Mikä ihmeen väsytys-snooker? Selby hyökkää silloin kun pitää. Pitkät pallot uppoavat, kuten eilenkin ratkaisufreimeissä nähtiin. Ei Selby jäänyt odottelemaan Higginsin emämokia. Päällevedot ovat useimmiten millintarkkoja, kun hyökkäämään on lähdetty. Jos hyökkäyksen riski on suurempi kuin hyöty, sitten vedetään millintarkka safety. Ja se safetykin on aina tarkkaan mietitty, ei mikään konemainen valkoinen pikkuväripäätyyn 1-2 cm vallista. Jos valkoinen jätetään mustan päätyyn (kuten Selby usein valitsee), usein vähintään yksi punainen löytyy sen jälkeen pikkuvärien tuntumasta. Jos mies on pelatessaan hiukan autistisen näköinen, ei se tee hänestä väritöntä pelaajaa. Jos vastustajat eivät pysty vastaamaan tuohon safety-peliin, ei se tee Selbyn taktiikasta väsytystaktiikkaa. Se taktiikka pohjautuu parhaan lyöntivaihtoehdon valintaan hämmästyttävällä suoritusvarmuudella. Jos näkisitte pelkkien pallojen liikkeet, ette pystyisi edes kertomaan, kuka niitä palloja lyö. Paitsi kun niitä täydellisisä lyöntejä suhteessa hiukan huonompiin lyönteihin on tullut kolme tuntia putkeen huomattava määrä totuttuun top-16 tasoon verrrattuna. Minusta Selbyn peli on älyttömän viihdyttävää omassa täydellisyydessään. Ihan samalla takiikalla Higgins vetää, mutta ei tuolla varmuudella. Hawkinsista, Binghamista, DIngistä ja monesta muusta ei-ultrahyökkäävästä pelaajasta puhumattakaan.