"Ratkaisun avaimet ovat lähellä siellä..."
Ensimmäisessä playoffkierroksessa voittaja ratkaistaan nopeasti eli vaikka JYP ja Blues pelaavat täydet ottelut, niin eihän tämä nyt kovin hääviä ole, jos sarja kolmessa ottelussa pannaan valmiiksi. Voittaja saa palkinnokseen myös kolmanteen mestaruuteen tähtäävän Kärppälauman, joten onni ei aukene tiistai-illan huumasta.
Konttaako Blues?
Blues kerää monenlaisia merkityksiä itseensä. Toisaalta voittamalla JYPin reilusti sitä voidaan pitää mustana hevosena Kärppiä vastaan, joka pystyy tähtiensä voimalla vastaamaan Kärppien vyöryviin hyökkäysaaltoihin. Mutta toinen ja ei ollenkaan Espoolaisittain ajatellen miellyttävä merkitys liittyy "alisuorittaja" -mantraan tai "Blues pettää aina" -lausahdukseen. Näin ollen tämä iki-ihana menestymättömyyden leima saisi vahvan lisäponnen siten, että Blues häviää huomeniltana. Ja on sekin sanottava, että Bluesin voitto ei tunnu menestystä halajavalle sinipaitojen kannattajajoukolle yhtään miltään, sillä vain voitto Kärpistä saisi Espoolaiset röyhistämään rintojaan ja pitämään itseään varteenotettavan joukkueen faneina.
Paineet ovat siis kovat Bluesin organisaatiossa. Mutta miten pelaajat? Ovatko he syttyneet playoffsien maailmaan? Ketkä jäävät muistoihin vain runkosarjatehojen perusteella ja ketkä muistetaan myös tärkeiden pelien ratkaisijoina? Tällä hetkellä Esa Pirnes, Ladislav Kohn, Bernard Brückler ja Arto Laatikainen ovat osoittaneet ratkaisijan viittaa. Laatikaisen eduksi on sanottava, että hän jätti Tuomas Eskelisen varjoonsa jo runkosarjassa ja on tällä hetkellä Bluesin paras pakki.
Toki mainittujen herrojen panos saattaa olla riittävä JYPin kaatamiseen, mutta Steve Kariyan, Joakim Erikssonin ja Jaakko Uhlbäckin panoksen olisi syytä kasvaa jos Blues selviää voittajan ottelusarjasta ja siirtyy Ouluun kärpännahkajahtiin.
Robin Hood ja kumppanit
Sinuhe Wallinheimon leikillinen ilmaus JYPistä Robin Hoodina kelvatkoon kuvaamaan kliseistä pienen JYPin asennetta Salonojan omistamaan ja edustamaan rikkaaseen Bluesiin. Viisaammat kannattajat ovat huomanneet, että eivät ne Bluesin käyttämät euromäärät mitään niin älyttömiä ole, vaikkakin niiden käytön hyödyllisyydestä ollaan enemmän samaa mieltä; hukkaan ovat monet eurot menneet.
JYPin mahdollisuudet ja suurimmat uhkakuvat lepäävät kirkkaimman ja tällä hetkellä ainoan tähden varassa. Egyptiläismuurin on kestettävä myös kolmannessa ottelussa noin 40 kiekonkopsahdusta, jotta puolustuksella on mahdollisuutensa kerätä torjunnoista irronneet kiekot väljemmille vesille. JYP ei yksinkertaisesti kestä Wallinheimon lipsahduksia.
Mutta mistä löytyisi Robin Hoodille kumppaneita? Antti Virtasen pelaaminen on epävarmaa ja vaikka hän pelaisikin, yksin kikkailemalla ei maaleja tehdä. Hänen varaansa on siten turha rakentaa. JYPin nuoriso-osasto on vastannut hyvin kahdessa pelissä huutoon, sillä Arsi Piispanen ja Ossi Louhivaara ovat olleet liikkeessä hyvin mukana puhumattakaan Miika Lahdesta.
Miikka Männikön paras vire taidettiin nähdä jo syksyllä, mutta hänen sijastaan kovimmat odotukset lepäävät Carlo Grünnin ja Jesse Niinimäen harteilla. He pystyvät tekemään ratkaisuja, jotka riittävät varmasti viemään Bluesin pakiston pashansyöntiin. Mutta ei ole vielä näkynyt kikkoja tai armottomia maalilleajoja. Myös JYPin pakiston kirkkaimman helmen, Jyri Marttisen maali tekisi nannaa. Eikä Kovasen tai Niskavaaran tarjoilu pahitteeksi olisi.
Toisen onni on toisen onnettomuus
Tiistai-illan hämärtyvässä illassa nähdään pelaajia kannattajineen, joista toiset keskittyvät miettimään, miten Oulun iltaan saadaan vierashurmosta ja toiset aloittavat paaston ja hiljentyvät kohti pääsiäistä ja ensi kautta. Toivottavaa on myös, että voitto, tulee se sitten kummalle joukkueelle tahansa, saavutetaan pelillisillä ansioilla ilman tuomarien panosta tai pelaajien hölmöilyjä.
