Britti- vai Jenkkiaksentti?

[Squit]

Tässä on video missä Conan O'Brien seikkailee Irlannissa: http://www.youtube.com/watch?v=CtLwXECzB7g

Varsinkin ajassa 2:25 olevan vanhemman herrasmiehen aksentti on aikas helmi. Ei mitään saa selvää, mutta kuulostaa niin pirun siistiltä.

 

[mjr]

Tässä on video missä Conan O'Brien seikkailee Irlannissa: http://www.youtube.com/watch?v=CtLwXECzB7g

Varsinkin ajassa 2:25 olevan vanhemman herrasmiehen aksentti on aikas helmi. Ei mitään saa selvää, mutta kuulostaa niin pirun siistiltä.

Irlantilainen koulutettu aksentti on oma suosikkini vaikka kyllä BBC World Service -englantikin on hienoa. Amerikkalainen yleiskieli on puolestaan aika ikävän kuuloista nasaalista honottamista.

http://www.rte.ie/player/#v=1084785

 

[Major Julli]

Siis joko kunnon stiff upper lip yläluokan brittienglanti tai itärannikon jenkkienglanti. Irlantilainen menee vielä huumorina, cockneyt, geordiet, walesiläiset ja "oh really!" jenkkieläkeläiset lähinnä kuvottavat. Varsinkin muutama brittimurre on niin hirveää että tanska, saksa ja jopa hollanti kuullostavat romanttisen rakkauden ja estetiikan kieliltä.

 

[Janiz80]

Olen hieman hassu tapaus sillä suosin jenkkikieltä kirjoitettaessa (color, theater jne), mutta puhuttaessa lausun (rallienglannilla) enemmän brittiläisittäin.

Sama tähän. Jenkkien versiota on tuputettu joka suunnasta kieltenopiskelun alusta asti, mutta vuosi vuodelta ääntämisasu ärsyttää yhä enemmän. Makunsa kullakin, mutta minulla nousevat niskakarvat pystyyn jenkkien laiskaa, venyvää ja oikovaa lausumista kuunnellessa. Kontrasti esimerkiksi skottimurteeseen on valtava, siitä löytyy kulmikkuutta ja on jenkkeihin verrattuna suorastaan lyyrinen.

Vastauksena siis brittiaksentti.

EDIT:

Itseänsä voi toki huvittaakin brittimurteella. Tässä hyvä esimerkki tyyliin Scousers ja Harry Enfield.

Linkissä brittihuumoria.

 

[sampio]

Asiaan liittyvä hauska video (linkki vie sveitsiläisen lehden sivuille):
http://www.20min.ch/videotv/?vid=156334

Poju veti paremmin kuin tämä typy, mutta jälkimmäisentä naamaa on kivempi katsella.
---

Mjr:n linkittämä uutisenkku on ehkä miellyttävintä omaan korvaan, mutta ei tasapaksu jenkkiaksenttikaan paha ole. Helppoa ymmärtää. Onhan nuo brittien eri seutujen murteet hienonkuuloisia, mutta mulle ne ovat liian vaikeita ymmärtää.

 

[Rod Weary]

Minun mielestäni ei ole olemassa yksiselitteisesti mitään "britti- tai jenkkiaksentteja" koska molemmista maista löytyy niin paljon erilaisia aksentteja jotka ovat täysin erilaisia ja joita jopa maanmiehillä saattaa olla vaikeaa ymmärtää. Mutta jos joku englanninkielen aksentti oikein erityisesti miellyttää korvaani niin se on irlantilaisten pehmeä tyyli ääntää englantia.

Muuten vahva sama, paitsi irkkujen ja skottien välillä on kova skaba, kumpien aksentti miellyttää minua enemmän. Toisaalta, kunnon leveä texasilainen vääntö on sekin aika kivaa kuunnella.

 

[tomageeni]

Kyllä englannin kielen minusta voi jaotella aika hyvin jenkki- ja brittiaksentteihin. Toki molemmissa on sisäistä hajontaa paljon, mutta aksentista kyllä lähes poikkeuksetta pystyy tunnistamaan, onko kaveri briteistä vai jenkeistä, riippumatta mistä päin tarkemmin.

