Buffalo Sabres 2023–2024

[adetti]

Vielä ei ollut Sabresin ketjua pystyssä, joten laitetaan tulille. Tässä itse tulee aika harvakseltaan tänne kirjoiteltua, mutta palstaa tulee kyllä seurattua edelleen tiiviisti ja pelejä seurattua myös. Viime kausi oli mielestäni hyvin onnistunut ja ei ollut kaukana etteikö Sabres olisi saanut vihdoin poikki tuota surullista putkea ilman pudotuspelejä. Pienet marginaalit kuitenkin suisti joukkueen edelleen pois niistä karkeloista, mutta paljon positiivista saatiin matkaan taas seuraavalle kaudelle. Sabres onnistui maalinteossa todella hanakasti ja olikin lopulta liigan kolmanneksi eniten maaleja tehnyt joukkue. Nurja puoli tässä oli toki se, että joukkue päästi konferenssissään kolmanneksi eniten ja se olikin suurin syy sille, minkä takia emme nähneet Buffalossa pudotuspelikiekkoa. Puolustuspelissä on edelleen siis valtavia parannuksenkohteita, kuten myös maalivahtipelissä joka on ollut vuosia jo surullisen näköistä. Devon Levin tulo joukkueeseen kyllä loppukaudesta osoitti sen että tässä on tulevaisuuden ykköstorjuja ja hän saattaa olla se käänteentekevä pelaaja tulevaisuudessa. Mitään pois ottamatta Luukkoselta, puuttuu häneltä edelleen tasaisuus jota vaaditaan ykkösmaalivahdilta. Olihan tuossa kauteen lähdettäessä jo selvää että Luukkonen, Comrie ja Anderson olivat aika arpoja kaikki ja se näkyi lopulta lopputuloksessa.

Maalintekohan parani lähes 70 maalilla edelliseen kauteen ja se on aivan valtava parannus, yksilötasolla nähtiin huimia pistemääriä sekä uusia tulemisia. Onhan esimerkiksi Thompson niin poikkeuksellinen pelaaja koko liigassa että on pelaajaa kyllä hauska seurata, aina voi odottaa mitä tahansa kun kiekon saa. Muutenkin tuo ketju Skinnerin ja Tuchin kanssa oli ajoittain varsinaista dominointia, vielä kun omissa pelaamiseen saa parannusta, olisi tässä koko liigan mittapuulla parhaimpia ketjuja. Nuoriso otti myös harppauksen hyökkäyksen osalta eteenpäin, Cozens, Peterka sekä Quinn olivat hyvä kolmikko ja pelasivat rohkeasti. Tämä toki näkyi omissa pelaamisessa ja välillä siellä fuskattiin. Kovasti parjattu Mittelstadt oli joukkueen ehdotonta eliittiä loppukaudesta ja on kyllä erikoinen kaveri tämä. Tuntuu että välillä hukkuu aivan lumeen ja sitten tuntuu olevan kentän parhaimmistoa. Sikäli toivoisin kovasti että saisi vielä napsun verran kehitystä, sillä tässä olisi aika kiva kolmossentteri jatkoa ajatellen. Pistemäärähän kasvoi rajusti ja ennen kaikkea pelasi vielä kaikki ottelut. Silti jos aikoo kehittyä ja olla yksi pelintekevistä moottoreista, olisi joka ilta pyrittävä olemaan paras itsensä.

Hyökkäyksen osalta Jost ja Krebs pelasivat oikein hyvän kauden, ja tästä palkintona Jost sai juuri uuden sopimuksen joka kattaa ensi kauden. Greenway ei ehkä aivan ollut sitä mitä odotin, mutta annetaan nyt aikaa. Tuollaista fyysistä preesenssiä kuitenkin joukkue haluaa, joka pystyy vääntämään kulmissa. Girgelle sekä Okposolle tuli vielä molemmille uudet sopimukset, he pystyvät kyllä toimimaan oikein hyvin nelosessa ja ovat kovia kamppailutilanteissa. Uskon silti että tämä tulee olemaan heille molemmille viimeiset kaudet Sabresissa ellei jotain mullistavaa tapahdu, olisi kuitenkin aika päivittää hieman tuota grindaus porukkaakin. Olofssonin tilanne muuttui varmasti Quinnin pitkän poissaolon takia, valitettavasti Quinnilta jää alkukaudesta pelejä väliin loukkaantumisen takia, joten saattaa Olofssonin myymisen ajankohta muuttua. Olofsson nakutti 28 maalia ja on edelleen ylivoimassa hyvä ase, mutta viisikkopelaamisessa ei oikein tunnu peli onnistuvan ja illat ovat liian ailahtelevia. Joutui myös poppareilla olemaan kun ei vain peli onnistunut. Luulen että maisemanvaihdos tekisi hyvää hänelle ja eiköhän se ennemmin tai myöhemmin tapahdu. Ensi kauden porukkaan havittelee vahvasti mukaan tsekkiläiset Kulich sekä Rousek. Savoieilla ei taida vielä oikein riittää näihin karkeloihin. Mielenkiintoista on nähdä tuleeko vielä hyökkäykseen vahvistuksia varsinkin nyt kun Quinn on loukissa treidin muodossa, puolustuksessa alkaa olemaan jopa ylitarjontaa.

Dahlin pelasi viime kauden fantastisesti ja tulee saamaan melkoisen palkankorotuksen, neuvotteluita ollaan jo käyty uudesta palkasta. Taitaa se sinne 10 miljoonan paikkeille varmaan mennä, saa nähdä millaista magiaa Kevyn Adams tämän suhteen tarjoaa. Samuelssonin poissaolo viime kaudella oli paha takaisku joukkueelle, hänestä on tullut valtavan tärkeä roolipelaaja alakerrassa ja on onnistunut Dahlinin kanssa hienosti. Tuntuu kivalta tuo soppari mikä hänelle rustattiin, mutta täytyy toivoa että hän jatkossa pysyy ehjänä. Powerin kohdalla ollaan toivottu sitä pakkiparia kokoajan, ja nyt Erik Johnsonin hankinta saattaa vaikuttaa hyvältä haulta teoriassa ainakin. Vuoden lappu kokeneelle pelaajalle, nuoren ja kehittyvän tähden viereen kuulostaa hyvältä combolta. Loppukatraasi onkin sitten Jokiharju, Stillman, Lyubushkin, Bryson ja juuri yllättäenkin hankittu Clifton. Uusi hankinta ei oikein herättänyt itsessä mitään tunteita ennen kuin näin hänestä klippejä, hyvän liikkeen sekä fyysisen pelin omaava pelaaja toimii kuin nenä päähän tähän organisaatioon. Vaikuttanee silti hieman sellaiselta sählääjältä, jolla ei peliäly taida olla ihan vahvuuksia? Tähän voisi toki joku Bruins kannattaja ottaa kantaa, jos edes eksyy tälle palstalle. Pelaaja itse taisi haluta pitempää lappua ja Adams kuitenkin hänet tänne halusi, koska kuulostaa hieman erikoiselta tämä kolme vuotta. Ensi kaudella tulee varmasti pelaamaan kolmosparissa, mutta vaikuttaa sellaiselta pelaajalta joka pystyy paikkaamaan hyvin loukkaantumisia. Pienellä otannalla on siis päivitys Brysoniin sekä Jokiharjuun tuon fyysisen ominaisuuden takia, ja uskon ainakin Brysonin tästä lähtevän. Adamsin puheiden perusteella hän on aiemmin puhunut vain kolmesta nuoresta puolustajasta, jotka ovat tätä joukkueen corea ja hän ei ole Jokiharjua tähän laskenut. Voisin siis kuvitella että Henrinkin päivät alkavat olla vähenemään päin Sabresissa. Semmoisen vaikutuksen olen saanut että Lyubushkinista ja Stillmanista ollaan pidetty ja organisaatio haluaa nimenomaan fyysistä elementtiä puolustukseen. Ryan Johnsonin kanssa vielä kun tehtiin sopimus tuossa taannoin, tulee hänkin jatkossa hätyyttelemään NHL:n portteja.

Joukkueen pohja näyttää jokseenkin tältä:

Skinner - Thompson - Tuch
Peterka - Cozens - Olofsson (Quinn)
Greenway - Mittelstadt - Kulich/Rousek
Girgensons - Krebs - Okposo
Jost

Tässä kohtaa on toki vaikea ottaa kantaa vielä uusien tulijoiden tasoon ennen kuin leiritykset alkavat.

Samuelsson - Dahlin
Power - E.Johnson
Lyubushkin - Clifton
Stillman - Jokiharju
Bryson

Levi, Luukkonen ja Comrie ovat kaikki sopimuksenalaisia maalivahteja, joten tässäkin tullaan varmasti näkemään vielä muutoksia.

Pelaajien sopimuksiin sekä juuri draftattuihin pelaajiin otan kantaa myöhemmin.

 

[Vatanen]

Tässä kohtaa on toki vaikea ottaa kantaa vielä uusien tulijoiden tasoon ennen kuin leiritykset alkavat.

Samuelsson - Dahlin
Power - E.Johnson
Lyubushkin - Clifton
Stillman - Jokiharju
Bryson

Cliftonin ja Johnsonin peliä seuranneena en epäile hetkeäkään mikäli Jokiharju olisi näiden edellä ennen joulua.

 

[heikkik]

Joukkueen pohja näyttää jokseenkin tältä:

Skinner - Thompson - Tuch
Peterka - Cozens - Olofsson (Quinn)
Greenway - Mittelstadt - Kulich/Rousek
Girgensons - Krebs - Okposo
Jost

Tässä kohtaa on toki vaikea ottaa kantaa vielä uusien tulijoiden tasoon ennen kuin leiritykset alkavat.

Samuelsson - Dahlin
Power - E.Johnson
Lyubushkin - Clifton
Stillman - Jokiharju
Bryson

Periaatteessa kaiken kokeneen Johnsonin ja uransa alkutaipaleella olevan Powerin yhteenliittäminen on hyvä juttu, mutta epäilen pystyykö 35-vuotias EJ enää pelaamaan kakkosparin minuutteja. Johnson tulee varmasti olemaan kopissa tärkeä kaveri, mutta Sabresin varsin vapaamuotoinen puolustuspelaaminen vaatisi Powerin pariksi liikkuvampaa kaveria kuin kankeahko veteraani.

En ymmärrä miksi Tyson Jostin kanssa tehtiin sopimus? Jos joukkeessa on senttereinä Thompson, Cozens, Mittelstadt ja Krebs, niin miksi tuhlata yksi pelipaikka ja kaksi miljoonaa palkkatilaa Jostin kaltaiseen mitäänsanomattomuuteen? Ei ole iso, ei fyysinen, ei nopea, ei taitava - Jost on oikein malliesimerkki HMV-pelaajasta. Samalla rahalla olisi saanut pelaajan, jolla olisi ollut edes jokin selkeä vahvuus tuotavana joukkueelle (kokemus/fyysisyys/nopeus). Tai Girgensons tai Okposo olisi siirretty keskelle ja Isak Rosenille olisi annettu mahdollisuus hankkia NHL-kokemusta alaketjuissa (tai mieluummin jollekin fyysiselle jyrälle).

 

[Köpi]

Periaatteessa kaiken kokeneen Johnsonin ja uransa alkutaipaleella olevan Powerin yhteenliittäminen on hyvä juttu, mutta epäilen pystyykö 35-vuotias EJ enää pelaamaan kakkosparin minuutteja. Johnson tulee varmasti olemaan kopissa tärkeä kaveri, mutta Sabresin varsin vapaamuotoinen puolustuspelaaminen vaatisi Powerin pariksi liikkuvampaa kaveria kuin kankeahko veteraani.

En ymmärrä miksi Tyson Jostin kanssa tehtiin sopimus? Jos joukkeessa on senttereinä Thompson, Cozens, Mittelstadt ja Krebs, niin miksi tuhlata yksi pelipaikka ja kaksi miljoonaa palkkatilaa Jostin kaltaiseen mitäänsanomattomuuteen? Ei ole iso, ei fyysinen, ei nopea, ei taitava - Jost on oikein malliesimerkki HMV-pelaajasta. Samalla rahalla olisi saanut pelaajan, jolla olisi ollut edes jokin selkeä vahvuus tuotavana joukkueelle (kokemus/fyysisyys/nopeus). Tai Girgensons tai Okposo olisi siirretty keskelle ja Isak Rosenille olisi annettu mahdollisuus hankkia NHL-kokemusta alaketjuissa (tai mieluummin jollekin fyysiselle jyrälle).

Ainakin Sabresia läheltä seuraavat insiderit olivat sitä mieltä että Clifton on nimenomaan se joka ottaa Powerin rinnalta paikan ainakin alussa ja Johnson pelaa sitten kolmosparissa. Clifton on Granatolle tuttu pelaaja ja saa mahdollisuuden ottaa tuon paikan.
Sabresillahan on tällä hetkellä sopimuksessa 9 puolustajaa joten voinee olettaa että joku/jotkut nykyisistä ei kauden alussa organisaatiossa ole.

Jostista olen samaa mieltä kanssasi.
Oli Sabresiin saapuessaan hyvä, mutta hiipui todella vahvasti loppukautta kohden. Sopimus on tietysti vain vuoden mittainen, mutta kyllä tuonkin peliajan olisi voinut antaa Kulichille, Rosenille tai Rousekille. Myös Kulich pystyy pelaamaan keskellä, joten vähän ihmeelliseltä tuo Jostin soppari itsestäkin tuntuu.

 

[heikkik]

Ainakin Sabresia läheltä seuraavat insiderit olivat sitä mieltä että Clifton on nimenomaan se joka ottaa Powerin rinnalta paikan ainakin alussa ja Johnson pelaa sitten kolmosparissa. Clifton on Granatolle tuttu pelaaja ja saa mahdollisuuden ottaa tuon paikan.
Sabresillahan on tällä hetkellä sopimuksessa 9 puolustajaa joten voinee olettaa että joku/jotkut nykyisistä ei kauden alussa organisaatiossa ole.

Jostista olen samaa mieltä kanssasi.
Oli Sabresiin saapuessaan hyvä, mutta hiipui todella vahvasti loppukautta kohden. Sopimus on tietysti vain vuoden mittainen, mutta kyllä tuonkin peliajan olisi voinut antaa Kulichille, Rosenille tai Rousekille. Myös Kulich pystyy pelaamaan keskellä, joten vähän ihmeelliseltä tuo Jostin soppari itsestäkin tuntuu.

Okei, eli Clifton olisi kakkosparin varmistava puolisko. Vaativa homma. Ainakin parissa kauden loppupuolella vilkuilemassani Sabres-pelissä Power veteli sellaisia dahlinmaisia ylösnousuja, ettei mitään järkeä eikä suunnitelmallisuutta. Omalle pakkiparille ja laiturille v-mäinen homma kun kaveri improvisoi vähän mitä sattuu. Mutta jos valmentaja antaa siihen Dahlinille ja Powerille luvan, niin minkäs sille voi.

