Qualifying Roundin alkuun on enää vain reilu viikko aikaa, joten tämän ketjun avaaminen lienee paikallaan.
Ennakkoon tätä paria voidaan pitää lähtökohdiltaan aika tasaisena. Runkosarjassa joukkueilla oli pisteprosentilla mitattuna 0,1 %:n ero. Kymmenen viimeisimmän runkosarjapelin saldo ennen keskeytystä oli molemmilla joukkueilla 6-3-1. Runkosarjasijoitusten kehittymistä jos vertaa, niin sielläkin on nähtävissä samankaltaisuuksia: Jetsillä oli heti kauden alkaessa hiukan hankalaa,mutta joulukuun tienoilla pisteitä ropisi paremmalla tahdilla. Alkuvuosi oli puolestaan taas vaikeampaa, mutta juuri ennen koronataukoa joukkue sai nostettua itsensä takaisin taisteluun viimeisistä villi kortti -paikoista. Calgaryssä puolestaan marras-joulukuun vaihteessa mentiin todella synkässä putkessa, kunnes rasismikohun keskelle ajautunut päävalmentaja Bill Peters erosi, ja apukoutsin paikalta isompiin saappaisiin hypännyt Geoff Ward otti vetovastuun, ja Flamesin kurssi kääntyi joulukuun alussa voittoisammalle uralle. "Kuherruskuukauden" jälkeen meno hieman tasaantui, ja lopulta näytti siltä, että viimeisistä playoff-sijoista käytäisiin kovaa taistelua paitsi Tyynenmeren divisioonan, myös villi kortti -paikkojen osalta.
Laitetaas seuraavaksi näkyviin todennäköiset kokoonpanot lähdettäessä ensimmäistä peliä kohti:
Flames:
Gaudreau - Monahan - Lindholm
Tkachuk - Backlund - Mangiapane
Lucic - Ryan - Dubé
Bennett - Jankowksi - Rieder
Rinaldo
Giordano - Brodie
Hanifin - Andersson
Forbort - Gustafsson
Kylington
Talbot
Rittich
Jets:
Connor - Scheifele - Wheeler
Ehlers - Eakin - Laine
Copp - Lowry - Roslovic
Perreault - Shore - Appleton
Harkins
Morrissey - DeMelo
Kulikov - Pionk
Beaulieu - Poolman
Bitetto
Hellebuyck
Brossoit
Jos näitä lähtee osastoittain purkamaan, niin tuskin kauhean moni on eri mieltä, jos totean, että Jetsillä on etu maalivahtipuolella Vezina-kandidaatti Hellebuyckin johtamana. Käytännössä TOP3-maalivahti tällä kaudella, joka on myös Jetsin tärkein yksittäinen pelaaja koko ottelusarjaa ajatellen. Pelasi eniten pelejä kaikista maalivahdeista runkosarjassa Carey Pricen ohella, ja kummankin merkitys omille joukkueilleen on varmaan isompi kuin millään muilla NHL-maalivahdeilla tällä hetkellä. Flamesilla on sitten allstar-pelissä käväissyt Rittich, jonka alkukausi oli hyvä, mutta viime kauden tapaan taso lähti laskemaan alkuvuodesta. Näin ollen kokeneempi Talbot sai kauden edetessä enemmän vastuuta, ja mielestäni Cam onkin todennäköisempi aloittaja playoffeihin. Pari Flamesin sisäistä treenimatsiakin katsoneena Rittich oli hieman haparoiva, mutta Talbot varmemman oloinen, joten luulisi siinäkin olevan hiukan painoarvoa ensi viikon tosipelejä ajatellen. Yhden oikean treenimatsin verran on sitten vielä varaa asiaa miettiä, mutta Flamesin osalta lähtökohdat maalivahtitilanteessa voisi ja saisi olla selkeämmät. Jos vielä huomioidaan, että QR:n pelitahti on melkoisen tiivis, voisi kuvitella, että jotkut joukkueet tulevat peluuttamaan molempia maalivahteja. Tämä on Flamesin kohdalla todennäköistä, mutta Jetsin osalta luulisi, että Hellebuyck pelaa kaiken mahdollisen. Sikäli voisi veikata, että näissä joukkueiden ainoissa harjoituspeleissä ei välttämättä anneta kokonaista peliä sellaisille veskareille, joiden on kaavailtu pelaavaan kaikki playoff-matsit.