Jamaika-englantia on kyllä todella hupaista kuunnella. Parhaiten ymmärrän kuitenkin itse geneeristä jenkkienglantia.

Suomi-aksentti eli rallienglanti (joskus myös tankeroenglanti), mielletään usein typerältä kuulostavaksi ja juntiksi. Kävin hiljattain Kaliforniassa työreissulla, ja erään illan kuppilareissulla tuli aksentit puheeksi - johtuen varmaankin siitä, että kuuden hengen porukasta vain kaksi puhui natiivia englantia. Heidän mielestään sekä puolalainen, että intialainen aksentti olivat paljon selvempiä kuin oma suomiaksenttini - jos siis vertailukohta on yleinen amerikanenglanti. Mainittakoon, että sekä puolalainen että intialainen kaveri olivat asuneet vuosikausia kaliforniassa, eikä oma puhuttu englantini ole yhtään sen parempaa kuin suomalaisilla keskimäärin. Johtopätökseni oli siis se, että ulkomailla "suomienglanti" ei välttämättä kuulosta yhtään sen erikoisemmalta kuin esimerkiksi saksalainen tai ruotsalainen korostus.

 

[kananlento]

Johtopätökseni oli siis se, että ulkomailla "suomienglanti" ei välttämättä kuulosta yhtään sen erikoisemmalta kuin esimerkiksi saksalainen tai ruotsalainen korostus.

Minua luullaan kanssa useimmiten joko saksalaiseksi tai ruotsalaiseksi. suomalaiseksi ei ole tainnut kukaan ikinä missään luulla.

Itselleni jenkkiaksentti on oikeastaan se perusenglanti, jota ei edes voi kutsua aksentiksi. Ja nimenomaan sellainen perus Itä-rannikon tapa puhua. Tämä johtuu ihan vain siitä että aina on telkkarissa kuunnellut tuota englantia. Amerikkalainen etelän aksentti on sitten erikseen ja eri aksentit Briteissä.

Itse tykkään kuitenkin ehkä eniten britti-aksentista, siis sellaisesta perusbrittiaksentista Lontoosta. Myös skottiaksentti on hauskaa kuunneltavaa.


EDIT: Unohtui ihan tyystin mainita sekä Australian että Etelä-Afrikan (? siis melkein samanlainen kuin asutralian aksentti). Australialainen ihminen, jolla on tarinan kertomisen taito on ehkä viihdyttävintä seurattavaa mihin olen törmännyt.

 

[trap]

Tää on ihan hauska kysymys. Omaa korvaa miellyttää kyllä monet eri aksentit ja aika fiiliksen mukaan menee. Mutta kyllä se joihinkin brittiaksentteihin kallistuu, en ole kuitenkaan mikään asiantuntija niin sen tarkemmin en pysty spesifioimaan.

Huumoria tarjoaa varmaan parhaiten eteläisen USA:n aksentit, jotka ovat kyllä hauskaa kuunneltavaa. Kahdesta 007-filmistä tuttu Clifton James veti kyllä huikean roolisuorituksen sheriffi J.W. Pepperinä: http://www.youtube.com/watch?v=PoZtYqi78Nw (videota elokuvasta Live and Let Die)

 

[Anselm Raato]

Tykkään kovasti eri aksenteista. Tykkään kuunnella eritoten brittiaksenttia ja skotlantiaksentti se vasta vekkulin kuuloista onkin. Jos itse pitää osallistua keskusteluun, niin liputan jenkkiaksentin puolesta. Jotenkin helpompaa ymmärtää ja tajuja...

 

[Swing King]

Mikseipä molemmat. Itse olen tällä hetkellä Australiassa, joten on ollut oiva tilaisuus vertailla englannin kieltä eri kansallisuuksien välillä. Erot ovat melko selkeitä aika ajoin.