Olikohan se Kimanttia-podcastissa* kun mainittiin, että Granato ei olisi kauden alussa antanut puolustuspeliin mitään sapluunaa, vaan Sabres olisi pelannut jonkinlaista luomukiekkoa. Kuulostaa omituiselta, jos näin todellakin on ollut? Tosin välillä Sabresin peli oikeasti näytti siltä, ettei ainakaan senttereillä ollut mitään kuvaa kuinka, ketä ja missä pitäisi puolustaa. Sabres ja Ducks ovat viihdyttäviä joukkueita, jos pitää kaaoskiekosta ja hämmentävistä yksilösuorituksista.

Olenko käsittänyt oikein, että Kulichia on Rochesterissa peluutettu laidassa? Alaikäiseksi junnuksi hänen tekemänsä tehot AHL:ssä on kovaa luokkaa.

edit.

*Voi olla että se oli Kalju Cornerissa tai jopa Total NHL Foreverissä, hemmetti kun en muista.

 

[Köpi]

Olikohan se Kimanttia-podcastissa kun mainittiin, että Granato ei olisi kauden alussa antanut puolustuspeliin mitään sapluunaa, vaan Sabres olisi pelannut jonkinlaista luomukiekkoa. Kuulostaa omituiselta, jos näin todellakin on ollut? Tosin välillä Sabresin peli oikeasti näytti siltä, ettei ainakaan senttereillä ollut mitään kuvaa kuinka, ketä ja missä pitäisi puolustaa. Sabres ja Ducks ovat viihdyttäviä joukkueita, jos pitää kaaoskiekosta ja hämmentävistä yksilösuorituksista.

Olenko käsittänyt oikein, että Kulichia on Rochesterissa peluutettu laidassa? Alaikäiseksi junnuksi hänen tekemänsä tehot AHL:ssä on kovaa luokkaa.

No mä en ole tuota podcastia kuullut, mutta kyllähän tuo Sabresin puolustuspeli välillä niin katastrofaalisen sekavaa oli että ei tuota väitettä voi kiistääkään. Toivottavasti alkavalla kaudella senkin eteen on tehty jotain.

Kulich on pelannut Amerksissa laidassa ja voi olla että jos Sabresin kokoonpanoon ensi kaudella murtautuu niin laidassa se varmaankin tapahtuu. Maajoukkueessahan kaveri on pelannut sentteriä, mutta voi olla että NHL:n sentterin posti voi olla vielä liian kova.

 

[Dissonanssi]

Hienoa, että on saatu uusi kausiketju pystyyn ja keskusteluakin aikaiseksi!

Itselläni on ollut tarkoituksena kirjoitella viime kauden loppupuolen joukkueen otteista, yksittäisistä pelaajista, draftista, vapaiden agenttien hulinoista ym. Jotta nyt saadaan itsellänikin jokin päänavaus, niin vaikka kirjoitettavaa olisi todella paljon, aloitetaan tuoreimmista aiheista eli näistä vapaiden agenttien naaraamisista. Varmasti tässä tulee sivuttua muitakin aiheita.

Alustetaan sen verran, pienen kertauksen vaaran uhallakin, että viime kauteenhan lähdettiin lähes kaikkien pelipaikkojen osalta siten, että "takuuvarmaa" suoritustasoa tarjoavien veteraanien osuus oli todella vähäinen ja todella paljon annettiin nuoremmille kavereille mahdollisuuksia ottaa ja osoittaa taso sellaisessa roolissa, joissa he eivät ikinä urallansa vielä olleet. Joukkuehan oli keski-iältään NHL:n nuorin ja tuotakin keski-ikää nosti yksinään jo hyvän määrän Craig Anderson.

Ilman ensimmäistäkään täyttä kautta vyön alla joukkueessa aloittivat Power, Quinn, Peterka, Krebs, Samuelsson ja Fitzgerald. Siten, että alla oli ainoastaan yksi täysi kausi joukkueessa taas aloittivat Bryson, Asplund.

Maalissa Comrie aloitti lähtökohtaisena ykkösvahtina ilman, että takana oli ainoataan kautta ykköstorjujan kuormalla. Myös Thompson ja Cozens aloittivat kautensa siten, että heillä oli takanaan ainoastaan yksi kausi selvässä top-6-roolissa. Taas Mittelstadtin viime kautta edeltävä kausi meni loukkaantumisten vuoksi niin sirpaileiseksi, että ei hänkään kerennyt tasoaan top-6-roolissa vakiinnuttamaan. Myös Dahlinilla oli takana ainoastaan yksi kausi, jolloin otteet olivat selvästi ykkösparin tasoa.

Näin ollen ainoina pelaajina, jotka olivat jo useana kautena tasonsa osoittaneet omassa roolissaan olivat ainoastaan Skinner, Tuch, Girgensons, Olofsson, Okposo, Jokiharju, Lyubushkin ja Anderson. Näiden pelaajien määrä oli näin ollen erittäin vähäinen. Erityisesti puolustuksessahan tämä korostui, koska ainoa iältäänkin hieman kokeneempi pelaaja oli lähtökohtaisesti kolmosparissa luutiva Lyubushkin.

Ajatuksenahan tässä oli se, että koska joukkue oli ottanut isoja askeleita kaudella 2021-2022 lähinnä sisäisen kasvun vuoksi, haluttiin tästä samasta konseptista pitää kiinni eikä hankkimaan ulkopuolelta veteraaneja, jotka sitten vievät nuorilta näitä mahdollisuuksia ottaa seuraavia askeleita pelaajina.

Kääntöpuolenahan tässä sitten oli se, että koska varmuutta yksittäisten pelaajien onnistumisen osalta omassa roolissaan ei ole sitäkään vähää kuin kokeneempien osalta, voivat epäonnistumiset johtaa ikäviin ketjureaktioihin. Näin myös viime kaudella osittain kävi. Tähän päälle vielä viime kauden tapaan iso määrä loukkaantumisia, niin joukkueen rakenteelliset ongelmat tulivat todella selvästi esille.

Esimerkiksi alkukauden loukkaantumiset alakerrassa johtivat siihen, että Bryson joutui haukkaamaan liian ison palan kakkua ja epäonnistui ja menetti itseluottamuksensa sekä pelaamisen tason. Hän oli vain varjo siitä pelaajasta, jollainen hän oli ison osan kaudesta 21-22. Fitzgeraldilla taas oli vaikeuksia ylipäänsä vakiinnuttaa itseänsä NHL-tason pelaajana. Jokiharju taas ei vieläkään onnistunut saamaan pelaamiseensa sitä tasaisuutta, jota top-4-rooli edellyttää. Tämä sitten johti siihen, että farmista jouduttiin nostamaan kokeneempaa pelaajaa Claguen, Pilutin, Daviesin ym. muodossa - siis pelaajien jotka eivät olleet NHL-tasoa. Liian monena iltana Power joutui kakkosparissa kantamaan Clague-nimistä kivirekeä vierellään, vaikka Claguen paikka ei olisi ollut NHL-joukkueen pelaavassa kokoonpanossa saati kakkosparissa. Tuolla puolustuksessa aivan älytöntä kuormaa kantoivat Dahlin, Samuelsson ja Power - joista yksi pelasi tulokaskauttaan ja toinen ensimmäistä täyttä kauttaan.

Osittainhan Adams aloitti tämän ongelman korjaamisen jo viime kauden aikana hankkimalla kolmosparin rooliin ihan pätevän Riley Stillmanin.

Yhteenvetona voisi todeta, että viime kaudella erityisesti puolustus kärsi syvyydeen puutteesta ja joukkue oli kokonaisuudessaan todella nuori ja kokematon.

Viime kausi oli kokonaisuudessaan erittäin hyvä onnistuminen ja joukkueessa nähtiin todella paljon yksilötason kehittymistä - niin nuorten kuin kokeneempienkin pelaajien osalta. Tästä huolimatta mielestäni tuo nuorten pelaajien sisäänajamisen määrä oli liian korkea ja samanlaista tulokkaiden sisääntuontia ei voi jatkaa montaa vuotta peräkkäin, mikäli joukkueen otteisiin halutaan oikeantyyppistä rutinoitumista. Mielestäni ideaali tilanne on se, että selvästi NHL-tasolle valmiita tulokkaita tuodaan joukkueeseen kautta kohden 1-2 - ja tämäkin tilanteessa, jossa taustalla on jo kokeneempi kalusto. Nyt nämä kaksi viime kautta ollaan oltu hyvin kaukana tästä.

Mielestäni tuo tausta on hyvä pitää mielessä, kun tarkastellaan Adamsin liikkeitä nyt off-seasonilla.

Puolustus ja eritoten siis oikealla puolella oli alue, joka kipeiten vaati parannusta. Kuten todettua, Jokiharju ei viime kaudella(kaan) pystynyt tasoansa siinä roolissa vakiinnuttamaan ja lupauspuolellakin tuon pelipaikan edustus on todella köykäistä ja ne 2-3 lupausta, joilla aineksia top-4-puolustajaksi voisi olla, ovat vielä todella monen vuoden päässä siitä tasosta.

Jo kaudesta 21-22 lähtienhän on huhuissa ja myös Adamsin omissa puheissa tullut ilmi, että Adams etsii top-4-puolustajaa. Renkaitahan Adams on varmasti potkinut joka suuntaan, mutta lähimpänä Adams taisi olla Jacob Chychrunin osalta. Niiden neuvotteluiden osaltahan Adams totesi, että Buffalolta vaadittu vastine oli korkeampi kuin mitä Ottawa lopulta maksoi. Buffalolta ilmeisesti vaatimuksena oli Kulich ja se oli showstopper. Myös ennen viime kauden alkua, oli jonkinlaista huhua, että Adams olisi kysellyt Weegarin perään ennen kuin tuo kaupattiin Calgaryyn.

Nyt huhuissa on ollut, että Adams on ollut aktiivinen niin Noah Hanifinin kuin Brett Pescen suuntaan, jotka molemmat mahdollisesti ovat liikkumassa omista seuroistaan. Adams on ollut todella tiukka ja kurinalainen tuon cap-tilan suhteen siitäkin huolimatta, että näennäisestihän sitä on ollut jo pitkään todella paljon. Tämähän on täysin perusteltua tietenkin siksi, että mikäli aivan kaikki nuoret jo joukkueessa olevat pelaajat sekä tuo iso kasa lupauksia eivät bustaa, niin jatkosopimukset tulevat syömään ison kasan cappia. Tätä Adams myös toisti eilisessä presserissään.

Tuo on varmasti myös se syy, miksi Adams ei ole kovin innokas painamaan liipaisinta esimerkiksi Pescen kohdalla, vaikka muutoinhan tuo olisi oikeastaan täysin sitä, mitä lääkäri määrää. Adams ei selvästikään ole valmis maksamaan kovaa hintaa pelaajan hankkimisesta, joka on lähemmäksi 30-vuotias ja jolle täytyy tehdä pitkä ja arvokas sopimus - sopimus, joka ei missään tapauksessa tule olemaan hyvä sen koko keston ajan.

Mistä nyt lopulta päästään kahteen uusimpaan pelaajaan eli Erik Johnsoniin ja Connor Cliftoniin. Molemmat pelaajat kiinnitettiin melko pian neuvotteluikkunoiden auettua, mikä viittaa siihen, että he myös todellisuudessa olivat korkealla listalla Adamsilla, kuten Adams presserissään väitti.

Saatiinko heidän kummankaan muodossa puolustukseen oikealle puolelle takuuvarma ja luunkova top-4-puolustaja? Ei varmastikaan. Hankinnat toivat kuitenkin erittäin paljon kaivattua syvyyttä ja kokemusta. Eritoten Johnsonin on helppo nähdä ottavan nopeasti Andersonin roolin yhtenä joukkueen kokeneina henkisinä johtajina.

Cliftonin, 28 v. kanssa siis solmittiin kolmen vuoden ja 3,33 miljoonan sopimus ilman siirron estäviä ehtoja. Ottaen huomioon tämän kesän vapaiden agenttien yleisen tason olleen melko vaatimaton, oli Clifton itselleni yksi suosikeista uudeksi kiinnitykseksi.

Cliftonin ura Bostonissa on roolin osalta ollut pitkälti oleminen syvyyspuolustajan roolissa. Viime kaudella kuitenkin Montgomery antoi Cliftonille huomattavasti enemmän roolia. Alkukaudesta McCavoyn oltua loukkaantuneena sai Clifton suurta roolia Lindholmin parina ja käsitykseni mukaan selvisi urakasta ihan hyvin. Cliftonin omien sanojen mukaan Montgomery antoi hänelle kiekollista vastuuta/vapautta enemmän kuin mitä hän aikaisemmin oli saanut. Muutenkin Clifton sai Bostonin puolustuksessa 4. eniten peliaikaa ennen kuin joukkue hankki Orlovin. Pudotuspeleissä Clifton kuitenkin putosi useammassa ottelussa ulos pelaavasta kokoonpanosta.

Pelaajatyyppinä Clifton on käsitykseni mukaan hyvin liikkuva, periksiantamaton ja kokoisekseen todella vahva ja fyysinen. Kiekolliset taidot ovat ihan hyvät, joskaan eivät mitenkään erityiset. Suurimmat ongelmat Cliftonin pelaamisessa käsityksen mukaan ovat siinä, että tahtotilaa ja tekemisen intoa on toisinaan enemmän kuin ajatusta. Clifton ei ole myöskään kovin isokokoinen puolustaja, mikä aiheuttaa väkisinkin ongelmia, vaikka hän onkin kamppailupelaamisessa sisukas ja taklaa kovaa. Clifton on myös Granatolle ennestään tuttu pelaaja.

Clifton asettunee ainakin aluksi pelaamaan kakkosparin minuutteja Powerin kanssa. En näe tätä aivan ideaalina parina edes siinäkään tapauksessa, että Cliftonista kuoriutuisi tasaisesti top-4-minuutteja pelaamaan kykenevä puolustaja. Clifton on kyllä Jokiharjua sopivampi pelaaja, koska hän kykenee Jokiharjua huomattavasti paremmin irrottamaan pelaajan kiekosta ja tekemään kiekonriistoja. Hänellä on myös Jokiharjua parempi liike ja näin ollen hän pystyy paremmin nostamaan peliä jalalla. Toisaalta Clifton tulee todennäköisemmin tekemään kiekon kanssa ja ilman sitä enemmän virheitä kuin Jokiharju, joskin Jokiharjullekin tuli näitä viime kaudella valitettavan paljon. Ainakin tilastollisesti Clifton on erittäin hyvä alivoimapelaaja. Clifton pelasi paljon alivoimaa Bostonin hyvässä alivoimassa ja hän oli liigan paras pelaaja tilastollisesti kun arvioidaan päästettyjä alivoimamaaleja suhteutettuna pelattuihin alivoimaminuutteihin. Ottaen huomioon Buffalon karmean alivoiman viime kaudella, on Clifton tältä osin täsmähankinta.

Clifton sopii mielestäni hyvin tuohon Buffalon sapluunaan sitä kautta, että hän pelaa kovalla intensiteetillä, tuo kaivattua fyysisyyttä sekä hänellä on riittävä liike ja kiekolliset taidot toteuttaa tuota melko vaativaa suunnanmuutospeliä. Siltä osin kuin ideaalissa tilanteessa Powerin viereen oltaisiin istutettu kopio Samuelssonista, niin sitä ei kyllä saatu.