Jos maalivahtiosasto tulee ennakkoon naulattua Winnipegin eduksi, niin samalla tavalla voinee todeta, että pakistossa on paremmin laatua ja syvyyttä Calgaryssä. Vaikka Travis Hamonic ilmoittikin, ettei lähde näihin peleihin mukaan, ei se ennakkoon ole järisyttävä kolhu Flames-alakertaan, kiitos frenzy-hankintojen Erik Gustafssonin ja Derek Forbortin. Ennakkoon Hamonic olisi ottanut pelaavista pakeista todennäköisimmin Forbortin paikan, joten melko samantyylisen Forbortin pelatessa kolmosparissa Hamonicin sijaan mitään suurta eroa ei laadussa tapahdu. Pakkiparit ovat käytännössä varmasti nuo yllä esitetyt, ja Kylington on sitten selkeästi ensimmäisenä kärkyllä pelaavaan kuusikkoon. Suosittelen seuraamaan Calgaryn pakistosta etenkin Rasmus Anderssonia, joka ei suurelle yleisölle ole vielä kovinkaan tuttu. Käytännössä viime kauden playoffeista tähän päivään asti Flamesin paras pakki Giordanon jälkeen. Varsinkin virheettömyys ja suoritusvarmuus paistavat tästä ruotsalaisesta läpi.
Jetsin alakertaa on laajalti kommentoitu kapeaksi ja nimettömäksi jo siitä saakka, kun Trouba ja Myers lähtivät vetämään, ja Byfuglien ilmoitti myös, ettei pelaa. Ja tässähän pitäisikin olla se Calgaryn iskun paikka. Josh Morrissey on loistava pakki, ja Neal Pionk pyörittää Jetsin pirun nimekästä ylivoimaa hyvin, mutta lopuilta nimistä ei tarvitse odottaa muuta kuin mahdollisimman luotettavaa kahden suunnan pelaamista. Pakiston eroa voisi ehkä verrata siten, että jos noista pakistoista kasaisi yhdistettynä parhaan kuusikon, tulisi Flamesin nimilistasta valtaosa siihen kaavailuun. Jetsin kannalta frenzystä tarttui mukaan Dylan DeMelo, joka pääsi näin ollen Senatorsin laskettelusta suoraan Jetsin pelaavaan ykköspariin. Roolitukset Jets-pakistossa lienevät myös aika selviä, kun isoimman kiekollisen vastuun kantavat Morrissey ja Pionk, ja vastaavasti lopuilla on sitten jalka hiukan enemmän puolustussuuntaan.
Sitten tullaankin siihen omasta mielestäni kaikkein mielenkiintoisimpaan aiheeseen, eli joukkueiden hyökkäyskalustoihin. Jetsin terävintä kärkeä pidän ennakkoon suoritusvarmempana, ihan jo aikaisempia playoffejakin miettien. Connor-Scheifele-Wheeler on lähtökohtaisesti tämän pudotuspelisarjan paras ketju. Flamesin ykkösketju Gaudreau-Monahan-Lindholmin pitää olla lähellä tätä Jetsin tulosyksikköä. Viimevuotisilla Flamesin ykkösketjun otteilla voidaan unohtaa varsinaiset playoffit. Ratkaisevaa on varmasti myös se, miten Ehlers-Eakin-Laine suorittaa Tkachuk-Backlund-Mangiapaneen nähden. Varsinkin Tkachuk voi nousta arvoon arvaamattomaan kaikella hämmentämisellään, mutta myös pelillisellä johtajuudellaan. Toki sieltä voi myös joku andrewcopp tai sambennett tulla ja nousta yllättävän isoon rooliin sarjaa ratkaistaessa, mutta suurimmaksi osaksi katseet on kohdistettava kärkiketjuihin, jotka siellä kentällä myös valtaosan ajasta viilettävät. Se on myös mielenkiintoista nähdä, miten näitä ketjuja peluutetaan toisiaan vastaan. Flamesilla on kotietu, ja veikkaan, että näissä Calgaryn "kotipeleissä" Backlundin ketju laitetaan Scheifelen ketjua vastaan. Vastaavasti voisi kuvitella, että Jets haluaa peluuttaa Scheifelen kenttää Monahanin vitjaa vastaan, mutta aika näyttää myös tämän.