Jenkkien sijaan olen jutellut täällä paljon kanadalaisille, joiden englanti tosin on samanlaista kuin yhdysvaltalaisilla.. Selkeää kuunneltavaa eikä murre-eroja paremmin ole jos jätetään etniset ryhmät ja alabaman/texasin kasvatit pois laskuista. Mutta pitemmän päälle pelkkää jenkkienglantia on melko tylsä kuunnella.

Brittejä taas on moneksi ja välillä jutut menee väkisinkin ohi vaikka kuuntelisi tarkastikin. Näin kävi muutaman kerran esim. halloweenina kun istuin brittien kanssa iltaa oluella. Mutta parhaimmillaan se niiden puhe on todella tyylikkään kuuloista. Löytyy hauskoja murteita, pehmeitä ja vääntyviä jne.

Australianenglanti on kuin brittienglannin erikoinen jalostuma. Monet sanonnoista avautuvat välillä yllättävänkin hitaasti. Arkikielen sanastossakin on eroja brittien vastaavaan. Sama asia pätee uusiseelantilaisten englantiin. N-Z:n asukkaat vaan tuntuvat puhuvan naapureitaan sivistyneemmin, tai australialaiset juntimmin. Mene ja tiedä.

Oma aksenttini on luokkaa rallienglanti. Moni on tunnistanut minut sen kautta suomalaiseksi vaikka muuten oltaisiin luultu esim. sakemanniksi. Kerran aksenttiani vertailtiin peräti vlad-puheeseen eli venäläisenglanniksi. Useimmiten kun jämähtää puhumaan hitaasti, suomalaisille monimutkikkaita, lauserakenteita niin näin käykin vaikka peruslausuminen olisikin kunnossa. On myös hienoa huomata että paikalliset että reissaajat ymmärtävät vahvalla aksentilla puhuvaa pohjolan poikaa useimmiten todella hyvin.

 

[Mats Bedö]

Pitää paikkansa. Englannissa on todella paljon murteita, kun taas pohjois-amerikassa kieli on suhteellisen yhtenäistä.

Rohkenen olla kylla aikalailla eri mielta tasta asiasta. USA (ja Kanada) on niin iso maa, etta kyllahan taalla naita murteita on ihan hirveesti. Taalla lansirannikolla me puhutaan aika normi-"jenkkia", mutta mene nyt sitten Minnesotaan, Bostoniin, Alabamaan, Texasiin, Chicagoon, New Yorkiin jne jne jne, niin ihan erilaista se niitten aksentti paikasta paikkaan on. Ja ihan sama Kanadassa. Ei ontariolainen puhu yhtaan samanlaista englantia kun ihmiset Vancouverissa. Ei Calgaryssa puhuta samaa englantia kun aivan siella ita-rannikolla.

Tossa kun pari viikkoa sitten oltiin Whistlerissa ja Vancouverissa taas vaihteeksi, niin vietin pari paivaa paikallisten kanssa, ja koska mulle on aina noi murteet tarttuneet aika hyvin (Suomessakin), niin iltasin (kanukki)vaimoni kysyi multa, etta mikas sulle on tullu kun vedat vancouveria tolla tavalla. Luuli, etta vittuilin, lol...

Taa on tietty sellanen juttu, etta jos taalla ei ole asunut tarpeeksi kauaa ja oma englanti on vahan heikoilla kantimilla, niin ei sita niin huomaa. Sama se on joka kielien kanssa. Ranskakin on sama juttu, riippuen onko missapain Ranskaa, Quebecia tai saaria. Aksentit on aina paikallisia ja ne vaihtelee aika paljon.

Itse tuohon alkuperaiseen kysymykseen, niin itse toki tykkaan puhua tata normaalia jenkkia enemman (jotenkin helpompaa), mutta tykkaan eri britti-aksenteistakin todella paljon.

