Patrice Bergeron. 6 peliä ja tehot 1+0 niissä. Kuitenkin, voittajapelaaja herää sitten game seveniin, tekee tehot 2+1 ja maalitkin vielä siten että tasoittaa ensin alle minuutti ennen loppua ja voittomaalin OT:lla.
Oikeat nimethän sieltä löytyvät muutenkin Box Scoresta Bruinsin osalta. Bergeron, Lucic, Krejci, Horton, Chara, Jagr, Machand ja jopa Seguin saivat kaikki merkinnän johonkin Bostonin neljästä viimeisestä maalista. Yhden ketjun joukkue Boston oli pitkälti koko sarjan, mutta ratkaisevalla hetkellä taustatukea tuli sitten myös kakkosketjulta.
Silti, yksi eeppisimmistä romahduksista Game 7:n historiassa Torontolle. Ei Bostonin peli edes näyttänyt kolmannessa erässä kovin hyvältä ja tunnelmaa hallissa oli vasta 3-4 maalin jälkeen, mutta niin vain Boston tuli takaa ohi. Ehkä pomputkin menivät sitten Bostonille. Edellisissä peleissä Reimer sai tuurillakin kiinni vetoja, joita ei nähnyt; nyt ei enää. Frattinilla oli vielä läpiajo 2-4 tilanteessa, mistä pelin olisi voinut ratkaista. No, ei saanut edes vetoa maalia kohti.
Ei Toronto voi kuin syyttää itseään. Tätä parempaa saumaa ei saa katkaisupelin voittoon vieraissa. Bostonin lentosekoilut, back-to-back, Seidenbergin loukkaantuminen ja Bruinsin viiden pakin peluutus... Jos nuo lähtökohdat huomioiden ryssii kolmen maalin johdon, niin ansaitsekaan voittaa. Boston on kokenut joukkue, joka osaa voittaa, mutta yhtä paljon heidän comebackiinsä vaikutti Leafsin kokemattomuus ja kyvyttömyys naulata peli, joka oli viimeistä silausta vaille taputeltu.
Kokonaisuutena sarja oli loistavaa viihdettä, mutta Torontolle siitä jää todella paha maku suuhun. Tapa, jolla tappio tuli, peittää väkisinkin alleen monta hienoa hetkeä. Mieluummin sitä olisi hävinnyt vaikka 5-0 lukemin. Ensi kaudella nähdään, miten joukkue kasvaa tästä pettymyksestä. Nyt olisi helppo verrata tätä Leafsin joukkuetta Bruinsin 2010 kauden joukkueeseen, joka kämmi 3-0 sarjajohdon Phillylle, mutta nosteli lähes samalla rungolla pyttyä seuraavalla kaudella. Se on paras esimerkki vastoinkäymisten voitoksi kääntämisestä, mutta on niitäkin tapauksia, joissa joukkue ei koskaan toivu pahasta tappiosta.
Bostonista on todella vaikea sanoa vielä mitään. Selvää on, että jatkossa joukkue tarvitsee tehoja laajemmalta rintamalta mennäkseen jatkoon. Jos Bergeronin ketju herää ja kolmonen chippaa myös muutaman maalin, on Boston taas huippuvaarallinen. Tietysti puolustuspään tilanne huolettaa, mutta ainakin omasta mielestäni Hamilton ja Bartkowski pitäisi heittää askiin jatkossa ennemmin kuin Ference ja/tai Redden. Ensiksi mainitut toivat aimoannoksen kiekollista osaamista ja liikettä Buinsin puolustukseen.
Laitetaan nyt vielä kolme parasta pelaajaa kummastakin joukkueesta.
Leafs:
*** Kessel - Lopetti puheet Bruins-kammosta ja oli sarjan vaarallisin hyökkääjä.
** Reimer - erityisesti Game 5 ja 6 olivat eeppisiä esityksiä. Sarjan ensimmäinen ja viimeinen peli vähemmän, mutta ilman häntä sarja olisi loppunut paljon aikaisemmin.
* Franson - Huikeaa kiekollsta osaamista, varmuutta ja itseluottamusta puolustuksessa, vaikka ajoittan vaaratekijä omissa.
Bruins:
*** Lucic - Bostonin sielu.
** Krejci - Oli varskinkin sarjan alussa pitelemätön. 5. ja 6. peli heikompia, mutta taas esillä 7. pelissä.
* Rask - Oli hyvä ja otti isoja torjuntoja, mutta kaukana vielä Thomasin 2011 pudotuspelien tasosta. Tosin Thomastakin aloitti toden teolla vasta toisella kierroksella dominoinnin.
Hieno sarja ja hienot joukkueet. Onneksi ensi kierroksellakin on tiedossa vielä o6-kiekkoa.