Valmennus on näissä palastelluissa vertailuissa toki myös nostettu aina esille, joten pistetään siitäkin pari sanaa. Flamesin puolella tuli tosiaan koutsinvaihdos, kun Ward hyppäsi Petersin paikalle sen Petersin rasismikohun jälkeen. Alku lähti todella lujaa käyntiin, mutta sen jälkeen hiukan rauhottui. Sanoisin, että peli ei ole ollut paskaa, muttei mitään loisteliasta tykitystäkään. Varsinkin sitä sai koko loppukauden ihmetellä, miten surkeaa Calgaryn tekeminen oli kotijäällä, kun taas vieraspelit sujuivat todella hyvin. Flamesilla on sikälikin mielenkiintoinen tilanne Wardin kannalta, että jos tästä nyt parikin sarjaa pystyisi viemään Calgaryä eteenpäin, niin saisi varmaan aika varmasti jatkoa päävalmentajapestilleen. Jetsin puolella Paul Maurice on jälleen herättänyt paljon tunteita, ja jotkut taisivat vaatia hänelle potkujakin etenkin tuossa synkemmän Jets-jakson aikaan. Noh, Paul-setä sai kuitenkin jatkopahvin kouraan, ja nyt olisi tietty parempi hänen omalta kannaltaan, että Jets saisi nousujohteisen loppukauden aikaiseksi. Valmentajista ja/tai joukkueiden pelitavoista en saa kauhean suurta etua suuntaan tai toiseen.
Erikoistilannepeli on tietysti myös yksi iso aspekti, etenkin kun pelataan sitä viimeistä erää tasatilanteessa ja saadaan ylivoima. Vaikka Jetsin Laine-Connor-Scheifele-Wheeler-Pionk ja se onetimereiden haku Wheelerin kautta pelottaa, niin tilastoja katsomalla Flames oli runkosarjassa edellä sekä yli- että alivoimilla. Yv-prosentti Flamesilla oli 21,2 % ja alivoima 82,1 %. Jetsillä vastaavat lukemat 20,5 % sekä 77,6 %.
Seuraa heitä -lista:
Johnny Gaudreau, Flames: Tätä hetkeä on odoteltu oikeastaan jo kauden alusta saakka: Miten Johnny Hockey suorittaa playoffeissa? Tämä on aika merkittävä kevät (tai siis kesä) Gaudreaulle, sillä yhdet huonot playoffit lisää tarkoittaisivat sitä, että treidillä voidaan ruveta oikeasti spekuloimaan.
Sam Bennett, Flames: Flamesin viime kauden playoffien paras hyökkääjä, jonka runkosarja oli jälleen vaisu. Lähtee QR:iin todennäköisesti nelosketjun roolista. Pystyykö jälleen suurentamaan rooliaan ja nousemaan parrasvaloihin, kun pelataan tosipelejä?
Connor Hellebuyck, Jets: Kuinka merkittäväksi Jetsin ykkösmaalivahdin ennakkoon kova taso muodostuu peilattaessa sitä Calgaryn epävarmempaan maalivahtitilanteeseen? Ryöstääkö pelejä Winnipegille, vai tarvitseeko edes?
Dylan DeMelo, Jets: Ehti siirtotakarajan jälkeen pelata kymmenen peliä Jets-paidassa, ja monen mielestä Jetsin alakerta alkoi tämän myötä näyttämään aikaisempaa suoritusvarmemmalta. Saanee nautiskella isoimpia puolustavan roolin minuutteja Winnipegissä Morrisseyn parina, joten suoritusvarmuutta tarvitaan.
Loisteliaaksi lopuksi vielä kommenttia lopullisista voimasuhteista: Flames-fanin näkökulmasta ei ole ollut ollenkaan helppoa, koska viimeisestä 14 playoff-pelistä Calgary on voittanut vain kaksi. Lisäksi niitä runkosarjaan jääneitä kausia on takana sen verran monia, että tähän Qualifying Roundiin lähdettäessä osaa kyllä olla jalat maassa, ja ihan vaan antaa pelien näyttää, miten hommassa käy. Jos halutaan katsoa vedonlyöntikertoimia, niin eri bookereiden kertoimista saadaan vedettyä sellainen keskiarvo, että vedonlyöntimarkkina arvostaa Flamesin jatkajaksi 56 % ja Jetsin 44 % todennäköisyydellä. Jatkoajan palstalle auennut playoff-veikkausketju on saanut tähän asti 29 kpl vastauksia, ja sen perusteella palstalaiset luottavat enemmän Winnipegiin (22 ääntä, Flames 7 ääntä).
Povaan itse tästä melko tasaista sarjaa, jonka lopulta ratkaisee se, millä tasolla Flamesin viime keväänä flopanneet kärkihyökkääjät suorittavat, sekä se kuuluisa maalivahtipeli. Sweepiä suuntaan tai toiseen en usko näkeväni.
