Jotain positiivista ja jotain negatiivista
Niin, tällainen matsi tänään. Sanottakoon ensiksikin, että oli todella tärkeää, ettei tätä ottelua hävitty. Mutta vielä tärkeämpää olisi ollut sen voittaminen. Siihen ei nyt kyetty ja ensi viikon ottelut on siis käytännössä pakko voittaa.
On jokseenkin käsittämätöntä, ettei kahden maalin turvallisesta johtoasemasta pudotessa tasalukemiin pystytä peliä rauhoittamaan vaan annetaan vastustajan mennä vielä ohi. Tämä on täysin valmennuksen vastuulla ja siellä miehet saavatkin katsoa peiliin. Onneksi tänään myös me tasoitimme, eivätkä vihulaiset keränneet koko pottia.
Blues aloitti ottelun todella vahvasti, ja toisen erän alussa kaikki näyttikin vielä oudon hyvältä. Ei kuitenkaan hätää, Ässien tasoituksen saa ottaa täysin omalle vastuulleen tämä supervahvistus, liigapakkien varsinainen johtotähti, Rod Sarich joka ylimpänä miehenä kaatui hukaten oman miehensä vapaaksi. Jostain syystä kun näin Rodin kaatuvan, olin varma, että juuri hänen miehensä tekee tilanteesta maalin. Ja katso, niin kävi.
Sarich on täysi turisti, vieläpä tusina sellainen. Miehen liike on kulmikkaampaa kuin David Coulthardin kasvonmuodot ja laukaukset yhtä teräviä kuin Felipe Massan ajolinjat, toiseen suosikkilajiini verraten. Fyysinen peli on Sarichin ainoa vahvuus, mutta kun mies ei ehdi tilanteisiin, on sekin aivan turhaa. Rod on kuin huonompi painos kahden vuoden takaisesta, ylisurkeasta Tero Määtästä.
Onneksi jengistä löytyy sentään jotain positiivistakin, nimittäin viime kaudella varjojen mailla vaeltanut Marko Tuomainen. Miehen huima tasonnosto jatkuu edelleen, tänäänkin ketjunsa ylivoimaisesti parasta kiekonkäsittelyä, uskomatonta itseluottamusta ja röyhkeää peliä muutenkin. Bonuksena toisen erän hupaisat chicken-esitykset jollekin Ässäpelaajalle.
Kolmosessa viilettänyt Tuomainen oisi hyvin voinut olla paria kentällistä ylempänä, mutta sai onneksi kakkosylivoimassa ansaitsemaansa jääaikaa.
Myös paljon parjattu Teemu Elomo pelaa loistavasti mielestäni yhteen Calounin Jampan kanssa ja ketjun heikoin lenkki olikin tänään aika selkeästi Marvin Hurme.
Kakkosessa Kalto ei vain kykene paikkaamaan Niko Niemisen aukkoa. Täytyykin toivoa, että Niko pääsisi mahdollisimman nopeasti peliin mukaan. Jännä juttu muuten, kakkosketjun tehot tyrehtyivät heti Niemisen loukkaannuttua.
Junnukentästä täytyy sanoa sen verran, että Näätänen oli täysin näkymätön ja saikin tehdä tilaa Miika Elomolle toiseen erään. Tämä nuori Lauri Tukonen sen sijaan teki kyllä vaikutuksen. Näin pojan ensi kertaa, enkä todellakaan tiennyt, että kyseessä on noin iso kaveri. Tukonen pelaa röyhkeää, suht fyysistäkin peliä ja tuntui olevan erinomainen kärkikarvaajana. Kiekollisessa pelissä on vielä samanlaisia puutteita kuin muillakin uusilla junnuilla, mutta muuten pelityyli on todella lähellä Niko Niemistä, mikä meikäläisen kirjoissa on kyllä vahva plussa.
Pakeista on mainittava sen verran, että sen kiekollisen pakin puute on nyt huutava. Huhuttu Tom Koivisto olisi erinomainen vahvistus ja täytyy toivoa, että mies Bluesiin tulee. Meillä ei ole yhtään hyvää kiekollista pakkia. Sulku ja Alanko pystyvät välttävään kiekolliseen rooliin, muttei heistä kumpikaan pysty otteluita ratkaisemaan. Ylivoimaakin pelaava Tero Määttä on, vaikkakin noussut muuten mun suosikiksi, edelleen täysi puukäsi - tänäänkin Jampan kaksi aivan uskomatonta petausta tuhoutuivat Teron käsittelyssä.
Mutta se pelaajista. Itse ottelua ei hyvällä tahdollakaan voi sanoa sen näköiseksi kiekoksi, mitä Espoossa halutaan nähdä, vaikka ihan viihdyttävä matsi olikin. Niitä voittoja on yksinkertaisesti alettava tulemaan. Nyt joukkueessa on tila, jossa maalinkin tappiolle joutuminen kipsaa joka äijän. Tänäänkin homman aisti Rami Alangon toisen erätauon haastattelusta, jossa mies oli todella tuskaisen oloinen Ässien johtaessa 2-3.
Vaikka jollakin tapaa olikin askel parempaan suuntaa, oli tuo askel pieni sekä ihmiselle, ihmiskunnalle, mutta myös jääkiekkojoukkueelle. Seuraavasta voitto. Muu ei kelpaa. Niin ja niitä kiekollisia pakkeja, kaksi kiitos.
