”...ainakin Belarus-johtajasta, tää lähentelee taivasta”.
Kappale vaihtuu. Lukašenkaa jännittää, tulviiko ämyreistä Lensin matalalla.
Saisihan tästä Minskin ruhtinaan mahdollisesta joutsenlaulusta tehtyä tyylikkään uusi aalto -henkisen musikaalinkin, jossa musiikillinen vastuu olisi Eppujen harteilla. Jo pelkästään Tie Vie -albumiin asti ulottuva ura pitää sisällään kappaleita, jotka symboloivat Lukan elämää ja tekoja:
Osa 1 - Rautainen kuri:
Miksei kukaan enää kaduilla hymyile?
Miksei kukaan enää siellä edes kävele?
Syynä on poliisi, paskajalat kadun valtasi
Ei ihmiset oo turvassa, sillä poliisi pamputtaa
Meille se on yhdentekevää, heille oppi tulee idästä.
Kuolleet kakarat ei huuda yöllä
tehdään siitä selvää nahkavyöllä
Osa 2 - Jatkuva salamurhan pelko:
Myrkkyä ei syödä saa,
Myrkkyä ei syödä saa,
Katson ulos ikkunasta
Kai tää on mesta nasta
En tiedä paesmmasta:
Osa 3 - Kohta eskaloituu:
Jäähyväiset rock'n'rollille
Kun Amerikka saadaan hollille
Voi Donny kunpa oisit rehti nyt
Vaikka pommisuojaan ootkin ehtinyt
Ja Vladimir, kuinka ihmeessä kehtaat
Tuhota sähkökitaratehtaat
Osa 4 - Grande Finale:
Sillanpäätä taata ei kiväärillä saata
Olemalla toista maata
voi olla kaatajana Saatanan tai kaatua
Suomipojat paistuivat, kuin korput pelleillä
johan oppi äijät, ettei rauhanjunan kanssa pelleillä!