiselle kierrokselle ehdoton high value pick.

Vielä alkuvuodesta näytti, että Peterborough nousee tiukasti taisteluun pudotuspelien kotiedusta, mutta meno on sittemmin tasaantunut. Ovat olleet pidemmän aikaa ns. sementoituna kuudennelle sijalle. En kuitenkaan usko yhdenkään edellä olevista haluavan näitä vastaansa ensimmäisellä kierroksella, mikäli vaihtoehtona on toisen sijan myötä yksi nelikosta Ottawa, Mississauta, Niagara tai Belleville, jotka ovat selvästi Petesiä heikompia nippuja. Pidän nuorta joukkuetta yllätysvalmiina ensimmäisellä kierrokselle, mutta suuremmat uroteot saanevat odottaa tulevia vuosia. Nick Ritchie on poika tai no rumiin rakenteeltaan ennemmin mies, josta ei mielestäni puhuta läheskään riittävästi. Ei tuollaista mahtavasti liikkuvaa, taitavaa, älykästä, maalinälkäistä, työteliästä jne. voimanpesää, joka pystyy todellakin fyysiseen dominanssiin, nyt OHL:ssä, myöhemmin aivan varmasti myös NHL:ssä löydä helpolla. Kaverihan on kuin tehty NHL-kaukaloon puolustajien jatkuvaksi päänvaivaksi. Tuntuisi myös johtajalta isolla J:llä. Henkilökohtaisesti toivon kovasti, että olisi vielä Flyersin vuorolla tarjolla, mutta se vaatisi melkoista sukellusta loppukaudesta, jota en sentään toivo.

Kahdesta viimeisestä pudotuspelipaikasta käydään tasaista taistoa loppuun asti jälleenrakennusvuotta vetäneiden Ottawan, Niagaran ja Bellevillen sekä saman prosessin deadlinekaupoillaan aloittaneen Mississaugan kesken. Niagara ja Ottawa olisivat parhaillaan paikoissa kiinni, mutta katsoo nyt miten tilanne kehittyy. Suuria ei kuitenkaan kahdelta voittajalta kannata ensimmäisellä kierroksella odottaa, sen verran tasoeroa CHL:ssä on jatkuvan pelaajamateriaalien elämisen ja rakennusvaiheiden vuoksi.

Etukäteen siis Oshawa on selvä suosikki ja oikeastaan ainoa, jolle antaisin mahdollisuuksia finaalisarjassa lännen voittajaa vastaan. Generalsien takana on sitten 4-5 joukkueen nippu, jota on hyvin vaikea ennakoida. Näin ollen jo ensimmäiselle kierrokselle tulee pari oikein mielenkiintoista paria. Tästä nipusta voi myös löytyä Oshawan kaataja ja idän edustaja O:n finaaleihin, mutten anna näille enää suurempia mahdollisuuksia tuossa sarjassa. Kaksi viimeistä pudotuspelijoukkuetta lähtevät liikkeelle melkoisen statistin asemassa, joskin ilman paineita ja odotuksia. Jos saavat vahvan alun ja paineita suosikille, niin tulee mielenkiintoista, mutta karut 4-0 sarjatkin ovat täysin mahdollisia.

Jatkuu...

 

[Eager]

Läntinen konferenssi:​

Guelph ja Erie ovat käyneet läpi kauden kilpailuaan divisioonansa ja samalla niin konferenssinsa kuin koko OHL:n piikkipaikasta. Tekivät myös moovinsa jo hyvissä ajoin keskittyen deadlinen alla roolipelaajien hankintaan. Erie hommasi fyysisyyttä ja pudotuspelikokemusta takalinjoilleen Owen Soundin OA-pakki Kurtis MacDermindin muodossa. Guelph vaihtoi vuorostaan turhan rajalliseen rooliin tipahtaneen pienikokoisen taiturin Hunter Garlentin Peterboroughin shutdown/AV/aloitusspesialisti Stephen Pierogiin. Garlent oli keskeinen tekijä Petesien hotsteakin taustalla ja pelannut muutenkin vahvasti, mutta uskon Pieroginkin arvon löytyvän jahka pudotuspelit alkavat.