Clifton ilmeisesti herätti paljon kiinnostusta markkinoilla ja hän oli saanut sopimustarjouksen 10 joukkueelta. Sopimuksessa itsessään on vuosi ja noin 0,5 miljoonaa liikaa, mutta nuo ovat hyvin marginaalisia ongelmia. Vaikka Clifton ei olisikaan vastaus tuohon top-4-rooliin, on hän todella laadukas puolustaja kolmospariin. En näe Buffalon cap-tilanteen olevan näin kolmena vuoten niin tiukka, että ongelmia tuottaisi maksaa tuota hintaa kolmosparissa pelaavalle puolustajalle.

Näistä harvoista rightin puolustajista, joita vapailla markkinoilla oli, näen Cliftonissa kaikkein suurinta potentiaalia nostaa tasoaan aikaisemmin nähdystä suhteutettuna sopimuksen arvoon.

Johnsonin kiinnitys tuli ainakin itselleni hieman yllätyksenä. Johnsonin kanssa tehtiin yhden vuoden sopimus 3,25 miljoonalla. Ylipäänsä oletin, että puolustukseen tulisi ainoastaan yksi kiinnitys. Olen kuitenkin hyvin tyytyväinen Johnsonin kiinnitykseen. Kyseessähän ei enää ole vakituisessa top-4-roolissa pärjäävä pelaaja. Kuitenkin kolmospariin hyvin pätevä kaveri, joka pystynee paikkaamaan silloin tällöin myös top-4-roolissa. Johnsonin haastattelun perusteella hän itsekin näkee roolinsa kentällä olevan enemmänkin juuri kolmosparissa kuin isoja minuutteja ahmivana runkopelaajana. Varmasti Johnsonin tärkein anti nuorelle joukkueelle on kuitenkin tuo hänen kokemuksensa. Haastattelun perusteella hän itsekin näkee itsensä nimenomaan veteraanitukena nuorelle joukkueelle. Haastattelussa hän sanoi näkevänsä Buffalon nykyjoukkueessa paljon samaa kuin mitä Coloradossa ennen heidän mestaruuttaan ja tätä kautta uskovansa kykenemään viemään joukkueelle oikeanlaista viestiä siitä, mitä vaatii ottaa pelaamisen ja tekemisen tasossa ne viimeiset askeleet huipulle.

Johnsonin sopimus on toki kolmosparin rooliin kallis, mutta tuo vuoden pituus huomioon ottaen tuolla ei ole juurikaan mitään merkitystä. Johnsonin omien sanojen mukaan hänestä oli kiinnostuneita myös 5-6 muuta joukkuetta. Okposolla myös vaikutti olevan iso rooli Johnsonin päätöksenteossa, näin hän ainakin itse sanoi.

Tällä hetkellä sopimus on yhdeksällä puolustajalla. Erityisesti tuo oikea puoli on melko täynnä. Dahlin, Clifton, Johnson, Jokiharju ja Lyubushkin ovat kaikki puolustajia, jotka ovat vähintäänkin hyvää kolmosparia. Näin ollen oletan ainankin yhden näistä liikkuvan treidillä. En olisi kovinkaan yllättynyt, mikäli se olisi Jokiharju.

Joka tapauksessa tuo puolustuksen syvyys on aivan eri tasolla viime kauteen verrattuna. Nyt vaatii aika paljon loukkaantumisia, että Claguen kaltainen suhari jouduttaisiin istuttamaan Powerin viereen. Samoin kolmosparista saataneen helposti sen verran laadukas, että Granato uskaltaa antaa minuutteja enemmänkin kuin sen 10 minuuttia ottelussa. Näin saadaan myös Dahlinin, Samuelssonin ja Powerin kokonaisminuutteja pudotettua kestävämmälle tasolle kuin mitä ne olivat viime kaudella. Rochesterissa on myös lopulta sopimuksen tehnyt Ryan Johnson, joka oletettavasti on hyvinkin valmis pelaamaan NHL-minuutteja jo ensi kaudella, vaikka kysymyksessä tulee olemaan hänen ensimmäinen ammattilaiskausi.

Tuossa draftin aikoihin tuli myös aika iso jobin postia. Eli Quinn loukkasi akillesjänteensä kesäharjoittelussa ja se vaati leikkauksen. Arvioitu toipumisaika on puoli vuotta. Todella ikävä uutinen, koska itse pidin täysin mahdollisena (joskaan en ehkä todennäköisenä), että hyvän kesän alle saanut Quinn lyö itsensä lävitse ensi kaudella. Viitteitä siitä nimittäin oli nähtävissä jo viime kaudella. Nyt voi jo sanoa, että ensi kausi on pitkälti kehityksen osalta Quinnilla ohitse ja kausi menee kuntoutuessa ja pelikuntoon päästessä.

Hopeareunuksena kuitenkin tässä voitaneen pitää sitä, että tuo avaa yhden laituripaikan hyökkäyksestä. Kuten todettua, Quinnilla olisi mielestäni ollut ainekset lyödä isosti läpi, mutta toisaalta olisi ollut mahdollista, että edelleen oltaisiin nähty epätasaista suorittamista ja seilaamista kokoonpanossa ja sen ulkopuolella. Nyt Adamsilla olisi mahdollisuus vuoden sopimuksella saada sisään joku tasaisen varma veteraani, joka toisi sitä tasaisuutta joukkueen otteisiin. Presserissään Adams sanoi, että he olivat lähellä tehdä sopimuksen hyökkääjän kanssa, mutta eivät lopulta halunneet tehdä sopimusta, koska sen raha/pituus asetti kysymysmerkkejä. Tämä kuitenkin mielestäni selvästi osoittaa sen, että hyökkäystä on tarkoitus vielä vahvistaa.

Hyökkäyksen vahvistamisen tarvetta nostaa edelleen se, että uskon Olofssonin tulevan kaupatuksi nyt off-seasonilla. Itse en usko Quinnin loukkaantumisen tähän vaikuttaneen. Olofsson ei vain yksinkertaisesti sovi tuohon Granaton pelitapaan ja hänestä on kuitenkin varmasti saatavissa kohtuullinen korvaus. Olofssonin kausi oli kokonaisuutena pettymys, mutta siitä huolimatta hän onnistui tekemään lähes 30 maalia. Erityisesti jos Adams on valmis pidättämään palkkaa, löytyy Olofssonille varmasti kysyntää. Oikeassa roolissa ja oikeassa joukkueessa mies tekee heittämällä sen 30 maalia ja voi lähennellä jopa 40 maalia.

Tästä päästäänkin aasinsillalla tuohon Jostin jatkosopimukseen. Ylemmissä viesteissä ihmeteltiin jatkosopimusta, enkä nyt ihan ymmärrä miksi. Tuota sopimusta voi cap-hitiltaan pitää hieman liiallisena (maks. sen noin 0,5 miljoonaa), mutta muutoin en kyllä näe tuossa mitään ongelmaa. Sopimuksen pituuden ollessa vain vuoden, tuonkin ongelman varsinainen merkitys on olematon. Kyllähän hänen palkkaansa pyrittiin vetämään alas, koska hänelle ei QO:ta tarjottu ja hänet päästettiin vapaaksi agentiksi. Jostin roolihan todennäköisesti tulee olemaan 13. hyökkääjä. Viime kaudellahan Jost pelasi uransa parasta kiekkoa ja hän oli ihan hyvä pelaaja tuolla bottom-6. Ei mikään korvaamaton, mutta silti ihan roolinsa täyttävä. Jost myös pystyy pelaamaan sekä laidassa että keskellä, mikä lisää hänen käyttökelpoisuuttaan. Jost myös todistetusti sopii tuohon Granaton pelitapaan ja myös persoonana joukkueeseen. Näiden syiden johdosta on mielestäni helppo nähdä, miksi hänet alun alkaenkin haluttiin pitää joukkueessa. Olisi toki ollut mahdollista korvata hänet ulkopuolisella hankinnalla, mutta kuka siellä olisi ollut varmasti selvästi laadukkaampi, varmasti sopiva ja valmis tulemaan vuoden sopimuksella? En usko, että hirveän montaa vaihtoehtoa siellä olisi ollut.

Mitä taas tulee siihen, että tuo paikka oltaisiin täytetty sisältä käsin, niin en pidä sitäkään järkevänä ratkaisuna.
Okposo ei ole varmaan ikinä pelannut sentterinä, vaikka aloituksia ottaakin. Girgensonsin vahvuudet tulevat paremmin esille laiturina ja laiturina hän myös tuo sentterisyvyyttä, koska tarvittaessa hän voi sitäkin roolia pelata. Mutta ei hänestä mielestäni kannata "päätoimista" sentteriä tehdä.

Vaikka Buffalolla on hyökkääjälupausten osalta varmasti yksi laadukkaimpia pooleja, ei siellä ole yhtäkään sellaista pelaajaa, joiden osalta voisi sanoa, että mikään muu kuin NHL ei vie kehitystä eteenpäin. Ainoastaan Savoie voi olla sellainen pelaaja, joka tulee pelaamaan ylhäällä. Hän on ehkä kokonaisuudessaan valmein pelaaja ja hän ei voi pelata Rochesterissa. Eli tilanne on hieman sama kuin Cozensilla aikoinaan. Ei täysin valmis NHL:ään, mutta kausi junioreissa ei myöskään palvele mitään.

Kaikki viime kaudella Rochesterissa pelanneet lupaukset ovat sellaisia, joille tekee vain hyvää pelata vähintään yksi vuosi siellä lisää. Kulichin tehot AHL:ssä ikäisekseen eivät olleet pelkästään kovia, vaan hän rikkoi niillä historiaa. Kun puhutaan absoluuttisista tehoista (eikä suhteutettuna pelimääriin), ei kukaan ole tehnyt niin paljoa pisteitä runkosarjassa AHL:ssä kuin Kulich hänen iässään. Kulich pelasi myös todella vahvat playoffit. Kulichin palattua sairauslomalta oli Rochester jo tippumassa playoffeista, mutta käänsi sarjan ja eteni lopulta konferenssifinaaleihin. Tästä huolimatta Kulich on vielä kokonaisuudessaan raakile pelaaja. Esimerkiksi Rosen on paljon valmiimpi, joskin hänkään ei vielä valmis. Ei heistä kumpikaan kokonaisuudessaan esittänyt samanlaista dominanssia kuin Peterka tai Quinn edeltävällä kaudella. Kulich on pelannut pääosin laidassa, mutta myös keskellä. Uskon, että Kulichin pelaamista halutaan monipuolistaa antamalla hänelle vastuuta sentterinä, vaikka hän ei NHL:ssä sitä roolia välttämättä pelaisikaan. Rosen taas saa varmasti enemmän irti pelatessaan isolla vastuulla Rochesterissa kuin yrittämällä selviytyä NHL:ssä.

Rousek voisi sinänsä olla yksi vaihtoehto, mutta ei hänelläkään ole kuin yksi vahva kausi Rochesterissa. Minkä lisäksi hän on juuri sopiva pelaaja sitä tilannetta varten, että ylhäällä tulee pitkä loukkaantuminen ja joku pitää alhaalta tuoda ylös pitkäksi aikaa. Kulichin tai Rosenin raahaaminen pitkäksi aikaa todennäköisesti olisi heille haitallista noista syistä joita toin esille.

Muutenkin Rochesterissa on nyt Seth Appertin tultua päävalmentajaksi todella hyvä meininki. Quinn ja Peterka kuin myös nyt Rosen, Rousek ja Kulich ovat kehittyneet todella hyvin Appertin valmennuksessa. Joukkue on myös menestynyt hyvin. Ensi kaudeksi sinne on tulossa iso kasa lupauksia, kun sinne saapuu Nadeau, Neuchev, Novikov ja Johnson. Mielestäni on vain hyvä asia, että tuota porukkaa pyritään pitämään kasassa ja pelaamaan yhdessä voittavaa kiekkoa Rochesterissa. Tämä on nähty Buffalon farmijoukkueella viimeksi silloin kun pominvillet, royt, millerit, gaustadit ym. pelasivat siellä.

Maalivahtitilanne sen sijaan on hyvin mielenkiintoinen. . Huhuissa on ollut, että Adams olisi neuvotellut ainakin Hellebuyckista Jetsin kanssa ja myös Gibsonista Anaheimin kanssa. Adams teki sopimukset Tokarskin ja Devin Cooleyn kanssa sekä myös jatkoi Cincinnatissa pääosin pelaavan Houserin sopimusta. Tämä viittaisi vahvasti siihen, että Levia ei ole tarkoitus Rochesterissa peluuttaa.

Levi pelasi todella vakuuttavan loppukauden. Hän tuli todella haastavaan tilanteeseen, mutta otti täysin ansaitusti otteillansa ykkösvahdin roolin. Hän pelasi ainoastaan yhden heikomman ottelun.

Mielestäni olisi kuitenkin suuri riski lähteä kauteen siten, että Levi on ylhäällä. Levi tarvitsisi mielestäni mahdollisimman paljon otteluita alle ja niiden maalivahtien lukumäärä, jotka hyppäävät suoraan ei-ammattilaisliigasta ykkösvahdiksi, on todella vähäinen ellei olematon. Levi toki vaikuttaa mentaalipuolen osalta poikkeuksellisen kovalta tyypiltä, mutta siitäkin huolimatta pidän riskiä isona.

Adams oli lounastellut kotonansa Luukkosen kanssa ja vakuutellut tälle, että he edelleen uskovat Luukkoseen. Tämä toki viittaisi siihen, että Luukkosta ei ole tarkoitus kaupata, vaikka itse pidän sitä jollain aikavälillä todennäköisenä. Olisi erittäin iso riski lähteä kauteen kaksikolla Luukkonen-Levi. On toki mahdollista, että kauteen lähdetään kolmella maalivahdilla. Tätä en niin ikään pidä myöskään hyvänä vaihtoehtona, koska tuossa on vaikea saada riittävästi startteja alle nuorille vahdeille ja pitää hyvä pelintuntuma kaikilla yllä.

Eli Adams on nyt onnistunut hoitamaan tuon puolustuksen syvyyden kuntoon, mutta vielä on hankkimatta 1-2 hyökkääjää sekä ratkaistava tuo maalivahtitilanne. Sopii myös odottaa, että kun Dahlin saa lomailunsa tehtyä, tullaan hänen jatkosopimuksensa julkaisemaan. Tämän jälkeen Adams siirtynee neuvottelemaan Powerin kanssa enkä olisi yllättynyt, mikäli ennen kauden alkua hänen kanssaa tehdään myös pitkä jatkosopimus. Casey Mittelstadt on taas tällä rintamalla jokerikortti. Mittelstadt pelasi todella vahvan loppukauden. Paikkasi erinomaisesti loukkaantunutta Thompsonia ykkösen keskellä ja päätti kauden lähes 2 p/g tahdissa. Nyt voisi olla mahdollisuus iskeä pitkä ja suhteellisen halpa jatkosopimus pöytään ennen ensi kauden läpilyöntiä? Eli tehdä Thompsonit.

Jatketaan myöhemmin.

