Vaikka Vainikaisen ennakko olikin hyvin tyylilleen uskollinen, se sisälsi paljon asiaa. Olkoon se sitten joko realismia tai pessimismiä, mutta se ennakossa esiintynyt aiheellinen kyseenalaistaminen nojaa mm. siihen faktaan, että ensinnäkin Chicagon joukkueessa vaihtuvuus on ollut jälleen melkoinen. Viimekauden keskushyökkääjistä on jäljellä vain Sharp, laidoilla viilettää vähintään kaksi uutta hahmoa ja puolustuksessa vaihtuvuus on ollut lähes 50 prosenttinen.
Se, että maalintekoa parantamaan hankitut Lang, Perreault ja Samsonov eivät viime kauden otteillaan anna kovin suurta aihetta uskoa isoon muutokseen on täysin ymmärrettävä asia. Sekin seikka, ettei etukäteen hehkutettujen tulevaisuuden toivojen sarakkeissa komeile vielä yhtään NHL-peliä antaa hyvän syyn paremminkin toivoa kuin odottaa. Denis Savardin kyky toimia päävalmentajana NHL:ssä on erittäin epävarmalla pohjalla, vaikka hän Hawks-penkin takana onkin seissyt jo vuodesta 1997, mutta toki hieman eri roolissa kuin nyt. Ja kun näiden kaikkien kysymysmerkkien jonon jatkoksi laitetaan vielä profiilipelaajien yllä jatkuvasti leijuva loukkaantumisen uhka sekä Khallisbulinin vireen ainainen arvoitus, on jälleen parempi kääntyä toivon kuin suurten odotuksien puoleen.
Mutta, jos yhtälö on näin helppo, tai siinä ei näe muuttujia voidaan kausi perua jo nyt. Sitähän me Blackhawks-fanit emme halua tieteenkään tehdä. Me voimme yhtä hyvin olettaa, että nuorten puolustajien ollessa jälleen vuoden kokeneempia on luvassa vähemmän virheitä. Johansson, Zyuzin ja Sopel antavat merkittävämmän panoksen puolustukseen kuin Aucoin ja Cullimore. Voimme uskotella, että terve Lang on aina parempi kuin loukkaantunut Handzus, tai että Samsonoville kävi vain viime kaudella Montrealissa kuin vanhoille Hpk-staroille Jokereissa ja Perreault pystyy kuin pystyykin auttamaan joukkuetta erityisesti aloituksissa ja viime kaudella surkeasti toimineessa ylivoimassa.
Saatamme myös uskotella, että Toews sekä Kane ovat sen luokan lahjakkuuksia, että vaikka parasta heiltä on lupa odottaa muutaman vuoden kuluttua, heidän panoksensa joukkueelle on kuitenkin alusta asti positiivinen. Savardillekin voimme antaa aikaa näyttää todelliset, ehkä suurelta yleisöltä piilossa pysyneet valmentajankyvyt.
Viimeiset kymmenen vuotta on opettanut optimistisenkin Blackhawks-fanin toteamaan tosiseikat. Silti se ei ole poistanut uskoa siihen, että vielä täältä tullaan ja sitä samaa valoa on löydettävissä myös Vainikaisen ennakostakin. Tällä hetkellä arvioisin Chicagon sijoittuvan haastavassa läntisessä konferenssissa sijoille 9-12. Odotukset eivät vielä nouse korkeuksiin täälläkään suunnalla, mutta toivo elää yhä.