Kyllä ihmeen positiivisesti Bloodiin näköjään suhtaudutaan. Muutama positiivinen:
-Kaksinkamppailut voittaa hyvällä prosentilla, silloin kun sellaisiin ehtii.
-Antaa helpon ensimmäisen syötön ensimmäiselle näkemälleen joukkuekaverille, kunhan vaan pääsee kiekosta eroon mahdollisimman pikaisesti.
Muuten onkin sitten täysin ulkona pelitapahtumista. Ei ole väliä, miten pitkän pyörityksen Jokerit saa hyökkäyspäähän, niin Blood ei ehdi luistella siniviivan yli hyökkäsalueelle mukaan tukemaan hyökkäyksiä. Nykykiekossa tarvittaisiin kuitenkin 5 pelaajaa kummankin pään peliin mukaan.
Nyt on vain yliturvallista keskialueella liukumista ja notkumista, kun ei ilmeisesti todella hitalla luistelullaan uskalla mennä yhtään lähemmäs peliä ja vastustajia. Alivoimalla maalin edessä hyödyllinen kaveri, mutta muuten ei kyllä ole mitään annettavaa pelille ainakaan nykykunnossaan.
Eri mieltä kaksinkamppailujen voittamisesta. Vantaata vastaan jotkut mikkihiiret pitivät tätä kankeuden perikuvaa aivan pilkkanaan ja yksi tilanne näytti jopa koomiselta, kun meidän iso paha veripena pyöriskeli kulmassa näyttäen siltä, ettei pääse ylös. Muissakin tilanteissa vantaalaiset pääsivät jopa tämän korston ihon alle tekemättä mitään kummempia koiruuksia. Sellaista se on, että menee tunteisiin, kun huomaa että vastustajan nobodyt ovat askeleen edellä. Penan kohdalla ehkä jopa kaksi.
Ottelu oli kaikkea muuta kuin kuuma, mutta Bloodilla meinasi veri kiehua ja pari ylimääräistä poikkaria olisivat voineet johtaa jäähyihinkin, jolloin olisimme varmaankin hävinneet pelin. Jos et pysty pitämään päätä kylmänä tällaisissa peleissä sen takia, että oma taso ei riitä, niin pelottaa ajatella mitä näemme mahdollisissa karsintapeleissä.
Hitaudesta on jo paljon puhuttu, enkä tiedä saako tuollaista kroppaa vetreämmäksi loppukauden aikana. Harmi kun Engström lähti, koska olisi ollut hauskaa nähdä nakkimuusien järjestävän näiden kahden välisen luistelukilpailun. En tiedä kumpi olisi voittanut.