Briteiltä onnistuu kaikki! Rehellisesti sanottuna, en itsekään ole täydellisesti uskonut vinoon peliteoriaan, vaan olen silti pitänyt selvänä, että jossakin vaiheessa common sense saa vallan parlamentaarikoilla. Että sittenkin kansankunnan etu voittaa yms. Taistelu Englannista, Churchill ja muut jne.
Mutta ei. Teoreetikot tulevat olemaan ikuisesti kiitollisia loistavasta esimerkistä, joka kohottaa teorian jopa luonnontieteen tasolle. Näin apinat todellakin käyttäytyvät. Järki ei turhaan häiritse päätöksentekoa. Tästä esimerkiksi Charlie Eppes varmaan ammentaisi viisauksiaan.
Kun pelataan kaikkia vastaan, näin se käy. Tässä pelissä korostuu itsekkyys ja se toisaalta kumoaa ajatuksen itsekkään valinnan hyvistä seurauksista. Oletetaan, että kun kaikki toimivat itsekkäästi, näkymätön käsi ohjaa hyvään lopputulokseen. Kaikki tai ainakin lähes kaikki hyötyvät. Syntyy markkinat. Vaan tämä näkymätön käsi ohjaa suoraan luolamiesten valtakuntaan.
Mutta juuri sisämarkkinat näin pelatessa menetetään. Itsekkyys ei tuotakaan mitään hyvää ratkaisua. Syntyy tilanne jossa suurin osa kansasta ja parlamentaarikoista oikeasti häviää. Kovaa eroa ei kuitenkaan kannata kansasta kuin ehkä kolmasosa, vaikka parlamentissa se saikin 278 ääntä.
Kalastajat riemuitsevat, mutta ehkä heidänkään ei kannattaisi. Turska ei elätä kansakuntaa eikä sen syöminen tuo vaihtelua tulevaisuuden ruokapöytään. Vieraat eivät kalasta Britannian vesillä, toki, mutta EU voi asettaa esteitä kalan viennille. Fish and chips tulee olemaan kaikkien Britanniassa asuvien pääruoka Brexitin jälkeen. Nam.
Ihan kuin jos Suomen pääruoaksi tulisi mämmi EU eron jälkeen. Vain Mietaa riemuitsisi.
Olisiko tässä vielä mahdollisuus uuteen sopimusbrexitäänestykseen? Varmaan, mutta mitä sitten. Kun aivot ovat jumiutuneet, ei tulos parane tästäkään. Ja kaiken aikaa parlamentin ytimessä ovat kovan brexitin kannattajat.
Kova brexit voitaisiin välttää vain vaaleilla. Esimerkiksi kansanäänestys olisi turha, koska se olisi hyvin epävarma vaihtoehto. Se kääntyisi kuitenkin taas äänestykseksi jostakin muusta kuin itse asiasta. Oletuksena on, että parlamentti kuitenkin heijastaa kansaa. Tuskin kansa on yhtään herrojaan viisaampaa.
Uusien vaalien mahdollisuus taas tietenkin estyy, koska kovan ja pehmeän brexitin kannattajat pelaavat samassa tiimissä, paitsi Mayn erottajat.
Kova brexit on yhä lähempänä, nyt tarvittaisiin mekanismia, joka voisi kumota vetollaan koko homman, tarvittaisiin vahva presidentti. Kuningatar ei tähän kykene, tokkopa Lissu edes on kiinnostunut koko asiasta. We are amused.
Valtiosääntöön kannattaisi ehkä tällaisia tapauksia varten laittaa eräänlainen klausuuli, jossa yksi ulkopuolinen toimija voisi kumota epäkuntoon menneen parlamentin puuhat poikkeustilanteessa. Eräänlainen poliittinen diagnoosi, koska kaikki lääkärit ovat erimieltä, siis vaaditaan poliittisen arkkiatrin päätös.
Jäämme odottamaan huvinäytelmän viimeistä osaa, brittejä näytelmä ei huvita, mutta ehkä Putin nauraa katketakseen. Tuskanparahdukseen tämä näytelmä hyvin todennäköisesti päättyy. Britanic uppoaa!