Tosiaan aivan alkuun suuret kiitokset Aki Heinolle hienosta tolppalaukauksesta. Tarjoan sitten ne teinipohjat oluesta Sirkuksessa niin kuin sovittiin. Ehtiihän niitä pisteitä napsia myöhemminkin, mitä tässä kiirehtimään.
Mikäli Jaakkolan Joksiin on luottaminen, olen siis paitsi yhtä olutta rikkaampi, myös kerrankin iloinen SM-lligan, Bluesin ja erityisesti Jere Myllyniemen johdosta. Nimittäin juuri tuollaisia kavereita tarvitaan katkaisemaan siipiä huhuilta, jotka kertovat liigan taantumisesta ulospäin suuntautuvan pelaajavirran johdosta. Tässä juuri on se kolikon toinen puoli, siis siinä että nuoret kaverit saavat vastuuta ja onnistumisia. Kyllähän se pelaajavirta loppujen lopuksi on Suomen jääkiekkoilulle edullinen, jos kaikenmaailman sarjayrät lähtevät rahastamaan Ruotsiin tai Keski-Eurooppaan.
Totuuden nimessä on toki myönnettävä, edelleen jos Joksiin on luottaminen, että eihän kaikki tainnut ihan Jeren ansiotakaan olla. Kaikenmaailman humpuukijannut vetelevät tolppiin paikosta, josta Jortikan mummokin olisi sutaissut maalin. Eipä sillä, että tämä mikään uusi tilanne olisi. Kyllähän viime kaudella Kerhon yksi suurimmista ongelmista oli nimenomaan maalinteko. Saattaa kuulostaa pöyhkeilevältä, mutta kyllä viime kauden maalipaikoista olisi maalikeskiarvon pitänyt olla lähempänä kuutta kuin neljää. Tarkoitus ei ole itkeä, vaan todeta, että näillä mennään. Mieluuminhan sitä katselee peliä, missä on tapahtumia, vaikka saisi niitä maaleja joskus tehdäkin. Pitää myös osata ihailla muiden joukkueiden tehokkuutta maalinteossa, mutta onhan se niinkin, että jos siideriä on laatikkotolkulla, niin voi siitä aina muutaman kaataa terminaalin lattiallekin.