Ennakkoon tätä paria voidaan pitää lähtökohdiltaan aika tasaisena. Runkosarjassa joukkueilla oli pisteprosentilla mitattuna 0,1 %:n ero. Kymmenen viimeisimmän runkosarjapelin saldo ennen keskeytystä oli molemmilla joukkueilla 6-3-1. Runkosarjasijoitusten kehittymistä jos vertaa, niin sielläkin on nähtävissä samankaltaisuuksia: Jetsillä oli heti kauden alkaessa hiukan hankalaa,mutta joulukuun tienoilla pisteitä ropisi paremmalla tahdilla. Alkuvuosi oli puolestaan taas vaikeampaa, mutta juuri ennen koronataukoa joukkue sai nostettua itsensä takaisin taisteluun viimeisistä villi kortti -paikoista. Calgaryssä puolestaan marras-joulukuun vaihteessa mentiin todella synkässä putkessa, kunnes rasismikohun keskelle ajautunut päävalmentaja Bill Peters erosi, ja apukoutsin paikalta isompiin saappaisiin hypännyt Geoff Ward otti vetovastuun, ja Flamesin kurssi kääntyi joulukuun alussa voittoisammalle uralle. "Kuherruskuukauden" jälkeen meno hieman tasaantui, ja lopulta näytti siltä, että viimeisistä playoff-sijoista käytäisiin kovaa taistelua paitsi Tyynenmeren divisioonan, myös villi kortti -paikkojen osalta.
Laitetaas seuraavaksi näkyviin todennäköiset kokoonpanot lähdettäessä ensimmäistä peliä kohti:
Flames:
Gaudreau - Monahan - Lindholm
Tkachuk - Backlund - Mangiapane
Lucic - Ryan - Dubé
Bennett - Jankowksi - Rieder
Rinaldo
Giordano - Brodie
Hanifin - Andersson
Forbort - Gustafsson
Kylington
Talbot
Rittich
Jets:
Connor - Scheifele - Wheeler
Ehlers - Eakin - Laine
Copp - Lowry - Roslovic
Perreault - Shore - Appleton
Harkins
Morrissey - DeMelo
Kulikov - Pionk
Beaulieu - Poolman
Bitetto
Hellebuyck
Brossoit
Jos näitä lähtee osastoittain purkamaan, niin tuskin kauhean moni on eri mieltä, jos totean, että Jetsillä on etu maalivahtipuolella Vezina-kandidaatti Hellebuyckin johtamana. Käytännössä TOP3-maalivahti tällä kaudella, joka on myös Jetsin tärkein yksittäinen pelaaja koko ottelusarjaa ajatellen. Pelasi eniten pelejä kaikista maalivahdeista runkosarjassa Carey Pricen ohella, ja kummankin merkitys omille joukkueilleen on varmaan isompi kuin millään muilla NHL-maalivahdeilla tällä hetkellä. Flamesilla on sitten allstar-pelissä käväissyt Rittich, jonka alkukausi oli hyvä, mutta viime kauden tapaan taso lähti laskemaan alkuvuodesta. Näin ollen kokeneempi Talbot sai kauden edetessä enemmän vastuuta, ja mielestäni Cam onkin todennäköisempi aloittaja playoffeihin. Pari Flamesin sisäistä treenimatsiakin katsoneena Rittich oli hieman haparoiva, mutta Talbot varmemman oloinen, joten luulisi siinäkin olevan hiukan painoarvoa ensi viikon tosipelejä ajatellen. Yhden oikean treenimatsin verran on sitten vielä varaa asiaa miettiä, mutta Flamesin osalta lähtökohdat maalivahtitilanteessa voisi ja saisi olla selkeämmät. Jos vielä huomioidaan, että QR:n pelitahti on melkoisen tiivis, voisi kuvitella, että jotkut joukkueet tulevat peluuttamaan molempia maalivahteja. Tämä on Flamesin kohdalla todennäköistä, mutta Jetsin osalta luulisi, että Hellebuyck pelaa kaiken mahdollisen. Sikäli voisi veikata, että näissä joukkueiden ainoissa harjoituspeleissä ei välttämättä anneta kokonaista peliä sellaisille veskareille, joiden on kaavailtu pelaavaan kaikki playoff-matsit.