 

[JJT]

Minun korvaani esim. Emmerdalen henkilöiden brittiaksentti kuulostaa aivan kauhelta. Itse tykkään puhua paitsi kohtalaisen nopeasti, niin myös ennen kaikkea rennosti. Tyypillisessä brittiaksentissa kun tuntuu, että lyhyitäkin sanoja oikein venytetään kauhean mittaisiksi. Vaikkapa sana "can't" äännetään jenkkiaksentilla [känt] tai [käänt], mutta pahimmalla brittiaksentilla taas [kha-aant]. Vaikkeivat nyt tietenkään kaikki britit puhu tuolla tavalla, niin kallistun silti ehdottomasti jenkkiaksentin suuntaan. Itse asiassa tällä hetkellä pidän siitä, että tapaan työpaikallani ei-suomea puhuvia tummaihoisia, kun näille voi heittää kaikkia jenkkisanontoja tylliin "catch you later, dudes", tai "what's up buddy?" ja heidän korvaanhan se kuulostaa paljon paremmalta mitä perinteinen suomalainen rallienglanti.

 

[Ötökkä]

Yleensä brittiaksentti, mutta esim. joillekkin "Julkkiksille" (muusikoille lähinnä, muuten en pahemmin julkkiksia seuraa) sopii pirun hyvin tuo jenkkiaksentti.

 

[Snacilep]

Jenkkiaksentti kuulostaa omaan korvaan aavistuksen paremmalta ja siitä saa paremmin selvää. Kirjoittaessa käytän molempia muotoja sekaisin ja puhe on aikalailla rallienglantia.

 

[Virveliä kainaloon]

Haluaisin osata puhua fluentilla saksalaisaksentilla. Turkua olen opetellut jo puhumaan, mutta tuo saksa-aksentti voisi kv. tilanteessa olla kovempi party trick. Kysymyksen aksenteista suosikki on skottilainen. Tosin skotit on pahimmillaan sellaisia, ettei siitä ymmärrä sanaakaan. Mutta sellaista aavistuksen skottilaista olisi kiva osata. Normaalitilanteessa toki pyrin osumaan sellaiseen amerikkalaiseen yleiskieleen.

 

[Evil]

Haluaisin osata puhua fluentilla saksalaisaksentilla. Turkua olen opetellut jo puhumaan, mutta tuo saksa-aksentti voisi kv. tilanteessa olla kovempi party trick. Kysymyksen aksenteista suosikki on skottilainen. Tosin skotit on pahimmillaan sellaisia, ettei siitä ymmärrä sanaakaan. Mutta sellaista aavistuksen skottilaista olisi kiva osata. Normaalitilanteessa toki pyrin osumaan sellaiseen amerikkalaiseen yleiskieleen.

Natsiaksentilla voisi saada leffarooleja.

Mieluummin kuuntelen brittiläistä ääntämystä. Vaikkapa joku Monty Python’s Flying Circus, joka toki on mahtavuutta all over, niin esimerkiksi kuinka John Cleese puhuu... Amerikkalainen mongerrus on aika vähämielisen kuuloista sen rinnalla. Pidän myös australialaisesta puheenparresta.

Minähän osaan englantia paremmin kuin useimmat amerikkalaiset. Kun puhun sitä, aksenttini on aika universaali. Se on sekoitus brittiläistä, amerikkalaista ja jotain muuta. Pyrin etupäässä siihen, että tulen ymmärretyksi. Tyttäreni, 17, on puolestaan vannoutunut viktoriaanisen ajan brittiaksentin käyttäjä. Hän käy lukion toista luokkaa ib-linjalla, jossa valtaosa opetuksesta on englanninkielistä. Kotona sitten jutellaan englanniksi, korjaillaan toistemme erheitä silloin harvoin jos niitä tulee jne. Meillä on englanninkielinen salakerho. Pakko tosin myöntää, että tyttö on jo kohta kielitaitoisempi kuin minä. Vaikka luen kirjoja englanniksi päivittäin, niin hän puhuu englantia päivittäin. Se tekee eron. Kieli on kieli vasta kun sitä käyttää.

