Bogart Co. & Ressu Redford

[Ann Arbor]

Turku, 1980-luku. Kotimaista musiikkivientiä on leimannut aina eräänlainen "entä jos"-keskustelu. Sijaintimme populaarimusiikin jättiläisen, Ruotsin naapurissa on mitä oletettavimmin vuosikymmenet innostanut suomalaisia musiikintekijöitä ja bisneshenkilöitä pohtimaan mahdollisuutta, ettemmekö mekin kykenisi tuottamaan artisteja alati kasvaville globaaleille musiikkimarkkinoille. Yrittäjiä on ollut lukuisia ja vaikka esimerkiksi Hanoi Rocksin uranuurtavaa asemaa koko rockmusiikin kehityksessä ei voi yliarvostaa, ovat suomalaiset yhtyeet breikanneet ulkomailla laajemmin vasta kuluvalla vuosituhannella, joskin juurikin mainittua Ruotsia olemme perässä vielä massiivisesti.

Yksi potentiaalinen menestyjä takavuosikymmeniltä oli Suomen Turusta ponnistanut Bogart Company. Tarttuvaa leimallisen kasarihenkistä melodista poppia esittänyt yhtye valloitti Suomen ja mikäli historia olisi mennyt toisin, myös maailman. Itse olen tutustunut yhtyeen musiikkiin laajemmin vasta ihan viime vuosina, mutta todellakaan ei Bogart Co. musiikillisesti häviä yhtään vaikkapa massiivisesti menestyneille Duran Duranille ja A-ha:lle. Ymmärrän yhtyeellä olevan nykyään jopa eräänlaista meemiarvoa, mutta ainakin allekirjoittaneelle 1980-luvun pop- ja rockmusiikista pitävälle ysärin lapselle Bogart Co. kolahtaa ja kovaa.

Yhtyeen keulahahmona toiminut solisti Ressu Redford on yhtyeen hajoamisen jälkeen tehnyt Suomessa menestyksekkään soolouran, mistä voi myös keskustella tässä threadissa. Itselle Ressun soolomateriaali on toistaiseksi ollut vieraampaa, mutta tarkoituksena ottaa tehokuunteluun lähitulevaisuudessa. Nyanssina mainittakoon, että Ressu tuli allekirjoittaneelle tutuksi ensimmäisenä Nelosella esitetyn Guinness World Records-TV shown juontajana, enkä alkuun tiennyt hänen olevan myös menestynyt laulaja. :)

Laitetaan avausviestin loppuun pakollinen musiikkinäyte.

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=stp7EB9_B_8

Areena on teidän. Mikä on sinulle merkityksellisin Bogart-biisi?

 

[hooceebruins]

Ressun ja Bogartin musiikkiin on ainoat kosketuspinnat 90-luvun alun Fazerin suklaamainos ja samojen vuosien limudiskojen hitaat. Kappaleina Kuka on se oikea ja Älä mee.

 

[Mojo]

Areena on teidän. Mikä on sinulle merkityksellisin Bogart-biisi?

All the Best Girls tietysti. Olin silloin nuori.

 

[nummenkallio]

Bogart on tasoltaan tosiaan varsin hyvä, vaikka johonkin Duraniin en ihan uskaltaisi verrata. Parasta Bogartissa on mielestäni Ressun laulu, hän on loistava pop-laulaja. Poppimaisen makea, elävä ja taipuisa ääni, ja Ressuhan lauloi todella hyvin lontooksi jo silloin, kun monet muut suomalaisbändit vetivät tankeroenglannilla.

Ja se paras biisi, All The Best Girls tietenkin. Klassikko, joka on kestänyt aikaa. Kyllä tällä olisi pärjätty Euroopassa, musiikista ei jäänyt kiinni.

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=CGP1xtVQHwM

Sori tuhnuiset äänet, mutta video tuo niin paljon lisäarvoa.

Ja missä kaverit ovat nyt? No, Ressun kaikki tietävät, ja Guy Stoneman on tainnut tehdä jotain studiohommia ihan menestyksekkäästi. Vinnie on lossikuskina Turun saaristossa, Samista ei mitään tietoa. Johnny on valitettavasti mennyt jo edes. Eli aika eri suuntiin on elämä miehiä vienyt.

