Avataanpa ketju tällekin sarjalle, kun sitä ei vielä kukaan ole tehnyt. Original Six -joukkueista playoffeihin pääsivät tällä kertaa vain Boston ja Toronto, jotka kohtaavat toisensa heti avauskierroksella. Joukkueet sijoittuivat runkosarjassa sijoille 4 ja 7, mutta kiitos NHL:n omituisen divisiooniin perustuvan playoff-järjestelmän toisen kevät jää kovin lyhyeksi.
Kautta aikojen nämä joukkueet ovat kohdanneet playoffeissa yhteensä 14 kertaa (tämä kevät siis 15. kerta) ja sarjavoitot ovat Torontolle 8-6. Boston on voittanut sarjoista neljä viimeisintä, viimeksi keväällä 2013 seiskapelin jatkoajalle venyneessä taistossa, jonka Leafs-fanit varmasti haluaisivat mielellään unohtaa. Bostonin runkopelaajisto on paljolti sama kuin tuolloin viisi vuotta sitten, kun taas Leafs on käytännössä täysin eri joukkue.
Tämän kauden runkosarjassa voitot menivät Torontolle 3-1 eli Boston on tässä mielessä Leafsille mieluisa vastustaja. Toki täytyy muistaa, että kaksi peleistä oli syksyllä, kun Bruins kynsi syvällä tappioiden suossa. Mielenkiintoisena yksityiskohtana mainittakoon, että Auston Matthews oli sivussa kaikista voittopeleistä. Brad Marchandilla on siis mietittävää, kannattaako ottaa Matthewsin kipeä olkapää tähtäimeen vaiko ei.
Runkosarjatilastojen perusteella odotettavissa on maalirikas sarja, kun Toronto oli tehdyissä maaleissa jaetulla kolmannella sijalla ja Boston kuudes. Kyseessä ovat myös liigan ainoat joukkueet, joiden riveistä löytyi kolme 30 maalin miestä (Bruinsilla Marchand, Bergeron ja Pastrnak, Torontolla Matthews, Kadri ja Van Riemsdyk). Bostonilla kaikki munat ovat yhdessä korissa huippuvaarallisessa ykköskentässä, kun taas Toronton maaliruiskut ovat kaikki eri ketjuissa.
Puolustuspäässä Boston on tilastojen valossa ja myös paperilla selvästi kovempi (päästettyjä maaleja liigassa neljänneksi vähiten vrt. Toronton sija 12). Vielä suurempi ero on päästetyissä laukauksissa; Torontoa vastaan lauottiin runkosarjassa neljänneksi eniten ja Bostonia toisiksi vähiten. Frederik Andersen joutunee siis Tuukka Raskia kovempaan kiekkosateeseen, jos joukkueiden peli peilautuu runkosarjaan. Maalivahtipeli menee aika lailla tasan, joskin Raskilla on enemmän kokemusta kovien pelien voittamisesta kuin Andersenillä. Andersen on toki ollut Bostonille jonkinmoinen peikko, kun miehen uratilastot Bruinsia vastaan ovat 10-1 (kaikki pelit runkosarjasta).
Kotiedusta on tässä sarjassa Bostonille valtava etu, koska heidän ykkösnyrkkinsä on paitsi NHL:n vaarallisin hyökkäyssuuntaan, myös yksi parhaista puolustavista kentistä. Vaikka Torontolla hyökkäystehot jakautuvatkin käytännössä kolmeen ketjuun, niin tasakentin nimenomaan Matthewsin kentällinen on mässäillyt maaleilla ja heidät Bruce Cassidy pyrkinee Bostonissa pelattavissa peleissä pimentämään Bergeronin kentällä. Leafsilla ei vastaavaa etua Torontossa pelattavissa peleissä ole - niissä luultavasti Kadri pelaa Bergeronia vastaan ja Matthews yritetään saada kentälle Bostonin ykkösen poistuttua vaihtoon.
Erikoistilanteissa joukkueet ovat suunnilleen tasavahvoja; Leafsin ylivoimapeli on ollut Bruinsin vastaavaa hieman tehokkaampaa, mutta alivoimassa tilanne on puolestaan päinvastainen. Tämä asetelma tulee tuskin muuttumaan merkittävästi, joten se joukkue joka näistä pysyy paremmin poissa boksista saa etulyöntiaseman.
Loukkaantumistilanne on tällä hetkellä se, että Torontolta sivussa ei ole ketään vakiokokoonpanon pelaajaa, kun taas Bostonilta sivussa ovat varmuudella Anders Björk ja Brandon Carlo, joiden kaudet lienevät paketissa. Lisäksi molemmat R. Nashit olivat runkosarjan lopun sivussa ja heidän pelaamisestaan ei ole täyttä varmuutta.
Kaiken kaikkiaan odotettavissa on varmasti tiukka ja tasainen sarja, joka voi hyvin venyä seitsemään otteluun. Sarjan ratkaisu lienee siinä, kuinka hyvin Toronton ei-niin-varma puolustus pystyy pitämään Bergeronit pois maalipaikoilta ja löytyykö joukkueilta ratkaisijoita ykköskenttien ulkopuolelta. Itse veikkaan lievillä värilaseilla Toronton voittavan 4-2 ottamalla yhden vierasvoiton TD Gardenista ja hoitamalla kotipelit.
