Puhuinkin pelaajistosta. En siitä mitä löytyy penkin takaa. Sen nyt tietää jokainen jo täällä että ei sinne ainakaan voisi enää menestymisen kannalta ainakaan huonompaa kaveria valita, mutta suostutaanko Sabresissa tekemään se vaihdos ja maksamaan kahdelle päävalmentajalle isoa liksaa. Sekin lienee tuon mainitsemas ylimmän sikariportaan se suurin ongelma.
Kyllähän sinäkin valehtelet itsellesi jos väität että tuo bottom osasto riittää omalla pehmeydellään taistelemaan minkään sortin pleijareista.. Toki siinä olen sentään samaa mieltä että kärkipelaajien alisuorittaminen on helpointa laittaa valmennuksen piikkiin, koska tuskin ne kyseiset viime kauden läpimurrot yhtäkkiä unohti miten lätkää pelataan ja muuttuivat yhdessä kesässä Jonathan Cheechoiksi ns.
Ensi kausi on Granaton kaksivuotisen sopimuksen jälkimmäinen vuosi. Palkka 1,9 miljoonaa, mitä en pidä mitenkään suurena. Helvetin paljon kalliimmaksi organisaatiolle tulee Granaton pitäminen penkin takana kuin hänen erottamisensa.
Jos Granato on seuralle rasite, niin en minä Kevyn Adamsiakaan kovin hääppöisenä toimitusjohtajana pidä. En ymmärrä miksi hänen kaltaisiaan harjottelijoita palkataan seurajohtajaksi, jollei syynä sitten ole saada keulakuvaksi omistajien yes-mies. Pelkään, että käy vähän samalla tavalla kuin Arizonassa ja Torontossa, missä palkattiin nuorempi lupaus johtamaan seura luvattuun maahan ja eihän se homma Chaykalla ja Dubasilla ihan puikkoihin mennyt. Mutta ei mennyt Joe Sakicilläkään mestaruusreitti GM:nä suoraviivaisesti, vaan vauhtia jouduttiin hakemaan uudestaan pitemmän pohjakosketuksen kautta.
Minä arvioin GM:ää paljolti sen mukaan millainen visio hänellä näyttää olevan varattujen pelaajien mukaan. Adamsin ykköskierroksen varaukset ovat Power, Quinn, Savoie, Benson, Rosen, Östlund, Kulich. Iso leftin pakki, joka oli yleinen konsensusvalinta ykköseksi. Keskikokoinen rightin laituri, maalintekijätyyppi, joka varattiin suunnilleen niillä paikoin kuin ennakoitiin. Sitten viisi pienikokoista taitopelaajaa putkeen. Kakkoskierroksen varaukset Poltapov, Peterka, Wahlberg, Leinonen (mv), Strabk, Kisakov. Kaikki kuusi toisen kiepin nuorukaista ovat europelaajia.
Jos kolmos- ja nelosketjuun halutaan laatuluokan fyysisiä pelaajia, niin kyllä se pitäisi näkyä jotenkin myös varauksissa. Mutta ilmeisesti Adamsin visiona on, että varataan paljon taitoa ja sitten ylimääräiset (eniten alisuoriutuneet) taiturit ja varausvuorot treidataan fyysisiin pelaajiin. Ongelmana vaan on, että tuolla tavalla seura todennäköisesti saa vain kakkos- ja kolmoskorin raatajia, esim. Jordan Greenwayn tai Eric Robinsonin kaltaisia pelaajia. Mutta jos joukkueella on tarpeeksi hyvät ykkös- ja kakkoskentät, niin tuollaiset kaveritkin riittävät playoffseihin selviämiseen (mutta ei niissä menestymiseen).
Onhan se jo nyt päivänselvää, että osa nuorista lupauksista ja varausvuoroista joudutaan myymään, koska kokoonpanossa ei kerta kaikkiaan ole tilaa noin monelle puhtaalle taitopelaajalle. Ykköstarve on iso, fyysinen rightin pakki eikä mikään pelote alaketjuihin. Alaketjuissa on ihan tarpeeksi laadukas pohja tehokkaiseen bottom kutoseen.