Klassinen bändi joka tapauksessa. Vähän tuntuu myös siltä, että Bogart on saanut viime vuosina ihan oikeaakin arvostusta, ei pelkkää kasarinostalgia-arvostusta. Kyllähän nämä kaverit olivat silloin kasarilla vähintäänkin ajan hermolla.

 

[UnenNukkuja]

Ysärinä itse tutustuin Ressuun. Sain ensin hänen soolomatskunsa kokoelmalevyn ja lopulta ala-asteella tanssittiin Sound of R.E.L.S.in tahdissa. Kyllähän Kuka on se oikea ja Älä mee toimii edelleen.

Ressussa ja Tommi Läntisessä on sen verran samaa itselle, että oma isäni on ollut tekemisissä molempien bändien soittajien kanssa. Siksi jostain helpostikin olen saanut näiden matskua käsiini. Tommissa lisänä sellainen, että bändissään soitti vanhan opettajani sukulainen.

 

[Ann Arbor]

All the Best Girls tietysti. Olin silloin nuori.

Hyväntuulinen klassikko tämä ja kestää soittokertoja vuodesta toiseen. Syystäkin Ressu esittää livenä edelleen.

Vähintään Maininnan ansaitsee myös Ressun, Suzie Aldabbaghin ja Bogart-kavereiden 1990-luvun yhtye Sound of R.E.L.S.

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=JnNo3D6WHZ4

Ace of Base who?

 

[Simolainen]

Bogart on tasoltaan tosiaan varsin hyvä, vaikka johonkin Duraniin en ihan uskaltaisi verrata. Parasta Bogartissa on mielestäni Ressun laulu, hän on loistava pop-laulaja. Poppimaisen makea, elävä ja taipuisa ääni, ja Ressuhan lauloi todella hyvin lontooksi jo silloin, kun monet muut suomalaisbändit vetivät tankeroenglannilla.

Ja se paras biisi, All The Best Girls tietenkin. Klassikko, joka on kestänyt aikaa. Kyllä tällä olisi pärjätty Euroopassa, musiikista ei jäänyt kiinni.

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=CGP1xtVQHwM

Sori tuhnuiset äänet, mutta video tuo niin paljon lisäarvoa.

Ja missä kaverit ovat nyt? No, Ressun kaikki tietävät, ja Guy Stoneman on tainnut tehdä jotain studiohommia ihan menestyksekkäästi. Vinnie on lossikuskina Turun saaristossa, Samista ei mitään tietoa. Johnny on valitettavasti mennyt jo edes. Eli aika eri suuntiin on elämä miehiä vienyt.

Klassinen bändi joka tapauksessa. Vähän tuntuu myös siltä, että Bogart on saanut viime vuosina ihan oikeaakin arvostusta, ei pelkkää kasarinostalgia-arvostusta. Kyllähän nämä kaverit olivat silloin kasarilla vähintäänkin ajan hermolla.

Paras Bogart biisi: 24 hours
Stoneman soittaa yhä Ressun kans ja taitaa tehdä myös pianonsoitonopen hommii.
Pikkukundina tuli tapailtua ukkoja, kun olivat/ovat faijan kavereita. Käytiin futaamassakin. vieläkin toki morjestellaan kun törmäillään. Monipuolisesti on Ressu kyllä vetänyt, koska ääni antaa mahdollisuuden.

 

[Falling Star]

Bogart Co. Tämä vie muistoissain aivan lapsuuteen. En tiedä, onko ensimmäinen musiikkivideo mitä koskaan olen nähnyt, mutta ainakin ensimmäinen noteeraamani on. Mummolassa käydessäni tätini opastamana näin avausviestin Princessin. Se oli menoa. Tuossa kohtaa en vielä musiikista mitään oikeastaan ymmärtänyt, saati itse osannut valita mitä kuunnella. Tämän jälkeen tiesin.

Kun satuin seuraavan kerran mukaan isommalle kauppareissulle paikalliseen Citymarketiin tuli ajatus. Bogartin kasetin minä haluaisin. Eihän mulla ollut mitään käsitystä miltä se näyttää tai edes levyn nimeä, mutta silti aloin penkoa eteen tullutta koria. Muistan vieläkin miltä kori näytti. Sitä ilon tunnetta, kun Dance Station tarttui hyppysiin, ei voinut sanoin kuvailla. Tästä tuli ensimmäinen minulle ostettu musiikkiäänite.