 

[Dissonanssi]

Ainakin parissa kauden loppupuolella vilkuilemassani Sabres-pelissä Power veteli sellaisia dahlinmaisia ylösnousuja, ettei mitään järkeä eikä suunnitelmallisuutta. Omalle pakkiparille ja laiturille v-mäinen homma kun kaveri improvisoi vähän mitä sattuu. Mutta jos valmentaja antaa siihen Dahlinille ja Powerille luvan, niin minkäs sille voi.

Olikohan se Kimanttia-podcastissa* kun mainittiin, että Granato ei olisi kauden alussa antanut puolustuspeliin mitään sapluunaa, vaan Sabres olisi pelannut jonkinlaista luomukiekkoa. Kuulostaa omituiselta, jos näin todellakin on ollut? Tosin välillä Sabresin peli oikeasti näytti siltä, ettei ainakaan senttereillä ollut mitään kuvaa kuinka, ketä ja missä pitäisi puolustaa. Sabres ja Ducks ovat viihdyttäviä joukkueita, jos pitää kaaoskiekosta ja hämmentävistä yksilösuorituksista.

Poweriin liittyen, tarkoitatko ylipäänsä tilannetta, jossa hyökkäämään lähdettiin ryhmittynyttä viisikkoa vastaan (eikä siis kysymys vähintään tasavoimaisesta vastahyökkäyksestä)?

Joka tapauksessa Granatohan on koko valmennuksensa ajan peräänkuuluttanut sitä, että hän haluaa antaa pelaajille mahdollisuuden kokeilla rajojaan ja hakea sitä parasta potentiaaliaan virheitä pelkäämättä. Yleensä tällainen on valmentajilla vain sanahelinää, mutta Granaton tapauksessa tuo on todella helppo todeta, kun katsoo monen pelaajan kehittymistä hänen valmennuksessaan. Granatohan on hokenut lähes mantran omaisesti sitä kuinka hän haluaa pelaajien pelaavan "fearless".

Paras esimerkki tästä on varmasti juuri mainitsemasi Dahlin. Dahlin siksi, että Krüegerin valmennuksessahan jo heräsi ihan aiheellisia epäilyksiä siitä, onko lopputuote Dahlinin osalta ainoastaan sellainen hyökkäyspäähän keskivertoa selvästi parempi, mutta kokonaisuudessaan kuitenkin top-4-tasolla oleva puolustaja. Dahlinhan oli käytännössä menettänyt itseluottamuksensa täysin ennen Granaton tulemista päävalmentajaksi.

Granaton ensimmäisellä kaudella taas nähtiin huomattavasti parempi Dahlin. Dahlin oli selvästi saanut kiekollista itseluottamustaan takaisin. Ja tämä tarkoitti juurikin Dahlinin improvisoituja kiekon ylöstuonteja sekä pelaamista hyökkäysviivalla. Pelaaminen oli kuitenkin melko virheherkkää, mutta virheiden tekeminen ei heijastunut hänen otteisiinsa. Taas nyt kuluneeksi kaudeksi tuo Dahlinin itseluottamuksen nousu rupesi heijastumaan myös puolustuspelaamiseen. Dahlinin pelaamiseen löytyi sellainen fyysinen elementti ja ihan "mean streak", jollaista en ainakaan itse olisi ikinä uskonut hänestä löytyvän, kun miettii noita hänen ensimmäisiä kausiaan. Kokonaisuudessaan Dahlinin puolustuspelaaminenkin nousi tasolla, jolla se on jo luokaa "hyvä" vastustajan parhaitakin vastaan. Ei vielä eliittiä, mutta kehitys on ollut huimaa. Tietenkin tuo hyökkäyspelaaminenkin on ottanut askeleita ja viime kaudella oli ihan eliittiä puolustajien osalta. Se kovin kehitys ei kuitenkaan tapahtunut hyökkäyspelaamisessa vaan puolustuspelaamisessa.

Myös Tage Thompson on hyvä esimerkki. Iso osa hänen kukkaan puhkeamisessahan oli tuon fysiikan saaminen kuntoon, mutta vähätellä ei voi Granaton panosta. Nimenomaan Granato antoi hänelle mahdollisuuden toteuttaa tuota hyökkäyspelaamista ja kokeilla, mihin taidot riittävät. Menneellä kaudella Granato sanoi, että kaikilta osin hän ei ole vieläkään aivan tyytyväinen, koska hänen mielestään Thompsonilla on vielä nähtyäkin enemmän potentiaalia hyökkäyspäähän ja hänen täytyy uskaltaa etsiä niitä rajojaan vieläkin rohkeammin.

Myös Tuch on tästä todella hyvä esimerkki. Tuchin tultua edellisellä kaudella Granato sanoi, että ensimmäisiä asioita joita hän Tuchille toi esille oli se, että hänen täytyy ruveta oikeasti pelaamaan potentiaalinsa edellyttämällä tavalla. Eli uskaltaa etsiä niitä rajojaan kiekollisessa pelaamisessa. Nyt päättyneellä kaudellahan Tuchin pelaamisesta löytyikin aivan uusi ulottuvuus kiekollisessa pelaamisessa - yli ppg ja lähes 40 maalia. Väitän, että Tuch on yksi liigan aliarvostetuimpia pelaajia tällä hetkellä. Liigassa ei ole hirveän montaa yhtä kokonaisvaltaista voimalaituria kuin Tuch on.

Yksilötason kehitystarinat eivät tokikaan rajoitu vain näihin. Granaton alaisuudessa joukkueen pistesaldo on kehittynyt sen noin +20 per kausi eli yhteensä noin 40 pistettä. Tuo on melko käsittämätön parannus, kun otetaan huomioon, että se on ollut seurausta pääasiassa yksilötason kehittymisistä ilman ulkopuolisia hankintoja.

On näin ollen aika vaikea epäillä Granaton metodeja yksilöiden kehittäjänä. Powerin osalta taas en näe ongelmana myöskään sitä, että hänelle annetaan mahdollisuus niitä rajoja hakea. Ei Power ole kiekon ylöstuojana tai pelinrakentajana samaa lahjakkuustasoa kuin Dahlin, mutta jo pelkästään viime kauden perusteella on selvää, että Powerilla on rutkasti kiekollista potentiaalia. Älykäs pelaaja kyllä oppii nopeasti, mikä toimii ja mikä ei sekä myös ymmärtää omat rajansa.

On aika villi ajatus, että NHL-tason joukkueella ei olisi minkäänlaista puolustussysteemiä. Omien havaintojeni mukaan Buffalo pelaa aika tavanomaista aluepuolustamista. Suurimmat varianssit mielestäni liittyvät puolustusalueen break-outteihin, joista kirjoitin viime kauden ketjuun kesken kauden seuraavanlaisesti:

Joukkue pelaa myös todella monipuolisesti, mitä tulee hyökkäyksiinlähtöihin omista sen jälkeen, kun kiekko on saatu riistettyä vastustajalta. Olen aika tarkkaan seurannut tuota asiaa, enkä oikein pysty suoraan sanomaan tiettyä mallia, minkä kautta tuota rakennetaan. Pelaajilla on selkeästi tietyt preferenssit eli lyhyellä syötöllä tai jalalla pelin nostaminen, mutta tämän lisäksi myös painoton laita usein hakee keskialueelta mahdollistaakseen pitkän avauksen (sekä hillitäkseen vastustajan puolustajien innokkuutta pinchata, mikä taas luo enemmän tilaa ja aikaa nostaa peliä jalalla tai lyhyellä syötöllä). Toisaalta lainkaan kiellettyä ei ole purkaa peli keskialueelle norsukiekolla tai laidan kautta. Vaikka tuo toisinaan johtaakin hieman tarpeettomiin kiekonmenetyksiin joko liian pitkän kiekon hautomisen tai liian rohkean syöttö-/harhautusyrityksen muodossa, toimii tuo pääasiassa mielestäni todella hyvin. Joukkue myös pyrkii ensisijaisesti luomaan kontrolloituja hyökkäysalueellevientejä ja hyvin usein myös onnistuu tässä. Osa syy tässä on se, että joukkue liikuttaa kiekkoa todella hyvin myös keskialueella.

Mutta se mikä ehkä selittää tuota tuollaista ajatusta minkäänlaisen systeemin puuttumisesta on se, että joukkuepelaaminenhan on kaikki nämä Granaton vuodet ollut aivan lasten kengissä. Ylipäänsä viisikkona pelaamisessa koordinoituna on isoja haasteita (ja tämähän on juuri se asia, joka eniten heijastuu oman alueen puolustamiseen). Kirjoitin näistä seikoista seuraavanlaisesti:

Noiden hyvien puolien vastapainoksi joukkueen pelaamisessa on kuitenkin valitettavasti iso kasa aika merkittäviä puutteita ja kehityskohteita. Tietynlainen huolimattomuus ja huolettomuus paistaa vielä liiaksi pelaamisessa. Mielestäni on todella hyvä, että joukkueessa uskalletaan pelata vahvuuksilla eikä pelätä virheitä (eikä Granato niistä rankaise), mutta liian usein näkee kiekollisen pelaajan tekevän sellaisen high risk/low reward ratkaisun. Tätä tapahtuu oikeastaan jokaisella kenttäalueella. Mielestäni on ihan sallittua, jos korkean taitotason pelaaja yrittää silloin tällöin high risk/high reward -ratkaisua. Mutta liian usein pelaajan näkee yrittävän liian hienoa ratkaisua, vaikka saman verran peliä edistävän ratkaisun olisi voinut tehdä samassa tilanteessa ilman minkäänlaista riskiä. Tämä piirrehän oli jo viime kaudella hyvin esillä. En vielä tästä huolestuisi liikaa, mutta tämä on ehdottomasti sellainen kehityskohde, joka Granaton on otettava tosissaan. Mikäli tässä ei tapahdu selkeätä muutosta, ei joukkue tule voittamaan pelejä pudotuspeleissä, mikäli sinne joskus päästään. Pelaajien täytyy oppia huomattavasti paremmin kartoittamaan kaikki ratkaisuvaihtoehdot ja kyetä valitsemaan niistä paremmalla suhteella ne vaihtoehdot, jotka edistävät peliä riittävästi suhteuttuna siihen riskiin, minkä yksittäinen vaihtoehto pitää sisällään.

Onkin suorastaan melko käsittämätöntä, että joukkue, jonka joukkuepelaaminen oli niin pahasti kehitysvaiheessa kuin viime kauden Buffalolla ja joka onnistui myös pelaamaan 8 ottelun tappioputken, pääsi lähes playoffeihin kovatasoisessa itäisessä konferenssissa. Siis lähes pelkästään puhtaalla yksilötaidolla.

On todella vaikea sanoa, onko Granatosta saamaan noita puutteita korjattua ja kokonaisvaltaista pelaamista kuntoon, mutta jos se onnistuu, on tuossa joukkueessa aivan valtava potentiaali. Siellä on yksilötasolla vielä todella paljon lunastamatonta potentiaalia ja prospect-osastolla on myös iso kasa korkean potentiaalin pelaajia.

Ei ole siltä osin mikään ihme, että monen medialähteen mukaan Buffalo on ruvennut poistumaan lukuisten pelaajien no-trade-listoilta ja yleinen käsitys on, että "there is something special brewing in Buffalo".

Itse en ainakaan osaa vielä tässä vaiheessa sanoa, millä todennäköisyydellä nykyinen management/valmennus saa tuosta porukasta hiottua contenderin pitkäksi aikaa, mutta mahdollisuudet siihen ehdottomasti on olemassa.

Tämä on hyvin mielenkiintoinen projekti seurattavaksi muutoinkin kuin vain joukkueen fanin näkökulmasta.

 

[heikkik]

Poweriin liittyen, tarkoitatko ylipäänsä tilannetta, jossa hyökkäämään lähdettiin ryhmittynyttä viisikkoa vastaan (eikä siis kysymys vähintään tasavoimaisesta vastahyökkäyksestä)?

Nimenomaan ryhmittynyttä. Power lähtee haastamaan omaa miestään (vastustajan laituria) ja saman puolen pakkia ja ajautuu lopulta vastustajan maalin taakse menettäen siellä kiekon. Dahlin luo samasta tilanteesta tekopaikan, koska pystyy maalin takana pitämään kiekkoa, syöttämään pystyyn omille tai yrittää jopa vanhanaikaista tai voitettuaan viivassa oman miehensä (laiturin) ei ajakaan maalin taakse, vaan suoraan maalille tai yrittää syöttöä takakulmalle. Dahlin on luova pelaaja ja pitkäksi pakiksi todella näppärä käsistään. JOS Buffalo jatkaa tivolikiekko-linjalla, niin en ihmettelisi vaikka Dahlin tekisi huippukaudellaan 90+ pistettä ja voittaisi joskus Norriksen.

Power ei ole yhtä taitava kuin Dahlin, mutta täyteen mittaansa fyysisesti kasvettuaan hän voi olla voimiensa ja ulottuvuutensa vuoksi olla lähes yhtä tehokas kuin Dahlin. Toivottavasti hän löytää oman tyylinsä eikä yritä vain matkia ruotsalaista.

Dahlinin puolustuspelaamisesta samaa mieltä, selkeää kehitystä on tapahtunuut. Mutta vieläkin puolustaminen on ailahtelevaa. Välillä hän naulaa vastustajan laitaan ja ottaa kiekon, välillä taas näennäistä mailalle sohimista ja suoranaista kontaktin karttelua.

Ja välillä Dahlin antaa pakkiparilleen aivan paskoja ja vaarallisia huolimattomuus/taklauksenvälttämissyöttöjä, jotka ärsyttävät meikäläistä aivan suunnattomasti. Kun on vuosikausia seurannut Drew Doughtyn pelaamista, niin onhan Dahlinin joukkuepelaaminen vielä hemmetin vajavaista. Mutta hän on vasta 23-vuotias, pelannut vasta alle 400 runkosarjapeliä eikä vielä yhtään playoffspeliä.

Kun noita Sabresin - tai Läntisessä konferenssissa Ducksien - pelejä katselee, niin yksi asia tulee mieleen. Vaatimustaso. Mitä päävalmentaja vaatii pelaajilta? Mitä pelaajat vaativat itseltään ja toisiltaan? Ja välillä kuulee mielessään Ismo Lehkosen hokemassa, että "voitolla ei pidä leikkiä".

No, Buffalolla on koossa niin lahjakas miehistö, että joukkue menee puhtaalla talentilla pudotuspeleihin jollei jo ensi kaudella, niin viimeistään sitä seuraavalla. Playoffseissa menestyminen onkin sitten toinen juttu. Se voi vaatia ainakin pari katkeraa tappiollista sarjaa, ennen kuin porukka tajuaa että voittaminen vaatii muutakin kuin lahjakkuutta.

 

[Henkka]

Buffalon tekemät muuvit puolustukseen olivat kyllä hyviä. Nyt on neljän keskinkertaisen rightin kilpailu oikealla puolella ja sitten koko organisaation kovin kivijalka vasemmalla puolella.

Eli nythän on aika siirtää Dahlin vasemmalle puolelle. Tämä on Tampan malli ja todennäköisesti sieltä kopioitu.