Jos maalivahtiosasto tulee ennakkoon naulattua Winnipegin eduksi, niin samalla tavalla voinee todeta, että pakistossa on paremmin laatua ja syvyyttä Calgaryssä. Vaikka Travis Hamonic ilmoittikin, ettei lähde näihin peleihin mukaan, ei se ennakkoon ole järisyttävä kolhu Flames-alakertaan, kiitos frenzy-hankintojen Erik Gustafssonin ja Derek Forbortin. Ennakkoon Hamonic olisi ottanut pelaavista pakeista todennäköisimmin Forbortin paikan, joten melko samantyylisen Forbortin pelatessa kolmosparissa Hamonicin sijaan mitään suurta eroa ei laadussa tapahdu. Pakkiparit ovat käytännössä varmasti nuo yllä esitetyt, ja Kylington on sitten selkeästi ensimmäisenä kärkyllä pelaavaan kuusikkoon. Suosittelen seuraamaan Calgaryn pakistosta etenkin Rasmus Anderssonia, joka ei suurelle yleisölle ole vielä kovinkaan tuttu. Käytännössä viime kauden playoffeista tähän päivään asti Flamesin paras pakki Giordanon jälkeen. Varsinkin virheettömyys ja suoritusvarmuus paistavat tästä ruotsalaisesta läpi.
Jetsin alakertaa on laajalti kommentoitu kapeaksi ja nimettömäksi jo siitä saakka, kun Trouba ja Myers lähtivät vetämään, ja Byfuglien ilmoitti myös, ettei pelaa. Ja tässähän pitäisikin olla se Calgaryn iskun paikka. Josh Morrissey on loistava pakki, ja Neal Pionk pyörittää Jetsin pirun nimekästä ylivoimaa hyvin, mutta lopuilta nimistä ei tarvitse odottaa muuta kuin mahdollisimman luotettavaa kahden suunnan pelaamista. Pakiston eroa voisi ehkä verrata siten, että jos noista pakistoista kasaisi yhdistettynä parhaan kuusikon, tulisi Flamesin nimilistasta valtaosa siihen kaavailuun. Jetsin kannalta frenzystä tarttui mukaan Dylan DeMelo, joka pääsi näin ollen Senatorsin laskettelusta suoraan Jetsin pelaavaan ykköspariin. Roolitukset Jets-pakistossa lienevät myös aika selviä, kun isoimman kiekollisen vastuun kantavat Morrissey ja Pionk, ja vastaavasti lopuilla on sitten jalka hiukan enemmän puolustussuuntaan.
Sitten tullaankin siihen omasta mielestäni kaikkein mielenkiintoisimpaan aiheeseen, eli joukkueiden hyökkäyskalustoihin. Jetsin terävintä kärkeä pidän ennakkoon suoritusvarmempana, ihan jo aikaisempia playoffejakin miettien. Connor-Scheifele-Wheeler on lähtökohtaisesti tämän pudotuspelisarjan paras ketju. Flamesin ykkösketju Gaudreau-Monahan-Lindholmin pitää olla lähellä tätä Jetsin tulosyksikköä. Viimevuotisilla Flamesin ykkösketjun otteilla voidaan unohtaa varsinaiset playoffit. Ratkaisevaa on varmasti myös se, miten Ehlers-Eakin-Laine suorittaa Tkachuk-Backlund-Mangiapaneen nähden. Varsinkin Tkachuk voi nousta arvoon arvaamattomaan kaikella hämmentämisellään, mutta myös pelillisellä johtajuudellaan. Toki sieltä voi myös joku andrewcopp tai sambennett tulla ja nousta yllättävän isoon rooliin sarjaa ratkaistaessa, mutta suurimmaksi osaksi katseet on kohdistettava kärkiketjuihin, jotka siellä kentällä myös valtaosan ajasta viilettävät. Se on myös mielenkiintoista nähdä, miten näitä ketjuja peluutetaan toisiaan vastaan. Flamesilla on kotietu, ja veikkaan, että näissä Calgaryn "kotipeleissä" Backlundin ketju laitetaan Scheifelen ketjua vastaan. Vastaavasti voisi kuvitella, että Jets haluaa peluuttaa Scheifelen kenttää Monahanin vitjaa vastaan, mutta aika näyttää myös tämän.