Englantia osaamattomana näitä kappaleita piti silti päästä soittamaan ja laulamaan. Jotain lyömäesineitä, millä ei mitään tekemistä soittimen kanssa ollut, oli kädet täynnä ja jotain avaruusenglantia kielenä. Tästä olisi taatusti rallikuskitkin kateellisia.

Vielä yksi bändiin liittyvä muisto nousee pintaan. Samaisen mummolan navetta paloi yhtenä syksyisenä yönä ja me lähdettiin maalle asiaa ihmettelemään yön tunteina. Matkalla soi radiossa All The Best Girls ja kappale on kyllä nidottu yhteen tämän ikävän tapahtuman kanssa ikuisesti.

Ressun sooloa on luonnollisesti tullut kuultua ja Sound Of R.E.L.S.inkin debyytti on hyllyssä, mutta ei ne olleet mitään Bogart Co.:n jälkeen. Eipä siinä, musamaku ylipäätään on kääntynyt vahvasti rokiksi, mutta hyvät melodiat ja pinnassa olevat synat on yhteistä Bogart Co:yn.

Ja paras kappale? Tietysti Princess, se teki loppuelämän kestävän vaikutuksen. Vieläkin tulee toisinaan soiteltua itsekin kyseistä rallia, jos iskee kasarifiilis pintaan.

 

[teemu73]

Tätä tuli kuunneltua paljon siinä 7-luokan aikoihin. Only lonely -vinyylin sain joululahjaksi ja kävin kirjastossa kuuntelemassa muutaman kerran Dance stationin, joka oli mielestäni parempi levy, joten sekin piti tietysti hankkia. Nämä on säilyneet mulla ja vinyylien keräämisen myötä olen viime vuosina täydentänyt sarjaa myös New games -levyn ja viiden maxi-sinkun verran. Kaikki oleellisimmat oikeastaan löytyy, mä en enää oikein tuosta New games -levystä innostunut tai ehkä sitä täytyisi koittaa kuunnella useamman kerran.

Suosikkibiisejä on paljonkin. Mainittu 24 hours kyllä yksi kovimpia. Silloin teininä tykkäsin varmaan Teenage Lovesta eniten. Pari vähän vähemmän tunnettua kestosuosikkiani ovat All after all ja Help me now. Sen sijaan C'mon Babe on tullut joskus kuunneltua niin puhki, että melkein ärsyttää jos sen kuulee.

Princessin musavideo on jäänyt mullekin mieleen. Vedin sen joskus Hittimittarista vhs:lle ja voi että sitä nauhaa tuli kelailtua.

Ressun soolobiisejä en paljon ole jaksanut kuunnella. Sound of R.E.L.S:illä oli sitten jokunen ihan kelvollinen biisi kuten Be with you ja Ride on the Beat.

Livenä olen Bogart Co:n nähnyt kerran, se oli 2004 joku laivaristeily.

 

[Ann Arbor]

Päätin lanseerata Ressu Redfordille hänen ansaitseman arvonimen: Suomipopin kuningas. Vaikka eräitä haastajia onkin astunut estradille, on Ressu ainakin omasta mielestäni omassa luokassaan, mitä tulee neljä vuosikymmentä kestäneeseen uraan. Futismiehenä oletan Ressun toki jättävän termin kuningas ilman etuliitteitä kuninkaalle itselleen.

Suomalaisessa populaarimusiikissa riittää "entä jos"-tarinoita toisensa perään. En kuitenkaan ole voinut olla spekuloimatta, olisiko Sound of R.E.L.S. voinut breikata. Musiikillisesti yhtye ei mielestäni häviä yhtään eurodancen isoille nimille.

 

[eriatarka]

Hämäriä muistikuvia lapsuudesta kultaiselta 80-luvulta, kun oli iso juttu. Muistan että bändi myös oli cameo-roolissa jossain paskassa Pekka Puupää -elokuvassa.

Tammikuussa 2008 Bogart teki comeback-keikan Silja Europalla. Kyseessä oli siitä erikoinen tapahtuma, että laivalle jaettiin hyttejä ilmaiseksi Turun kauppatorilla, kävin itsekin jäätävässä darrassa hakemassa ja sitten bändiä laivalla fiilisteltiin.

 

[lemponen]

Sen sijaan C'mon Babe on tullut joskus kuunneltua niin puhki, että melkein ärsyttää jos sen kuulee.