Torontoa vastaan kokoonpano oli:
Peterka - Thompson - Tuch
Benson - Cozens - Quinn
Skinner - Krebbs - Greenway
Girgensons - Jost - Olofsson
Power - Dahlin
Byram - Jokiharju
Bryson - Clifton
Luukkonen
En minä näe mitään ongelmaa siinä, että Krebs, Greenway ja Girgensons ovat joukkueen pohjakutosessa. Ja minä pidän Robisonia ihan kelvollisena syvyyspelaajana. Skinnerin pitäisi pelata top 6:ssa ja tiskirätti Bensonin pitäisi olla junnuissa. Pahaa tekee katsella kun pikkukaveri on kontillaan jokaisen kontaktitilanteen jälkeen.
Jostista ja Olofssonista en perusta, mutta UFA-miehinä he häipyvät kuviosta kesällä. Organisaation sisältähän heidän tilalleen ei ole sopivia pelaajia tulossa, jollei sitten haluta kokeilla miten Rosen/Kulich/Savoie/Öhlund pärjäävät grinderin roolissa. Mutta se mistä Jostin ja Olofsonin korvaajat tulevat on paljolti sivuseikka, pääasia on saada ryhmään päävalmentaja ja pari pelaaja, jotka asettavat vaatimustason harjoituksissa ja pelamisessa huippujoukkueelle kuuluvalle tasolle.
Tuosta että Buffalon hyökkäys olisi fyysisesti liian pehmeä, jotta joukkue voisi selvitä pudotuspeleihin olen täysin eri mieltä. Sabresin pehmeys on ennenkaikkea toimitusjohtajan, valmentajien ja pelaajien korvien välissä. Ovatko Hurricanes tai Stars merkittävästi Sabresia fyysisesti kovempia joukkueita? Minusta eivät, mutta henkinen lujuus ja yleinen vaatimustaso on ihan eri sfääreissä Dallasissa ja Carolinassa kuin Buffalossa. Nuoruus ja kokemattomuus selittää asiasta osan, mutta eivät pelaajat sen taakse voi enää ensi kaudella piiloutua.
Ihanneratkaisuhan olisi jos joukkueeseen saataisiin hankittua pari jykevää rightin pakkia, joilla olisi tarpeeksi auktoriteettia sanoa Dahlinille, että jollei tämä lopeta perseilyä, niin seuraavan kerran jälkeen svedupelleltä otetaan senkka nenästä. Oli tuo Toronto-ottelun lopun selkäänajo sellainen aivopieru, että olisi sietänyt saada pari avolitsaria.
Onhan Sabreisin pakiston rightin miehet melkoinen seurakunta. Ei yhtään top 4- tason pakkia, vaan yritteliäitä pelaajia, jotka on laitettu liian isoon rooliin. Sori vaan suomalaiset, mutta Jokiharju ei ole laatujoukkueen kakkosparin puolustaja vaan hyvä pari kolmoseen jämäkälle, fyysiselle leftin peruspakille.
Ja katseltuani Toronto-pelin, niin entistä enemmän ihmettelen minkä vuoksi Mittelstadt vaihdettiin Byramiin. Miten tuleva valmennusjohto aikoo löytää ylivoima-aikaa kolmelle hyökkäävälle leftin pakille? Palataanko takaisin aikaan, jolloin yv:llä oli kaksi pakkia ja kolme hyökkääjää? Byram toiseen siipeen laukojan paikalle, kun Dahlin on ykkös-yv:ssä ja Power kakkos-yv:ssä viivamiehen paikalla? Mitähän yv-aikaa hamuavat hyökkääjät siitä ajattelevat, kun pakki vie osan eniten pisteitä (ja rahaa) tuovasta jääajasta?
No, ehkä Adams tekee jatkotreidin Byramista/Powerista/Dahlinista ja saa hankittua ryhmään voimahyökkääjän tai kaksi tai edes pätevän rightin pakin... .