Ensimmäisessä playoffkierroksessa voittaja ratkaistaan nopeasti eli vaikka JYP ja Blues pelaavat täydet ottelut, niin eihän tämä nyt kovin hääviä ole, jos sarja kolmessa ottelussa pannaan valmiiksi. Voittaja saa palkinnokseen myös kolmanteen mestaruuteen tähtäävän Kärppälauman, joten onni ei aukene tiistai-illan huumasta.
Konttaako Blues?
Blues kerää monenlaisia merkityksiä itseensä. Toisaalta voittamalla JYPin reilusti sitä voidaan pitää mustana hevosena Kärppiä vastaan, joka pystyy tähtiensä voimalla vastaamaan Kärppien vyöryviin hyökkäysaaltoihin. Mutta toinen ja ei ollenkaan Espoolaisittain ajatellen miellyttävä merkitys liittyy "alisuorittaja" -mantraan tai "Blues pettää aina" -lausahdukseen. Näin ollen tämä iki-ihana menestymättömyyden leima saisi vahvan lisäponnen siten, että Blues häviää huomeniltana. Ja on sekin sanottava, että Bluesin voitto ei tunnu menestystä halajavalle sinipaitojen kannattajajoukolle yhtään miltään, sillä vain voitto Kärpistä saisi Espoolaiset röyhistämään rintojaan ja pitämään itseään varteenotettavan joukkueen faneina.
Paineet ovat siis kovat Bluesin organisaatiossa. Mutta miten pelaajat? Ovatko he syttyneet playoffsien maailmaan? Ketkä jäävät muistoihin vain runkosarjatehojen perusteella ja ketkä muistetaan myös tärkeiden pelien ratkaisijoina? Tällä hetkellä Esa Pirnes, Ladislav Kohn, Bernard Brückler ja Arto Laatikainen ovat osoittaneet ratkaisijan viittaa. Laatikaisen eduksi on sanottava, että hän jätti Tuomas Eskelisen varjoonsa jo runkosarjassa ja on tällä hetkellä Bluesin paras pakki.
Toki mainittujen herrojen panos saattaa olla riittävä JYPin kaatamiseen, mutta Steve Kariyan, Joakim Erikssonin ja Jaakko Uhlbäckin panoksen olisi syytä kasvaa jos Blues selviää voittajan ottelusarjasta ja siirtyy Ouluun kärpännahkajahtiin.
Robin Hood ja kumppanit
Sinuhe Wallinheimon leikillinen ilmaus JYPistä Robin Hoodina kelvatkoon kuvaamaan kliseistä pienen JYPin asennetta Salonojan omistamaan ja edustamaan rikkaaseen Bluesiin. Viisaammat kannattajat ovat huomanneet, että eivät ne Bluesin käyttämät euromäärät mitään niin älyttömiä ole, vaikkakin niiden käytön hyödyllisyydestä ollaan enemmän samaa mieltä; hukkaan ovat monet eurot menneet.
JYPin mahdollisuudet ja suurimmat uhkakuvat lepäävät kirkkaimman ja tällä hetkellä ainoan tähden varassa. Egyptiläismuurin on kestettävä myös kolmannessa ottelussa noin 40 kiekonkopsahdusta, jotta puolustuksella on mahdollisuutensa kerätä torjunnoista irronneet kiekot väljemmille vesille. JYP ei yksinkertaisesti kestä Wallinheimon lipsahduksia.
Mutta mistä löytyisi Robin Hoodille kumppaneita? Antti Virtasen pelaaminen on epävarmaa ja vaikka hän pelaisikin, yksin kikkailemalla ei maaleja tehdä. Hänen varaansa on siten turha rakentaa. JYPin nuoriso-osasto on vastannut hyvin kahdessa pelissä huutoon, sillä Arsi Piispanen ja Ossi Louhivaara ovat olleet liikkeessä hyvin mukana puhumattakaan Miika Lahdesta.
Miikka Männikön paras vire taidettiin nähdä jo syksyllä, mutta hänen sijastaan kovimmat odotukset lepäävät Carlo Grünnin ja Jesse Niinimäen harteilla. He pystyvät tekemään ratkaisuja, jotka riittävät varmasti viemään Bluesin pakiston pashansyöntiin. Mutta ei ole vielä näkynyt kikkoja tai armottomia maalilleajoja. Myös JYPin pakiston kirkkaimman helmen, Jyri Marttisen maali tekisi nannaa. Eikä Kovasen tai Niskavaaran tarjoilu pahitteeksi olisi.
Toisen onni on toisen onnettomuus
Tiistai-illan hämärtyvässä illassa nähdään pelaajia kannattajineen, joista toiset keskittyvät miettimään, miten Oulun iltaan saadaan vierashurmosta ja toiset aloittavat paaston ja hiljentyvät kohti pääsiäistä ja ensi kautta. Toivottavaa on myös, että voitto, tulee se sitten kummalle joukkueelle tahansa, saavutetaan pelillisillä ansioilla ilman tuomarien panosta tai pelaajien hölmöilyjä.