Dahlin - RD
Power - RD
Samuelsson - RD

Todella mahtava runko ja E.Johnson, Lyubushkin, Clifton, Jokiharju saa pudoteltua tuohon sopivasti. Ei ole mitään järkeä enää peluuttaa Dahlinia oikealla puolella. Saa kokeiltua erilaisia pareja ja löytää sopivimmat. Johnson toki myös tuo voittamisen kokemusta porukkaan.

On todella kova puolustus ja hienosti on Kevyn Adams on kopioinut tämän Tampan...

Hedman - X
McDonagh - X
Sergachev - X

...voittamisen mallin.

Samalla tavalla sielläkin leftin puoli oli kivenkova ja oikelle puolelle laitettiin heikompaa ainesta, rightin kätisyyksillä.

Näin se wörkkii. Tämä on erittäin lähellä NHL:n tulevaa parasta pakistoa. Buffalon on kyllä ollut todella hyvällä tiellä sen jälkeen kun Kevyn Adams otti ohjat käsiinsä. NHL:n parhaimpia GMiä jo nyt. Saas nähdä kuinka monta vuotta menee ennenkuin saa palkinnon. Tim Murrayn ja Botterillin fanitkin uskaltaa jo puolen vuosikymmenen piileskelyn jälkeen tulla ulos koloistaan.

 

[Dissonanssi]

Nimenomaan ryhmittynyttä. Power lähtee haastamaan omaa miestään (vastustajan laituria) ja saman puolen pakkia ja ajautuu lopulta vastustajan maalin taakse menettäen siellä kiekon. Dahlin luo samasta tilanteesta tekopaikan, koska pystyy maalin takana pitämään kiekkoa, syöttämään pystyyn omille tai yrittää jopa vanhanaikaista tai voitettuaan viivassa oman miehensä (laiturin) ei ajakaan maalin taakse, vaan suoraan maalille tai yrittää syöttöä takakulmalle. Dahlin on luova pelaaja ja pitkäksi pakiksi todella näppärä käsistään. JOS Buffalo jatkaa tivolikiekko-linjalla, niin en ihmettelisi vaikka Dahlin tekisi huippukaudellaan 90+ pistettä ja voittaisi joskus Norriksen.

Power ei ole yhtä taitava kuin Dahlin, mutta täyteen mittaansa fyysisesti kasvettuaan hän voi olla voimiensa ja ulottuvuutensa vuoksi olla lähes yhtä tehokas kuin Dahlin. Toivottavasti hän löytää oman tyylinsä eikä yritä vain matkia ruotsalaista.

Dahlinin puolustuspelaamisesta samaa mieltä, selkeää kehitystä on tapahtunuut. Mutta vieläkin puolustaminen on ailahtelevaa. Välillä hän naulaa vastustajan laitaan ja ottaa kiekon, välillä taas näennäistä mailalle sohimista ja suoranaista kontaktin karttelua.

Ja välillä Dahlin antaa pakkiparilleen aivan paskoja ja vaarallisia huolimattomuus/taklauksenvälttämissyöttöjä, jotka ärsyttävät meikäläistä aivan suunnattomasti. Kun on vuosikausia seurannut Drew Doughtyn pelaamista, niin onhan Dahlinin joukkuepelaaminen vielä hemmetin vajavaista. Mutta hän on vasta 23-vuotias, pelannut vasta alle 400 runkosarjapeliä eikä vielä yhtään playoffspeliä.

Kun noita Sabresin - tai Läntisessä konferenssissa Ducksien - pelejä katselee, niin yksi asia tulee mieleen. Vaatimustaso. Mitä päävalmentaja vaatii pelaajilta? Mitä pelaajat vaativat itseltään ja toisiltaan? Ja välillä kuulee mielessään Ismo Lehkosen hokemassa, että "voitolla ei pidä leikkiä".

No, Buffalolla on koossa niin lahjakas miehistö, että joukkue menee puhtaalla talentilla pudotuspeleihin jollei jo ensi kaudella, niin viimeistään sitä seuraavalla. Playoffseissa menestyminen onkin sitten toinen juttu. Se voi vaatia ainakin pari katkeraa tappiollista sarjaa, ennen kuin porukka tajuaa että voittaminen vaatii muutakin kuin lahjakkuutta.

Se on selvää, että ainakin tällä hetkellä (ja todennäköisesti myös tulevaisuudessa) Power ei ole Dahlinin kanssa samalla tasolla mitä tulee kiekon ylöstuonteihin ja viivapelaamiseen. Vaikka Dahlinilla on ylöstuontien osalta poikkeuksellinen kyky lukea koko vastustajan viisikkoa ja pienillä liikkeillä saada manipuloitua se tekemään haluttuja liikkeitä mahdollistaen helpon navigoinnin näennäisesti pienessäkin tilassa (tässä Dahlin muistuttaa todella paljon Datsyukia, vaikka eri pelipaikkaa pelaavatki), niin ei Dahlinin kiekollinen pelaaminen ole koko hänen NHL-uraansa ollut lainkaan sillä tasolla, mitä se viime kaudella oli. Edellä todetusti itseluottamuksen kerääminen on ollut isossa roolissa sen kehittymisessä, mutta niin on myös vain yksinkertaisesti kokemus ja fysiikan kehittyminen. Myös Powerin pelaaminen tuolta osin tulee varmasti kehittymään ihan jo kokemuksen saamisen kautta (jo viime kaudellakin se meni eteenpäin), mutta myös fysiikan. Power on vielä todella raakile fyysikan osalta, vaikka hänellä on tuo lähes kaksimetrinen varsi, jonka avulla hän pärjää kamppailutilanteissa melko hyvin.

Powerin pelaamisessa tosiaan korostuu esimerkiksi Dahliniin verrattuna enemmän yritysten epäonnistuminen, mutta kyllähän Power myös todella usein ja tehokkaasti tuossa onnistuu. Powerin kehittyneet tilastothan nimenomaan tuon "transition"-pelaamisen osalta ovat älyttömän kovat. Muistan nähneeni kesken kauden jonkun tilaston puolustajien "successful entry pass" suhteutettuna yritysten määrään ja Power oli tuon tilaston kolmonen, edellä ainoastaan Josi ja Karlsson.

Itselleni tuli ainakin isona yllätyksenä se, kuinka lahjakas Power on kiekollisesti jokaisella kenttäalueella. Juuri tuo kiekollisen pelaamisen upside oli se seikka, mitä hänessä epäiltiin varausvuonna ja esitettiin kysymyksiä siitä, että onko hänessä "oikeata" ykkösvarauksen potentiaalia.

Nimenomaan tasakentällisin pelattaessa myös itse näen, että Powerilla on edellytyksiä tehdä paljon pisteitä. Olen myös melko vakuuttunut, että tulevaisuudessa Power tulee pelaamaan joukkueessa isoimmat minuutit, vaikka Dahlin voi olla se pelaaja, jonka panos tulee eniten vaikuttamaan otteluiden kulkuun. Ylivoimapelaamisessa on vaikeata nähdä, että Power edes haastaisi Dahlinia ykkösylivoima pyörittäjänä, vaikka Powerilla ihan hyvät ominaisuudet siinäkin roolissa on. Tämä tulee vaikuttamaan Powerin kokonaispisteisiin koko hänen uransa aikana väkisinkin.

Siirtyäkseni Dahliniin, niin Dahlin olisi voinut hyvinkin tehdä jo tällä kaudella tuon +90 pistettä. Dahlinhan paineli kauden puolivälinkin jälkeen yli ppg-tahdissa. Sen jälkeen tuo kuormitus rupesi näkymään liiaksi (Dahlin pelasi kolmanneksi eniten minuutteja ottelua kohden koko NHL:ssä) ja Dahlinille rupesi tulemaan loukkaantumisia. Dahlinhan huilasi vain muutamat pelit, mutta hän pelasi loukkaantuneena helmikuusta lähtien. Tämä näkyi selvästi hänen pelaamisessaan kokonaisuudessaan. Kauden päätteeksi Dahlin sanoi, että hänellä oli "multiple injuries". Ilmeisesti ei mitään erityisen vakavaa, mutta kuitenkin selvästi pelaamiseen vaikuttavaa. Joissain otteluissahan Dahlinin minuutit putosivat jopa selvästi alle 20 minuutin, eikä kysymys ollut huonoista peliotteista.

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=HKI2lTTcVJA

Esimerkiksi esityö tähän maaliin on hyvä osoitus Dahlinin lahjakkuudesta. Tuo rauhallisuus ja kyky nähdä mitä tapahtuu ja tulee tapahtumaan on aivan poikkeuksellista. Yksinkertaisesti todella vaivattoman näköistä tekemistä. Myös tuo syöttö oli aivan oikea ratkaisu tuossa tilanteessa ottaen huomioon se, että Dahlin oli rystyllä ja maalivahtia myöten kaikki lähtivät rynnimään häntä kohti (jossain muussa tapauksessa syöttö ei ehkä olisi ollut se oikein ratkaisu, vaikkakin varmasti näyttävin).

Olisin aika hämmästynyt, mikäli Powerilta kuitenkaan nähtäisiin tuollaisia suorituksia.

Lisäksi Dahlinin pelaamisen kuormittavuuteen omalla alueella vaikutti viime kaudella todella merkittävällä tavalla se, oliko vieressä Samuelsson vai ei. Samuelsson on ihan liigankin mittapuulla erittäin hyvä pelaaja tekemään kiekonriistoja oman alueen sisällä. Hän voittaa kaksinkamppailuita sekä hän on erinomainen mailapuolustamaan ja siitä tuo hänen lempinimensä "Cobra" myös tulee. Tätä kautta hän saa usein tehtyä kiekonriiston melko välittömästi, kun vastustaja sen saa sinisen yli. Kun Samuelsson on Dahlinin parina, ei Dahlin joudu lähelläkään samalla tavalla kuluttamaan energiaa oman alueen kamppailupelaamisessa kuin esimerkiksi Jokiharjun kanssa. Samuelsson muutoinkin tukee Dahlinia erinomaisesti, mutta tuo merkitys nimenomaan puolustusalueella korostuu. Samuelssonin loukkaantumisten vuoksi Dahlin pelasi tasakentin enemmän ilman Samuelssonia kuin tämän kanssa, vaikka he pelasivat lähes aina parina, kun molemmat olivat terveinä.

Kuten jo kesken kauden kirjoitin, niin omasta mielestäni tuo joukkuepelaaminen koko porukalla on vielä hyvin lastenkengissä. Oikeastaan ainoa pelaaja, joka tekee pelkästään "oikeita" ratkaisuja (eli siis ei tarpeettoman riskin sisältäviä, mutta kuitenkin peliä edistäviä) on Girgensons. Esimerkiksi taas Okposo tekee yllättävän suuren määrän huonoja ratkaisuja ottaen huomioon hänen kokemuksensa. Toki hän pelaa kovalla asenteella, mutta tämä ongelma vaivaa myös häntä.

Laitan tähän toisen pätkän, jossa sikäli keskiössä on Dahlinin uhrautuva pelaaminen, mutta enemmän tuo on hyvä esimerkki Buffalon viisikkopelaamiseen puutteista omalla alueella.

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=6phKQHdWay8

Pätkän alustahan jo näkee, että ryhmittyminen viisikolla on tuo aika perus aluepuolustus. Heti pätkän alusta kuitenkin jo näkee, että Cozens on aivan liian ylhäällä. Vaikka Cozens on aivan liian ylhäällä eli siis kykenemätön peittämään syöttöjä mihinkään suuntaan, lähtee Greenway painostamaan kiekollista puolustajaa voimakkaasti. Toki Greenwaylla on voinut olla ihan perusteltu oletus, että Cozens pudottaa voimakkaasti alemmaksi. Tästä sitten aukeaa helppo syöttömahdollisuus laitaan ja Cozens on jo pihalla tilanteesta. Power taas tästä huolimatta lähtee aggressiivisesti painostamaan kiekollista pelaajaa, jolloin keskelle aukeaa syöttöväylä suoraan high danger -alueelle. Syöttö on sen verran huono, että se ei mahdollista one-timeria, jolloin Dahlinilla on aikaa tulla "viimeisenä lukkona" blokkaamaan tuo laukaus. Tässä kohtaahan sitten tuo koko viisikko on jo täysin hajallaan ja kaikki keskittyvät pelkästään kiekkoon eikä kukaan enää mieti kokonaisuutta. Power sentään hieman sijoittuu siten, että hän kykenee reagoimaan. Hän pystyykin sen verran painostamaan kiekollista pelaajaa sen jälkeen, kun tuosta kasasta se Carolinan pelaajalle päätyy, että tämä ei pysty laukomaan hyvästä paikasta. Maalinkulmalle onkin sitten jäänyt vapaa mies, jolle, taas kerran, tulee hieman huono syöttö ja Dahlin kerkeää sitten väliin.

Dahlin pelaa tuossa uhrautuvasti ja sinnikkäästi, vaikka näkee, että hän on aivan piipussa. Kuitenkin tuo koko tilanne lähtee täysin vaarattomasta asetelmasta ja on seurausta siitä, että yksi pelaaja sijoittuu huonosti mikä johtaa sitten ketjureaktiona vaikeisiin päätöksentekotilanteisiin muiden pelaajien osalta ja lopulta, ainakin omaan silmääni, myös vääriin ratkaisuihin. Tuollaiset tilanteet olivat harmillisen yleisiä viime kaudella. Tuostakin toki "palkintona" sitten mahdollisuus nopeaan vastahyökkäykseen, josta sitten johtomaali. :)

Jatkan vielä tuota pätkän analysointia tuon Buffalon maalin osalta. Kiekon päätyessä Carolinan alueelle tuo Carolinan viisikko pysyy hyvin kasassa. Varmasti yksi liigan tämän hetken parhaita puolustavia puolustajia eli Pesce hyvin nopeasti "trackaa" Thompsonin ja sijoittuu Thompsonin läheisyyteen. Kuitenkin Pesce jättää sen noin 0,5 metriä ja ehkä jopa alle 0,5 sekuntia liikaa Thompsonille, joka saa Cozensilta täydellisesti sijoitetun syötön, josta Thompson salamannopeasti ampuu yläpeltiin. Eli se virhemarginaali on todella, todella pieni, kun vastapuolella on pelaajia, jotka kykenevät tekemään millintarkkoja ja salamannopeita suorituksia.

Carolinalla oli heikkoa kiekon siirtämistä ja viimeistelyä, eivätkä saaneet maalia vaikka oli useampi huipputontti ja Buffalon viisikko pelasi miten pelasi. Buffalo taas sai yksilötaidolla rakennettua ilman Carolinan viisikon isompaa virhettä maalipaikan ja lopulta maalin nopeasti ja tehokkaasti.

