Tämä on naiviutta kolmannessa asteessa. Mestis on sarja, jossa pelaajat vetävät kädestä suuhun mentaliteetilla, asuvat ahtaissa hikisten sukkien hajuisissa kimppakämpissä (ainakin osa) tai vanhempien nurkissa ja vääntävät lätkän ohella siviiliammateissa tai koulun penkillä peräsuoli pitkällä. Unelmana ei ole rahakkaampi sopimus isoista liigoista, vaan edes se yksi näytönpaikka; yksi väläys paisteessa joka voi auttaa uralla eteenpäin.
Tällaisessa asemassako pelaajat sitten vetävät silkkihansikkaat käteeen ja antavat vastustajan parhaan pelaajan operoida rauhassa? Päinvastoin. Valle on siitä hyvä ja kokenut pelaaja, ettei aja tyhmiin väleihin ja jätä itseään alttiiksi pääniiteille. Pää pysyy ylhäällä ja tutka on koko ajan päällä. Sen sijaan Valle, kuten monet muutkin, joutuvat jatkuvan tökkimisen ja härkkimisen kohteeksi. Iskuja tulee joka pelissä, usein joka vaihdossa. Filppula ei ole ainut tässä kategoriassa. Tätä Bloodin pitäisi vähentää.
Jääkiekko on väkivaltainen peli, jossa taklataan ja kamppaillaan. Tappelut ovat olleet osa lajia sen alkuajoista lähtien. Itseasiassa jo historian ekassa jääkiekkopelissä vuonna 1890 oli tappelu.
Ei sillä, että Bloodia olisi tuotu tänne puhtaasti tappelijaksi. Bloodin maine ja nimi riittävät jo rauhoittamaan peliä, kuten kirjoitat. Vastustajan on pakko olla hereillä, kun Benny on kentällä, eikä jotkut mikuronkaiset voi enää kiemurrella ihan miten huvittaa tai vesajat sikailla tilanteiden ulkopuolella. Sikailuista joutuu vastaamaan. "Pelotevaikutus" jää toki paperitiikeriksi jos mitään ei tapahdu. En sano, että Bloodin pitäisi hakemalla hakea jotain sikataklausta tai tiputtaa hanskat jotain keupan neverheardia vastaan, kunhan pelaa omaa peliään. Kaverin taklauksista on kaikki nähneet tietysti vain ne pahimmat töötit, mutta kovaa peliä Bloodilta nähdään varmasti vaihdosta toiseen.