Guelph on viemässä ensimmäisen erän ollen samalla koko O:n runkosarjan kärkitiimi. Eivät ole riippuvaisia yksittäisistä supertähdistä, mitä muutamat muut kärkiniput ovat, vaan materiaali on tasokas kauttaaltaan, kun Justin Nicholskin olisi täyttänyt ykkösmaalivahdin saappaat mallikkaasti. Joskin tuota voi pitää joukkueen suurimpana kysymysmerkkinä pojan lähtiessä ensimmäistä kertaa OHL:n pudotuspeleihin joukkueensa ykkösvahtina. Joukkueessa on myös läjäpäin aliarvostettuja ja monipuolisia työnsankareita, joita voi heittää kaukaloon tilanteesta riippumatta. Kun samaiset duunarit ovat vielä lahjakkaita ja osaavat todellakin pelata, niin vaikeapa tuota nippua on niistää. Pidin joukkueesta paljon jo viime kaudella, jolloin paketti ei ollut vielä valmis suuriin tekoihin. Nyt se vaikuttaisi asteen valmiimmalta, mutta pianhan tuo nähdään. Draftia ajatellen on mielenkiintoista seurata, mitä Robby Fabbri saa aikaan? On hiihdellyt osin hurjasta joukkueesta johtuen kovista tilastoista huolimatta vähän paitsiossa, mutta onhan tämä selvä pelimies pienestä koostaan huolimatta. On kuitenkin aika vaikea rankattava, riippuen siitä paljonko antaa painoarvoa koolle, paljonko joukkueelle jossa pelaa jne. Kassellaan.

Eriellä on Londonin ohella sarjan nimekkäin ja mediahuomiota keräävin nippu kiitos McDavidin ja kumppanien. Joukkue on deadlinevahvistuksista huolimatta Guelphia ja Londonia enemmän riippuvainen ykköstähdistään ja ylivoimastaan, jonka myötä en ole oikein lämmennyt näille missään vaiheessa. Brendan Gauncen kaltaisen monipuolisen ja fyysisen sentterin hankinta oli tietysti ns. homerun liike seurajohdolta, joka lisäsi ehdottomasti Erien mahdollisuuksia. Monet pitävät nimivahvaa joukkuetta, jopa suurimpana suosikkina, mutta itse asetan nämä ennemmin haastajan asemaan, joskin todella vahvan sellaisen.

London on läpi runkosarjan vedellyt matalaliitoa kärjen takana. Koko ajan on odotettu, milloin nousu kärkeen tapahtuu, mutta eipä sitä ole nähty. Ovat tietysti kärsineet avainpelaajiensa vahvasta U20 edustuksesta, ykkösmaalivahtinsa loukkaantumisesta jne. mutta eivät ne käy selityksestä noin laajalla materiaalilla operoivan joukkueen kohdalla. Parhaimmillaan joukkue on ollut aivan pitelemätön, mutta välillä taas talentin määräänsä nähden käsittämättömän heikko. Joukkueessa on kuitenkin viime kausilta niin paljon kokemusta ja rutiinia voittamisesta, etten oikein tiedä voiko näitä sivuuttaa ennakkosuosikkia nostettaessa? Saivat myös ykkösmaalivahtinsa Anthony Stolarzin takaisin kaukaloon ja tälle mukavasti otteluitakin ennen pudotuspelien alkua. Tekivät myös mainittavan deadlinen vedon hankittuaan Gemel Smithin Owen Soundista. Runkosarjan vievä Guelph pitänee nostaa ansaitusti suurimmaksi suosikiksi, mutta kyllähän London on ainakin tänne ihan samalla viivalla. Katsellaan nyt miten vastaavat odotuksiin, mitä näille asetetaan suunnasta ja toisesta? Memorial Cup isännöinnin vuoksi paikka turnaukseen on jo plakkarissa, mutta mikäs sen parempaa kuin turnaukseen saapuminen O:n mestareina toista vuotta putkeen?

