->Thorntonin peliä voisi piristää se, että samassa ketjussa pelaisi vähän rottamaisempi kaveri, jonka ei välttämättä tarvitsisi olla kova tekijä ilman hanskoja, kunhan saisi luotua kaukaloon tansseille otollisen tunnetilan. Parin viime kauden aikana Thorntonin kanssa samassa ketjussa on viilettänyt Yelleä, Bitziä, Paillea ja Beginia. Näistä viimeistä lukuunottamatta kaikki ovat miltei Lady Byng -ehdokkaita, eikä viimeiseltäkään nähty Bruinsnutussa haluttuja otteita. Neloskenttä on pelillisesti hoitanut roolinsa, mutta fanien (ja luultavasti myös johdon) toivomaa aggressiivisuutta ja ilkeyttä se ei ole esittänyt, puhumattakaan väkivallalla vastustajasta otettuja niskalenkkejä.
Nuoriso-osastolta löytyisi Marchandia ja Sobotkaa, jotka molemmat käyvät halutessaan vastustajan hermoille. Kaksikon ongelma on lähinnä pieni koko: Sobotka taitaa olla juuri 180 senttinen ja Marchand sitten reilusti alle. Uskoisin, että neloseen haetaan vähän enemmän kokoa ja tanssitaitoa mitä mainittu kaksikko tarjoaa. Se on ongelma, koska sekä Sobotka että Marchand ovat kehityskelpoisia pelaajia, hyviä myös hyökkäyssuuntaan, joille pitäisi pikkuhiljaa löytyä pelipaikka ylhäältä. Sobotka ei käytännössä pysty pelaamaan kuin sentteriä, joten hänellä on nykybruinsissa tasan yksi mahdollinen pelipaikka. Marchandille voisi laiturina teoriassa löytyä pelipaikka ylempääkin kuin nelosesta ja 13:sta hyökkääjän roolikin luultavasti kelpaisi.
Boychukista sellainen heitto, että hän kieltämättä näytti hyvälle Charan vierellä, mutta niin näytti Aaron Wardkin NHL-tasoiselle puolustajalle. Bruinsilla on oikealle puolelle tällä hetkellä sopimuksenalaisina Seidenberg ja Wideman. Nämä pelaavat karkeasti ottaen 50 minuuttia per peli, tarvittaessa ylikin ja varsinkin Wideman suorastaan elää jääajasta. Boychuk voi menneen kauden perusteella vaatia helposti noin parin miljoonan sopimusta ja vapaana agenttina voi markkinoilta saada ylikin. Myös Stuart on vielä sainaamatta ja käytännössä sekä Stuartin että Boychukin sainaaminen tarkoittaa treidejä, koska puolustuksesta tulee yksinkertaisesti liian kallis. Boychukin etu Stuartiin nähden on se, että hän pelaa kaukalon oikealla laidalla, Stuart vasemmalla. Lisäksi Stuartilla on rfa:na jonkin verran treidiarvoa. Vasemman pakin paikalle Bruinsilla on jo kolme pelaajaa, tosin yksi heistä on perinteisesti lasaretissa hyvin viihtyvä Ference.
Mielenkiintoisia ja vaikeita valintoja Chiarellilla on edessä.
Tällä hetkellä sopimuksenalaiset pelaajat, jotka tulevat pelaamaan ylhäällä:
C Savard 4,007
C Bergeron 4,75
C Krejci 3,75
L Lucic 4,083
R Ryder 4,0
L Sturm 3,5
W Thornton 0,825
L Chara 7,5
R Seidenberg 3,25
R Wideman 3,875
L Ference 2,25
L Hunwick 1,6
G Thomas 5,0
G Rask 1,25
Yhteensä rahtua vaille 50 miljoonaa. Seguin/Hall tulee viemään cap-tilasta kolmisen miljoonaa riippuen vähän siitä, miten bonukset ensi vuonna lasketaan. Wheeler pari miljoonaa ja sen jälkeen pitäisi saada noin kolmella miljoonalla kolmosparin puolustaja, nelosen sentteri, nelosen laituri sekä kolmen ensimmäisen ketjun laituri. Ja tietysti 13. hyökkääjä ja 7. puolustaja olisi hyvä olla.
Itse repisin perseeni, että saisin Ryderin heivattua jonnekin, eikä vaihdossa tarvitsisi ottaa hirveää kasaa paskaa. Luulen, että Chiarelli tulee tekemään samoin. Puolustajista sainaisin ensimmäiseksi McQuaidin. Sen jälkeen valinta välillä Stuart - Boychuk on kiinni lähinnä tähtien asennosta. Stuart on kuuleman mukaan johtaja-ainesta, mutta toisaalta kaukalossa melko kädeton maalinedustan siivoaja. Boychukilla on kaukalossa enemmän annettavaa, siitä ei ole epäselvyyttä. Nelosen keskelle Sobotka, vasemmalle joku isokokoinen FA-rymistelijä ja Marchandille yksisuuntainen soppari, pelipaikka joko katsomossa tai kolmessa ylimmässä. Sen jälkeen Recchi kiinni miljoonalla ja odottelemaan, josko Caron tai joku muu junnu osottaisi leireillä pelimiehen otteita.
Seidenberg on hyvä puolustaja, mutta siltikin näen, että nyt Bruins sohaisi kätensä paskaan. Liikaa maksoivat.
No jaa. Seids on ollut ylivoimaisesti sopivin Charan vierelle viime vuosina kyseisellä pelipaikalla nähdyistä puolustajista (Ward, Wideman, Morris, Boychuk). Hinnaltaan Morrisin luokkaa. Ehti pelata Bruinsissa ja Charan parina 17 peliä, joissa plus-miinus saldo +9. Charalla samalla ajanjaksolla +10, koko kaudelta +19. Nuo siis tilastolliset todisteet ja kaikki jotka nuo 17 ottelua näkivät, näkivät myös sen, että siinä on potentiaalia NHL:n parhaaksi pakkipariksi.
Ja tosiaan mediassa spekuloitiin Seidenbergilla olevan mahdollisuuksia jopa reilun neljän miljoonan sopimukseen.