 

[Evil]

Sanoisinkin että selkein aksentti on kanada. Vanhemman tyttäreni opettaja on aussi eikä ole kyllä ihan helpoin murre sekään. Sen takia lasten äiti pistää minut aina tuonne opettaja-lapsi-vanhempi keskusteluihin, kun hän ei ymmärrä sitä opettajaa.

Suomalainen on Australiassa epätoivoisena. Seisoo kallionkielekkeellä, aikoo hypätä. Paikallinen tulee. Howdy, mate, howzyadoin? I came here to die. Ossi ilahtuu. I came here yesterdie!

 

[finnjewel]

Minusta on hauskaa kuunnella Youtuben lukuisia murteenopetuspätkiä. Ei välttämättä oppimisen vaan ihan viihteen takia. Kuten vaikka cockney:

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=1WvIwkL8oLc

 

[Ollakseni]

Aksentteja ja murteita. Britanniasta löytyy omaan korvaan miellyttäviä vaihtoehtoja. Jenkeissä on myös ihan helvetisti vaihtoehtoja mutta kaikki eivät sovi omaan korvaan. Vaikka onhan joku kunnon southern drawl ihan mielenkiintoista kuunneltavaa.

 

[Evil]

Minusta on hauskaa kuunnella Youtuben lukuisia murteenopetuspätkiä. Ei välttämättä oppimisen vaan ihan viihteen takia. Kuten vaikka cockney:

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=1WvIwkL8oLc

Cockneyhan ei ole pelkästään murre, vaan myös tietyn asuinpaikan mukanaan tuoma mielentila. Hienoimmin cockney ainakin valkokankaalla on ollut muudan Morris Micklewhite, tunnetumpi nimellä Michael Caine. 60-luvun cockney, siinä oli yhteen nivottuna asenne, puheenparsi ja vähän se sijaintikin.

 

[HPL76]

Asuinpa tuossa Skotlannissa vuoden, ja täytyy sanoa, että ensimmäisen kuukauden aikana en tajunnut paikallisten puheista oikeastaan yhtään mitään. Luulin osaavani englantia puhua ja ymmärtää, mutta nämä sällit väänsi kyllä niin paksulla murteella ettei mitään jakoa.

Kyllä se siitä helpotti vähän ajan päästä kun rohkeasti vain pyöri kylillä ja kuunteli juttuja. Oppi vähän kuuntelemaan niiden omituisten äänenpainojen ohi ja ymmärtämään sen sanan siellä takana. Tosin oli välillä sellaisia sanojakin joista en vieläkään tiedä mitä ne tarkoittaa. No Glasgow Kiss selvisi.

Tarttui vähän omaankin lausumiseen tuo aksentti, mutta eipä siitä nykyään enää ole juuri mitään jäljellä (paitsi "all right" tulee kyllä aina ihan skottimurteella).

Nykyään on kuuleman mukaan joku Amerikan ja Englannin sekoitus, vaikka itse en sitä kyllä kuule. Samapa tuo loppujen lopuksi, kunhan ymmärretyksi tulee. Ja aina parempi tämä suomalaisten rallienglanti on kuin monet Intian ja Kiinan ihmeiden ääntämiset. Yleensä pitää nuilta Aasian sankareilta pyytää kaikki sähköpostissa kun ei niiden puheesta saa mitään selvää. Esimerkkinä lukusarja 1118 ääntyy kiinalaisittain wawawaei!

Tsing tsong tsaatana...

 

[Kiekkokatsoja]

Ei kumpikaan.
Valitsen suomalaisten ralliaksentin.

 

[Czescku]

Rallienglanti on luultavasti helpoiten ymmärrettävää koko maailmassa. Mutta jos ääntämyksestä puhutaan niin mid-atlantic on se oikea (nimikin jo kertoo). Mid-Atlantic accent - Wikipedia

 

[Lätkä-Bongari Iso-E]

Itse tykkään käyttää puhekielessä Irlantia. Menee helpoiten kaikista. Omaan korvaani taas Intian englanti kuulostaa mukavammalta vaikka Irlantia kuulee myös eniten. Johtuu vissiin seurasta.