Jotkut sanovat että pisteet ratkaisevat eikä tyyli, mutta itse edustan sitä kantaa että yleisölajin tulisi olla edes jonkin verran myös yleisöä viihdyttävää.
Olen täysin samaa mieltä. Jääkiekon suola on sen tilanteet - taito ja tunne sopivassa suhteessa. Tulosurheilua voin seurata teksti-teeveestäkin.
Myönnän, että Petun ensimmäisellä kaudella hullaannuin spartalaiseen kiimaan siinä missä muutkin. Se oli jotain mitä ei oltu nähty aikaisemmin. Spartalaisten seasta erottui mukavasti erilaisia yksilöitä (Eaves, Keller, Osala, Bambi). Nyt sitä on nähty kyllästymiseen asti. Ja mikä pahinta, spartalaisten pelityyli tuhoaa myös vastustajan pelityyliin, joten taitokiekkoa ei pääse näkemään edes heidän suunnaltaan :(
Jos tämä koheltaminen takaisi saumat mestaruuteen, se olisi eri juttu, koska pokaalin saaminen espooseen olisi pöksyt räjäyttävä homma. Mutta muuten jäisin mielummin sarjan hännille viihdyttävällä pelillä, kuin säälipleijareihin tällaisella spartakiekolla. Voisin edes sanoa nähneeni jääkiekkoa.
En suuntaa tätä kritiikkiä joukkueen pelaajia kohtaan. He tekevät hyvin sen minkä vuoksi heidät on joukkueeseen hankittu, ja Jere tekee vielä enemmänkin. Heidän tehtävä on tuoda pisteitä, ja siinä on odotuksiin nähden onnistuttu kelvollisesti. Enkä tiedä voinko kritisoida valmennustakaan, vaikka unohtivat hankkia ykkösketjun. Petu tekee itsensä näköistä jääkiekkoa, siksi hänetkin on joukkueeseen hankittu. Katse siirtyykin johtoportaaseen, jonka päällimmäinen tavoite on saada hallille yleisöä. Tehtiinkö väärä ratkaisu, kun lähdettiin vielä samoilla spartalaisilla eväillä matkaan? Ja riittääkö pelisilmää ja kylmäpäisyyttä korjata kurssia, jos ja kun katsomot alkavat tyhjentyä?