Näiden kolmen kovan vuoksi tuppaa jäämään helposti huomiotta, että Sault Ste. Marie tulee viemään selvällä erolla divisioonansa ja lähtevät näin pudotuspeleihin toisen sijan turvin. Ovat tehneet parin viime kauden aikana läjän pienempiä siirtoja, joilla ovat hankkineet muualla alisuorittaneita/ilman läpimurtoa jääneitä pelureita vaihdossa omiin jämiinsä, jotka ovat sitten toista vuottaan vetävän päävalmentajansa Sheldon Keefen alaisuudessa puhjenneet kukkaan ja mahdollistaneet joukkueen vahvat otteet sekä riittävän materiaalin leveyden. Johtuuko sitten tuosta vai mistä, mutta jotenkin joukkueeseen ei osata suhtautua kuten näihin kolmeen muuhun kärkinippuun. Mielestäni kuitenkin pitäisi, sillä onhan tuo tasokas joukkue. Ovat tietysti Erien tavoin hitusen riippuvaisempia avainpelaajistaan, muttei se ole mikään este menestykselle. Hankkivat myös deadlinella Bryan Mooren Sarniasta, joka on vasta tällä kaudella läpi lyöneenä yhtälailla turhan aliarvostettu tapaus, ilman NHL-varausta. Voisi varmaan sanoa joukkueen profiilin mukaiseksi liikkeeksi eli laadukasta toimintaan suuria otsikoita vältellen. Jos nyt täysin rehellisiä ollaan, en vieläkään oikein tiedä, miten Saultiin tulisi suhtautua, mutta toivon, että kykenisivät näpäyttämään kolmea muuta. Jared McCann on tärkeä seurattava tulevaan draftiin. Monet pitävät tätä korkeassakin arvossa ja mikäs siinä, monipuolinen ja lahjakas sentterihän tämä on. Näen McCannin Saultin menestyksen kannalta avainasemassa. On juurikin se pelaaja, jolla voisi olla resursseja nousta todelliseksi liideriksi tässä toivomassani ryöstöretkessä kolmen koplaa vastaan. Mikäli onnistuu tässä, osoittaen olevansa tiukkojen tilanteiden monipuolinen johtaja, tietää se myös hyvää varausnumerolle.

Neljän kärjen takana on ollut jo pitkään paljon tyhjää. Windsor on roikkunut jo tovin turvallisesti viidentenä, vähän samaan tapaan, mitä Peterboroughilla idän puolella. Ihan hyvä ns. nouseva nippu ja varsinkin taiturimaisen draft-eligiblen Josh Ho-Sangin pelaamista on aina ilo seurata, mutta osoittivat deadlinella Kerby Rychelin ja Nick Ebertin kauppaamisella, mikä on homman nimi. Ei vielä tänä keväänä.

Windsorin takaa löytyvät Saginaw ja Owen Sound yhtälailla turvallisista asemassa. Näin ennen kautta Saginawilla mahdollisuuksia parempaankin, mutta joukkueen ykköspakin Dalton Youngin väkivaltaiset siviilipuolen sekoilut kauden alla ja näitä seurannut joukkueesta erottaminen veivät sitä terää liiaksi. Owen Soundin osalta kuluva kausi oli aika selvä viime vuoden kärkinipun hajoamista seurannut välivuosi uutta rakennellen. Kauppasivat vielä kauden mittaan loputkin veteraaninsa kovemmille joukkueille.

Saginawin kohdalle osui vielä lisää ikäviä uutisia kun joukkueesta marihuanan polton vuoksi erotettu Terry Trafford oli ensiksi useamman päivän kadoksissa ja löydettiin lopulta autostaan kuolleena. Joukkueen piti ohjelman mukaan pelata keskiviikkona kotonaan Saultia vastaan, mutta tuo luonnollisesti peruttiin ja siirrettiin pelattavaksi maanantaina. Voipi olla varsin tunteikas ilta kun pelaavat seuraavan kerran kotonaan lauantaina Londonia vastaan.

Muista yhtälailla nuorennusleikkauksia käynnistäneistä Plymouth vie sen viimeisen pudotuspelipaikan Kitchenerin ja Sarnia oltua jo pidempään ulkona kisasta. Läntisessä konferenssissa ei siis pudotuspelitaistelua käydä ja muutenkin tuo vaikutta aika tylsältä asetelmalta ensimmäiselle kierrokselle. Neljän kovan pitäisi selvitä ensimmäisestä kierroksesta vielä suhteellisen kevyesti. Tietysti, mikäli joku joutuu kuluttamaan paukkujaan aina seitsemänteen peliin, voi se näkyä jatkossa. Tuo on ehkäpä se tarkkailtavin asia ensimmäiselle rundille vaikka yllätyksiä pitää aina toivoa. Toisella kierroksella käynnistyisivätkin sitten kovat sodat.

Jatkuu...