Sen mitä olen ns. seurannut tilannetta, niin aika vähän nykyään soitetaan radiossa C'mon Babea. "Radiotiskijukat" unohtavat, että tuokin oli Bogartin iso hitti siinä missä olivat Princess tai All The Best Girls. C'mon Babestä on olemassa aika huikea musiikkivideo. Turkulaiset ovat ruotsalaisia, voisi sanoa...

 

[teemu73]

Sen mitä olen ns. seurannut tilannetta, niin aika vähän nykyään soitetaan radiossa C'mon Babea. "Radiotiskijukat" unohtavat, että tuokin oli Bogartin iso hitti siinä missä olivat Princess tai All The Best Girls.

Tämä on muuten totta, enpä tullut asiaa ajatelleeksikaan. Esim tämä biisit.infon haku ei edes tarjoa tuota C´mon babe -hittiä eli ei sitä varmaan missään nykyään soiteta. Tämä on taas yksi esimerkki siitä, miten hanurista nuo soittolistakanavat ovatkaan. Käytännössä Bogartin kahta hittiä veivataan päivästä ja vuodesta toiseen Kasarilla ja Helmiradiossa.

 

[lemponen]

Tämä on muuten totta, enpä tullut asiaa ajatelleeksikaan. Esim tämä biisit.infon haku ei edes tarjoa tuota C´mon babe -hittiä eli ei sitä varmaan missään nykyään soiteta. Tämä on taas yksi esimerkki siitä, miten hanurista nuo soittolistakanavat ovatkaan. Käytännössä Bogartin kahta hittiä veivataan päivästä ja vuodesta toiseen Kasarilla ja Helmiradiossa.

Juu, kyllä. Katsoin viime viikolla huvikseni Kasarin vuorokauden aikana soittamien biisien listaa, niin esimerkiksi Van Halenin Jump ja Samantha Foxin Touch Me olivat molemmat tulleet 3 kertaa vuorokauden aikana. Siihen tahtiin jää aika monta muuta kasarihittiä soittamatta... Kasarilla olikohan kerran Salsa, kun mainitsi jotenkin niin, että Bogartin ainoat hitit ovat Princess ja All The Best Girls. Noh, sen verran täytyy Salsaa kyllä puolustella, että hän varmaan tietää Bogartilla olleen kolmannenkin ison hitin, eli C´mon baben - hällä ei vaan varmaan tullut tuo silloin mieleen.

En ole mikään Bogart fani, enkä ole koskaan ollutkaan. Kuten tänä päivänä on tapana sanoa, yli genrerajojen tuli kasarilla seurattua suomalaista, englantilaista ja amerikkalaista pop-/rock-meininkiä ja -kulttuuria. Siinä "prosesissa" tuli myös Bogart Co. hittibiisiensä kanssa ja ilmiönä tutuksi.

 

[teemu73]

Kasarilla olikohan kerran Salsa, kun mainitsi jotenkin niin, että Bogartin ainoat hitit ovat Princess ja All The Best Girls. Noh, sen verran täytyy Salsaa kyllä puolustella, että hän varmaan tietää Bogartilla olleen kolmannenkin ison hitin, eli C´mon baben.

Selasin hieman vanhoja singlelistoja ja noista kolmesta biisistä bongasin korkeimmalta Princessin, joka on yltänyt sijalle 4. C´mon babe korkeimmillaan sijalla 15 ja All the best girls sijalla 17. Eihän sinkkulista ainoa mittari ole tässä asiassa, mutta toki oleellinen asia. Salsalla on mielestäni hyvinkin paljon tietoa ja hänen juontojaan on juuri siksi kiva kuunnella, kun sieltä tulee milloin mitäkin nippelitietoa johonkin bändiin tai kappaleeseen liittyen. Eli taatusti on tietoinen tuosta kolmannestakin hittikappaleesta. Tietysti jos sitä ei ole soittolistalta saatavissa, niin sen voi kätevästi sivuuttaa. Kuitenkin siellä on välillä vinyyleiltäkin jotain soitettu, niin eikös tuo nyt edes sieltä pääsisi eetteriin, tai on voinut päästäkin, vinyyleiltä soitetut spesiaalit kun ei kai aina näy noissa kanavatietojen biisilistauksissa.

