Tämäpä jäi aika vaisuksi ketjuksi, kun ei tuolta Jets-puolelta oikein tullut vastakaikua.
Sarja pitemmittä puheitta pakettiin 4-0 -voitolla, joista siis kaksi vikaa maalia tyhjiin. Flames oli pari erää hallitsevampi osapuoli, ja vikassa sitten Jets taisi koittaa kaikkensa, mutta piippuun jäi, vaikka mm. Roslovicilla oli aika hyvää tonttia.
Ennakoin itse, että Hellebuyck tulisi olemaan pelottavan kova verrattuna Flamesin veskaritilanteeseen. Mutta tästä battlesta on sanottava, että Talbot Flamesin maalilla veti jopa pidemmän korren. Kuinka paljon johtui sitten siitä, että Talbotilla oli edessä Flamesin ja Hellebuyckilla Jetsin viisikko, on vähän vaikea arvioida. Mutta Talbotin piikkiin ei voi oikeastaan yhtään Jetsin maalia koko sarjasta laittaa, ja Hellebuyck sen sijaan hiukan sähelsi ainakin tuossa kolmospelissä. Ei sinnekään toki mitään hörppyjä mennyt, joten ei voida sanoa, että Jets olisi Hellebuyckiin kaatunut, mutta kuten sanottu, itse pelkäsin "pahempaa".
Toinen ratkaiseva asia oli se, että Flamesin oikeastaan TOP9-hyökkäysosasto vei Jetsin vastaavaa lopulta aika selvästi, ja sitä tietenkin edesauttoi Scheifelen ja Laineen tippumiset. Sanoisin kuitenkin, että vaikka Scheifelekin sieltä tippui, niin Wheeler sekä Connor olivat Jetsin kannalta pettymyksiä. Toki siellä on training campit ja miltei koko kausi vedetty offensiivisen moottorin (Scheifele) kanssa samassa ketjussa, mutta silti näiden kahden herran anti Jetsin hyökkäyspeliin jäi vaillinnaiseksi, kun heidän otteitaan peilaa esimerkiksi Adam Lowryyn, Andrew Coppiin sekä Nikolaj Ehlersiin. Nimettömästä pakistostakaan ei ollut oikein korkealla tasolla vetävää liideriä, kun Morrissey oli aika pimennossa koko sarjassa, ja toisena kiekollisena pakkina tunnettu Pionk jäi myös hyvin näkymättömäksi. Oman pään luudista DeMelo pelasi kyllä aika luotettavasti, joten se hankinta varmasti jossain määrin palveli Jetsin loppukautta, ja lienee myös ihan järkevä nimi myös tulevaisuuden Winnipeg-pakistoon.
Flames pelasi kakkospelissä luvattoman heikosti, mutta loppua kohden sarja kääntyi odotetustikin Flamesille, kun oikeastaan joka ketju pystyi pelaamaan luotettavaa kahden suunnan peliä. Toisen pelin jälkeen parjattu Monahan oli sarjan tehokkain pelaaja, ja lopulta tuo ykkösketju ei päästänyt koko sarjassa yhtään maalia omiin. Parasta antia taisi olla kakkosketjun päätypeli, sekä etenkin tässä viimeisessä pelissä ahnaasti peliä Jets-päätyyn painanut Lucic - Bennett - Dube -ketju. Lucic pääsi tehoille joka pelissä, ja Bennett vaan jostain syystä pelaa aina hyvää kiekkoa playoffeissa. Kruununa tämä viimeisin matsi, jossa teki tuon tärkeän 2-0 -maalin, ja ajoi lukuisia, kovia ja puhtaita taklauksia. Peräpää ei myöskään pahemmin koomaillut, joten joukkue pääsee kaiken järjen mukaan aika hyvällä itseluottamuksella sinne varsinaiselle ekalle playoff-kierrokselle. Vastus kovenee, ja nähtäväksi jää, kuka tulee vastaan, ja miten sitten riittää.
