Aika viihdyttävä matsi kaikenkaikkiaan. Lujasti vauhtia puolin ja toisin. Ja kyllä HIFKin puolesta hirvitti, kun katseli näiden neljän parhaan joukkoon kuuluvien joukkeiden luistelua ja maalipaikkojen luomista. Nykysiipirikkona HIFK olisi ollut tykinruokaa kummalle tahansa. Ja tämä ilman mitään ironiaa, vittuilua tai tarkoitushakuisuutta. Kunhan totesin.
Ensin tärkein eli The Pasi:
Eka erässä Pasi sai vain kolme vaihtoa eikä päässyt taklaamaan. Toisessa erässä Pasi, joka taklaa kuulemma vain junnuja tai pienikokoisia pelaajia, taklasi ensin A-junnu Juha Ylösen, sitten C-junnu Mike Stapletonin ja ehdottomasti komeimman pommin Pasi sai osumaan pienikokoiseen D-junnuun Sebastian Sulkuun. Ylösen ja Stapletonin Pasi sai kumoon ilman kunnon vauhtiakin, Sulku sai kokea vauhtiversion. Kolmannessa erässä Pasi rynnisti laidasta väkevästi läpi ja tästä tilanteesta iso hatunnosto Rami Alangolle, joka taklasi Pasia kovaa ja puhtaasti. Pasi on vahva junttura eikä siitä kaatunut, mutta pysähtyi. Äijä on tiukassa lihakunnossa, kun pelaajat horjuvat ja kaatuvat jopa seisovilta jaloilta lähtevillä taklauksilla. Kolmannessa erässä oli niin paljon erikoistilanteita, että Pasi ei siellä juurikaan päässyt jäälle. Jatkoajallakaan tämän snaipperin palveluksia ei tarvittu :) Kolmannessa nähtiin Pasin karmiva puolenkentän vauhti kulmassa ollutta Blues-miestä (en nähnyt kuka) kohti, mutta kaveri sai kiekon pois ja pääsi itsekin alta. Auts. Nielikäisen lähtönopeus suoraan eteenpäin on kyllä huikea. Kotikentällään Pasi on varmasti viihdyttävä kaveri. Edellisessä matsissa kuulemma jääaikaa 5 minuuttia ja 13 taklausta!
Itse matsia Blues hallitsi jäällä aika selvästi ja loi paikkoja jatkuvasti. Mutta edelleen Blues tarvitsee valtavan määrän duunia ja paikkoja yhtä maalia kohti. Pahempi homma pleijareita ajatellen. Jamppa oli vedossa ja tarjoili Puukäsi Hurmeelle noin sata paikkaa, joista kahdessa Hurme onnistui saaden parhaan pelaajan palkinnon. Raati ei ilmeisesti huomannut sinipaitaista numero yhtätoista? Bluesin peli on muuten -Satorin myötä- ilahduttavan nopeaa ja pohjoisamerikkalaista. Keskialueen yli tullaan lujaa ja hyökkäyspäässäkin on ideaa kuvioissa, tänään nähtiin oikeaoppisia toiseen aaltoon jättämisiä ja poikittaisliikettä. Mutta helvetti soikoon - hyökkäyspään kaverit ovat Jamppaa lukuunottamatta puukätisten pataljoona ja juuri siksi niitä paikkoja pitää luodakin miljoona yhtä maalia kohden. Blues olisi pelityyliltään lähes HPK:n veroinen viihdyttäjä hyvänä päivänään, kuten tänään, jos mukaan saataisiin vielä taklauksia ja maaleja. Mitä on muuten tapahtunut Sarnolle? Kaverihan on riuska kuin keitetty spagetti.
Kärpät tienasi tasapelin paremmalla maalivahdilla ja paremmalla onnistumisprosentilla. Bäckström oli erinomaisessa vedossa ja Heinonen taas lahjoitti Kärppien ensimmäisen maalín. Lisäksi Kärpillä on hyökkäyspäässä taitoa huomattavasti laajemmalla rintamalla kuin Bluesilla. Ton, Tenkrat, Potaitshuk ja kumppanit eivät tarvitse kovinkaan paljon paikkoja maalintekoon. Scouttasin muuten HIFKille uuden vahvistuksen pakkikalustoon eli Kärppien Bannisterin. Oli aika mukavan fyysiset otteet kaverilla.
Jatkoajalla oli aika hauska katsoa, kuinka Kärpille oli pääasia jättää Blues ilman lisäpistettä. Parin ekan minuutin aikana Kärpät luisteli mieluummin omaan päätyyn päin kuin ylös. Heinosen ja Bluesin pakkien parin haparoinnin tuloksena pahemmat paikat jatkoajalla olivat kuitenkin Kärpillä.