Mä kuuntelin kanssa 80-luvulla paljon musaa yli genrerajojen, kunnes 90-luvulla aloin kapeakatseiseksi konemusiikin ystäväksi. 2000-luvulla olen sitten alkanut uudestaan suvaitsevaiseksi, ja etenkin kasariosastolta löytänyt lisää suosikkibiisejä, myös sellaisia joista en silloin aikanaan pitänyt.

 

[lemponen]

Salsalla on mielestäni hyvinkin paljon tietoa ja hänen juontojaan on juuri siksi kiva kuunnella, kun sieltä tulee milloin mitäkin nippelitietoa johonkin bändiin tai kappaleeseen liittyen. Eli taatusti on tietoinen tuosta kolmannestakin hittikappaleesta.

Vähän offtopic, mutta Salsalla ja Jani Rajalinilla oli Kasarilla tovin puolen päivän aikaan Double Hit's ohjelmaosio, jota sanoisin kyllä ns. juonnetuksi musiikkiohjelmaksi. Salsan ja Rajalinin Double Hit'sissä oli hengenheimolaisuutta esimerkiksi Jake Nymanin klassikko-ohjelmiin, vaikka vain lyhyitä otoksia olivatkin verrattuna Jake Nymanin ohjelmiin. Ohjelmaosio kuitenkin osoitti, että omassa genressään :-) Salsa ja Rajalin ovat todella päteviä äijiä. Itselleni nuo lyhyet ohjelmaosiot olivat päivän kohokohtia, jotka piti aina kuunnella, ruokis piti ajoittaa siten että kuuli nuo, työt piti ajoittaa että kuuli nuo :-) Biisejä tuli laajalla skaalalla Hi-NRG bändi Dead or Alivestä aina bonjonveihin saakka.

 

[teemu73]

Itselleni nuo lyhyet ohjelmaosiot olivat päivän kohokohtia, jotka piti aina kuunnella, ruokis piti ajoittaa siten että kuuli nuo, työt piti ajoittaa että kuuli nuo :-)

Juu, juuri tämmöisiä ohjelmia kaipaisin radioon lisää. Double Hit's tuli viikonloppuisin uusintana kaikki viikon jaksot, niin ajoitin aina oman kuunteluni sinne, niin sai pitkän ohjelman kerralla :)

 

[eriatarka]

Kukaan ei ilmeisesti ole vielä linkannut tätä aarretta Ylen arkistoista:

Bogart Co. hölkkää ja jumppaa

Ressu Redford ja kumppanit näyttävät mallia treenaamiseen.

yle.fi

 

[Amerikanihme]

Katsohan, ketju vanhasta yläasteen koulun bändikaveristani, Esa Mäkelästä. Kyllähän Esa jo silloin rallatteli englanniksi niin komeasti, että olin ihan ihmeissäni. Lukion jälkeistä uraa en sitten kauhean tarkkaan seurannut. Joskus moikattiin Turun linja-autoasemalla yliopisto-opiskeluaikoinani. Bogartin "All the best girls":iä kuuntelin jonkun verran.

Nyt myöhemmin sitten löysin YT:stä Princess-kappaleen ja sitä olen vaimollekin yritellyt soittaa...aika tarttuva melodia. Harmi, että kansainvälinen läpimurto jäi tekemättä, uskon, että siihenkin olisi ollut kykyä.

 

[Ann Arbor]

Bogart Co. oli kansainvälisen tason poppikoulu 1980-luvun Suomessa

”Me ei oltu rock-skenessä juuri kenenkään kavereita, kun tehtiin asiat eri tavalla musan tuottamista myöten”, Ressu Redford muistelee.

suomenkuvalehti.fi

Mielenkiintoinen Suomen kuvalehden tuore juttu Bocartista. Bändistä on piakkoin ilmestymässä kirja.

 

[Sonny Burnett]

Ketjun innoittamana kuuntelin bändin ekan albumin You've never met. (1983) Vaikka bändin läpimurto tapahtuikin vasta seuraavana levyn myötä niin olipas hyvää raikasta ja polveilevaa musaa tällä itelleni pimentoon jääneellä julkaisulla. Kuulin jopa Mötley Crue ja Gary Moore vivahteita parissa biisissä. Ehkä jopa progehtavaakin. Siirappisynat. Stemmalaulu. Ei lainkaan niin paljon dance-tyylistä kuin myöhemmin.

Kyllä bändiä tuli skidinä salaa fanitettua, tukkahevi kun oli se juttu mikä itelle upposi parhaiten.