Sarja pitemmittä puheitta pakettiin 4-0 -voitolla, joista siis kaksi vikaa maalia tyhjiin. Flames oli pari erää hallitsevampi osapuoli, ja vikassa sitten Jets taisi koittaa kaikkensa, mutta piippuun jäi, vaikka mm. Roslovicilla oli aika hyvää tonttia.
Ennakoin itse, että Hellebuyck tulisi olemaan pelottavan kova verrattuna Flamesin veskaritilanteeseen. Mutta tästä battlesta on sanottava, että Talbot Flamesin maalilla veti jopa pidemmän korren. Kuinka paljon johtui sitten siitä, että Talbotilla oli edessä Flamesin ja Hellebuyckilla Jetsin viisikko, on vähän vaikea arvioida. Mutta Talbotin piikkiin ei voi oikeastaan yhtään Jetsin maalia koko sarjasta laittaa, ja Hellebuyck sen sijaan hiukan sähelsi ainakin tuossa kolmospelissä. Ei sinnekään toki mitään hörppyjä mennyt, joten ei voida sanoa, että Jets olisi Hellebuyckiin kaatunut, mutta kuten sanottu, itse pelkäsin "pahempaa".
Toinen ratkaiseva asia oli se, että Flamesin oikeastaan TOP9-hyökkäysosasto vei Jetsin vastaavaa lopulta aika selvästi, ja sitä tietenkin edesauttoi Scheifelen ja Laineen tippumiset. Sanoisin kuitenkin, että vaikka Scheifelekin sieltä tippui, niin Wheeler sekä Connor olivat Jetsin kannalta pettymyksiä. Toki siellä on training campit ja miltei koko kausi vedetty offensiivisen moottorin (Scheifele) kanssa samassa ketjussa, mutta silti näiden kahden herran anti Jetsin hyökkäyspeliin jäi vaillinnaiseksi, kun heidän otteitaan peilaa esimerkiksi Adam Lowryyn, Andrew Coppiin sekä Nikolaj Ehlersiin. Nimettömästä pakistostakaan ei ollut oikein korkealla tasolla vetävää liideriä, kun Morrissey oli aika pimennossa koko sarjassa, ja toisena kiekollisena pakkina tunnettu Pionk jäi myös hyvin näkymättömäksi. Oman pään luudista DeMelo pelasi kyllä aika luotettavasti, joten se hankinta varmasti jossain määrin palveli Jetsin loppukautta, ja lienee myös ihan järkevä nimi myös tulevaisuuden Winnipeg-pakistoon.
Flames pelasi kakkospelissä luvattoman heikosti, mutta loppua kohden sarja kääntyi odotetustikin Flamesille, kun oikeastaan joka ketju pystyi pelaamaan luotettavaa kahden suunnan peliä. Toisen pelin jälkeen parjattu Monahan oli sarjan tehokkain pelaaja, ja lopulta tuo ykkösketju ei päästänyt koko sarjassa yhtään maalia omiin. Parasta antia taisi olla kakkosketjun päätypeli, sekä etenkin tässä viimeisessä pelissä ahnaasti peliä Jets-päätyyn painanut Lucic - Bennett - Dube -ketju. Lucic pääsi tehoille joka pelissä, ja Bennett vaan jostain syystä pelaa aina hyvää kiekkoa playoffeissa. Kruununa tämä viimeisin matsi, jossa teki tuon tärkeän 2-0 -maalin, ja ajoi lukuisia, kovia ja puhtaita taklauksia. Peräpää ei myöskään pahemmin koomaillut, joten joukkue pääsee kaiken järjen mukaan aika hyvällä itseluottamuksella sinne varsinaiselle ekalle playoff-kierrokselle. Vastus kovenee, ja nähtäväksi jää, kuka tulee vastaan, ja miten sitten riittää.