Ainakin Granaton ja Adamsin sekä myös pelaajien itsensä puheiden perusteella tämä ongelma kyllä tiedostetaan. Mutta kyllä itseäni eittämättä se mietityttää, että mikä on se systemaattinen lähestymistapa, jolla tämä sitten korjataan? Kyllähän viime kaudella toki esimerkiksi Krebsin osalta nähtiin valtava kehitysaskel kypsempään pelaamiseen verrattuna tuohon hänen puolikkaaksi jääneeseen tulokaskauteen. Tähänhän vaikutti paljon myös se, että hän pelasi Okposon ja Girgensonsin kanssa eli sellaisten pelaajien kanssa, jotka pakottavat pelaamaan melko yksinkertaista ja suoraviivaista pelaamista. Adams taas liittyen Johnsonin hankintaan totesi, että joskus oikean viestin perille saamiseksi on kysymys myös siitä, kuka sen antaa. Eli viesti menee paremmin perille, kun sen antaa Johnsonin kaltainen veteraani kuin GM tai edes valmentaja.

Jos kahden viime kauden teemana on ollut "growth", pitäisi tulevan kauden teemana olla "stabilization". Tämä koskien tekemisen fokusointia ihan yksilötasolla kuin koko joukkueen osalta niihin puutekohtiin. Ja juuri tästä syystä mielestäni tulokkaiden määrää pitäisi rajoittaa voimakkaasti ensi kaudeksi. Kun puhutaan tulokkaista, joilla on todella korkea potentiaali ja he ovat toistaiseksi rakentaneet onnistumiset kiekolliseen pelaamiseen, tulee mielestäni pystyä tarjoamaan näille pelaajille mahdollisuus myös tulokaskaudella rakentaa se pelaaminen näille samoille elementeille. Tämä on mielestäni ainoa tapa saada niitä onnistumisia näille yksilöille ja saada pelaajat hoksaamaan, mikä toimii ja mikä ei. Toki sen kokonaisvaltaisen pelaamisen opettelu tulee jossain vaiheessa tehdä, mutta jos se asetetaan keskiöön heti ensiksi, on tuloksena todennäköisesti itseluottamuksen menettäminen, koska tuon opettelu vajavaisin lähtökohdin vaikeimmassa mahdollisessa ympäristössä onnistunee vain harvalla nuorella tulokkaalla.

Itsekin uskon, että tällä joukkueella prosessi tulee vaatimaan oman aikansa. Se voi vaatia myös vähintään yhden opettelukierroksen playoffeissa, joissa keskeisemmäksi asiaksi muodostuu maalipaikkojen estäminen vastustajalla kuin niiden oma luominen.

Ensi kaudeksi tavoite ei tietenkään voi olla mikään muu kuin playoffit, mutta mitenkään varmana en niitä uskaltaisi julistaa, koska kaudet ovat aina keskenään hyvin erilaisia ja muuttujia on vain niin hemmetin paljon kausien välillä.

 

[Dissonanssi]

Buffalon tekemät muuvit puolustukseen olivat kyllä hyviä. Nyt on neljän keskinkertaisen rightin kilpailu oikealla puolella ja sitten koko organisaation kovin kivijalka vasemmalla puolella.

Eli nythän on aika siirtää Dahlin vasemmalle puolelle. Tämä on Tampan malli ja todennäköisesti sieltä kopioitu.

Dahlin - RD
Power - RD
Samuelsson - RD

Todella mahtava runko ja E.Johnson, Lyubushkin, Clifton, Jokiharju saa pudoteltua tuohon sopivasti. Ei ole mitään järkeä enää peluuttaa Dahlinia oikealla puolella. Saa kokeiltua erilaisia pareja ja löytää sopivimmat. Johnson toki myös tuo voittamisen kokemusta porukkaan.

On todella kova puolustus ja hienosti on Kevyn Adams on kopioinut tämän Tampan...

Hedman - X
McDonagh - X
Sergachev - X

...voittamisen mallin.

Samalla tavalla sielläkin leftin puoli oli kivenkova ja oikelle puolelle laitettiin heikompaa ainesta, rightin kätisyyksillä.

Näin se wörkkii. Tämä on erittäin lähellä NHL:n tulevaa parasta pakistoa. Buffalon on kyllä ollut todella hyvällä tiellä sen jälkeen kun Kevyn Adams otti ohjat käsiinsä. NHL:n parhaimpia GMiä jo nyt. Saas nähdä kuinka monta vuotta menee ennenkuin saa palkinnon. Tim Murrayn ja Botterillin fanitkin uskaltaa jo puolen vuosikymmenen piileskelyn jälkeen tulla ulos koloistaan.

Syvyyttä tosiaan oikealle puolelle saatiin. Onhan se mahdollista, että Dahlin siirtyy vasemmalle puolelle takaisin, mutta tällä kalustolla pidän sitä epätodennäköisenä.

Aikaisemmassa viestissäni todetulla tavalla Dahlin tarvitsee viereensä puolustajan, joka pystyy varmistamaan Dahlinia, kun tällä on kiekko ja jonka vahvuudet ovat muualla kuin kiekollisessa pelaamisessa. Lisäksi puolustajan tulisi kyetä tekemään paljon kiekonriistoja ja haluta ja pystyä voittamaan kaksinkamppailuja. Ja tämä kaikki siis tietenkin vastustajan parhaita vastaan. Samuelssonin lisäksi tällaista puolustajaa ei joukkueessa kyllä ole. Toki esimerkiksi Samuelsson - Johnson olisi varmasti laadukas shutdown-pari, mutta jos sen hintana on Jokiharjun istuttaminen Dahlinin viereen (Cliftonin näen ehkä huonoimpana sopivuutena Dahlinin kanssa), niin se yksinkertaisesti heikentäisi Dahlinin käyttökelpoisuutta aivan liikaa.

Näen tuon Tampan tuon aikaisen puolustuksen ylipäänsä aika eri tavalla. Tampalla on huomattavasti kokeneempi tuo kalusto enkä oikein pysty Cernakia ymppäämään tähän "heikompaan ainekseen". Cernak olisi heittämällä Buffalon paras oikean puolen pakki.

Eikä tuo Tampa Bayllakaan ole mikään ideaalitilanne ollut missään vaiheessa. Eiköhän ideaalitilanne aina ole saada mahdollisimman tasapainoiset ja selkeään roolitukseen kelpaavat kolmeparia. Kyllähän Tampalla enemmän on ollut kysymys siitä, että materiaali on vain pakottanut tuohon. Eikä ymmärtääkseni kukaan noista lefteista pelaa oikealla yhtä vaivattomasti verrattuna vasempaan puoleen kuin Dahlin.

Noihin aikoihinhan Tampa Bay ylipäänsä yritti vahvistaa tuota oikeata puolta. Esim. Ristolainen oli kovasti huhuissa. Toki eiköhän tälläkin palstalla löydy useampi kirjoittaja, joka näkisi tuon juurikin osana "mallia" kerätä oikealle puolelle se "heikoin aines"....

En muutenkaan oikein ymmärrä tätä fiksaatiota aina hakea jotakin mallia ja sapluunaa, mihin jokainen siirto tulisi jotenkin väkisin istuttaa. Tottakai joukkueenrakennuksessa on varmasti jotain kokonaisajatusta, mutta sellainen on todellisuudelle todella vierasta, että mikään organisaatio pyrkisi yksityiskohtaisesti kopioimaan toisen joukkueen kokoonpanon - riippumatta siitä että se tietty kokoonpano olisikin ollut voittava.

Tästä päästäänkin siihen, että ainakin Friedmanin mukaan Buffalo edelleenkin neuvottelisi Carolinan kanssa Pescesta. Itse uskon, että kyse on edelleenkin renkaiden potkimisesta, koska ei Adamsilla ole enää samanlaista pakkoa puolustusta entisestään vahvistaa. Nämä neuvottelut liittynevät siihen, että Carolina ilmeisesti edelleen yrittää saada Karlssonia Sharkseista. Friedman tosin mainitsi, että Pescellä olisi mahdollisuus blokata treidi puoleen joukkueista, mikä voisi olla ongelma myös neuvotteluissa Buffalon kanssa. Capfriendly yleensä on perillä hyvin näistä ehdoista, ja sen mukaan Pescella ei tällaisia olisi.

Joka tapauksessa, jos Adams nyt Pescen hankkisi ja myös uudet hankinnat olisivat mukana, niin näen huomattavasti realistisempana seuraavanlaiset parit kätisyydet huomioon ottaen:

Dahlin - Pesce
Power - Clifton
Samuelsson - Johnson

Samuelsson tai Pesce sopisi 100 prosenttisesti paremmin Powerin pariksi, mutta silloin rikottaisiin parien kätisyydet.

Jopa Pescen hankinnan jälkeenkin näkisin kuitenkin järkevimpänä pitää Samuelsson - Dahlin parin ja sitten laittaa Pescen Powerin pariksi. Tällöin kolmospari kätisyydet eivät olisi ideaalit, mutta tuo olisi pienempi paha kun muutoin nuo kärkiparit olisivat roolitettuna lähes ideaalisti.

Onhan Adams toistaiseksi tehnyt hyvää työtä. Mutta vielä on liian aikaista lähteä julistamaan häntä yhdeksi parhaimmaksi GM:ksi. Näyttöjä vaaditaan edelleen lisää ja seinä voi tulla vastaan milloin vain.

Mitä tulee aikaisempien GM:ien "fanitukseen", niin sellainen kuulostaa kyllä erikoiselta. Regieria myöten kaikki GM:t ovat saaneet tällä ja "sillä toisella" palstalla aika kovaa runtua - ja aiheesta. Erityisesti ihmettelen ajatusta, jonka mukaan Botterilia olisi fanitettu. Oman ymmärrykseni mukaan Botterillin ainoat fanit löytyvät tämän palstan Penguins-osiosta. Itse pidin Botterillin potkuja ainoana vaihtoehtona jo selvästi ennen hänen potkujaan. Hänen pestinsä oli kokonaisuutena pitkälti täysi katastrofi, joskaan hän ei sentään onnistunut tuhoamaan perusteita.

Aika kaukana näin olleen ollaan siitä pisteestä, joka on esimerkiksi osan Detroit-kirjoittajien suhtautumisessa Ken Hollandiin ja osan Devils-kirjoittajien suhtautumisessa Lamorielloon. Erityisesti pidemmän linjan kirjoittajilla tuntuu olevan vieläkin käsittämättömän suuria vaikeuksia myöntää sitä, että nämä ikoniset GM:t ajoivat omat organisaationsa aivan täystuhon partaalle. Detroit-leirissä sentäs on osan kirjoittajien osalta tämä jo tunnustettu, mutta Devils-leirissä ei juurikaan. Toki tuo aihe oli siellä melkeinpä tabu heti Lamoriellon "yllättävien" potkujen jälkeen eikä Lamoriellon aikaisia touhuja siellä edes sivuta.

 

[Toby Dammit]

Aika kaukana näin olleen ollaan siitä pisteestä, joka on esimerkiksi osan Detroit-kirjoittajien suhtautumisessa Ken Hollandiin ja osan Devils-kirjoittajien suhtautumisessa Lamorielloon. Erityisesti pidemmän linjan kirjoittajilla tuntuu olevan vieläkin käsittämättömän suuria vaikeuksia myöntää sitä, että nämä ikoniset GM:t ajoivat omat organisaationsa aivan täystuhon partaalle. Detroit-leirissä sentäs on osan kirjoittajien osalta tämä jo tunnustettu, mutta Devils-leirissä ei juurikaan. Toki tuo aihe oli siellä melkeinpä tabu heti Lamoriellon "yllättävien" potkujen jälkeen eikä Lamoriellon aikaisia touhuja siellä edes sivuta.

Menee offtopicin puolelle, mutta nyt on kyllä aika sakeaa tekstiä. En ole kyllä nähnyt juuri missään, että Lamoriellon 2010-luvun tekemisiä Devilsin peräsimessä olisi kehuttu. Päinvastoin, aika paljon Lamoriello on saanut kritiikkiä niskoilleen lupausaltaan täydellisestä romuttamisesta ja kokoonpanon täyttämisestä ylihintaisilla veteraaneilla, vähän nykyisen Islandersin tapaan. Sieltä sitten Shero ja Fitzgerald ovat nostaneet Devilsin vähitellen takaisin relevantiksi pudotuspelijoukkueeksi.

Harva Devils-kirjoittaja on kokenut tarpeelliseksi palata enää viime vuosina noihin Loun viimeisiin vuosiin, kun kärsimysvuodet alkavat olla takana päin ja mieluummin sitä suuntaa katseensa eteenpäin. Mutta kyllä noita Loun tekemisiä on arvosteltu Devils-kannattajien toimesta ihan riittävästi niin täällä kuin etenkin HFBoardsin puolella.

 

[Dissonanssi]

Menee offtopicin puolelle, mutta nyt on kyllä aika sakeaa tekstiä. En ole kyllä nähnyt juuri missään, että Lamoriellon 2010-luvun tekemisiä Devilsin peräsimessä olisi kehuttu. Päinvastoin, aika paljon Lamoriello on saanut kritiikkiä niskoilleen lupausaltaan täydellisestä romuttamisesta ja kokoonpanon täyttämisestä ylihintaisilla veteraaneilla, vähän nykyisen Islandersin tapaan. Sieltä sitten Shero ja Fitzgerald ovat nostaneet Devilsin vähitellen takaisin relevantiksi pudotuspelijoukkueeksi.

Harva Devils-kirjoittaja on kokenut tarpeelliseksi palata enää viime vuosina noihin Loun viimeisiin vuosiin, kun kärsimysvuodet alkavat olla takana päin ja mieluummin sitä suuntaa katseensa eteenpäin. Mutta kyllä noita Loun tekemisiä on arvosteltu Devils-kannattajien toimesta ihan riittävästi niin täällä kuin etenkin HFBoardsin puolella.

En tätä nyt liiaksi halua tähän aiheeseen sukeltaa tämän enempää.

Mitä tulee käsityksiini Devils-puolesta, voi hyvinkin olla, että itselläni on tietynlainen otantaharha. Noina Lamoriellon viimeisinä vuosinahan Devils-osion kirjoittajien määrä ei ollut kovin suuri (tällä hetkellä havaintojeni mukaan suurempi), jolloin yksittäisten kirjoittajien näkemysten rooli korostuu omassa käsityksessäni. Muistan kuitenkin käyneeni lukuisia keskusteluita muutamien osiolle aktiivisesti kirjoittavan kanssa koskien Lamoriellon yksittäisiä liikkeitä ja ainakin yhden näkemykset olivat aina todella vahvasti Lamorielloa "puolustavia". Sitten kun lopulta Lamoriello potkut sai, odotin mielenkiinnolla miten tämä aktiivinen kirjoittaja tätä kommentoi. Kirjoittaja oli todella pitkään kirjoittamatta, ja kun kirjoituksia lopulta tuli, olivat ne sisällöltään sellaisia, joista ei voinut edes havaita, että Lamoriello olisi poistunut.

Lainaamassasi viestissäsi toki puhuin "osasta" kirjoittajia, mutta siitä huolimatta muutama nimimerkki voi vääristää käsitystäni tästä kokonaisuudesta. Senkin ymmärrän, että koska nyt rupeaa jo olemaan Devilsin nykytilanteessa vähän liitoksia Lamoriellon ajan touhuihin, eivät ne tule esille. Ja todettakoon vielä, että Devilsin suhteen havaintoni rajoittuvat vain tälle palstalle. Boardsien osalta käsitykseni juuri Devilsin kannattajien näkemyksistä on hyvin ohkainen.

