Jos mennään noihin perustaviin kysymyksiin, eli onko maailmankaikkeus syntynyt tyhjästä vai onko tyhjyydestä ensin syntynyt jotakin joka loi maailmankaikkeuden, niin kenenkään ei pidä väittää tietävänsä vastausta. Perimmillään yritämme siis hahmottaa syntyikö muna vai kana-parin ensimmäinen osapuoli itsestään tyhjyydestä vai oliko mahdollista, että tyhjyydestä syntyi ensin joku, jolla oli halu saada kokkelia ja kyky ohjata tapahtumia haluamaansa (eli kokkelin mahdollistavan maailmankaikkeuden) suuntaan. Tällä tietoa pidän asiasta lopullisen tiedon saamista haasteellisena.
Todennäköisyyksiäkin on turha ruveta laskemaan, perinteinen matematiikka pätee oikeastaan vain äärellisessä maailmassa. Kun meillä on äärettömästi aikaa ja äärettömästi tilaa, niin vaikka joku todennäköisyys pienenisi äärettömän lähelle nollaa, niin se ei tarkoitta äärettömyydessä yhtään mitään. Esim. on jokseenkin selvää, ettei absoluuttisesta tyhjyydestä voi mitenkään syntyä yhtikäs mitään. Ei edes pientä pölyhiukkasta saati sitten kokonaista maailmankaikkeutta. Mutta jos edes jotenkin tavoitamme ajatuksiimme äärettömyyden, jossa asian yksinkertaistamiseksi on mm. äärettömästi aikaa ja tilaa, niin yksi kerta per ääretön voi tyhjyydestä syntyä jotakin, miksei siis vaikka maailmankaikkeus.
Toisaalta jos tälle tielle lähdetään, niin olisi älyllistä epärehellisyyttä väittää, etteikö tyhjyydestä voisi syntyä myös älyllistä itsetietoista entiteettiä. Tiedämme kokemuksesta, että älykästä elämää esiintyy. Voidaan tietenkin väittää, että älykkään jumalallisen olennon tyhjyydestä ilmestymisen todennäköisys menee jo hyvin, ellei jopa äärettömän lähelle nollaa. Kuitenkin tilassa, jossa aikaa on rajattomasti (äärettömästi), niin miksipä tuollainen ei voisi tapahtua ainakin kerran äärettömyydessä.
Eli vaikka yleensä yksinkertaistaen sanomme ajan alkamisen liittyvän maailmankaikkeuden syntyyn, niin voimme kyllä ajatuksen tasolla siirtyä mailmankaikkeuden ulkopuoliseksi tarkkailijaksi ja tällöin voimme sanoa, että ulkopuolisesta havaintopisteestämme tarkastellen maailmankaikkeutta edelsi jo ääretön määrä aikaa. Jos nyt oletetaan, että jumalallisen entiteetin syntymisen todennäköisyys eroaa nollasta hivenenkin, esim niin että todennäköisyys menee äärettömän lähelle nollaa sitä saavuttamatta, niin äärettömässä ajassa tuokin todennäköisyys "ehtii" realisoitumaan. Sen ei tarvitse olla todennäköisempää kuin tyhjyydestä maailmankaikkeuden syntyminen, mutta mikäli se ei tavoita nollaa, niin homma alkaa suorastaan näyttämään, ei toki todennäköiseltä, niin kuitenkin mahdolliselta. Toki todennäköisyys ei muutu ajan funktiona yhtään lähemmäs tai kauemmas nollasta, se on koko ajan yhtä kaukana, eli äärettömän lähellä nollaa. Ääretön kertaa ääretön on ääretön, mutta ääretön jaettuna äärettömällä on määrittämätön tulos, kuten koulusta muistamme. Loppujen lopuksi äärettömässä ajassa todennäköisyys ei itseasiassa eroa kauheasti sanokaamme pyöristettynä n. 1: ääretön aika. Ja jos ennen maailmankaikkeutta ehti "kulua" ääretön määrä aikaa, niin...
Joku matematiikan osaaja jo kiiruhtaa hakemaan rättiä pyyhkiäkseen näppäimistölle lentäneen kahvin pois vastalauseita kirjoittaakseen, fyysikot ovat vielä takomassa päätään seinään, mutta pointti on oikeastaan, että itse en todellisuudessa rohkene väittää kumpaakaan vaihtoehtoa kokonaan poissuljetuksi tai toisaalta kokonaan toteennäytetyksi. Kykymme saada tietoa maailmankaikkeuden ulkopuolelta (sekä spatiaalisesti että ajallisesti) ovat jokseenkin rajalliset.
