Jokerien puolella käydään mielenkiintoista keskustelua nuorten pelaajien sisäänajosta. Mielestäni täällä Bluesinkin puolella aihe olisi hyvin ajankohtainen ja onhan sitä hieman sivuttukin Mikko Lehtosen kohdalla. Itse katselisin ongelmaa hieman pidemmältä perspektiiviltä. Kuinka monta hyvää pelaajaa on meillä noussut omista junnuista sitten Juha Ikosen?
Ensiksi lähestyisin ongelmaa valmennuksen näkökulmasta. Raimo Summanen muistaakseni puhui viime keväänä, että organisaation juniorivalmennukseen tullaan jatkossa puuttumaan. Tämä on erittäin hieno uutinen, sillä näkisin nuorten valmentajat melkein yhtä tärkeiksi tekijöiksi tulevaisuuden menestymisessä kuin liigajoukkueen valmentajan. En tunne nykyisiä nuorten valmentajia, mutta toivoisin, että kyseisille paikoille laitettaisiin jatkossakin päteviä kavereita kehittämään nuoria pelaajia. Espoossa on turhan monta lahjakkuutta hukattu huonojen ja tyhmien valmentajien takia. Tässä ovat ansioituneet monet nuorten valmentajat, kuten Jukka Holtari (joka on kuitenkin osoittautunut hienoksi kiekkomieheksi, joskin ei-valmennuksellisissa tehtävissä) ja Arto Sieppi. A-juniorien ja etenkin sitä nuorempien valmennuksessa olennaista on kehittää nuoren yksilöllisiä taitoja ja siinä sivussa joukkueen peliä. Joukkuepuolustusta ja muuta vastaavaa ehtii treenata aivan tarpeeksi myöhemminkin, mutta taidot on parasta hankkia nuorena. Toki hyvät yksilöt vievät monesti joukkueenkin pitkälle.
Itselleni on aivan samantekevää kuinka A-juniorien joukkue menestyy, jos se tuottaa hyviä yksilöitä liigajoukkueen käyttöön. Yksilöt kuitenkin ratkaisevat, koska suuri osa junioreista ei päädy liigajäille. Käsittääkseni New Jerseyn organisaatiossa Albany River Ratsin (farmijoukkue) tehtävänä on palvella puhtaasti emojoukkueen etua, sarjamenestyksenkin ehdoilla.
A-junnut ovat kuitenkin tuottaneet liigajoukkueelle paljon lahjakkaita pelaajia, kuten Kimmo Kuhta, Jani Riihinen, Mikko Laine, Karo Koivunen, Jarkko Immonen, Joni Lappalainen, Antti Pihlström... Syystä tai toisesta kaikki ovat kuitenkin ajautuneet muualle. Arto Laatikainen on poikkeus, joka vahvistaa säännön.
Tällä hetkellä Bluesilla on muutamia pelaajia, jotka voisivat nousta liigajoukkueelle tärkeäksi pelaajaksi. Näistä kirkkain lienee Mikko Lehtonen. Minkälaisia suunnitelmia joukkueen johdolla on nuorten pelaajien esiintuomiseksi?
Jotta oikeasti jotain kehitystä tapahtuisi tarvitsevat nuoret pelaajat mielestäni neljää asiaa:
1. hyvää valmennusta
2. vastuuta
3. aikaa kehittyä
4. hyviä pelikavereita
Kun nämä asiat täyttyvät, on loppu nähdäkseni nuoresta itsestään kiinni. Harvalla nuorella on kuitenkaan ollut tähän Espoossa mahdollisuutta. Ensimmäisenä tulevat mieleen Juha Gustafsson, Mika Oksa, Tero Määttä, Lada ja Niko Nieminen. Heistä ainoastaan Lada on lunastanut häneen asetettuja odotuksia ja Niko Niemisellä on siihen vielä mahdollisuudet. Miksi muut aiemmin listaamistani pelaajista eivät sitten ole saaneet tuota mahdollisuutta?
Ensi kaudella hyökkäyksen osalta ykkösketju lienee valmis, mutta kakkoseen voisi rohkea valmentaja, joksi Heikkilää toivon, antaa nuorelle näytönpaikan hyvien pelaajien rinnalla. Kolmosessa ja nelosessa tulisi olla myös nuorilla tilaa, onko sitä, se riippuu näiden olliahosten peliajasta. Kolmos- ja nelosketjuissa kokeneiden pelaajien roolina on mielestäni, muun ohella, avustaa nuoria pelaajia kehittymään isompaan rooliin. Markku Hurme ja Erkki Rajamäki ovat siitä erinomaisia roolipelaajia, että heidän kanssaan nuorempien pelaajien olisi varmasti helpompi kehittyä, sillä Hurmeelta ja Rajamäeltäkin on lupa odottaa myös itseltään jonkinlaista panosta kentällä, jolloin nuorten vastuu kentällisen tehoista pienenee.
Puolustuksessa sen sijaan Tuomas Eskelisen jatkaessa ja Kimmo Pikkaraisen tullessa, tilanne näyttä Mikael Kurjen kannalta ikävältä. Mikäli jompi kumpi yllä mainituista pelaajista ei Bluesissa ensi kaudella pelaa, voi Kurjelle povata näyttöpaikkaa. Kurki on kuitenkin puolustaja, jolle näyttöpaikan soisi, sillä hänen kaltaisiaan taitavia kiekollisia kotimaisia pakkeja ei ole koskaan liikaa, vaikka Lada jatkaisi kuinka kauan.
Maalivahtien puolella johdolla on varmasti purtavana kysymys siitä, antaako Kaltiaiselle vastuuta ykkösen varjossa ja toivoa, että Kaltiainen alkaisi kehittymään vastuunkantajaksi. Toinen vaihtoehto lienee nostaa Antti Härmä kakkoseksi, joka haistelee ilmapiiriä ja pelaa muutamia pelejä ja vuosi vuodelta lisää peliensä määrää. Muutaman vuoden päästä Härmästä voisi olla ykkösmaalivahdiksi liigassa.