Mutta ei tästä tämän enempää.

 

[heikkik]

Onhan Adams toistaiseksi tehnyt hyvää työtä. Mutta vielä on liian aikaista lähteä julistamaan häntä yhdeksi parhaimmaksi GM:ksi. Näyttöjä vaaditaan edelleen lisää ja seinä voi tulla vastaan milloin vain.

Sulta on tullut niin paljon asiaa, että puutun ensi sijassa tähän.

Itse arvioin rakennusvaiheen GM:iä/organisaatiota paljolti sen kautta onko seuralla jotakin draftfilosofiaa ja jos on, niin miten sitä noudattavat. Adams näyttäisi ensimmäisen kierroksen hyökkääjissä suosivan taitoa koon kustannuksella, mutta pakeissa on keskitytty läpi linjan isomman kaliiberin kavereihin. Vaikka kyseessä on USA:lainen seura, niin Sabres on ottanut yllättävän vähän jenkkipelaajia (toisin kuin esim. LA).

Adamsin ollessa puikoissa ensimmäinen drafti oli 2020 ja se meni hyvin, Jack Quinn ekalla ja JJ Peterka toisella kierroksella. Kun varauksia oli vain viisi ja tuloksena kaksi NHL-pelaajaa, niin eihän tuon enempää voi vaatia.

Sitten tuli Powerin vuosi 2021. Nappivalinta. Toisella ensimmäisen kierroksen vuorolla valinta oli Isak Rosen, joka oli WJC-turnauksen peleissä minulle pettymys. AHL:ssä on kuitenkin tullut tehoja teini-ikäiseksi ihan hyvin. Minulle on kyllä jäänyt epäselväksi mihin tulevaisuuden rooliin Rosenia on ajateltu. Kolmosen laitaan?

Powerin ja Rosenin jälkeen kolme venäläistä hyökkääjää ja kuudennella kierroksella vielä venäläinen pakki, WTF? Kisakov pelasi viime kauden Rochesterissa ja pakki Novikovin kanssa on tehty sopimus, mutta veikkaan että nuo kakkoskierroksen varaukset Poltapov ja Kisakov kaduttavat Adamsia vielä vuosien päästä. Kisakov sentään pelaa jo Pohjois-Amerikassa, mutta Poltapovilla on vielä kaksi kautta sopimusta Moskovan CSKA:n kanssa jäljellä. Mutta jos Nadeausta tulee alaketjun duunari NHL:ään, niin eihän tuota vuotta epäonnistumisena voi pitää.

Toissa vuoden draftista on sainattu jo ykköskierroksen kaverit Savoie, Östlund, Kulich, kolmoskierroksen venäläinen Neuchev ja vitoskierroksen QMHJL:ssä pelannut rightin pakki Komarov. Kolmesta ensin mainitusta tullee NHL-pelaajia (ja ainakin Kulichista tähti) enkä ihmettelisi, jos joko Savoie tai Östlund vaihdetaan jossakin vaiheessa maalivahtiin tai todennäköisemmin kokeneeseen rightin pakkiin. Varauksissa on niin paljon pienempiä taitopelaajia, että heitä kaikkia ei voi mahduttaa samaan aikaan kokoonpanoon.

Tämän kesän ykkösvaraus Benson menee samaan "alle keskimittaiset taitopelaajat" kuin muutkin Adamsin aikana varatut ykköskierroksen hyökkääjät. Itse olisin mennyt toista reittiä ja ottanut Woodin tai jopa honkkeli Honzekin, mutta kai Adams sitten näkee Bensonin upsiden olevan niin korkea, että hänet kannatti poimia.

Muut kesäkuussa varatut hyökkääjät olivatkin sitten isompia, potentiaalisia tulevaisuuden duunareita. Täydennyksenä organisaation heikoimmalle osa-alueelle valittiin pari rightin pakkia Strbak ja McCarthy ja sitten vielä varmuuden vuoksi pari leftin pakkia jämäkierroksilla. Bensonia lukuunottamatta vähän haiskahtaa "draft for need" -vuodelta, mutta Las Vegasin mestaruus taisi innoittaa varaamaan vähän isompia kahden suunnan kavereita.

En tiedä kuinka korkealla Strabakin katon ajatellaan olevan, mutta jotenkin hän muistuttaa maamiestä Cernakia, vähän pienempi ja hiukan taitavampi kuin ex-Kings varaus. Pari vuotta yliopistokiekkoa ja sittenhän sen näkee kehittyvätkö Strabak ja McCarthy oikeaan suuntaan. Itsehän olen Strabak-fani samalla tavalla kuin olen Kulich- ja Östlund-fani. Ja vaikka Östlundista diggaankin, niin olisihan Filip Bystedt tai Jimmy Snuggerud, jonka isä aikaan pelasi Buffalossa, ollut parempi valinta.

Kolmen seuraavan vuoden varausvuoroista Adams ei ole kaupannut kuin yhden, ensi kesän vitoskierroksen vuoron. Organisaatiolla alkaa olemaan jo niin paljon (hyviä) lupauksia, että osa heistä - ja varausvuoroista - on niputettava ja kaupattava valmiimpiin pelaajiin. Sitten kun Adams saa tämän tehtävän suoritettua kunnialla ja samalla pidettyä menobudjetin kurissa, niin sitten sanon Adamsin olevan huippu-GM.

Tulevat Dahlinin ja Powerin sopimuksethan paljolti sanelevat millaisia hankintoja Adams voi parin seuraavan vuoden aikana tehdä. Dahlin varmaan saa sen kymppi miljoona per vuosi -diilin, mutta Power? Samanlainen siltasoppari kuin Dahlin aikoinaan? Kolme vuotta kertaa seitsemän milliä?

 

[LeonJ#21]

Onhan tämäkin saatu jo aikaiseksi näköjään perustaa ja jo hyvää pöhinääkin saatu aikaiseksi. Onhan tätä odotettukkin ja hyvää kannattaa odottaa.

Otteluohjelmakin on puskettu jo ulos eetteristä hyvän aikaa sitten ja alkaakin näköjään kotipainotteisesti ainakin tuo lokakuu. Toki siinä on preseason pelejä muutama tuota rakasta rajanaapuriakin vastaan pari, joista toinen käsittääkseni vieläpä pienemmällä paikkakunnalla ja oliko vielä ulkoilmapeli?

Toivottavasti alku olisi edelliskausien kaltainen ja tuosta viimekauden kotipelien kirouksista päästäisiin positiivisempaan rekordiin tai ainakin edes lähelle sitä vapautuneisuutta mitä vieraissa pystyttiin esittämään. Lukuunottamatta goathead kotipelejä jänne jätti jotenkin aina jossain kohtaa noissa blue and goldilla pelatuissa kotiluolapeleissä. Goatheadeillä sitte taas yhtä Flyers nollausta lukuunottamatta kaikki sai kunnolla käkättimeen ja esim. Dahlinkin myönsi sen retrokuosin jotenkin tuovan sen sisäisen pirun esille.

Mitä tulee offseasoniin toistaseks niin drafti meni vähän kuten ounastelinkin. Tarvehakuja lähinnä toisesta kierroksesta etiäpäin. Benson nyt menee siihen Adamsin hyväkshavaitsemaan hyökkääjämuottiin pienikokoinen, mutta tekninen ja pelitaitava "älykello". Tulipa tuossa katasteltuakin niitä ja edellisen kesän alempia varauksia Development Campin 3vs3 turnauksessa. Täytyy sanoa, että siellä juur etenkin Benson pomppas toisteisesti silmiin kun taas esimerkiksi muutaman vuoden takainen ykköskieppinen pakki Johnson vain väläyksittäin. Toki tästä yksittäisestä turnauksesta ei ole syytä vetää suurempia johtopäätöksiä, mutta kyllä esim. Bensonin asenne oli heti sitä luokkaa, että vain mestaruus kelpaa. Näytti sen myös kiekottomana ja työnteolla kamppaillenkin kiekoista. Näistä kuitenkin saa käytännössä selkeämpää kuvaa vuosien päästä paremmin kuka on pelinappula ja kuka oikeasti tappelee vielä paikoista ykkösjoukkueeseen, mutta onhan se kiva nähdä, että pooli alkaa olla jo sen verran syvä että sisältäpäin se kilpailu alkaa olla jo kovaa. Appertillakin on Amerksissa ihan kelpo nippu ketä peluuttaa tulevallakin sesongilla. Osa toki joutuu sitten WHL:ään kun ei junnuliigasäädöksien vuoksi voi laittaa AHL:ään.

Sitten mitä tulee uusiin hankintoihin niin Cliftonin hankinta sopii tarpeisiin hyvinkin kun on rightin puolen kiekollinen pakki, joka ei kaihda laskea lapasiakaan jäihin. Selvä upgrade monessa mielessä esim. Jokiharjuun. Toki omissa sattuu sijottumis ja reagointivirheitä kiekottomana, mutta kovuutta ja kiekollisuuttakin tuo enemmän mielestäni hyökkäyspäähänkin. Toivottavasti myös sitä av-osaamistakin. Clifton laitettaneen Powerin pariksi kakkospariin.

Johnsonin Eki taas tuonee sitä isähahmollisuutta tuonne alakertaan kopin puolellekkin. Totesi itse jossain haastiksessa, että koki Buffalon vähän samanlaiseksi nyt kuin Avsit muutama kausi takaperin. Nuori ja nälkäinen, sekä eteenpäin menevä nippu ja suosituksia oli saanut muun muassa Avsien sisältä, mutta luultavimmin myös Jostilta, joka pelas siellä pari kautta takaperin Ekin kaverina. Eki hoitaneen alempien parien jämäminsoja varmasti myös Granatonkin hahmotelmassa.

Veskarihankinnoista taas Tokarskista tiedetään mitä saadaan kun on ennenkin ollut ja tuonee maalivahtireserviä ja osaamista Rochin puolelle ja tarvittaessa myös Buffalon puolelle. Cooleysta sitten taas itsellä ei ole niinkään käsitystä mutta varmasti myös Rochiin/farmin farmiin maalivahtisyvyyttä. Luukkonen-Levi kaksikolla siis ehkä mentäneen kauden alusta lähtien mikä toki ulkoapäin asiaa seuraaville saattaa olla pienoinen kysymysmerkki, mutta näin joukkuetta enemmän seuraavana tuo alkaa olla sellaisessa jiirissä, että vaikka mitään liigatason huippuyksilöitä nuo eivät vielä olekkaan niin potentiaali on molemmilla korkea ja esim. Luukkonen oli mielestäni jo viime kaudella numeroistaan huolimatta jo ykkösvahti. Kuitenkin jos tuijottaa syvääkin dataa niin yliodottaman Luukkonen pystyi torjumaan high danger scoring chancesitkin. Tuo oman pään pelaaminen vaan tekee keskivertoa paremmastakin paskemmannäköisen isojen numeroiden valossa. Levi taas vaikuttaa pienelläkin otannalla kovan luokan huomisen veskarilta. Atleettisesti ja päänupiltaan sekä kooltaan tuo vähän mieleen Juuse Saroksen.

Hyökkäyspää onkin sitten pysyny koskemattomana ulkoapäin, mutta sisältäpäin voi hyvinkin Rochin hierarkkiajärjestyksestä kärjestä nousta Rousekkia ja Kulichia Sabresiinkin tulevalla kaudella suojatumpiin rooleihin. Quinnin poissaolo tuo toki top-6 paikalle yhden lisäpaikan, joka myös täytettäneen sisältäpäin.

Okposon ja Girgensonsin sainaukset osuvat vielä ihan hyvään saumaan kun uusiakin nuoria ajetaan sisään. Saavat hekin kosketuspintaa kokemuksen syvästä rintaäänestä mikä auttaa vaikeuksien keskellä, mutta osaavat he myös näyttää pelillistä esimerkkiä etenkin työnteon näkökulmasta ja merkityksestä.

Dahlinin sainausta odotellessa. Se se lienee se Adamsin seuraava ykkösprioriteetti. 9-10 millistä sieltä kai on odotettavissa, jos molemmat osapuolet vaan pääsee heti yhteisymmärryksiin ettei tarvitse ihan viimeisiin päiviin asti vääntää siitäkin asiasta. Sen verran on kaveri menny Granaton alaisuudessa eteenpäin, että UFA lappusta sorvataan tämän tulevan sopparin jälkeen. Toivottavasti myös sinä aikana voidaan alkaa tapella contenderosastolla mestaruudestakin kun saadaan coren tärkeimmät kulmapalaset kaikki pitkillä kiinni ns.

Ensi kautta jos lähdetään yleisellä tasolla miettimään niin tuo oma pää on sellainen mikä olisi saatava toimimaan paremmin jos meinataan taas parantaa viime kaudesta ja päästä jopa "sisään" tosipeleihin. Mikään kiire kuitenkaan menestyä ei vieläkään mielestäni ole kun miettii, että Granatokin on sainattu kuitenkin kolmeksi kautta vielä eteenpäin ja enemmän se mielestäni kielii siitä, että pelaajia kehitetään hänen alaisuudessaan kuin että pelillisesti hän olisi se joka sitten kun kaikki ovat kypsimmillään niin hänen pelikirjallaan lähdettäisiin kannujahtiin aikanaan. Voin toki olla väärässä ja pelikirjan toteutuksesta pelaajien lisäksi vastaisi joku kakkonen, mutta lähtökohta on se, että kun kaikki ketkä on ajettu sisään antavat sen mikä annettavissa on ja jostain luovutaan paremman lisäyksen toivossa treidillä.

Kaikki palaset tässä palapelissä kyllä alkaa kieltämättä hiljalleen olla millä palauttaa niitä parhaiden päivien loistoja taas takaisin. Lähes vuosikymmeneen ensimmäistä kertaa voi melkein sanoa, että aika luottavainen olo on tällä juuri hetkellä Adamsin tekemiseen kaikkinensa, vaikka huteja tulisikin, mutta niinhän niitä tulee parhaimmillekkin.

 

[LeonJ#21]

Herätellääs taas vähän tätäkin palstaa ottamalla hiukan kantaa preseasoniin ja ennakoimalla hieman kauden alkua noin yleisellä tasolla.

Sabresilla on nyt todella onnistuneen prospect campin jälkeen 5 pelattua preseason peliä joista kolme voitettua ja kaksi on päättynyt tappioon. Leiriryhmästä on karsiutunut viimeisimpinä puolustajat Joseph Cecconi ja Jeremy Davies, jotka esiintyivät näkemissäni peleissä kuitenkin ihan mukiinmenevästi omista leivisköistään. Molemmat siis waivereiden kautta läpäisivät tiensä Rochesteriin ns. omina "lainoina". Nyt siis leiriryhmän koko on 33:n pelaajan kokoinen (20 hyökkääjää, 10 puolustajaa ja 3 maalivahtia(tosin tästä kun otetaan vemppaosasto poies eli Quinn, Savoie, Clifton ja E.Johnson niin jää 29)) ennen viimeisiä kauteen valmistavia harkkamatseja Columbusta ja Pinguja vastaan.

