Seiskapeli kutsuu kuin kutsuukin, vaikka 1-3 -tilanne näytti jo aika toivottomalta. Eilinen peli alkoi tasaisissa merkeissä, mutta ensimmäisen erän loppupuoli ja toisen alku olivat täysin Bostonin heiniä. Kiitos Andersenin maaleja meni omiin kuitenkin vain yksi, ja ottelun edetessä Leafs pääsi paremmin peliin mukaan. Marnerin 2-1 -johtomaalin jälkeen Leafs pelasi epätyypillisen fiksua peliä johtoasemassa, eikä Boston oikein missään vaiheessa saanut kunnon kiriä aikaan. Jäähyaitiostakin pysyttiin kohtalaisen hyvin pois, joskin linja oli eilen paljon sallivampi kuin lauantaina Bostonissa, jossa Leafsilta vihellettiin käytännössä kaikki ja Bruinsilta ei mitään. Tänään molemmilta jäi aika tasaisesti rikkeitä viheltämättä (etenkin estämisiä, räikeimpinä McAvoyn Kapasen torppaaminen 30 metriä kiekosta sekä Marleaun blokkaus juuri ennen Plekanecin tyhjiin tekemää maalia) ja sitten muutama vihellys oli puolestaan linjaan nähden aika kummallinen (Millerin kakkonen pienestä kypärään kopautuksesta, salomonintuomio Backesin kyynärpäästä Andersenin päähän). Tällä kertaa tuomarit eivät onneksi auttaneet piiparoinneillaan kumpaakaan joukkuetta, mutta ylipäänsä linjattomuus ihmetyttää kun kuitenkin ammattilaisista ja playoffeista kyse.
Huomionarvoista eilisessä ottelussa oli, että Bergeronin kentän ylipeluutus alkoi nyt selvästi näkyä kolmannessa erässä, kun Marchand menetti kiekkoa solkenaan ja koko kentällisen luistelu oli takkuista. Tämän aspektin otin esille jo kolmannen ottelun jälkeen; mitä pidemmälle sarja etenee, sitä vaikeammaksi Bostonin maalinteko muodostuu. Joukkue on tuloksenteossa käytännössä täysin ykkösketjun varassa, vaikka jotkut arvioivat Bruinsin hyökkäysmateriaalin olevan jopa laajemman kuin Leafsilla. Toki siellä on maaleja muillakin, mutta ainoastaan Bergeron ja kumppanit saavat painetta säännöllisesti Leafsin päätyyn. Eilenkin pyörityksiä oli, mutta ne päättyivät järjestään joko kiekonmenetyksiin tai ohilaukauksiin, joista Leafs pääsi kuittaamaan vastaiskuilla. Oli jopa hieman absurdia katsella Babcockin tarkoituksella peluuttavan välillä Matthewsia Bergeronia vastaan, kun huomasi että ko. kenttää vastaan saa paljon tilaa hyökätä.
Seiskapelistä tulee varsin mielenkiintoinen, kun kotietu on Bostonilla, mutta momentum ja tuoreemmat jalat Leafsilla. Bruins yrittää varmasti ratkaista pelin jo varhaisessa vaiheessa ja päästä puolustamaan johtoasemaa, missä he ovat selvästi Leafsia parempia. Jos Toronto kestää Bostonin alkurynnistyksen, niin sarjavoitto on lähellä. Tosin mikäli tasalukemat ovat taululla vielä kolmannen erän loppupuoliskolla, niin tällöin Bruins on taas vahvoilla, sillä heiltä löytyy kokemusta tiukkojen pelien ratkomisesta paljon enemmän - myös Torontoa vastaan, kuten 2013 karvaasti osoitti. Kävi pelissä miten kävi, niin Leafsin playoffit ovat kokonaisuutena positiiviset; 1-3 -tappiolta nousu tasoihin tarkoittaa nuorille hyvää kokemusta siitä, mitä voittaminen pleijareissa vaatii.
Huomionarvoista eilisessä ottelussa oli, että Bergeronin kentän ylipeluutus alkoi nyt selvästi näkyä kolmannessa erässä, kun Marchand menetti kiekkoa solkenaan ja koko kentällisen luistelu oli takkuista. Tämän aspektin otin esille jo kolmannen ottelun jälkeen; mitä pidemmälle sarja etenee, sitä vaikeammaksi Bostonin maalinteko muodostuu. Joukkue on tuloksenteossa käytännössä täysin ykkösketjun varassa, vaikka jotkut arvioivat Bruinsin hyökkäysmateriaalin olevan jopa laajemman kuin Leafsilla. Toki siellä on maaleja muillakin, mutta ainoastaan Bergeron ja kumppanit saavat painetta säännöllisesti Leafsin päätyyn. Eilenkin pyörityksiä oli, mutta ne päättyivät järjestään joko kiekonmenetyksiin tai ohilaukauksiin, joista Leafs pääsi kuittaamaan vastaiskuilla. Oli jopa hieman absurdia katsella Babcockin tarkoituksella peluuttavan välillä Matthewsia Bergeronia vastaan, kun huomasi että ko. kenttää vastaan saa paljon tilaa hyökätä.
Seiskapelistä tulee varsin mielenkiintoinen, kun kotietu on Bostonilla, mutta momentum ja tuoreemmat jalat Leafsilla. Bruins yrittää varmasti ratkaista pelin jo varhaisessa vaiheessa ja päästä puolustamaan johtoasemaa, missä he ovat selvästi Leafsia parempia. Jos Toronto kestää Bostonin alkurynnistyksen, niin sarjavoitto on lähellä. Tosin mikäli tasalukemat ovat taululla vielä kolmannen erän loppupuoliskolla, niin tällöin Bruins on taas vahvoilla, sillä heiltä löytyy kokemusta tiukkojen pelien ratkomisesta paljon enemmän - myös Torontoa vastaan, kuten 2013 karvaasti osoitti. Kävi pelissä miten kävi, niin Leafsin playoffit ovat kokonaisuutena positiiviset; 1-3 -tappiolta nousu tasoihin tarkoittaa nuorille hyvää kokemusta siitä, mitä voittaminen pleijareissa vaatii.