Kautta aikojen nämä joukkueet ovat kohdanneet playoffeissa yhteensä 14 kertaa (tämä kevät siis 15. kerta) ja sarjavoitot ovat Torontolle 8-6. Boston on voittanut sarjoista neljä viimeisintä, viimeksi keväällä 2013 seiskapelin jatkoajalle venyneessä taistossa, jonka Leafs-fanit varmasti haluaisivat mielellään unohtaa. Bostonin runkopelaajisto on paljolti sama kuin tuolloin viisi vuotta sitten, kun taas Leafs on käytännössä täysin eri joukkue.
Tämän kauden runkosarjassa voitot menivät Torontolle 3-1 eli Boston on tässä mielessä Leafsille mieluisa vastustaja. Toki täytyy muistaa, että kaksi peleistä oli syksyllä, kun Bruins kynsi syvällä tappioiden suossa. Mielenkiintoisena yksityiskohtana mainittakoon, että Auston Matthews oli sivussa kaikista voittopeleistä. Brad Marchandilla on siis mietittävää, kannattaako ottaa Matthewsin kipeä olkapää tähtäimeen vaiko ei.
Runkosarjatilastojen perusteella odotettavissa on maalirikas sarja, kun Toronto oli tehdyissä maaleissa jaetulla kolmannella sijalla ja Boston kuudes. Kyseessä ovat myös liigan ainoat joukkueet, joiden riveistä löytyi kolme 30 maalin miestä (Bruinsilla Marchand, Bergeron ja Pastrnak, Torontolla Matthews, Kadri ja Van Riemsdyk). Bostonilla kaikki munat ovat yhdessä korissa huippuvaarallisessa ykköskentässä, kun taas Toronton maaliruiskut ovat kaikki eri ketjuissa.
Puolustuspäässä Boston on tilastojen valossa ja myös paperilla selvästi kovempi (päästettyjä maaleja liigassa neljänneksi vähiten vrt. Toronton sija 12). Vielä suurempi ero on päästetyissä laukauksissa; Torontoa vastaan lauottiin runkosarjassa neljänneksi eniten ja Bostonia toisiksi vähiten. Frederik Andersen joutunee siis Tuukka Raskia kovempaan kiekkosateeseen, jos joukkueiden peli peilautuu runkosarjaan. Maalivahtipeli menee aika lailla tasan, joskin Raskilla on enemmän kokemusta kovien pelien voittamisesta kuin Andersenillä. Andersen on toki ollut Bostonille jonkinmoinen peikko, kun miehen uratilastot Bruinsia vastaan ovat 10-1 (kaikki pelit runkosarjasta).
Kotiedusta on tässä sarjassa Bostonille valtava etu, koska heidän ykkösnyrkkinsä on paitsi NHL:n vaarallisin hyökkäyssuuntaan, myös yksi parhaista puolustavista kentistä. Vaikka Torontolla hyökkäystehot jakautuvatkin käytännössä kolmeen ketjuun, niin tasakentin nimenomaan Matthewsin kentällinen on mässäillyt maaleilla ja heidät Bruce Cassidy pyrkinee Bostonissa pelattavissa peleissä pimentämään Bergeronin kentällä. Leafsilla ei vastaavaa etua Torontossa pelattavissa peleissä ole - niissä luultavasti Kadri pelaa Bergeronia vastaan ja Matthews yritetään saada kentälle Bostonin ykkösen poistuttua vaihtoon.
Erikoistilanteissa joukkueet ovat suunnilleen tasavahvoja; Leafsin ylivoimapeli on ollut Bruinsin vastaavaa hieman tehokkaampaa, mutta alivoimassa tilanne on puolestaan päinvastainen. Tämä asetelma tulee tuskin muuttumaan merkittävästi, joten se joukkue joka näistä pysyy paremmin poissa boksista saa etulyöntiaseman.
Loukkaantumistilanne on tällä hetkellä se, että Torontolta sivussa ei ole ketään vakiokokoonpanon pelaajaa, kun taas Bostonilta sivussa ovat varmuudella Anders Björk ja Brandon Carlo, joiden kaudet lienevät paketissa. Lisäksi molemmat R. Nashit olivat runkosarjan lopun sivussa ja heidän pelaamisestaan ei ole täyttä varmuutta.
Kaiken kaikkiaan odotettavissa on varmasti tiukka ja tasainen sarja, joka voi hyvin venyä seitsemään otteluun. Sarjan ratkaisu lienee siinä, kuinka hyvin Toronton ei-niin-varma puolustus pystyy pitämään Bergeronit pois maalipaikoilta ja löytyykö joukkueilta ratkaisijoita ykköskenttien ulkopuolelta. Itse veikkaan lievillä värilaseilla Toronton voittavan 4-2 ottamalla yhden vierasvoiton TD Gardenista ja hoitamalla kotipelit.