Valmennus on näissä palastelluissa vertailuissa toki myös nostettu aina esille, joten pistetään siitäkin pari sanaa. Flamesin puolella tuli tosiaan koutsinvaihdos, kun Ward hyppäsi Petersin paikalle sen Petersin rasismikohun jälkeen. Alku lähti todella lujaa käyntiin, mutta sen jälkeen hiukan rauhottui. Sanoisin, että peli ei ole ollut paskaa, muttei mitään loisteliasta tykitystäkään. Varsinkin sitä sai koko loppukauden ihmetellä, miten surkeaa Calgaryn tekeminen oli kotijäällä, kun taas vieraspelit sujuivat todella hyvin. Flamesilla on sikälikin mielenkiintoinen tilanne Wardin kannalta, että jos tästä nyt parikin sarjaa pystyisi viemään Calgaryä eteenpäin, niin saisi varmaan aika varmasti jatkoa päävalmentajapestilleen. Jetsin puolella Paul Maurice on jälleen herättänyt paljon tunteita, ja jotkut taisivat vaatia hänelle potkujakin etenkin tuossa synkemmän Jets-jakson aikaan. Noh, Paul-setä sai kuitenkin jatkopahvin kouraan, ja nyt olisi tietty parempi hänen omalta kannaltaan, että Jets saisi nousujohteisen loppukauden aikaiseksi. Valmentajista ja/tai joukkueiden pelitavoista en saa kauhean suurta etua suuntaan tai toiseen.
Erikoistilannepeli on tietysti myös yksi iso aspekti, etenkin kun pelataan sitä viimeistä erää tasatilanteessa ja saadaan ylivoima. Vaikka Jetsin Laine-Connor-Scheifele-Wheeler-Pionk ja se onetimereiden haku Wheelerin kautta pelottaa, niin tilastoja katsomalla Flames oli runkosarjassa edellä sekä yli- että alivoimilla. Yv-prosentti Flamesilla oli 21,2 % ja alivoima 82,1 %. Jetsillä vastaavat lukemat 20,5 % sekä 77,6 %.
Seuraa heitä -lista:
Johnny Gaudreau, Flames: Tätä hetkeä on odoteltu oikeastaan jo kauden alusta saakka: Miten Johnny Hockey suorittaa playoffeissa? Tämä on aika merkittävä kevät (tai siis kesä) Gaudreaulle, sillä yhdet huonot playoffit lisää tarkoittaisivat sitä, että treidillä voidaan ruveta oikeasti spekuloimaan.
Sam Bennett, Flames: Flamesin viime kauden playoffien paras hyökkääjä, jonka runkosarja oli jälleen vaisu. Lähtee QR:iin todennäköisesti nelosketjun roolista. Pystyykö jälleen suurentamaan rooliaan ja nousemaan parrasvaloihin, kun pelataan tosipelejä?
Connor Hellebuyck, Jets: Kuinka merkittäväksi Jetsin ykkösmaalivahdin ennakkoon kova taso muodostuu peilattaessa sitä Calgaryn epävarmempaan maalivahtitilanteeseen? Ryöstääkö pelejä Winnipegille, vai tarvitseeko edes?
Dylan DeMelo, Jets: Ehti siirtotakarajan jälkeen pelata kymmenen peliä Jets-paidassa, ja monen mielestä Jetsin alakerta alkoi tämän myötä näyttämään aikaisempaa suoritusvarmemmalta. Saanee nautiskella isoimpia puolustavan roolin minuutteja Winnipegissä Morrisseyn parina, joten suoritusvarmuutta tarvitaan.
Loisteliaaksi lopuksi vielä kommenttia lopullisista voimasuhteista: Flames-fanin näkökulmasta ei ole ollut ollenkaan helppoa, koska viimeisestä 14 playoff-pelistä Calgary on voittanut vain kaksi. Lisäksi niitä runkosarjaan jääneitä kausia on takana sen verran monia, että tähän Qualifying Roundiin lähdettäessä osaa kyllä olla jalat maassa, ja ihan vaan antaa pelien näyttää, miten hommassa käy. Jos halutaan katsoa vedonlyöntikertoimia, niin eri bookereiden kertoimista saadaan vedettyä sellainen keskiarvo, että vedonlyöntimarkkina arvostaa Flamesin jatkajaksi 56 % ja Jetsin 44 % todennäköisyydellä. Jatkoajan palstalle auennut playoff-veikkausketju on saanut tähän asti 29 kpl vastauksia, ja sen perusteella palstalaiset luottavat enemmän Winnipegiin (22 ääntä, Flames 7 ääntä).
Povaan itse tästä melko tasaista sarjaa, jonka lopulta ratkaisee se, millä tasolla Flamesin viime keväänä flopanneet kärkihyökkääjät suorittavat, sekä se kuuluisa maalivahtipeli. Sweepiä suuntaan tai toiseen en usko näkeväni.