... Western Starsin. Omasta mielestäni se oli huikea albumi. Hyvältä vaikuttaa tämäkin.
Huikean hyvä levy. Se on ensimmäinen fiilis nyt kolmen läpikuuntelun jälkeen. Kulunut vuosi on ollut itselleni täynnä menetystä ja muutosta, joten tietyt lyriikat iskevät suoraan sieluun. Todella hienoa saada tällainen herkku keskelle syksyn pimeyttä.
Katselen tässä juuri Apple TV +:lta dokkaria ja ilmeisesti bändi oli vielä viime vuoden lopulla suunnittelemassa Euroopan kiertuetta. Kyllä vituttaa, ettei se toteutunut eikä välttämättä ikinä tule toteutumaan.
Eiköhän se keikka "ikinä" toteudu. Bruce ei lepää kuin haudassa. Ja nuori mieshän tuo on vielä.Katselen tässä juuri Apple TV +:lta dokkaria ja ilmeisesti bändi oli vielä viime vuoden lopulla suunnittelemassa Euroopan kiertuetta. Kyllä vituttaa, ettei se toteutunut eikä välttämättä ikinä tule toteutumaan.
Eiköhän se keikka "ikinä" toteudu. Bruce ei lepää kuin haudassa. Ja nuori mieshän tuo on vielä.
Luinko nyt aivan oikein? Siis siinä osassa tuotantoa, josta löytyy mm. Born to Run, River ja Darkness on the Edge of Town ei löydy kuin puuduttavaa tavaraa? Musiikki on toki mielipideasia, mutta en kyllä mitenkään kykene ymmärtämään tätä mielipidettä, Darknessin ollessa yksi suosikki levyistäni kautta aikojen. Levy on kaikessa synkkyydessään hieno kuvaus amerikkalaisesta elämänmenosta 70-luvulla ja taustalls on kuitenkin nähtävissä toivon pilkahdus.Brucen uusi on ihan siedettävä. Samaa en voi sanoa Pomon ihan koko tuotannosta. Yritin tässä viikon varrella kuunnella sitä alkupään tavaraa, ennen Born in the USA:ta siis. Onpahan puuduttavaa tavaraa meikäläisen korvassa. Ei tuo uusi nyt mitään hurraa-huutoja saa aikaan, mutta ihan tasapainoista (ehkä hiukan tasapaksua myös) aikuisen äijän fiilistelyä. Vähän kuin makaronilaatikko. Ei oikeasti herkkua, mutta suurin osa syö mukisematta ja osalle kaikkien aikojen suosikkiruoka.
Ymmärsit oikein. Tuon aikakauden Bruce ei vain osu mun musiikkihermoon. Tarinoita Pomo kyllä osaa kertoa, mutta se paatos on melkoinen turn-off meikäläiselle. No, en tykkää Dylanistakaan.Luinko nyt aivan oikein? Siis siinä osassa tuotantoa, josta löytyy mm. Born to Run, River ja Darkness on the Edge of Town ei löydy kuin puuduttavaa tavaraa? Musiikki on toki mielipideasia, mutta en kyllä mitenkään kykene ymmärtämään tätä mielipidettä, Darknessin ollessa yksi suosikki levyistäni kautta aikojen. Levy on kaikessa synkkyydessään hieno kuvaus amerikkalaisesta elämänmenosta 70-luvulla ja taustalls on kuitenkin nähtävissä toivon pilkahdus.
Ymmärsit oikein. Tuon aikakauden Bruce ei vain osu mun musiikkihermoon. Tarinoita Pomo kyllä osaa kertoa, mutta se paatos on melkoinen turn-off meikäläiselle. No, en tykkää Dylanistakaan.
Tykkään uudesta levystä tosi paljon. Siinä on elämänmakua ja retromeininkiä. Hyvää Bruce-paatosta ilman sitä järkyttävää rääkymistä, johon hän on aina välillä sortunut. Vähemmän on tässä tapauksessa enemmän.
En tiedä teistä muista mutta tämän albumin avausraita Badlands on minusta parasta mitä miehen kynästä on koskaan ulos tullut. Aivan loistava biisi.
Tänään tuli kuunneltua viimeeksi Nebraska-albumi ja on kyllä hieno levy. Pelkistettyä ja kotikutoista. Kotonaanhan Bruce tuon taisi äänittääkin.Ei ole vaan Nebraska.
Vielä kun joskus näkisi livenä. Olisikohan koronan taituttua mahdollista saada Pomo Eurooppaan vielä kerran?
Saturday Night Live 12.12.2020. I'll See You In My Dreams tuntuu lähtevän paljon paremmin kuin Ghosts, jossa kuuluu olevan vireongelmia.
Toivottavasti tulevaisuudessa irtoaa paremmalla menestyksellä Ghostskin livenä, ettei tule sellaista kuten The Risingistä, jonka levyversio on suurimpia suosikkejani Brucelta, mutta livenä on aina jäänyt vähän valju vaikutelma - asia joka olisi muiden bändien kohdalla täysin normaalia, mutta tämän bändin kohdalla ne liveversiot tuppaavat olemaan levyä parempia.
Jos jostain syystä on mennyt ohi niin suosittelen kuuntelemaan The Rising -vedon tuolta Springsteen on Broadway -levyltä. Se on erinomainen! Toki silti ’mies ja kitara’ -versio, jos kaipaat enemmän bändivetoa.