Sen isompaa analyysiä en lähde aloittelemaan siitä, että miten jokainen on taaplannut preseasonilla, mutta esim. Benson on noussut kyllä positiivisella tavalla silmille. Prospect campillä saattoi näkyä vielä hakeminen ja se, että kaveri keräsi ylimääräistä huomiota, että ihan ei päässyt sille tasolle missä nyt sitten on esiintynyt varsinaisella preseasonin campillä. Alun hyvät otteet onkin palkittu ja on päässyt pelailemaan Thompsonin vierellä nyt useammassa pelissä ja pystynyt jopa edesauttamaan ketjunsa peliä, kun on ollut kaksi samalla aaltopituudella olevaa hyökkääjää vierellä. Bensoninhan vahvuus on tuo peliäly ja kiekottomanakin pelinlukeminen, sekä työnteko mitä on näyttänyt nuissa näkemissäni peleissä. Lisäksi visio siitä mitä jäällä tapahtuu ja sitä kautta pelinrakentaminen näyttää olevan todella hyvällä tasolla. En siis yllättyisi kun tehojakin on tullut että pääsisi yrittämään sitä yhdeksää peliä runkosarjassakin ennenkuin kenties joudutaan laskemaan takaisin WHL:ään mihin junnusarjasääntöjen nojallakin voidaan laskea. Quinnin saikku kestää kuitenkin ensivuoden puolelle asti joten korvaajaa koitettaneen alkuun omista joko kierrättämällä jo totutun rosterin kavereita (esim. Olofsson) tai sitten nostamalla AHL-jätkiä jos taso riittää (Rosen ja Kulich esim..).

Mitä esmes Roseniin tulee niin häneltäkin näkee jo toisteisemmin tunnollisempaa omanpään pelaamista kuin aiemmin. Muuten tietysti koko rajoittaa vääntöpelaamista, mutta käyttää hyvää liikettää hyödykseen riistäessä ja viedessä tilaa ja aikaa pois vastustajien hyökkäyslähdöiltä ja toteutuksilta. Kulich taasen on väläytellyt ja laukonut etenkin yv:llä vetäjän tontilta hanakasti, mutta vielä hänellä sellainen ylimääräinen vaihde ja toisteisuus keskustanhaastoihin antaa odottaa enemmissä määrin itseään. Molemmat saattanevat aloittaa kautensa kenties AHL-puolella jo sopimuksellisten seikkojen vuoksi, mutta ovat ihan yhtä hyvin nostettavissa loukkien ilmaantuessa ylöskin.

Mitä tulee pakkeihin niin siellä hyvin pitkälti pelipaikat on lyöty enemmissä määrin lukkoon kuin hyökkäyksessä, joskin liikkuvia osia saattaa kilpailullisesta näkökulmasta tulla esiin etenkin alemmissa pareissa. Aikoinaan oliko nyt Ryan 'O reilly treidistä saatu ykköskieppisen varausvuoro joka lopulta käytettiin hyvin liikkuvaan kiekolliseen pakkiin Ryan Johnsoniin on alkanut hiljalleen näyttää sekin jo ihan kelvolta, joskin kätisyydeltään leftin puolen kaverilla on hyvistä otteistaan huolimatta epäkiitollinen asema taistella top-4 tonteista Dahlinin ja Powerin kanssa nykyseltään. Johnson on mielestäni pystynyt lyömään kuitenkin sen tason näyttöjä pöytään, että on hyvinkin herkästi nostettavissa ylös Rochesterista sikäli mikäli oikein paha paikka ja tarve ilmenee. Oman pään pelaaminen etenkin pelinluvun ja sijoittumisen osalta on ollut sen verta solidia, etten juuri ihmettelisi mikäli tekisi Jokiharjunkin myymisestä vielä aiheellisempaa vaikka kätisyys ei olekkaan ihan sama kuin hänellä. Ainakin Brysonin se syö jo nyt elävältä. Mutta kuten todettua niin ei hän niillä E.Johnson-Stillman minuuteillakaan tarpeeksi kehity, joten ei häntä kannata pikkuminsoilla Buffalossakaan pitää vaan juurikin jonkun Powerin vempan sattuessa nostaa siihen tilalle ensimmäisenä.

Veskareihin jos mennään ihan nopeasti niin Levi ja Comrie ovat pelanneet parit pelit jakaen vastuunsa pääasiassa Cooleyn, Tokarskin ja Luukkosen kanssa. Levin loppukausi oli sen verran lupauksia herättävä, että pahasti saa paineet tulla päänsisälle mikäli Luukkonen ja Comrie molemmat tulee sieltä edelle. Cooley ja Tokarski onnistuivat omista leivisköistään sen verta mukiinmenevästi että antavat Michael Houserille sen haasteen farmialottavan tontista kuitenkin tiukiten tässä vaiheessa. Tietysti toive olisi, että Sabresin viimekauden/kausien useampien kassareiden kierrätys saataisiin hiljalleen loppumaan ja ensikausi olisi se missä vähintään voisi sanoa alottavan/mielellään jopa tulevaisuuden alottavien roolin vakioituvan ja kolmas pala on parhaimmassa tapauksessa sitten sitä kuuluisaa kauppatavaraa ns..

Mitä tulee opening night rosteriin niin siinä voi hyvinkin olla jopa ainakin tuo Bensonin nimi yllättävimpänä ehkä, mutta tietysti siellä toivoisi näkevän useamman muunkin oman varauksen. Kuitenkin pisteistä halutaan alkaa heti kamppailemaan kunnolla kun otteluohjelmakin on aina yhtä armoton. Jokatapauksessa campin perusteella voi sanoa, että jyviä alkaa erottua akanoista ja niitä ketkä on selkeästi ottanu kehitysaskeleita ylöspäin. Osasta ei osaa vielä sanoa kun eivät ole juuri näyttäytyneet vielä, kuten Eki Johnson ja Clifton, mutta selkeästi Sabres muotti alkaa olla se mitä Adamskin on tuonut esille: "Älykäs ja modernin pelitemponopean pelin taitava yksilö". Siihen kun lisää vielä vähän fyysistä preesensiä ympärille niin alkaa Sabreskin havitella hiljalleen sitä kauan metsästettyä pudotuspelipaikkaa kun reservissäkin alkaa olla mukavasti laajuutta ja särkymävaraa omasta takaakin.

 

[LeonJ#21]

Niin se vaan taitaa Benson löytää itsensä opening night rosterista kun 25 kenttäpelaajaa on vielä remmissä mukana. Tuosta jää kuitenkin Quinn saikulle ja Savoiekin laskettaneen WHL:ään takaisin kun on ollut vemppaosastolla preseasonin ja nyt vasta päässyt jäille mukaan.

Toivottavasti saisi sen yhdeksän peliä nyt vähän maistella ja haistella miltä ne tosipelit ylhäällä näyttää ja sitten sen mukaan katsotaan jatkoja. Tosiaan Bensoninkin voi laskea vain WHL:ään, joten vaikka siellä on jo taso osoitettu niin ei tee pahitteeksi kuitenkaan hankkia lisää lihaa luiden ympärille kun ensi kesän jälkeen tulee valmiimpana remmiin mukaan.

 

[Mayday]

Melko aneemisen näköistä touhua ollut nuo pari ensimmäistä peliä, joista tappiot molemmista. Hieman semmoinen fiilis, että onkohan ollut jonkinlaista hypeä ja ylilatautumista joukkueen sisällä hieman liikaa? Peli näyttää vähän siltä, että kiekko polttelee lavassa vähän kaikilla, syöttöjen ja paikkojen luominen ei oikein vakuuta eikä täten oikein mitään järkevää saada aikaiseksi. Kolme tehtyä maalia kahteen peliin kuvastaa myös hyvin tätä. Pari ekaa kenttää ollut kyllä aivan kuutamolla, mikä on itselle vähän yllätys varsinkin ykköskentän osalta. Rangers peli varsinkin oli vähän semmoinen, että ei löytynyt mitään keinoja ohittaa träppiä. Rangers antoi isän kädestä. Islesiä vastaan oli jo hieman parempaa, mutta kyllä se tappio ihan oikein oli sillekkin esitykselle mielestäni.

Viime kaudella ollut kakkoskenttä kärsii tällä hetkellä myös varmasti siitä, että Quinn on telakalla. Viime kaudella ollut Peterka - Cozens - Quinn oli kyllä ketjuna sen verran hyvä, että Olofsson ei ihan tuota Quinnin paikkaa korvaile.

Jos jotain positiivista kuitenkin niin kolmoskenttä Greenway - Mittelstadt - Benson ollut ehkä jopa hieman yllättäen joukkueen parhain kentällinen. Pari peliä vasta takana, mutta lupaa hyvää jos saadaan kolmosketjustakin jeesiä kauden aikana enemmänkin. Bensonin tuleminen liigaan suoraan draftivuotenaan näyttää ainakin tällä hetkellä varsin hyvältä.

Levi jatkaa edelleen harjoituksissa omalla maalillaan, kun taas Comrie ja UPL jakavat toisen maalin. Tästä voidaan siis päätellä pienesti hierarkiaa maalivahtien osalta.

Mutta juu, kausi on vasta startannut kahden pelin verran joten suurempaan huoleen tuskin aihetta. Viime kaudelta toki muistamme, että kaikki pisteet ovat tärkeitä joten toivotaan että niitä pointseja napsuilee tulevista peleistä.

LetsGoBuffalo!

 

[LeonJ#21]

Vielä tuossa pelissä on jonkinasteista kasvukipuilua. Joukkue yrittää selkeästi oppia tuota viisikkona puolustamisen ja hyökkäämisen tasapainoa ja puolustuspelaamisen tärkeyttä, jota esim. Erik Johnsonkin tuonut esille.

Painaako sitten rintapielissä myös tuo RJ-merkki ja senkin puolesta yritetään pusertaa ja taistella opetellen uusia nyansseja viisikkopelaamisen tärkeydestä, mutta samoja oireita kuin viime kaudella tuossa pelaamisessa välillä näkyy mitä tulee hyökkäysalueen hyökkäyspelaamiseen ja sitten siihen puolustusvalmiuteen kun kiekko menetetään. Hyökkäyspään tehokkuus ja tietynlainen röyhkeys paistaa kuitenkin poissaolollaan ja siellä on tietysti kärkiäijillä ollut myös eläintarhaa selissä.

Noh. Edellispelin ratkaisi Tampaa vastaan Cozens ja Calgaryä vastaan onnistui nyt Thompson ja nyt tuli ensimmäinen onnistuminen myös yv:llä, joten josko se siitä lähtisi hiljalleen parempaa päin. Seuraava peli onkin sitten Islesia vastaan kotona goathead-paidoilla millä viime kaudella oli vakiona se kuusi maalia vähintään vastustajan rysään, joten josko se siitä lähtisi vapautumaan ja onnistumiset alkais ruokkia vähän jokaisella nyt sitä kuuluisaa itseluottamustakin.

 

[Derrick]

Ville Leino 2.0 ?

Huoli kasvaa – Mihin Buffalon ihmepojan kikkakirja katosi?

Tage Thompsonin kauden alku on ollut kaikkea muuta kuin odotettu.

www.iltalehti.fi

 

[LeonJ#21]

Ville Leino 2.0 ?

Huoli kasvaa – Mihin Buffalon ihmepojan kikkakirja katosi?

Tage Thompsonin kauden alku on ollut kaikkea muuta kuin odotettu.

www.iltalehti.fi

En olisi huolissani. Enemmän olisin huolissani siitä jos ei Tagella olisi edes paikkoja ollut, mutta viime pelissäkin oli sellaisia paikkoja mistä olisi paremmalla vireellä laittanut pari sisään vähintään.

Pari kertaa kyllä näyttäny turhautuneelta ja viime Isles pelissä veti tyhjästä maalista yli minkä seurauksena napsas mailansakin poikki. Kyllä niitä paikkoja tulee vielä ja onnistumisiakin. Nyt kun Granatokin mixas ketjut siihen kuosiin missä ne oli viime kauden lopussa niin Islesia vastaan näky heti, että sinne maalille ajettiin röyhkeämmin ja paikkoja siunaantu huomattavasti paremmin toisestakin aallosta.

Enemmän olisin huolissani viime kauden komeetoista tuosta Alex Tuchista tällä hetkellä. Ei oikein kone tahdo käynnistyä ja jää aika paljon pelin ulkopuolelle tällä hetkellä. Pudotti muuten hanskatkin Islesia vastaan puolustaen oman joukkueensa kunniaa, joten ainakin sillä tavoin tuo omalle joukkueelle sitä energiaa, mutta ei ehkä täyspäiväsesti keskity niinkään siihen mitä häneltä eniten odotetaan.

Comrie oli aika varma viime pelissä vaikkei nyt mihinkään maailman vaikeimpaan paikkaan joutunutkaan. Vetoja tuli silloin tällöin ja maskiakin oli edessä. Siihen nähden että napsi ykkösellä kiinni eikä hermoillu niin jos sama jatkuu ja Sabreseilta tuo työnteko, niin Habsien over 2,5:kin voi olla tiukassa.

 

[Mayday]

Onhan tuo Greenway - Thompson - Cozens kenttä varsin mielenkiintoinen seurattava tulevia pelejä ajatellen. Nähtiin jo viime pelissä millä tavalla kaverit saivat paikkoja luotua maalin lisäksi, eli eiköhän Tageltakin pisteitä ole vielä tulossa, jaksan ainakin itse uskoa siihen. Taitoa, vääntövoimaa, laukaisuvoimaa löytyy kentästä kyllä vaikka muille jakaa. Varsin kookas kentällinen kyllä on kun pituudet äijillä on 198 - 198 - 193

Tulevan yön otteluun habseja vastaan mennäänkin sitten samoilla linareilla kuin edellisessä ja Comrie aloittaa maalilla toistamiseen:

Greenway-Thompson-Cozens
Skinner-Mittelstadt-Tuch
Peterka-Krebs-Olofsson
Girgensons-Jost-Okposo

Dahlin-Samuelsson
Power-Jokiharju
Clifton-Johnson

Extras: Benson, Bryson

 

[Oadie]

En nähnyt yön peliä muuta kuin koosteen osalta, mutta onhan tämä nyt joka tavalla ollut aikamoinen pettymys. Thompson on pisteiden osalta aivan varjojen mailla. Tuch on suoraan sanoen surkea. Pelaajat joiden etukäteen piti kannatella joukkuetta. Vai onko nyt menossa se viime kauden joukkueen surkea vaihe jo kauden alussa. Pian pitäisi kyllä suunnan kääntyä. Näin ei voi enää jatkua.

 

[SirKepola]

Onhan tuo Buffalon kyntäminen vuodesta toiseen aina mielenkiintoista seurattavaa. Aina on se vuosi, kun rebuildin jatko-osa numero kolmen/neljän tjsp pitäisi alkaa tuottaa hedelmää.

Skinnerillä sopimusta vielä tämä kuluva + 3 seuraavaa eli kyllähän tämä mielenkiintoiseksi seurattavaksi menee tuleeko se eka playoffs matsi kylmässä Buffalossa!

50-50 (16/32) saattaisi joku sanoa jokaisen kauden alla eli eiköhän se sieltä vielä tule!