Ostoskassi
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Suomen maajoukkueet, Boston Bruins, suomalaiset
Yöllä tuli sitten Wild vastaan. Wild on omissa papereissa yksi mahdollisista runkosarjan voittajista, joten vastus ei missään nimessä tulisi olemaan helppo.
Tosiaan Subban aloitti maalissa, mutta kolme peräkkäistä maalia johti Subbanin vaihtamiseen pois tolppien välistä. Ensimmäinen maali oli täysin puolustuksen piikkiin menevä takaisku. Coyle päästettiin kävelemään parhaalle sektorille ja kiekko pomppi sisään. Toisessa maalissa Stewart aivan yksin maalin edessä. Kolmas oli sitten täysin Subbanin maali. Kolmannen maalin jälkeen vaihdettiin sitten kassaria, mutta eipä se mitään muuttanut. Minnesotan neljäs maali oli ohjuri ja täysin tekemätön paikka maalivahdille.
Viides maali tuli kolmannessa erässä. Aloitustappio omissa, pieni pyöritys ja vähän ajan päästä Pominville on pomppivan kiekon kanssa maalin edessä, vaikka tässä vaiheessa Pominvillen tulisi olla maalin edessä katollaan katselemassa TD Gardenin valoja. Tällä kertaa kyse oli vaan huonosta pelin lukemisesta kuin mistään muusta, mielestäni.
Bruinsin hyökkäyspeli oli koko pelin ajan täysin olematonta. Wildin maalin läheisyyteen ei todellisuudessa päästy kertaakaan. Juurikin ne pelitavan alivoimahyökkäykset johtivat siihen, että Bruinsin hyökkäyspeli oli helppo tyrehdyttää. Ikävää myös, että Wildin ensimmäinen, toinen ja neljäs maali tulivat täysin puolustuksen laiskuudesta. Ei edes huonosta pelaamisesta, vaan laiskuudesta.
Vaikea löytää tällä kertaa Bruinsin kolmea parasta pelaajaa, mutta nimetään nyt vaikka Moore, Schaller ja Chara. Moore oli pelissä ihan kelvollinen, molempiin suuntiin hyvää työtä, samoin kuin Schaller, mutta Moore sai hiukan enemmän positiivista aikaan. Chara on pelannut alkukaudesta mukavan simppeliä peliä ja se näkyy positiivisesti jäällä.
Tosiaan Subban aloitti maalissa, mutta kolme peräkkäistä maalia johti Subbanin vaihtamiseen pois tolppien välistä. Ensimmäinen maali oli täysin puolustuksen piikkiin menevä takaisku. Coyle päästettiin kävelemään parhaalle sektorille ja kiekko pomppi sisään. Toisessa maalissa Stewart aivan yksin maalin edessä. Kolmas oli sitten täysin Subbanin maali. Kolmannen maalin jälkeen vaihdettiin sitten kassaria, mutta eipä se mitään muuttanut. Minnesotan neljäs maali oli ohjuri ja täysin tekemätön paikka maalivahdille.
Viides maali tuli kolmannessa erässä. Aloitustappio omissa, pieni pyöritys ja vähän ajan päästä Pominville on pomppivan kiekon kanssa maalin edessä, vaikka tässä vaiheessa Pominvillen tulisi olla maalin edessä katollaan katselemassa TD Gardenin valoja. Tällä kertaa kyse oli vaan huonosta pelin lukemisesta kuin mistään muusta, mielestäni.
Bruinsin hyökkäyspeli oli koko pelin ajan täysin olematonta. Wildin maalin läheisyyteen ei todellisuudessa päästy kertaakaan. Juurikin ne pelitavan alivoimahyökkäykset johtivat siihen, että Bruinsin hyökkäyspeli oli helppo tyrehdyttää. Ikävää myös, että Wildin ensimmäinen, toinen ja neljäs maali tulivat täysin puolustuksen laiskuudesta. Ei edes huonosta pelaamisesta, vaan laiskuudesta.
Vaikea löytää tällä kertaa Bruinsin kolmea parasta pelaajaa, mutta nimetään nyt vaikka Moore, Schaller ja Chara. Moore oli pelissä ihan kelvollinen, molempiin suuntiin hyvää työtä, samoin kuin Schaller, mutta Moore sai hiukan enemmän positiivista aikaan. Chara on pelannut alkukaudesta mukavan simppeliä peliä ja se näkyy positiivisesti jäällä.