KAULAVALTIMO AUKI, SANO TOTUUDEN HAUKI
Kuolema. Kirous. Pimeys.
Ei vaan, viihdyttävä peli. Flames hallitsi peliä kokoajan. Dominointia kaikin osin, ja aikalailla jokainen pelaaja esitti jotain hyvää ja huonoakin ottelun sisällä. Ketään en ala haukkumaan.
Mutta on se helvetti, että TOTTAKAI kun on viimeisellä minuutilla tehty johtomaali, tuhannen avopaikan tuhraamisen jälkeen, niin sianikenet tulevat tasoihin. Ei ole tuuria, ei ole edes urheilua, se on pahuutta. Se on vääryyttä, jota säätelee vähintään Cthulhun tasoinen pikkuperkele joka nauttii siitä että herkät pojat (ja joskus tytöt) itkee ja opettelee internetistä yön pimeydessä solmuja köysiinsä.
-------------
Miikka oli hyvä, muutama tosi hyvä torjunta. En syytä yhtään. Rankkareissa ei ole kunnigas, ja jos omat eivät tee 400+ paikasta tai rankkareistakaan yhtään, niin minkäs teet.
Valitettavasti vastapäässä Emery pelasi kautensa parhaan pelin. Ei pelaa tällä kaudella enää yhtäkään noin kuninkaallista ryöstöpeliä. Muistattaeko pari viime kautta? Ette halua ainakaan muistaa, mutta muistutan. Niin usein Flamesia vastaan vihulaisten kakkosvahdit vetivät unelmapelit.
Kyllä, tuhlattiin avopaikkoja. Runtattiin patjaan, tolppiin, kiekosta ja maalista ohi, kaikki variaatiot mitä on. Ei pitäisi tuhlailla, niin. Eikä sitä tuuriakaan voi aina syytellä. Ei oteta silti Emeryltä mitään pois, kaveri oli tautisen hyvä. Tuommoisen pelin jälkeen ei halua omiaan tempoa kritiikkinyrkillä silmään, kun jokainen antoi kaikkensa ja jokainen väläytti pelissä jotain hyvää. Myös apinasäärinen Butler.
Glencross-Backlund-Stempniak odotetusti paras ketju, mistä ei ykkösketju ihan perhanasti tullut perässä. Kolmosketju rakensi sitten melkein-voittomaalin.
Bouwmeester, Stempniak ja Backlund ovat hieman eri miehiä mihin ollaan totuttu. JBo nostanut tasoaan muutaman pelin aikana tautisesti, kaksi muuta mainittua olleet kovia koko kauden. Hudler ja Cervenka eivät niin ylimaagisia olleet kuin Colorado-raiskuussa, mutta lämmittää se mieltä että ovat porukassa. Pelintekotaitoa ja laukauslaatua.
Tavallaan iloinen, että näki tuollaisen pelin, missä paikkoja luotiin taidolla ja tahdolla, missä ei annettu periksi, missä nähtiin läpiajoja ja koettiin epätoivoa, toivoa, ylenpalttista orgasmiriemua, kauhua, epätoivoa ja itketystä - mutta tavallaan ei ole iloinen, koska nuo pahat asiat mitä tuossa mainitsin, tuntuvat pahalta.
Menen sikiöasentoon näkemään unta ajoista jolloin oikeus voitti ja William Shatner oli ystävä.